16.11.2026
Havaintoja uusista sähköautoista
Tänä vuonna koeajamiini uusiin sähköautoihin lukeutuvat muun muassa premium-mallit BMW iX3, Mercedes-Benz GLC ja Volvo EX60 sekä keskihintatason Kia EV5, Nissan Leaf ja Subaru E-Outback. Kyseessä on varsin mielenkiintoinen kattaus erilaisia sähköautoja, joiden perusteella on syntynyt myös muutamia ajatuksia siitä, mihin suuntaan sähköautomarkkinat ovat tällä hetkellä menossa.
Yksi asia on ainakin satavarma: sähköautot ovat kehittyneet valtavasti viime vuosina. Enää ei tarvitse ihmetellä sitä, että sähköautolla pääsee yli 500 kilometriä yhdellä latauksella, sillä esimerkiksi uusi BMW iX3 on jo todistanut, että se on mahdollista. Samalla huomio alkaa kiinnittyä entistä enemmän muihin asioihin, kuten autojen persoonallisuuteen, sisätilojen toteutukseen, käyttöjärjestelmiin ja niin edelleen.
Tässä omia havaintojani uusista sähköautoista tämän vuoden koeajojen perusteella.
Ulkonäkö
Vielä muutama vuosi takaperin hyvin monen sähköauton ulkonäössä tuntui olevan yksi yhteinen piirre: niiden piti näyttää mahdollisimman futuristisilta. Sähköisyys piti tuoda auton muotokielessä esille mahdollisimman näyttävästi, eli jo auton ulkonäön piti erikseen kertoa, ettei kyseessä ole tavallinen polttomoottoriauto. Minusta tuntuu, että tämä oli jossain määrin vikatikki, sillä uskon sen pelästyttäneen osan kuluttajista. Ero perinteiseen polttomoottoriautoon saattoi tuntua yksinkertaisesti liian radikaalilta.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Eri valmistajat ovat vähitellen löytäneet oman tyylinsä, eikä kaikkien uusien sähköautojen tarvitse enää näyttää siltä kuin ne olisivat karanneet suoraan scifi-leffoista.
Esimerkiksi BMW ja Volvo ovat lähteneet kokonaan toisenlaiseen suuntaan. Molempien merkkien uusissa malleissa korostuu puhdas ja yksinkertainen muotokieli. Turhia muotoilukikkoja on pyritty vähentämään, ja lopputuloksena on syntynyt erittäin modernin näköisiä menopelejä, jotka eivät kuitenkaan niin sanotusti pomppaa liikaa silmille.
Etenkin Volvon kohdalla tämä tuntuu hyvin luontevalta ratkaisulta. Uusi EX60 on hyvin skandinaavisen näköinen auto, jossa korostuvat selkeät linjat ja hillitty eleganssi. BMW iX3 on puolestaan varsin mielenkiintoinen sekoitus merkin perinteisiä muotoiluelementtejä ja kokonaan uutta ilmettä. Molemmat ovat omalla tavallaan onnistuneita ratkaisuja.
Mercedes-Benz on puolestaan halunnut panostaa nimenomaan näyttävyyteen. Esimerkiksi uudessa täyssähköisessä GLC:ssä on jopa tietynlaista ylellisyyttä, eli jotakin sellaista, jota Mercedeksen kaltaiselta merkiltä osaa odottaa. Mercedes todella haluaa, että sen autot huomataan. Otetaan konkreettisena esimerkkinä vaikkapa uusista malleista löytyvä valaistu keulamaski.
Subarun kohdalla luotetaan puolestaan hieman perinteisempään ja käytännönläheisempään lähestymistapaan. E-Outbackissa on tietynlaista rouheutta ja kulmikkuutta, joka sopii hyvin merkin brändiin. Samalla siitä löytyy hieman persoonallisempia, japanilaistyylisiä elementtejä, jotka takaavat tunnistettavan Subaru-ilmeen.
Nissan on ottanut uuden Leafin kohdalla melkoisen askeleen eteenpäin muotoilun suhteen. Alkuperäiseen Leafiin verrattuna tämä kokonaan uusi täyssähköinen Leaf on mittasuhteiltaan ja muotoilultaan hyvin toisenlainen auto. Se on huomattavasti modernimman ja jopa vähän sporttisen näköinen menopeli, eikä alkuperäisestä Leafista ole muotoilun osalta haluttu säilyttää juuri mitään. Korkeahkon viistoperän ja crossoverin piirteitä yhdistelevä muotoilu tekee siitä varsin mielenkiintoisen kokonaisuuden. Erityisesti virtaviivaisuus, näyttävät valoratkaisut ja persoonalliset yksityiskohdat tuovat autoon aivan uudenlaista ilmettä.
Kian puolella luotetaan sen sijaan juuri aiemmin mainitsemaani futuristiseen lähestymistapaan. Sen sähköautomallisto on ulkonäöllisesti hyvin tunnistettava, mitä voidaan pitää ehdottomasti vahvuutena. Kulmikkuutta, erikoisia valoratkaisuja ja scifi-henkisyyttä löytyy Kian uutuusmalleista melkoisesti.
Ehkä vähemmän yllättävää on se, että crossover-mallit ja katumaasturit hallitsevat edelleen sähköautomarkkinoita. Kuluttajat suosivat toisin sanoen edelleen korkeampaa istuma-asentoa ja käytännöllistä korimallia.
Ohjaamo ja sisätilat
Jokaisella valmistajalla tuntuu olevan hieman erilainen käsitys siitä, millainen modernin sähköauton ohjaamon pitäisi olla.
Aloitetaan Mercedeksestä. Näyttöpinta-alan määrä on viety suorastaan överiksi, ja sitä on ohjaamossa itse asiassa niin paljon, että välillä tulee mieleen, istuuko sitä autossa vai jonkinlaisessa viihdekeskuksessa. Varmaa on ainakin se, ettei tällaisesta ratkaisusta näyttävyyttä puutu, ja älylaitteiden ystäville se tarjoaa varmasti paljon ihasteltavaa.
Sopii kuitenkin kysyä, että onko enemmän todella aina enemmän?
Mercedeksen jättimäinen näyttöratkaisu sykähdytti kolmella ensimmäisellä kerralla, mutta viime aikoina olen alkanut suhtautua valtaviin näyttöratkaisuihin jälleen kriittisemmin. Huomaan kaipaavani autoihin takaisin entistä enemmän myös fyysisiä painikkeita. Esimerkiksi ilmastoinnin ja monien muiden tärkeiden toimintojen käyttäminen on yksinkertaisesti paljon helpompaa tavallisilla painikkeilla.
BMW on valinnut hieman toisenlaisen lähestymistavan digitaalisen käyttökokemuksen kehittämiseen. Se ei ole lähtenyt ainoastaan kasvattamaan näytön tai näyttöjen kokoa, vaan on miettinyt ohjaamon digitaaliselta kantilta kokonaan uusiksi. Uusi Panoramic Vision -näyttöpaneeli on ehdottomasti yksi koko uuden iX3:n kiinnostavimmista yksityiskohdista. Siinä kaikki olennainen tieto on suoraan tuulilasin alapuolella, koko kojelaudan levyisessä näyttöratkaisussa. Se sijoittuu siis kuljettajan näkökenttään varsin luontevalla tavalla. Tämä onkin juuri sen kaltaista innovointia, jota odottaisi suurilta autonvalmistajilta enemmänkin nykypäivänä.
Volvo sen sijaan on valinnut huomattavasti hillitymmän lähestymistavan. EX60:n ohjaamo on rauhallinen ja selkeä kokonaisuus, jossa ei ole lähdetty kilpailemaan näyttöjen määrällä tai koolla. Värimaailma on luonnonläheinen, ja auton sisustuksessa korostuu monella tapaa skandinaavinen minimalismi. Volvo ei toisin sanoen halua ympäröidä kuljettajaa jatkuvalla visuaalisella hälinällä. Yksinkertaisuus onkin kaunista, eikä kaiken tarvitse aina olla erityisen suurta, näyttävää tai täynnä erilaisia valikoita.
Subarulla mennään hieman toisenlaiseen suuntaan. Uuden E-Outbackin ohjaamo on hyvin käytännönläheinen ja jopa hieman karu, mutta ainakin se on selkeä. Ohjaamo mukailee siis vahvasti Subarun käytännönläheistä identiteettiä. Sinällään pidän tästä ajattelutavasta, sillä Subarulla selvästikin halutaan, että asiat löytyvät ja että niitä on helppo käyttää.
Uuden Nissan Leafin kohdalla on puolestaan valittu melko geneerinen linja ohjaamosuunnittelussa. Ratkaisu on moderni ja samalla hyvin looginen kokonaisuus. Järin mieleenpainuva se ei kuitenkaan ole.
Kia luottaa futuristisiin piirteisiin myös ohjaamon puolella, vaikkakaan futurismi ei ole EV5:n ohjaamossa yhtä vahvasti läsnä kuin vaikkapa EV6:n kohdalla. Fyysisiä painikkeita löytyy ilahduttavan paljon niin ovista, ratista kuin keskikonsolistakin. Myös säilytystilaa löytyy ohjaamosta reilusti erinäisille tavaroille.
Käyttöjärjestelmä
Sisätilojen yhteydessä on pakko puhua myös autojen käyttöjärjestelmistä.
Nykyään autoissa on niin paljon erilaisia toimintoja, asetuksia ja digitaalisia palveluita, ettei käyttöjärjestelmän merkitystä voi vähätellä. Niin moni toiminto on nykyään näyttöjen takana, että käyttöjärjestelmän merkitys alkaa olla melkein yhtä suuressa roolissa kuin mobiililaitteissa.
Hyvä käyttöliittymä tekee autosta miellyttävän käyttää, kun taas huonosti toteutettu järjestelmä voi alkaa ärsyttämään jo hyvinkin nopeasti.
BMW ja Mercedes ovat onnistuneet tällä saralla hyvin. Molempien järjestelmät ovat monipuolisia, näyttäviä ja teknisesti edistyksellisiä. Ne ovat samaan aikaan myös helppokäyttöisiä ja intuitiivisia.
Volvonkin kohdalla kehitys on ollut positiivista. Aikaisempien mallien käyttöjärjestelmät eivät ole aina olleet kaikkein nopeimpia, mutta EX60:ssa kokonaisuus on ottanut selvän harppauksen eteenpäin. Volvo on onnistunut tekemään järjestelmästä aiempaa sujuvamman, ja samalla käyttöliittymä sopii hyvin auton muutenkin rauhalliseen luonteeseen.
Nissanin kohdalla uudistus on vieläkin rajumpi. Uuden Leafin käyttöjärjestelmä on nimittäin valovuosia edellä esimerkiksi aiemmista Ariya-malleista löytynyttä järjestelmää. Nissan on selvästi ymmärtänyt, ettei nykypäivän sähköautossa enää riitä, että kokonaisuus on muutoin kunnossa, jos käyttöjärjestelmä tökkii. Älylaitteisiin tottuneille käyttäjille sen merkitys on nykyään aivan yhtä suuri kuin auton muillakin ominaisuuksilla.
Kian EV-mallien käyttöjärjestelmä on perushyvä. Se toimii hyvin ja ajaa asiansa, mutta ei varsinaisesti säväytä ulkoasullaan tai toteutuksellaan.
Kaiken kaikkiaan autonvalmistajat ovat ottaneet käyttöjärjestelmien kehittämisessä selviä harppauksia eteenpäin, ja käytettävyys alkaa olla jo varsin hyvällä tasolla. Parantamisen varaakin silti löytyy. Ennen kaikkea toivoisin, että perustoimintojen käyttäminen olisi kaikissa autoissa mahdollisimman yksinkertaista.
Tekniikka
Sitten päästäänkin sähköautojen varsinaiseen tekniikkaan. Tämä onkin osa-alue, jolla on tapahtunut merkittävää kehitystä viime vuosina.
Yksi selkeimmistä kehityssuunnista on siirtyminen 800 voltin sähköarkkitehtuuriin. Kyseinen tekniikka mahdollistaa huomattavasti nopeammat pikalataukset kuin perinteisempi 400 voltin järjestelmä. Latauspysähdykset voivat siis lyhentyä merkittävästikin.
Niin BMW, Mercedeksen kuin Volvonkin uusimmat mallit hyödyntävät nimenomaan 800 voltin sähköarkkitehtuuria, ja mitään muuta olisi ehkä ollut turha odottaakaan, puhutaanhan kuitenkin premium-luokan autoista.
Mutta esimerkiksi uudet Kia EV5, Nissan Leaf ja Subaru E-Outback perustuvat edelleen 400 voltin järjestelmiin. Pelkkä 800 voltin järjestelmä ei toki yksinään tee sähköautosta automaattisesti hyvää. Siihen vaikuttavat myös monet muut asiat, kuten esimerkiksi akun koko ja auton energiatehokkuus. Myös auton käyttötavalla on paljon merkitystä. Jos autolla ajetaan pääasiassa lyhyitä matkoja, tarvetta nopealle pikalataukselle ei välttämättä edes ole.
Mutta jos autolla tekee paljon pidempiäkin reissuja, alkaa latausnopeudella olla jo varsin suuri merkitys.
Range
Rangen suhteen sähköautomarkkinoilla eletään edelleen mielenkiintoista vaihetta. Parhaimmat uutuusmallit ovat rangen suhteen jo sellaisissa lukemissa, joista osattiin lähinnä vain haaveilla vielä muutama vuosi takaperin. Toisaalta markkinoille tulee edelleen uusia autoja, joiden range jää alle 500 kilometrin.
Niin iX3:n kuin myös EX60:n parhaissa versioissa päästään jo yli 800 kilometriin rangen osalta. GLC jää jonkin verran jälkeen näistä kahdesta (rangen ollessa parhaimmillaan 667 kilometriä), mutta esimerkiksi uudessa sähköisessä CLA:ssa päästään rangen osalta jo lähelle 800 kilometrin rajaa.
Nissan Leafin range on yli 600 kilometriä, mutta Kia EV5:n ja Subaru E-Outbackin kohdalla rangelukemat ovat puolestaan hieman maltillisempia, noin 500 kilometrin tuntumassa.
Rangen kasvun taustalla on ennen kaikkea kaksi merkittävää tekijää: korkeajänniteakkujen kapasiteetin kasvaminen ja autojen energiatehokkuuden parantuminen. Myös autojen aerodynamiikassa on otettu selviä harppauksia eteenpäin.
Teho
Kun katsoo uusien sähköautojen teknisiä tietoja, huomaa nopeasti, että teholukemat ovat nousseet kauttaaltaan varsin korkeiksi.
Monien mallien kohdalla liikutaan jo noin 200 – 500 hevosvoiman haarukassa, ja tehokkaimmissa versioissa puhutaan vieläkin kovemmista lukemista. Esimerkiksi EX60:n tehokkaimmasta versiosta löytyy jopa 680 hevosvoimaa.
Luvut ovat suorastaan huvittavan suuria perinteisiin polttomoottoriautoihin verrattuna, sillä vastaavanlaisia lukemia on aiemmin nähty lähinnä erittäin tehokkaissa urheiluautoissa.
Sähköautojen tekniikan ansiosta suuria teholukemia on kuitenkin nykyään mahdollista saavuttaa suhteellisen helposti.
Kokonaan toinen asia on sitten se, että tarvitseeko yksikään autoilija oikeasti näin paljon tehoa?
Jo 200 – 250 hevosvoiman teho tarjoaa oikein pirteän suorituskyvyn, ja sähkömoottorien tarjoama välitön vääntö tekee kiihdyttämisestä muutenkin erittäin vaivatonta. Ohitustilanteetkaan eivät siis tuota juuri ongelmia. Esimerkiksi uudesta Leafista löytyy tehoa parhaimmillaan ”vain” 218 hevosvoiman verran, mutta silläkin tuntui pärjäävän varsin mainiosti.
Toki teho itsessään viehättää tietysti aina. Mutta, arkikäytössä ero maltillisemman ja erittäin tehokkaan sähköauton välillä ei välttämättä ole niin suuri kuin etukäteen ajattelisi. Eihän kaikkea tehoa nimittäin pääse oikein koskaan kunnolla hyödyntämään.
Keskustelu
Ei kommentteja