18.10.2026
Tulevat hyperautot, osa 1: Bugatti Tourbillon
Kuva: Unsplash
Tekijänoikeudellisista syistä en voinut laittaa enempää Bugatti Tourbillonin kuvia julkaisuun, joten käy kurkkaamassa ne Bugatin virallisilta nettisivuilta: https://www.bugatti.com/en/models/tourbillon
Monia meitä autointoilijoita kiinnostavat myös hyperautot, vaikka hyvin todennäköistä on, ettemme ikinä pääse sellaisilla kurvailemaan. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteivätkö ne olisi upeita luomuksia ja eräänlaisia insinöörityön kruununjalokiviä, joissa riittää ihmeteltävää ja nähtävää, niin lapsille kuin aikuisillekin. Sitä paitsi, pitäähän sitä unelmia olla. Jos Eurojackpot-voitto napsahtaa joku päivä kohdalle, niin ehkä sitä voi sitten haaveilla jopa hyperauton omistamisesta. Toki tämä on suhteellisen iso ”jos”.
Lähitulevaisuudessa on tulossa jopa neljä uutta hyperautoa, joita monet ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Käyn tässä tekstissä läpi yhden niistä, eli Bugatti Tourbillonin.
Bugatti Tourbillon
On autoja, on superautoja ja sitten on hyperautoja. Sellaisia valmistaa esimerkiksi ranskalainen Bugatti. Veyron ja Chiron ovat automalleja, jotka kaikki autointoilijat varmasti tietävät ja joista on vaikea enää pistää paljon paremmaksi. Siksi uutta Bugatti Tourbillonia voi helposti luonnehtia ehkäpä yhdeksi tämän vuosikymmenen kunnianhimoisimmista autoprojekteista.
Ehdottomasti suurin muutos uuden Tourbillonin kohdalla on se, että siinä ei ole enää W16-moottoria, josta Bugatti on vuosien saatossa tullut tunnetuksi. W16 tarkoittaa siis 16-sylinteristä moottoria, jonka neljä sylinteririviä muodostavat poikkeuksellisen kompaktin W-muotoisen kokonaisuuden.
Nyt Bugatti on päättänyt korvata tuon ”tavaramerkkinsä” vapaasti hengittävällä V16-moottorilla sekä jopa kolmella sähkömoottorilla.
Kyseessä on varsin suuri muutos, sillä W16 on nähty Bugatin autoissa vuodesta 2005 lähtien, jolloin se julkisti legendaarisen Veyronin. Alkuperäisen Veyronin sydämenä sykki siis 8-litrainen W16, josta irtosi tehoa hulppeat 1 001 hevosvoimaa. Lisäksi auton huippunopeus ylitti jopa 400 km / h. Toisaalta, yhdenkään näkemäni videon perusteella Bugatin W16-moottori ei ole tarjonnut ikinä mitenkään erityisen ikimuistoista äänimaailmaa. Tässä mielessä vaihto V16-moottoriin saattaa olla jopa selkeä parannus. Oikeanlainen soundi on kuitenkin edelleen hyvin tärkeä osa super- ja hyperautoja, ainakin minun mielestäni.
Mutta, ennen kuin sukelletaan lisää Tourbillonin taustoihin ja spekseihin, otetaan pieni läpileikkaus tämän ranskalaismerkin historiasta.
Bugatin tarinahan sai itse asiassa alkunsa Italiasta. Milanolainen Ettore Bugatti kiinnostui tekniikasta jo nuorella iällä ja työskenteli monien eurooppalaisten kone- ja autoyritysten parissa. Tätä kautta hän pääsi hankkimaan arvokasta kokemusta ajoneuvojen rakenteista ja valmistuksesta sekä moottoreista.
Perfektionistiksi kuvailtu Ettore tuli taiteellisesta perheestä ja tämä näkyi myöhemmin myös hänen suunnittelemissaan autoissa, sillä kiinnostuksestaan tekniikkaan huolimatta hän ei nähnyt autoa ainoastaan teknisenä laitteena, vaan sen piti olla myös kaunis, sopusuhtainen ja viimeistelty.
Ettore perusti vuonna 1909 yrityksensä Ranskan Alsaceen ja vuotta myöhemmin näkivät päivänvalon ensimmäiset Bugatti-nimen alla valmistetut autot. Näin alkoi ikonisen Bugatti-merkin tarina.
Ensimmäiset Bugatit olivat pieniä ja kevyitä autoja, ja tämä erotti ne selkeästi kilpailijoista, sillä 1900-luvun alkupuolella autoteollisuudessa valtaosa suorituskykyisistä autoista oli raskasrakenteisia ja niissä oli lisäksi suuri ja painava moottori. Bugatti sen sijaan oli selkeästi aikaansa edellä ja näki auton enemmänkin kokonaisuutena. Tärkeää roolia autossa näyttelivät myös paino, tasapaino ja käsiteltävyys.
1920-luvulla Bugatti aloitti taipaleensa kilparatojen puolella ja vuonna 1924 esitellystä Type 35 -mallista tuli yksi Grand Prix -historian tunnetuimmista kilpa-autoista. Auto tunnettiin kevyestä rakenteestaan, ketteryydestään ja tekniikastaan.
Type 35 malli saavutti historiansa aikana jopa yli 2 000 osakilpailuvoittoa ja voittojen tarkka määrä riippuu hieman siitä, että mitä kaikkia kilpailuja ja luokkia haluaa mukaan laskea. Joka tapauksessa sen asema yhtenä historian menestyneimmistä kilpa-autoista on kiistaton.
Kilpamenestyksen lisäksi Ettore Bugatti halusi osoittaa, että merkki pystyisi valmistamaan myös ylellisiä maantieautoja. Näin sai alkunsa vuonna 1926 esitelty Type 41 Royale. Auto oli suunniteltu erittäin varakkaille asiakkaille, kuten esimerkiksi kuninkaallisille, ja sen kehityksessä ei tehty kompromisseja. Kyseessä olikin poikkeuksellisen suuri, kallis ja myös näyttävä auto. Type 41 Royalessa nähtiin myös aikaansa nähden järjettömän suuri moottori, jopa 12,8-litrainen rivikahdeksikko.
Bugatin varhaisemmasta historiasta on pakko nostaa esille vielä yksi ikoninen malli, nimittäin Type 57 SC Atlantic, jonka veistosmainen muotokieli häikäisee edelleen.
Noin 1930-luvun puolivälissä päivänvalon nähnyt Type 57 SC Atlantic oli etenkin muotoilunsa osalta aikaansa edellä ja sen jokainen kaari ja pinta olivat loppuun asti harkittuja. Sen ulkomuodossa oli nähtävissä niin aerodynaamista huippuosaamista, persoonallisuutta kuin tietynlaista ylellisyyttäkin. Ja, se yksinkertaisesti vain näyttää järjettömän upealta, vielä lähes vuosisata myöhemminkin.
Kyseessä on myös huippuharvinainen automalli, sillä alkuperäisiä autoja valmistettiin ainoastaan neljä kappaletta. Nykypäivänä autoa pidetäänkin yhtenä maailman arvokkaimmista keräilykohteista mitä tulee klassikkoautoihin.
Type 57 SC Atlantic edusti ehkäpä yhtä Bugatin viimeisimmistä huippuhetkistä ennen 2000-luvun alkua, sillä merkki koki suuria vastaiskuja seuraavien vuosikymmenten varrella.
Ettore Bugatin menehtyminen vuonna 1947 ja toisen maailmansodan jälkeinen taloustilanne sekä muuttunut autoteollisuus tekivät yrityksen jatkamisesta erittäin haasteellista. Lopulta Bugatin autotuotanto päättyi vuonna 1950-luvun lopulla.
Seuraavien vuosikymmenten aikana Bugatti-merkin oikeudet vaihtoivat omistajaa useaan kertaan ja nähtiinpä merkiltä 1990-luvun alussa yksi varsin kunnianhimoinen autoprojekti, nimittäin EB110. Kyseisestä automallista löytyi turboahdettu, 3,5-litrainen V12-moottori, neliveto ja hiilikuituinen monokokkirakenne. Auto oli oman aikansa mittapuulla huipputekninen ja ehdottomasti yksi aikansa kiinnostavimmista superautoista. Harmillisesti sen myynti vain sakkasi, sillä 1990-luvun alun taloudellinen tilanne oli heikentänyt selvästi superautojen kysyntää. Bugatti ajautuikin konkurssiin vuonna 1995.
Vain kolme vuotta myöhemmin Volkswagen Group hankki kuitenkin merkin oikeudet nimiinsä ja siitä sai alkunsa modernin Bugatti-merkin loistelias tarina. Vuonna 2005 tuotantoon tullut Veyron 16.4. on nimittäin ehkäpä yksi koko modernin autoteollisuuden merkittävimmistä malleista.
Yksi tärkeimmistä miehistä Veyronin ja koko Bugatin uuden alun takana oli Volkswagen-konsernin silloinen hallituksen puheenjohtaja Ferdinand Piëch, joka halusi osoittaa, että konserni kykenee rakentamaan auton, joka ylittäisi aiempia suorituskykyjen rajoja. Ja, näin he tosiaan myös tekivät.
Kävin alussa jo lyhyesti läpi Veyronin teholukemia, mutta ehkä vaikuttavin asia autossa oli se, että se yhdisti niin saumattomasti kaksi erilaista maailmaa. Sen lisäksi, että siinä oli huipputeknisiä ratkaisuja, jotka mahdollistivat yli 400 km / h -huippunopeuden, se oli myös äärettömän ylellinen. Se oli auto, jolla pystyi ajamaan myös ihan tavallisilla maanteillä, hitaammassa liikenteessä.
Mainittakoon Veyronin osalta lisäksi se, että autosta esiteltiin vuonna 2010 vielä aiempaakin suorituskykyisempi Veyron Super Sport -versio. Siinä teholukemat ylsivät 1 200 hevosvoimaan ja autolla rikottiinkin silloinen sarjatuotantoautojen huippunopeusennätys. Veyron Super Sportin saavuttama ennätysnopeus oli 431,072 km / h.
Veyronin seuraaja Chiron esiteltiin vuonna 2016 ja se oli luonnollisesti Veyroniakin tehokkaampi ja mahtavampi. Siinä olleen W16-moottorin teho oli 1 500 hevosvoimaa ja maksimivääntö puolestaan mahtavat 1 500 Nm. Nollasta sataseen auto kiihtyi vain 2,4 sekunnissa, mikä on suorastaan järjetön lukema, kun miettii, että Chironin paino on lähes kaksi tonnia.
Nämä kaksi hyperautoa ovat sitten johtaneet modernin Bugatin kolmannen suuren hyperauton syntyyn, eli Tourbilloniin, jonka nimi juontaa juurensa ranskalaisesta kellosepäntaidosta. Tourbillonhan on ranskaa ja tarkoittaa suomeksi pyörrettä tai pyörivää liikettä. Kellotekniikassa sillä viitataan tekniikkaan, jonka kehitti ranskalainen kelloseppä Abraham-Louis Breguet vuonna 1801. Bugatin mukaan nimi kuvastaa Tourbillon-mallin hienostuneisuutta ja ajattomuutta, mutta nimi on myös siinä mielessä osuva, että digitaalisen näytön sijaan autossa on sveitsiläisten kelloseppien valmistama, mekaaninen mittaristo. Tämä onkin upean analoginen ja historiaa kunnioittava ratkaisu Bugatilta nykyajan digiähkyn keskellä. Ymmärrän nykyään digitaaliset kuljettajan näytöt massatuotantoautoissa, mutta super- ja hyperautoissa näkisin aina mieluummin tyylikkäitä, mekaanisia mittaristoja.
Aivan ensimmäisenä huomio kiinnittyy Tourbillonissa upean ajattomaan ulkomuotoon, jossa on samaan aikaan paljon samaa kuin edeltävissä Veyronissa ja Chironissa, mutta myös paljon uutta. Ilme on aiempaa aerodynaamisempi ja Bugatti onkin itse todennut, että auto ei voi olla pelkästään tyylikäs veistos, vaan ulkomuodon pitää palvella auton suorituskykyä.
Hevosenkengän muotoinen etusäleikkö, joka on yksi Bugatin tavaramerkeistä, on säilytetty Tourbillonissakin, ja se ei ole pelkästään koriste, vaan sen kautta johdetaan ilmaa muun muassa jäähdytysjärjestelmille.
Erityisen komealta auto näyttää mielestäni sivusta ja perästä päin katsottuna. Sivuprofiili on suorastaan ultra-aerodynaaminen ja jokainen yksityiskohta näyttää siltä, kuin sitä olisi mietitty vuosia ja taas vuosia. Ja, niin varmasti onkin. Perä on puolestaan mukavan massiivinen ja jollain tavalla myös vähän vihainen. Tourbillonin ulkoisessa habituksessa on toisin sanoen hyperautolle sopivaa raivokkuutta.
Mikä parasta, auto näyttää kuitenkin ehdalta Bugatilta. Ranskalaismerkki ei ole hylännyt muotokieltään, vaan pysytellyt sen parissa, ehostaen ja hioen sitä vain entistäkin aerodynaamisemmaksi, suorituskykyisemmäksi ja samalla myös elegantimmaksi. Bugatti Tourbillon on ehdottomasti yksi upeimmista autoista, mitä autoilevassa maailmassa on koskaan nähty. En tiedä oletteko samaa mieltä kanssani, mutta itse voisin ihastella Tourbillonin kuvia vaikka kuinka kauan.
Käydäänpä sitten läpi auton teholukemia, jotka ovat niin järisyttävät, että iho menee melkeinpä kananlihalle. Vai mitä sanotte tästä? 8,3 litrainen ja vapaasti hengittävä V16, josta irtoaa noin 1 000 hevosvoimaa. Kolme sähkömoottoria, joista irtoaa tehoa noin 800 hevosvoimaa. Auton yhteisteho on siis naurettavat 1 800 hevosvoimaa. Lisäksi auto on nelivetoinen ja siitä löytyy 8-portainen kaksoiskytkinvaihteisto.
Nyt osa teistä saattaa miettiä, että miksi Bugatti sitten luopui W16-moottoristaan? No, vaikka se tarjosi paljon tehoa, se oli varsin raskas kokonaisuus, kiitos esimerkiksi neljän turboahtimen ja niiden vaatimien apujärjestelmien. Vapaasti hengittävä V16 tarjoaa Turbillonille välittömän kaasunvasteen, korkealle nousevat kierrokset ja kokonaan uudenlaisen, ärjymmän äänimaailman. Eli sellaisen, joka mielestäni kuuluukin tämänlaiselle hyperautolle.
Kerrottakoon vielä sen verran Tourbillonin taustoista, että siihen liittyy osaltaan myös kroatialainen sähköautonvalmistaja Rimac, joka yhdistyi Bugatin kanssa vuonna 2021. Näin syntyi Bugatti Rimac -yhteisyritys, jossa Bugatti säilyi omana yrityksenään, mutta samalla he pääsivät nauttimaan myös Rimacin kehitystyön hedelmistä. Luonnollisesti Rimacin sähköisten superautojen osaaminen näkyy myös Tourbillonin kehityksessä ja sen sähkömoottoreissa.
Bugatti Tourbillonin tuotanto on rajattu ainoastaan 250 autoon, joten autolla tulee varmasti olemaan paljon keräilyarvoa tulevaisuudessa. Auton lähtöhinnaksi on ilmoitettu jopa noin 3,8 miljoonaa euroa ennen veroja. Autojen toimitusten pitäisi alkaa vielä kuluvan vuoden aikana (tai tämä on ollut ainakin Bugatin omana tavoitteena).
Autoteollisuus on sähköisen vallankumouksen kynnyksellä tällä hetkellä, mutta onneksi hyperautoissa nähdään vielä perinteisiä polttomoottoreita ja analogisiakin ratkaisuja pelkkien digitaalisten näyttöjen sijaan. Uusi Bugatti Tourbillon on hieno osoitus tästä. Se tulee varmasti olemaan yksi 2020-luvun merkittävimmistä autoista ja uskon, että se tullaan muistamaan vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Niin hienosta insinöörityön kruununjalokivestä nyt puhutaan.
Keskustelu
Ei kommentteja
