25.09.2025
Parin tunnin koeajot: käytetty Nissan X-Trail (2024)
Parin tunnin koeajot -osiossa ajetaan käytettyjä ja uusia autoja, ja tarjotaan kattava ensipuraisu niistä.
Olen tutustunut Nissan nykyvalikoimaan viimeisen vajaan vuoden aikana kahden eri mallin voimin, jotka ovat olleet sinällään hyvin erilaisia autoja.
Täyssähköinen Ariya on raikas tuulahdus jotakin uutta. Vaikka sen tunnistaakin jo kaukaa Nissaniksi, löytyy esimerkiksi sen ohjaamosta aivan uudenlaista premium-fiilistä ja jopa jonkin sortin japanilaista eleganssia. Hyvällä maulla rakennettu tyylikkyys ei jää kuitenkaan Ariyan ainoaksi vahvuudeksi, vaan sen lisäksi se on tilava ja mainio ajettava. Ohjaustuntuma on herkkä ja alusta tasapainoinen.
Eräänlaisena kansan autona jo lähes parin kymmenen vuoden ajan toiminut Qashqai taas edustaa kokonaan toista ajattelutapaa, sellaista perijapanilaisempaa ajattelutapaa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa siis sitä, että käytännöllisyys ajaa vahvasti tyylikkyyden edelle. Siinä missä Ariya tavoittelee premium-henkeä budjettihousut jalassa, on Qashqai puolestaan rehellisesti vähän tylsä. Kutsun sitä synonyymiksi sanalle ”perusvarma”, koska siinä ei ole sinällään mitään vikaa. Se ei ole jännittävä, mutta se täyttää monen autonostajan perustarpeet. Qashqaita on vaikea vihata.
Mitä tulee Nissaniin merkkinä, on kylmä fakta, että se on meinannut jäädä monen muun autonvalmistajan jalkoihin viime vuosina. Sen mallivalikoima Euroopassa ei ole ollut yhtä vahva kuin esimerkiksi sen aasialaisilla kilpakumppaneilla, eli Hyundailla, Kialla tai Toyotalla. Ainoastaan edellä mainittu Qashqai on ollut selkeä poikkeus sääntöön, mutta syy sen suosioon juontanee juurensa aiemmilta vuosilta. Nissan ei ole onnistunut pysymään kehityksen kärkikahinoissa mukana, ainakaan mitä tulee esimerkiksi autojen sähköistymiseen, ja samalla sen brändi on jokseenkin kuihtunut. Tämä on sinällään jopa vähän ironista, koska Nissan Leaf oli aikoinaan pioneeri massatuotantoon asti selvinneiden sähköautojen rintamalla.
Ehkä ajat ovat kuitenkin hiljalleen taas muuttumassa ja Nissan rynnistämässä takaisin parrasvaloihin. Ariya on selvä merkki muutosten tuulista, vaikkei myyntitilastojen kärkisijoilla keikukaan, ja Nissanilta on tulossa lähiaikoina uudet versiot Leafista ja myös legendaarisesta Micrasta. Ehkä Nissanilla on vielä toivoa.
Mutta, uuden Leafin ja Micran tuloa odotellessa on hyvä aika käydä lisää läpi Nissanin nykymallistoa. Sieltä löytyy nimittäin yksi automalli, joka on jäänyt jonkinlaiseksi mysteeriksi itselleni. Puhun nyt siis jo vuonna 2000 julkistetusta Nissan X-Trailista. Vuosien varrella olen nimittäin onnistunut monesti unohtamaan koko mallin olemassaolon. Eikä kyse ole siitä, ettenkö pitäisi siitä. Miten itse asiassa voisin edes sanoa, etten pidä siitä, kun en ole aiemmin tiennyt juuri mitään kyseisestä mallista. Jotenkin X-Trailista on vain muodostunut eräänlainen väliinputoajamalli omalla kohdallani. Siksi olikin jo aika ottaa auto tarkempaan tarkasteluun.
Lahden Autosalpa tarjosi minulle koeajoon heillä esittelyautona ja myös työntekijöiden käytössä olleen, viime vuoden kevythybridiversion 7-paikkaisesta X-Trailista (MHEV 2WD N-Connecta 7ST). Autolla on jonkin verran rullailtu menemään, kilometrejä siltä löytyy nimittäin mittarista jo lähemmäs 60 tuhatta. Toisaalta, se on myös varsin hyvin pidetty, koska se on tosiaan ollut vain autoliikkeen omassa käytössä.
Heti alkuun huomioni kiinnittyy kuitenkin yhteen hämmentävään seikkaan kyseisen koeajokin kohdalla. Auto on nimittäin etuvetoinen. Hämmentävän tästä seikasta tekee se, että jo mallinimi X-Trail viittaa hyvin vahvasti nelivetoisuuteen ja johonkin sellaiseen, joka kipuaisi vaivatta Alppeja ylöspäin. Se on vähän sama kuin tilaisi ravintolassa ison ja mehukkaan pihvin, ja saisi eteensä salaatin. Ei salaatissakaan välttämättä mitään vikaa ole, mutta se ei vain tuossa tilanteessa ole sitä mitä odottaa saavansa. Selvennyksenä mainittakoon, että toki X-Trailia saa myös nelivetoisena, mutta tämä kyseinen yksilö on tosiaan siis etuvetoinen.
X-Trail ei sinällään ole myöskään maailman jännittävin auto, eli siitä löytyy siis joitain yhtymäkohtia Qashqaihin. Totuttuun japanilaiseen tapaan se on hyvin konstailematon auto. Tätä ei tule kuitenkaan pitää varsinaisena heikkoutena, koska monet japanilaiset autot huokuvat luotettavuutta ja pitkäikäisyyttä, kiitos juurikin tuon konstailemattomuuden. Mitä yksinkertaisemmalta jokin asia näyttää, sitä kestävämpi se luultavasti on. Sitä helpompi se on luultavasti myös korjata.
Mutta, mitä X-Trail sitten on, niin varsin tilava menopeli. Ainakin 5-henkiselle perheelle siinä riittää tilaa oikein hyvin ja mahtuu kyytiin helposti mukaan vaikka isompi koirakin.
7-paikkaisena sen istuin- ja tavaratilat alkavat kuitenkin kärsimään, merkittävästi. Auton tavaratilaan saa siis nostettua ylös vielä ylimääräisen penkkirivinkin, mutta jos viimeiselle riville haluaa käytännössä yhtään jalkatilaa, pitää keskiriviä siirtää reippaasti eteenpäin, jolloin myös keskirivin jalkatila luonnollisesti pienenee selvästi. Keskiriviä pystyy siis siirtämään alla olevien kiskojen avulla eteen tai taaksepäin, mikä on sinällään ihan kätevä ominaisuus.
Kun viimeisen penkkirivin nostaa ylös, katoaa auton tavaratilakin lähes olemattomiin. Sitä on silloin vain 177 litraa, kun taas viimeisen penkkirivin ollessa alhaalla sitä on varsin kiitettävät 585 litraa. Hieman valitin samaisesta aiheesta jo äskettäin koeajamani Mazda CX-80:nkin kohdalla, mutta siinä tavaratilaa jäi sentään jopa 258 litran verran kaikkien penkkien ollessa ylhäällä. Toki, jos 7-paikkaisuutta tarvitsee vain lyhyemmillä matkoilla ja lähinnä poikkeustilanteissa, ja mikäli keski- ja takarivin penkit ovat ainoastaan lasten käytössä, ajaa se toki asiansa. Paljon riippuu nyt kuitenkin ostajan varsinaisista tarpeista. Esimerkiksi brittiläinen CAR Magazine -sivusto on raportoinut, että viimeinen penkkirivi on käytännössä tarkoitettu vain alle 160 senttisille matkustajille.
Sen verran täytyy vielä mainita tuosta tavaratilasta, että jos keskimmäisenkin penkkirivin kaataa, nousee tavaratilan koko yhteensä 1298 litraan.
Tsekataanpa sitten auton ulkonäkö. Vuoden 2024 X-Trail noudattaa Nissanin viime vuosilta tuttua muotokieltä ja se näyttää sinällään ihan hyvältä. Mielestäni keulan ilme on ollut nyky-Nissaneissa varsin toimiva yhdistelmä japanilaisuutta ja jonkin sortin futurismia. Keula on rohkea, muttei toisaalta liian erikoinen. Perä on jokseenkin laatikkomainen, mutta kokonaisuus kuitenkin toimii. Jos on mieltynyt nyky-Nissanien ulkoiseen olemukseen, miellyttää tämäkin auto varmasti.
Sisällä kaikki on selkeää ja sitä kautta toimivaa. Aivan kuten esimerkiksi aiemmin testaamassani Mitsubishi Outlanderissakin, ohjaamossa on panostettu käytännöllisyyteen. Toiminnot löytyvät loogisilta paikoiltaan, painikkeita on paljon ja kaiken operoiminen on käytännössä superhelppoa. On vaikea keksiä juuri minkäänlaisia valituksen aiheita ohjaamon osalta.
Tai no, yksi miinus löytyy kuin löytyykin. Se liittyy keskinäyttöön tai oikeastaan sen takaa löytyvään käyttöliittymään. Se ei nimittäin ilmeensä puolesta vastaa ihan enää nykypäivän standardeja. On sinällään jännä, että aika monessa uudehkossakin japanilaisautossa yksi suurimpia heikkouksia on yleensä käyttöliittymäpuoli. Japanilaiset kun ovat sinällään aina olleet teknologisesti edistyksellistä kansaa. Mainitaan nyt esimerkkinä vaikkapa sellaiset japanilaiset yritykset kuin Fujitsu, Panasonic ja Sony. Autojen käyttöliittymät tuntuvat kuitenkin, jostain kumman syystä, olevan jonkin sortin musta piste heille. Onneksi tästäkin autosta löytyy kuitenkin tuki Android Auto -ja Apple CarPlay -palveluille, joista löytyy pitkälti kaikki tarvittava.
Varustelutasoltaan tämä koeajoyksilö on N-Connecta, joka sijoittuu malliston keskitasolle. Autosta löytyy esimerkiksi 360-kamera sekä etu- ja takatutkat, automaattinen kolmialueinen ilmastointi, LED-ajovalot kaukovaloautomatiikalla, lämmitettävät etu- ja takaistuimet sekä lämmitettävä ratti, ja niin edelleen. Jos tarve on niin sanotuille perusvarusteille, kattaa N-Connecta tarpeet melko hyvin. Erilaisia ajoavustimiakin löytyy paljon.
Ajettavuuden osalta X-Trail on jopa positiivinen yllätys. Ohjaus on kevyttä ja autoa helppo hallita. Auto selvittää kuopat ja muut epätasaisuudet varsin pehmeästi. Kaiken kaikkiaan auto vastaa hyvin arjen käytön vaatimuksiin ja kyllä sillä taittaa ongelmitta varmasti pidemmätkin matkat. On helppo kuvitella tämä auto mökkireissuille. Tosin, lumisia mökkiteitä ajatellen ei haittaisi yhtään, jos autosta löytyisi se neliveto.
Tämä kyseinen X-Trail on voimalinjaltaan kevythybridi, eli siinä on 1,5 litran kolmisylinterinen ja turboahdettu bensiinimoottori, jota avustaa pieni 12 voltin sähkömoottori. Auton kokonaisteho on yhteensä 161 hevosvoimaa ja vääntöä siitä löytyy 300 Nm. Nollasta sataseen se kiihtyy 9,6 sekunnissa, eli ei puhuta siis mistään raketista. Omaan makuuni potkua saisi olla vähän enemmän. Tosin, mainittakoon, että ainakin uusista e-Power -hybridiversioista tehoa löytyy yli 200 hevosvoimaa ja nelivetoisista e-4orce -versioista puolestaan yli 210 hevosvoimaa.
Vaihteistona autossa on CVT (Continuously Variable Transmission) -tyyppinen vaihteisto, eli puhutaan portaattomasta automaattivaihteistosta. Tämä takaa tasaisemman kiihtyvyyden ja tekee autosta taloudellisemman, ainakin teoriassa.
Tästä päästäänkin luontevasti kulutukseen. Kulutuksen osalta on itse asiassa vaikea sanoa mitään suurempaa parin tunnin koeajon perusteella, mutta katselin auton matkamittaria ja se näytti noin 7,5 litran keskikulutusta 350 kilometrin ajorupeamalle (tästä pieni osa oli siis omaa ajoani ja loput muiden). Tästäkin lukemasta on tosin vaikea vetää johtopäätöksiä, koska ei ole tietoa, että miten autolla on ajettu. Ajotavoilla kun on tunnetusti suuri merkitys taloudellisuuteen. Mutta, mainittakoon, että WLTP-kulutus autolle on 7,1 litraa satasella, joten sen kanssa tuo lukema täsmää.
Hintaa tältä kyseiseltä X-Traililta löytyy vajaat 36 tuhatta euroa, koska kyseessä on tosiaan käytetty yksilö ja viime vuoden malliversio. Uuden X-Trailin hinnat alkavat sen sijaan reilusta 42 tuhannesta eurosta, mutta itse satsaisin suoraan nelivetoiseen e-4orce -versioon. Nelivetoversioiden hinnat alkavat reilusta 52 tuhannesta eurosta.
Ei siitä mihinkään pääse, että ensikosketukseni Nissan X-Trailiin jää jokseenkin ristiriitaiseksi. Kyseessä on sinällään Matti tai Maija Meikäläisen perustarpeet ihan hyvin kattava katumaasturi (tai crossover), mutta muutamaa asiaa jään kaipaamaan. Kuten esimerkiksi nelivetoa tai modernimpaa käyttöliittymää. Tosin, käyttöliittymäpuoli annettakoon osittain anteeksi, koska fyysisisiä painikkeita löytyy kuitenkin tarpeeksi. Eli eipä tuolla käyttöliittymällä edes tee juuri mitään, radiota ja navigointia lukuun ottamatta. Ja, navigointikin toimii paremmin esimerkiksi Android Auton takaa löytyvässä Googlen karttapalvelussa.
Ja hei, muistetaan nyt kuitenkin ne Nissan X-Trailin hyvätkin puolet. Auto kuitenkin näyttää ihan hyvältä ja ohjaamo on onnistunut kokonaisuus. Tilat riittävät mainiosti ainakin 5-henkiselle perheelle eikä autoa ole suoraan sanoen hinnalla pilattu. Kaikki on kuitenkin loppupelissä kiinni aina ostajan tarpeista. Saattaa tämä jollekulle olla nappivalinta.
Kiitokset Lahden Autosalpa -liikkeelle auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.
Keskustelu
Hyvä artikkeli, kiitoksia!
