01.11.2025
Nissan Juke - auto, joka jakaa edelleen mielipiteitä
Nissan Juke on auto, joka on jakanut mielipiteitä ilmestymisestään lähtien. Tämä vieläpä korostui ensimmäisen sukupolven (2010 – 2019) Juken kohdalla, koska siinä oli monia yksityiskohtia, jotka erottivat sen oikeastaan kaikista muista markkinoilla olevista automalleista. Ensinnäkin, sen ajovalot olivat (ja ovat edelleen) ”väärässä” paikassa. Toiseksi, sen perä näytti siltä, kuin auton olisi suunnitellut henkilö, joka ei olisi ikinä autoa nähnytkään. Kolmanneksi, koko sen muotokieli oli jotenkin kömpelöä ja persoonallista. Mutta, näistä seikoista huolimatta hyvin monet ihmiset ihastuivat siihen. Tai ehkä juuri siksi. Sen ulkoista olemusta voitiin nimittäin kutsua myös tietyllä tapaa funkahtavaksi ja urbaaniksi, eli joksikin sellaiseksi, mille voisin kuvitella esimerkiksi stadilaisten hipsterien lämpenevän.
Juken isompi sisarus eli Qashqai on osoittanut, että tietynlainen tasapaksuus voi olla avain onneen. ”Perusvarma” Qashqai on ollut jo vuosia erittäin auto suosittu niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Mutta, Juke puolestaan on osoittanut, että myös se voi olla avain onneen, jos jakaa tarpeeksi mielipiteitä. Autossa on pakko olla jotakin erityislaatuista, jos toiset vihaavat ja toiset puolestaan rakastavat sitä.
Käydäänpä vähän läpi Nissan Juke -mallin taustoja. Mallihan ensiesiteltiin siis vuonna 2009, mutta markkinoille se saapui vuotta myöhemmin. Sen syntyyn vaikutti vain muutama vuosi aiemmin ilmestyneen Qashqain suuri suosio. Qashqaihan oli käytännössä maailman ensimmäinen moderni crossover ja Nissan halusi tehdä sen suosion johdosta myös lisää crossover-malleja. Mutta, samalla he halusivat tehdä myös jotakin vähän erilaista – jotakin nuorekkaampaa, pienempää ja röyhkeämpää. Joten, vuoden 2009 Geneven autonäyttelyssä he sitten esittelivät Qazana -nimen alla kulkeneen mallin, jolla oli muun muassa ”ötökkäsilmäiset” ajovalot ja varsin erikoislaatuiset mittasuhteet. Osa ihmisistä varmaan nauroi sille, mutta niin vain Nissan meni ja lähti valmistamaan autoa (Juke-nimen alla). Ensimmäisen sukupolven Juke oli rakennettu samalle perusrakenteelle kuin legendaarinen (tai pikemminkin surullisen kuuluisa) Nissan Micra ja se näytti erilaiselta kuin oikeastaan mikään muu markkinoilla ollut auto. Se oli hämmentävä yhdistelmä erittäin kompaktia katumaasturia ja myös sporttisia piirteitä. He, jotka vihasivat sen designia, todellakin vihasivat sitä. Mutta toiset rakastivat sitä ja aivan varmaa oli, että kaikki ainakin huomasivat sen, mikä on jo itsessään aina onnistuneen designin merkki.
Kiistanalaisuudesta huolimatta Nissan Juke oli kuitenkin välitön hitti, etenkin Euroopassa. Ihmiset tykästyivät sen kompaktiuteen, korkealla olevaan ajoasentoon ja sarjakuvamaiseen persoonallisuuteen. Aivan kuin joku olisi unohtanut silmälasit kotiinsa ja piirtänyt karikatyyrin Qashqaista. Tietyllä tapaa Juken ulkoisessa habituksessa oli myös joitain ranskalaisia elementtejä. Ranskalaisethan ovat tunnetusti olleet aina vähän oman tiensä kulkijoita autoteollisuudessa ja tehneet hyvin persoonallisia sekä värikkäitä ratkaisuja autoissaan. Jos Juken keulalla olisi komeillut Nissanin logon sijasta esimerkiksi Renaultin logo, olisi se luultavasti herättänyt paljon vähemmän ihmetystä. Ihmiset olisivat silloin vain ajatelleet, että ”okei, ranskalaiset ovat taas olleet asialla.”
Nissan Juken merkitys autoteollisuudessa on kasvanut yllättävänkin suureksi vuosien saatossa. Jos Qashqai aloitti crossover -segmentin, aloitti Juke puolestaan kompaktin crossover -segmentin. Ennen Jukeahan kompaktit katumaasturit eivät käytännössä olleet mikään juttu ja nykypäivänä niitä löytyy käytännössä joka ikiseltä autonvalmistajalta. Nissan Juken tie onkin kulkenut outolinnusta jonkin sortin trendinluojaksi. Eli piti siitä tai ei, ei sen merkitystä voi ainakaan väheksyä.
Tällä kertaa minulla on koeajossa vuosimallia 2024 oleva Nissan Juke (DIG-T 114HP 7DCT N-Connecta). Auton tarjosi minulle koeajoon Lahden Autosalpa ja auto toimii heillä myös huollon yhtenä sijaisautona tällä hetkellä.
Juken nykyinen eli toinen sukupolvi esiteltiin vuonna 2019 ja vaikka se on säilyttänytkin osan niistä piirteistä, jotka saivat sen alun perin erottumaan kaikista muista, on sen muotokielessä nykyään myös jonkin verran yleisöystävällisempiä piirteitä. Esimerkiksi keulan ilme on tuotu entistä lähemmäksi Qashqaita (ennen sen viimeisintä facelifctiä) ja perän muotoilu on huomattavasti maltillisempi. Kokonaisuus on erityinen, mutta ei samalla tavalla radikaali kuin aiemmin. Esimerkiksi omaan silmääni tämä nykyisen sukupolven mukainen Juke on huomattavasti helpommin lähestyttävä kokonaisuus ja näyttää mielestäni jo enemmän ihka oikealta autolta.
Sisältä Juke on yllättävänkin toimiva. Ohjaamon ilmeessä on paljon samaa kuin esimerkiksi Qashqain ja X-Trailin vastaavissa, mutta myös pieniä eroavaisuuksia löytyy, ainakin mitä tulee tunnelmavalaistukseen ja vaihteenvalitsimeen. Yleinen laatuvaikutelma ohjaamossa on kuitenkin kohdallaan ja nautin myös sen selkeydestä. Kunnollisia painikkeita ja pyörösäätimiä on ilahduttavan paljon, vaikka keskeltä löytyy myös 12,3 -tuuman kosketusnäyttö.
Sen taustalla toimiva käyttöliittymä kärsii kuitenkin samasta vaivasta kuin muissakin Nissanin malleissa, eli se tuntuu jo selvästi vanhentuneelta. Uskoa sopii, että Nissan on pistää käyttöliittymänsä uusiksi lähitulevaisuudessa, sillä osa kilpailijoista on jo aivan eri tasolla käyttöliittymien tarjoamien käyttäjäkokemusten kanssa. Positiivisena seikkana kuitenkin mainittakoon, että Juke tarjoaa onneksi tuen sekä Android Auto- että Apple CarPlay -palveluille. Eli vaihtoehtoja löytyy, jos ei halua elää kehnon käyttöliittymän kanssa.
Juke on edelleen hyvin kompakti auto, kuten olettaa saattaa. Sen pituus on vain 4 210 mm, leveys 1 800 m ja korkeus 1 593 mm. Auton akseliväli on puolestaan 2 636 mm. Istuintilojen osalta tämä tarkoittaa sitä, että tilaa ei ole liikaa, mutta toisaalta taas, huonomminkin voisivat asiat olla. 
Edessä saa nimittäin jopa tällainen yli 190-senttinen kuljettaja suhteellisen hyvän ajoasennon ja toisin kuin esimerkiksi uuden Renault Symbioz -mallin kohdalla, Jukessa saa penkin laskettua tarpeeksi alas. 
Myöskään takana ei ole aivan niin ahdasta, kuin etukäteen pelkäsin. Etupenkin ollessa omilla säädöilläni, polvet ottavat toki etupenkkiin kiinni ja ei matkustaminen itselleni takana mitenkään kovin mielekästä olisi, mutta auton mitat huomioon ottaen lopputulos olisi voinut olla huonompikin.
Tavaratilaa tällaisesta bensiinimallisesta Jukesta löytyy yhteensä 422 litran verran. Hybridimalleista sitä löytyy jonkin verran vähemmän, yhteensä 354 litraa. Takapenkkien selkänojat kaadettuna bensiinimallin tavaratila on mahdollista kasvattaa 1 305 litraan, mikä on mielestäni aika erinomainen suoritus näin kompaktille menopelille. Tavaratilan osalta Jukella on mielestäni kaikkinensa homma aika hyvin hanskassa.
Varustelutasoltaan tämä koeajoyksilö on N-Connecta, joka on saatavilla olevista varustelutasoista toiseksi alin. Toki autosta löytyy siltikin kaikki tarpeelliset perusvarusteet, kuten esimerkiksi LED-ajovalot, liikennemerkkien tunnistus, lämmitetyt etupenkit ja ratti, navigointipalvelu, peruutuskamera sekä vakionopeudensäädin (joskaan ei adaptiivinen sellainen). Monille Matti ja Maija Meikäläisille autossa on kaikki tarvittava, mutta heille, jotka kaipaavat autolta yhtään enemmän, jää tämä varustelutaso vähän turhan laihaksi vaihtoehdoksi.
Ajettavuuden osalta etuvetoinen Juke on vähän kaksiteräinen miekka. Auto on nimittäin kokoisekseen yllättävänkin vakaa ajettava, mikä varmasti miellyttää monia autonostajia. Näin ei nimittäin ole läheskään aina asianlaita kompaktien autojen kanssa. Autolta löytyy myös ketteryyttä, mutta ei sitä silti voi mielestäni mitenkään erityisen leikkisäksi kutsua. Ohjaustuntuma jättääkin hivenen ristiriitaisen tunteen jälkeensä.
Auton alusta on mukiinmenevä, joskin turhan jämäkkä. Jämäkkyydellä on varmaan tavoiteltu vähän sporttisempaa ajotuntumaa, mutta jotenkin se menee hukkaan tämän kaltaisen auton kohdalla.
Ylivoimaisesti heikoin osa-alue Jukessa liittyy sen 7-portaiseen DCT-kaksoiskytkinvaihteistoon, joka ei ole sieltä sulavimmasta päästä. Vaihteidenvaihdot ovat selkeitä ja vähän töksähteleviä, ja parempaakin voisi odottaa nykypäivän autolta. Juken start/stop -järjestelmä on puolestaan rasittavan hidas ja sen huomaa etenkin kaupunkiliikenteessä. Liikkeellelähdöt vievät aivan turhan kauan ja esimerkiksi pieneen, vilkkaaseen liikenneympyrään ehtiminen voi osoittautua melko haastavaksi tehtäväksi toisinaan.
Koeajoautosta löytyy 1-litrainen ja 3-sylinterinen, turboahdettu bensiinimoottori, josta irtoaa tehoa yhteensä 114 hevosvoimaa. Maksimivääntöä autosta löytyy puolestaan 200 Nm. Nollasta sataseen Juke ennättää 10,7 sekunnissa, mikä on nykypäivän autolle aika laiska lukema. Puhutaan kuitenkin autosta, joka yrittää olla edes pikkaisen sporttinen. Kalleimmasta N-Sport -versiosta tehoa löytyy 143 hevosvoiman verran, mutta kiihtyvyyslukema paranee vain 0,6 sekunnin verran.
WLTP-kulutus koeajoautolle on 6,1 litraa satasella ja sen voi sanoa pitävän aika hyvin paikkansa. Ajoin itse Jukella vajaat 300 kilometriä ja kulutuslukemaksi tuon matkan aikana asettui 6,2 litraa satasella. Ajorupeama sisälsi sekalaisesti sekä kaupunki- että myös maantieajoa.
Juken osalta pelastaa paljon se, että auto on erittäin järkevästi hinnoiteltu. Auton alkaen-hinta on nimittäin vain reilut 26 tuhatta euroa. Koeajoautoa vastaavan version hinta on puolestaan vajaat 30 tuhatta euroa. Kalleimman eli hybridivoimalinjalla ja N-Sport -varustelutasolla varustetun version hinta on rapiat 37 tuhatta euroa. Juken pahimpia kilpailijoita Suomen markkinoilla ovat esimerkiksi Renault Captur ja Skoda Kamiq. Capturin alkaen-hinta on rapiat 29 tuhatta euroa ja Kamiqin puolestaan rapiat 26 tuhatta euroa. Tosin, Capturin osalta mainittakoon se, että siinä kaikki versiot on varustettu hybridivoimalinjalla.
Päivän mittainen kokemukseni Nissan Juken ratissa osoittautui jokseenkin ristiriitaiseksi. Kyseessä on edelleen auto, joka jakaa mielipiteitä, vaikka ei enää yhtä radikaalisti kuin aikoinaan. Edelleen se kuitenkin erottuu joukosta ja on pitkälti katsojan silmässä, että erottuuko se edukseen vai ei. Itse odotan jo kovasti mallin seuraavaa sukupolvea, jota ollaan ilmeisesti julkistamassa joskus vuoden 2026 aikana (ja jonka pitäisi olla kokonaan sähköinen). Ja, jos tuleva sukupolvi on ottanut yhtään vaikutteita esimerkiksi uuden Renault 5:n suunnalta, voidaan odottaa melko lupaavaa sähköautoa. Ovathan Nissan ja Renault molemmat samaa auto-allianssia nykypäivänä.
Mutta, sitä ennen meidän on pärjättävä tällä nykyisellä Jukella. Auto ei varsinaisesti häikäissyt minua, mutta heille, jotka haluavat jotakin erilaista ja hakevat nimenomaan kompaktia crossoveria pienellä hintalapulla, saattaa nykyisen sukupolven mukainen Juke olla edelleen kiinnostava vaihtoehto. Ja hei, pakkohan se on myöntää, että sen ”ötökkäsilmäisissä” ajovaloissa on jotakin hyvin sympaattista.
Kiitokset vielä Lahden Autosalpa -liikkeelle auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.
Keskustelu
Ei kommentteja
