19.10.2026
Tulevat hyperautot, osa 2: McLaren W1
Kuva: Unsplash
Tekijänoikeudellisista syistä en voinut laittaa McLaren W1:n kuvia julkaisuun, joten käy kurkkaamassa ne McLarenin virallisilta nettisivuilta: https://www.mclaren.com/cars/es_es/W1
Hyperautojen parissa jatketaan taas. Viimeksi kävimme läpi ranskalaista Bugatti Tourbillonia, nyt vuorossa on puolestaan brittiläisten uusi taidonnäyte, eli McLaren W1.
McLaren W1
W1 esiteltiin itse asiassa jo vuonna 2024, joten siinä mielessä saattaa kuulostaa oudolta, kun puhun tulevasta hyperautosta. Mutta, auton asiakastoimitukset eivät ole vielä startanneet, joten kelpuutan sen siksi mukaan tähän. Olen myös aivan varma, että W1 tulee edeltäjänsä P1:n tavoin olemaan yksi vuosikymmenensä tärkeimmistä hyperautoista.
Mutta, ennen kuin perehdytään lisää W1:een autona, käydäänpä läpi McLarenin taustoja autonvalmistajana.
McLarenhan on ehkäpä yksi maailman tunnetuimmista nimistä mitä tulee moottoriurheiluun. Kaikki meistä varmaankin tietävät McLaren-tallin F1-sarjasta, sillä onhan sen riveissä kilpailleet vuosien varrella menestyksekkäästi myös molemmat suomalaiset F1-legendat, eli Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Häkkinen saavutti kaksi maailmanmestaruutta McLarenin riveissä, kun taas Kimillä se jäi parina vuotena harmittavan lähelle. Lopultahan mies voitti ainoan maailmanmestaruutensa Ferrarin väreissä.
Mistä McLaren on saanut sitten aikanaan alkunsa?
No, tarinan takana oli Uudessa-Seelannissa syntynyt Bruce McLaren, joka kiinnostui moottoriurheilusta jo hyvin nuorella iällä.
Hän aloitti F1-sarjassa vuonna 1958 Cooper-tallin riveissä ja otti jo heti seuraavana vuonna ensimmäisen osakilpailuvoittonsa Yhdysvaltain Sebringissä. Hän oli tuolloin F1-historian nuorin osakilpailuvoittaja ja tuo ennätys säilyi hänen nimissään itse asiassa aina vuoteen 2003 saakka, jolloin Fernando Alonso rikkoi sen.
Bruce McLaren oli kuitenkin kiinnostunut kilvanajon lisäksi myös autojen kehittämisestä, joten vuonna 1963 syntyi urheiluautojen ja kilpa-autojen kehittämiseen keskittynyt Bruce McLaren Motor Racing -yritys. F1-sarjaan McLaren liittyi puolestaan ensimmäistä kertaa vuonna 1966.
Valitettavasti Bruce McLaren kuoli vain muutamaa vuotta myöhemmin ollessaan 32-vuotias. Hän kuoli onnettomuudessa testatessaan uutta Can-Am-sarjan kilpa-autoa Goodwoodin radalla Englannissa. McLaren tallin toiminta ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan Bruce oli onnistunut rakentamaan ympärilleen suuren joukon osaajia, jotka jatkoivat tallin taivalta hänen kuolemansa jälkeen.
1970-luvulla McLaren nousikin koko F1-sarjan huipulle. Emerson Fittipaldi voitti kuljettajien maailmanmestaruuden tallin riveissä vuonna 1974 ja talli voitti samana vuonna myös valmistajien maailmanmestaruuden. Näin saikin kunnolla alkunsa yksi F1-historian suurimmista menestystarinoista. Vuosien saatossa McLarenin F1-talli on onnistunut saavuttamaan jopa 13 kuljettajien maailmanmestaruutta ja 10 valmistajien maailmanmestaruutta. Paikoin McLaren on ollut suorastaan dominoiva. Esimerkiksi vuonna 1988 talli voitti jopa 15 kauden 16 osakilpailusta. Silloin tallin autoja ohjastivat yhdet F1-sarjan ikonisimmista kuljettajista, eli Alain Prost ja Ayrton Senna. McLaren-tallin riveissä on nähty vuosien aikana myös sellaisia huippukuljettajia kuin James Hunt, Niki Lauda, Fernando Alonso ja Lewis Hamilton (sekä tietysti edellä mainitut suomalaiset).
McLaren ei ole kuitenkaan tullut tunnetuksi ainoastaan moottoriurheilun puolelta, vaan myös sen ulkopuolelta. 1980-luvulla lopulla McLaren päätti rakentaa maailman parhaan urheiluauton ja vuonna 1992 näki päivänvalonsa legendaarinen McLaren F1. Auto oli monella tavalla poikkeuksellinen, sillä sen runko rakennettiin hiilikuitukomposiitista, mikä oli hyvin harvinaista tuon ajan urheiluautoissa. Kuljettajan penkki sijaitsi autossa keskellä ja autossa käytettiin useita, mielenkiintoisia ratkaisuja kevyemmän painon saavuttamiseksi. Sellaisia olivat esimerkiksi titaanisten komponenttien käyttö. Auton sydämenä sykki BMW:n kehittämä 6,1-litrainen vapaasti hengittävä V12-moottori. McLaren F1-mallia valmistettiin ainoastaan 106 kappaletta ja se on ehdottomasti yksi automaailman suurimpia keräilyhelmiä tänä päivänä.
Mainittakoon tähän vielä, että McLaren F1:n kilpaversio F1-GTR voitti legendaarisen Le Mansin 24 tunnin kilpailun heti ensimmäisellä osallistumiskerrallaan vuonna 1995.
McLarenin seuraava oma sarjatuotantomalli MP4-12C tuli tuotantoon vasta vuonna 2011. Sitä oli edeltänyt ainoastaan esimerkiksi McLarenin ja Mercedes-Benzin yhdessä kehittämä ja valmistama Mercedes-Benz SLR McLaren. Vuonna 2010 perustettiin kuitenkin McLaren Automotive, joka alkoi rakentamaan omaa mallistoaan ja jonka tarkoituksena oli haastaa muun muassa italialaiset kilpakumppaninsa, Ferrari ja Lamborghini.
Ehkäpä yksi koko 2010-luvun tärkeimmistä hyperautoista oli vuonna 2013 julkistettu McLaren P1, jossa hyödynnettiin yhtenä ensimmäisistä hyperautoista hybriditekniikkaa. Auton polttomoottorin ja sähkömoottorin tuottama yhteisteho oli 916 hevosvoimaa. Itse muistan parhaiten P1:n siitä, kun Jeremy Clarkson pääsi aikanaan testaamaan sitä legendaariselle Span kilparadalle.
Uusi W1 on erittäin tärkeä autoprojekti McLarenille, sillä se jatkaa edeltävien F1:n ja P1:n menestyksekästä tarinaa. Ominaista McLarenin 1-autoille on se, että ne edustavat aina merkin ehdotonta huippuosaamista. Esimerkiksi W1:n suunnittelussa on hyödynnetty F1-sarjasta ammennettua aerodynaamista osaamista ja siinä on lisäksi kokonaan uusi V8-hybridivoimalinja.
W1 ensiesiteltiin tarkalleen ottaen 6. lokakuuta 2024, eli tasan 50 vuotta sen jälkeen, kun McLaren voitti ensimmäisen valmistajien maailmanmestaruutensa F1-sarjassa.
W1:n ulkomuoto on samaan aikaan jotakin aggressiivisen, dramaattisen ja futuristisen väliltä. Auton keula on matala ja terävä, ja auto on kauttaaltaan varsin veistoksellinen. Jokainen yksityiskohta on selvästi suunniteltu nimenomaan aerodynamiikkaa ajatellen. Esimerkiksi auton kori on täynnä ilmanottoaukkoja ja kylkilinjojen muotoilu kauttaaltaan kertoo aerodynamiikan ehdoilla menemisestä.
Kaikkia meitä autointoilijoita kiinnostavat tietysti W1:n tekniset lukemat ja ne ovatkin varsin vakuuttavat. Autossa on 4-litrainen, kahdella turboahtimella varustettu V8, josta irtoaa 928 hevosvoimaa. Lisäksi autosta löytyy sähkömoottori, josta irtoaa 347 hevosvoimaa, eli auton yhteisteho on 1 275 hevosvoimaa. Todettakoon tähän väliin vielä tuosta hybridivoimalinjasta sen verran, että se on tosiaan aivan uusi eikä vain päivitetty versio siitä, mikä oli aiemmassa P1-mallissa.
Maksimivääntöä autosta löytyy 1 340 Nm ja nollasta sataseen auto ampaisee vain 2,7 sekunnissa. Auton huippunopeus on puolestaan 350 km / h. Bugatti Tourbillonin tavoin myös W1:ssä on kahdeksanportainen kaksoiskytkinvaihteisto.
Ehkäpä yksi mielenkiintoisimmista asioista W1:ssä on se, että se on takavetoinen. Kun ottaa huomioon, että puhutaan lähes 1 300 hevosvoiman menopelistä, voisi nelivetoa tuntua luontevalta ratkaisulta. McLarenilla on kuitenkin ajateltu toisin ja voimaa välitetään ainoastaan auton takapyörille. Takavetoisuus asettaa luonnollisesti omanlaisensa vaatimuksensa pidolle ja tehonhallinnalle. Näin suuren tehon hyödyntäminen edellyttää kehittynyttä elektroniikkaa sekä järkevästi suunniteltua alustaa. Takavetoisuus on ehdottomasti mielenkiintoinen poikkeus, sillä niin monet nykyiset super- ja hyperautot hyödyntävät sähkömoottoreita etuakselilla ja ovat täten nelivetoisia.
Mainitsin aiemmin, että W1:ssä on ammennettu aerodynaamista osaamista F1-sarjan puolelta ja se näkyykin auton suunnittelussa monin tavoin. Esimerkiksi auton pohja synnyttää alipainetta, joka painaa autoa tehokkaasti kohti tienpintaa. Aktiivinen etuspoileri säätää ilmanvirtausta ja auttaa tuottamaan downforcea, eli toisin sanoen painamaan autoa entistä enemmän kohti tienpintaa. Active Long Tail -nimellä kulkeva takasiipirakenne puolestaan pystyy pitenemään taaksepäin jopa 300 millimetriä, mikä puolestaan auttaa säätämään auton aerodynamiikkaa erilaisia ajotilanteita varten. Suurimmillaan W1 pystyy tuottamaan jopa noin 1 000 kilon verran downforcea, eli W1:n kohdalla komea ulkomuoto ei ole todellakaan pelkästään näyttävyyttä, vaan sillä on ihan oikeasti tavoiteltu myös selkeää aerodynaamista hyötyä.
McLaren W1:n kuivapaino on vain 1399 kiloa ja auton teho-painosuhde on jopa 911 hevosvoimaa tonnia kohti, mikä on samalla yksi parhaimmista lukemista, mitä on nähty missään super- tai hyperautossa tähän saakka.
W1-mallia tullaan valmistamaan vain 399 kappaletta ja auton hinta tulee olemaan noin kahden miljoonan punnan paikkeilla ennen veroja.
Jos uutta McLaren W1-mallia verrataan edellisessä kirjoituksessani käsiteltyyn Bugatti Tourbilloniin, on selvää, että ne edustavat kahta hyvin erilaista koulukuntaa mitä tulee hyperautoihin. Molemmat ovat toki äärimmäisen tehokkaita, harvinaisia ja kalliita, mutta siinä missä McLaren W1 on suunniteltu myös erityisesti rata-ajoa ajatellen, on Bugatti keskittynyt puolestaan äärimmäisen huippunopeuden tavoitteluun ja ylellisyyteen. Ylellisyys näkyy esimerkiksi sveitsiläisten kelloseppien suunnittelemassa mekaanisessa mittaristossa. Ja toki Bugatin voimalinja on vieläkin häikäisevämpi kuin W1:n, mutta W1:n onkin auto, jolla tähdätään rata-ajossa mahdollisimman nopeisiin kierrosaikoihin. Huippunopeus ei ole näin ollen kaikki kaikessa, vaan myös aerodynamiikka ja kevyt rakenne näyttelevät erittäin tärkeitä rooleja.
Kaiken kaikkiaan uusi McLaren W1 on supervaikuttava ilmestys ja se tulee varmasti jäämään historiaan, aivan kuten ovat jääneet myös sitä edeltävät mallit F1 ja P1. McLaren on palannut viime vuosina menestyksen huipulle myös F1-sarjassa ja on hienoa, että yritys haluaa edelleen osoittaa teknistä huippuosaamistaan myös hyperautojen puolella. F1-menestys on kuitenkin aika vahva osviitta siitä, että McLarenilla kyllä tiedetään miten suorituskykyisiä huippuautoja tehdään.
Ehkäpä pahimman haastajansa McLaren W1 tulee saamaan Italiasta. Niin ikään jo vuonna 2024 esitelty Ferrari F80 on sen suora kilpailija ja teknisten lukemien sekä ominaisuuksiensa puolesta siinä on paljon samaa kuin W1:ssä. Autossa on 3-litrainen, kaksoisturboahdettu V6, josta irtoaa 900 hevosvoimaa ja lisäksi siinä on Bugatti Tourbillonin tavoin kolme sähkömoottoria, joista irtoaa 300 hevosvoimaa. Kokonaisteholukemat ovatkin hyvin pitkälti samanlaiset kuin W1:ssä, yhteensä 1 200 hevosvoimaa. Nollasta sataseen auto kiihtyy vieläkin nopeammin kuin W1, vain 2,15 sekunnissa.
Ja, aivan kuten W1:ssä, myös F80:ssä aerodynamiikka on suuressa roolissa. Ferrari on itse ilmoittanut, että 250 km / h -nopeudessa auto pystyy tuottamaan jopa 1 050 kilon verran downforcea.
Onkin sinällään hauskaa huomata, että siinä missä McLaren ja Ferrari ovat aina pahoja kilpakumppaneita F1-sarjan puolella, ne ovat sitä myös sen ulkopuolella. Ferrari on tietysti aina Ferrari, mutta näistä kahdesta W1 vaikuttaa vieläkin mielenkiintoisemmalta. Pelkästään sen ulkomuoto miellyttää enemmän omaa silmää kuin Ferrarin nykytyyli.
Kaiken kaikkiaan McLaren W1 on jälleen hieno osoitus brittiläisestä insinöörityöntaidosta.
Keskustelu
Ei kommentteja
