01.07.2026
Parin tunnin koeajot: uusi Nissan Leaf
Parin tunnin koeajot -osiossa ajetaan uusia autoja ja tarjotaan kattava ensipuraisu niistä.
Nissan on ladannut uuteen Leafiin kovat odotukset. Ei liene nimittäin mikään salaisuus, että yhtiöllä on ollut viime aikoina taloudellisesti vaikeaa. Tilannetta ei ole helpottanut sekään, ettei sähköiseksi lippulaivamalliksi tarkoitettu Ariya noussut toivotun kaltaiseksi menestykseksi. Uudella Leafilla on siis melkoiset paineet harteillaan. Kysymys kuuluukin, että kestääkö se ne?
Alkuperäinen Nissan Leafhan on varsin ikoninen tapaus sähköautojen historiassa, olihan se ensimmäinen aidosti massamarkkinoille suunnattu täyssähköauto, jota valmistettiin suuria määriä kuluttajille. Se oli Nissanille myös eräänlainen uhkapeli, sillä yhtiö uskoi sähköautoihin aikana, jolloin valtaosa koko autoteollisuudesta piti niitä lähinnä vain marginaalisena ilmiönä.
Nissan ei hypännyt sähköautomarkkinoille kuitenkaan ihan tyhjästä, vaan yhtiö oli kokeillut sähköautojen valmistamista jo niinkin aikaisin kuin 1940-luvulla. Silloin Japanissa valmistettiin pieni sähköinen Tama. Paljon myöhemmin, 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Nissan kehitti muun muassa Altra EV:n ja Hyperminin, mutta ne jäivät lähinnä vain yritys- ja viranomaiskäyttöön. Näiden projektien myötä Nissan onnistui kuitenkin keräämään arvokasta kokemusta akuista ja sähkömoottoreista.
2000-luvun puolivälissä Nissan teki rohkean päätöksen ja päätti lähteä panostamaan sähköautoihin ennen kilpailijoitaan. Nissanilla ajateltiin, että alati kiristyvät päästömääräykset, öljyn hinnan vaihtelu ja akkuteknologian vauhdikas kehitys tekisivät sähköautoista tulevaisuuden ratkaisun. Eivätkä he olleet väärässä, kuten aika on näyttänyt.
Yksi alkuperäisen Leafin merkittävimmistä piirteistä oli se, ettei se ollut vain polttomoottoriautosta muutettu sähköversio. Sen sijaan se suunniteltiin ihan alusta saakka sähköautoksi, mikä mahdollisti esimerkiksi korkeajänniteakun sijoittamisen lattian alle, tasaisen painojakauman, hiljaisen matkustamon ja yllättävän tilavat sisätilat kokoluokkaansa nähden. Nykypäivänähän tässä ei ole enää mitään ihmeellistä, mutta vuonna 2010 tämä oli poikkeuksellista, sillä monet kilpailijat rakensivat sähköautonsa olemassa olevien bensiinimallien pohjalta.
Ensimmäisessä Leafissa oli 24 kWh:n kokoinen litiumioniakku ja sähkömoottori, josta irtosi tehoa yhteensä 80 kW eli 109 hevosvoimaa. Auton todellinen range oli noin 160 kilometrin paikkeilla ja vuonna 2010 nämä luvut olivat erittäinkin kilpailukykyisiä. Lisäksi Leafissa oli ominaisuuksia, jotka tuntuivat siihen aikaan jopa vähän futuristiselta. Esimerkiksi auton ilmastointia pystyi etäohjaamaan puhelimella ja myös akun lataustilan pystyi kurkkaamaan puhelimen sovelluksesta. Ajokokemuskin oli polttomoottoriautoon verrattuna todella hiljainen, kuten tietysti sähköauton tapauksessa odottaa saattaakin.
Nissanilla ymmärrettiin myös, että sähköauto yksinään ei riitä, vaan sen ympärille tarvitaan kokonainen ekosysteemi, jotta se toimii. Yhtiö tekikin paljon yhteistyötä sähköyhtiöiden, kaupunkien, valtioiden ja latauslaitevalmistajien kanssa rakentaakseen toimivaa pikalatausverkostoa. Nissan oli hyvin vahvasti myös kehittämässä CHAdeMO-pikalatausstandardia, joka oli pitkään maailman yleisin sähköautojen pikalatausjärjestelmä.
Leaf oli melkoinen menestys historiansa alkutaipaleella. Se voitti useita arvostettuja palkintoja ja nousi myös maailman myydyimmäksi sähköautoksi useiden vuosien ajaksi. Oli aika, jolloin Leaf toimi käytännössä synonyymina koko sähköauto -termille.
Mutta, Leafissa oli myös joitain selkeitä heikkouksia ja yksi näistä oli akun lämpöhallinta. Autossa ei ollut nimittäin aktiivista nestejäähdytystä ja esimerkiksi kuumassa ilmastossa akut saattoivat kulua reilusti tavallista nopeammin, mikä johti puolestaan rangen heikkenemiseen. Tämä ongelma vaikutti selvästi myös mallin maineeseen aikanaan.
Nissan jäi vuosien saatossa myös liikaa lepäämään laakereilleen ja menetti sen etumatkan, mikä sillä oli sähköautomarkkinoilla vielä vuonna 2010. Nissan ei kehittänyt riittävällä vauhdilla teknologiaansa tai julkaissut uusia sähköautomalleja, vaan keskittyi ainoastaan Leafiin. Samaan aikaan Tesla kasvatti mallistoaan ja investoi voimakkaasti esimerkiksi akkuteknologiaan sekä ohjelmistoihin. Toisen sukupolven Leaf saapui markkinoille niinkin myöhään kuin vuonna 2017 ja sekin pohjautui pitkälti edeltäjänsä tekniikkaan.
Nissan jäi nopeasti jälkeen kilpailijoista monella eri osa-alueella ja Leafin sen hetkinen taru alkoi olla sitä myöten selvä.
Nyt Nissan Leaf on kuitenkin palannut, täysin uudistuneena. Se ei ole todellakaan siis vain pelkkä seuraaja vanhalle Leafille, vaan pikemminkin yritys herättää uudelleen henkiin yksi autoteollisuuden tunnetuimmista sähköautobrändeistä. Onhan Leaf edelleen yksi sähköautojen tunnetuimmista nimistä, joka tunnetaan ympäri maailmaa. Nissanilla on luotettu siihen, että nimi Leaf herättää kevyen nostalgian vuoksi paljon enemmän mielikuvia ihmisissä kuin kokonaan uuden mallin lanseeraaminen. Markkinoille tulee nyt niin paljon uusia sähköautomalleja koko ajan, että brändin tunnettavuudesta ei varmastikaan ole haittaa Nissanille.
Lisäksi Nissan tarvitsee nyt menestystarinan, sillä kuten alussa jo mainitsinkin, viime vuodet eivät ole olleet sille kovin helppoja. Yhtiö on kamppaillut niin kannattavuuden kuin malliston ikääntymisenkin kanssa ja ikään kuin hakenut paikkaansa jatkuvasti muuttuvilta markkinoilta.
Ennen kaikkea uusi Leaf on jonkinlainen symbolinen uusi alku koko Nissanille. Mutta, onko siitä sitten todellisuudessa merkin pelastajaksi?
Lähdetään perehtymään tähän uuteen Leafiin, jonka tarjosi minulle koeajoon Lahden Autosalpa.
Aloitetaan ulkonäöstä. Uusi Leaf ei ole enää alkuperäisen kaltainen pieni viistoperä, vaan kompakti crossover. Ulkoisen habituksensa puolesta se on yllättävänkin modernin ja hyvännäköinen sähköauto, vaikka sen muotokielessä onkin mielestäni paljon samoja elementtejä kuin esimerkiksi monen uuden Volkswagenin ulkonäössä. Mutta, mielestäni auton mittasuhteet ovat hienosti kohdallaan ja sen muotokieli on sopivan aerodynaaminen. Auton keula on melko muhkea ja perä puolestaan tyylikkäällä tavalla retrofuturistinen. Uusi Leaf näyttää hyvältä oikeastaan mistä tahansa kulmasta katsottuna. Koeajoauton väri ei varmastikaan miellytä kaikkia ja vaikka en itsekään normaalisti tällaisesta väristä perusta, niin mielestäni se sopii jollain jännällä tavalla tälle uudelle Leafille. Minun on vaikea pukea asiaa sanoiksi.
Ohjaamonäkymä on hyvin selkeä ja looginen kokonaisuus. Kuljettajan näyttö (12,3 -tuumaa) ja keskinäyttö (14,3 -tuumaa) muodostavat kahden näytön yhtenäisen kokonaisuuden ja keskinäytön takaa löytyvä käyttöliittymä on täysin uusi. Ariyan yksi suurimpia heikkouksia olikin juuri käyttöliittymän vanhanaikaisuus, joten on hienoa, että Nissan on panostanut nyt selkeästi tähän osa-alueeseen. Uusi käyttöliittymä on Android Automotive OS -pohjainen ja siinä on Googlen palvelut sisäänrakennettuina. Ensitestin perusteella käyttöliittymä tuntuu olevan suhteellisen selkeä ja se myös toimii ihan jouhevasti. Siinä olevat grafiikatkin näyttävät hyvältä, joten sen osalta on vaikea keksiä suurempia valituksen aiheita.
Ohjaamo itsessään on sinällään ihan tyylikäs, mitä tulee myös materiaalivalintoihin. Oikeastaan ainoa asia mikä siinä harmittaa, on keskikonsolin muovinen alaosa, jossa myös vaihteenvalitsimet sijaitsevat painikkeina. Se näyttää suoraan sanoen vain todella halvalta eikä sovi muutoin ohjaamon tyyliin.
Varustelutasoltaan koeajamani auto Evolve, eli kyseessä on kaikista kattavin varustelu. Siihen sisältyy esimerkiksi sellaisia varusteita kuin 19-tuuman alumiinivanteet, adaptiiviset LED-ajovalot, adaptiivinen vakionopeudensäädin, akun esilämmitys painikkeella, automaattinen kaksivyöhykkeinen ilmastointi, Bosen äänentoistojärjestelmä, langaton lataus puhelimelle, liikenneruuhka-avustin, lämpöpumppu, sähkösäätöiset ja lämmitettävät etupenkit, sähköisesti himmennettävä panoraamalasikatto sekä tunnelmavalaistus. Kyseessä on siis suhteellisen kattava paketti.
Istuintiloiltaan uusi Leaf ei ole järin suuri. Kuljettajan penkillä löytää helposti mukavan ajoasennon, mutta jos etupenkki on yli 190-senttisen säädöillä, ei taakse jää juurikaan jalkatilaa aikuiselle. Mutta, kuten sanottua, kyseessä on tosiaan kompakti crossover, joten tämän voi antaa anteeksi. Pituutta autolta löytyy itse asiassa 4 350 mm ja leveyttä (ilman peilejä) 1 810 mm. Auton akseliväli on puolestaan 2 690 mm.
Tavaratilaa autosta löytyy 437 litraa, mikä on itse asiassa ihan mallikas suoritus tämän kokoluokan autolle ja takapenkkien selkänojat kaadettuna sen saa kasvatettua 1 160 litraan.
Ehkä se osa-alue, jolla uusi Leaf pääsi yllättämään allekirjoittaneen eniten, on ajettavuus. Auton ajotuntuma on nimittäin sanalla sanoen kohdallaan ja rattia on suorastaan ilo käännellä. Ohjaus on herkkää ja auto menee sinne minne sen haluaakin menevän. Alustakin tarjoilee enimmäkseen melko pehmeää kyytiä, joten on helppo kuvitella monen potentiaalisen ostajan ihastuvan autoon koeajolla. Mainittakoon, että Leafia on tarjolla ainoastaan etuvetoisena.
Autoon löytyy kahta erilaista akkukokoa, joista pienempi on 52 kWh ja se on saatavilla ainoastaan kahteen alempaan varustelutasoon (Engage ja Engage Plus). Suurempi 75 kWh -akku on puolestaan saatavilla kaikkiin varustelutasoihin. Se löytyi myös koeajoautosta ja tehoa siitä irtoaa 160 kW eli 218 hevosvoimaa. Maksimivääntö autolle on puolestaan 355 Nm. Nollasta sataseen auto liikahtaa 7,6 sekunnissa, mikä on ihan tarpeeksi tavalliseen arkeen.
Uudessa Leafissa on 400 voltin sähköarkkitehtuuri, minkä vuoksi se ei valitettavasti tarjoa nopeampaa pikalatausta kuin 150 kW. Yhä useamassa uudessa autossa näkee tällä hetkellä 800 voltin sähköarkkitehtuureja, joten siksi sanoin valitettavasti. WLTP-keskikulutus autolle on 13,8 – 14,8 kWh / 100 km ja se pitänee aika hyvin paikkansa, koska pääsin itsekin parin tunnin koeajorupeaman aikana 13,3 kWh / 100 km -keskikulutukseen.
Maksimirange autolle on kuitenkin jopa 622 kilometriä, mikä on erittäin pätevä lukema. Se riittää varmasti hyvin useimpien tarpeisiin.
Entä sitten hintapuoli? Auton alkaen-hinta on erittäin maltillinen, vain rapiat 37 tuhatta euroa. Kattavimmalla Evolve-varustelutasolla auton hinta nousee puolestaan vähän päälle 47 tuhannen euron, mutta varusteet ja range huomioon ottaen se ei ole mielestäni lainkaan paha hinta uudelle sähköautolle.
Uusi Nissan Leaf on parempi auto, mitä etukäteen osasin odottaa. Minulla oli viime vuonna Ariya pari päivää koeajossa ja pidin siinäkin monesta asiasta, mutta kokonaisuudessa oli silti myös parannettavaa, kuten esimerkiksi käyttöliittymä. Nyt sekin osa-alue on Nissanilla kunnossa ja voi hyvinkin olla, että Leaf nousee automarkkinoiden yllättäjäksi tänä vuonna. Kyseessä on tosiaan kuitenkin sen verran tunnettu brändi sähköautojen puolella. Kannattaa autolle ehdottomasti antaa ainakin mahdollisuus ja käydä koeajamassa sitten kun koeajoautot ovat yleisön saatavilla.
Kiitokset vielä Lahden Autosalpa -liikkeelle auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.
Keskustelu
Ei kommentteja
