Parin tunnin koeajot: BMW i5 M60 xDrive (2024)

Parin tunnin koeajot -osiossa ajetaan käytettyjä ja uusia autoja ja tarjotaan kattava ensipuraisu niistä.

Kun istahdin BMW i5 M60 xDriven rattiin, tajusin yhden asian. Se iski aivoihini kuin jonkin sortin ”heureka” konsanaan. Iso osa tämän hetken sähköautoista on melko geneerisiä. Eikä se ole pelkästään huono asia, sillä geneerinenhän ei automaattisesti tarkoita jotenkin huonoa. Enemmänhän se tarkoittaa… tylsää ja samanlaista. Kylmä totuushan on, että iso osa markkinoilla nähtävistä sähköautoista muistuttaa enemmän tai vähemmän toisiaan ulkonäöltään, ominaisuuksiltaan, lähes tulkoon kaikilta osin. Olen päässyt ajamaan useaa eri sähköautoa viime aikoina ja kaikki niistä ovat lähes poikkeuksetta olleet ihan hyviä menopelejä. Toiset ovat olleet parempia kuin toiset, mutta mikään niistä ei ole ollut jotenkin erityisen huono. Toisaalta, mikään ei ole onnistunut myöskään aivan täysillä säväyttämään. Ihastuin esimerkiksi Ford Capriin ja Exploreriin ajettavuuden osalta, ja Skoda Enyaqiin itse asiassa hyvin monenkin asian osalta, mutta en voi silti sanoa, että ne olisivat jotenkin erityisen suuresti säväyttäneet tai jättäneet varsinaista jälkeä itseeni. Puhun nyt sellaisesta tietynlaisesta vau-efektistä. Sitä olen edelleenkin ollut metsästämässä sähköautojen osalta.

Olin jopa hieman skeptinen BMW:nkin suhteen, vaikka BMW nyt on BMW. On vaikea kuvitella, että he edes osaisivat tehdä autoa, joka ei vähääkään säväyttäisi. Ja, tämä tulee nyt vieläpä sellaisen miehen suusta, joka on aikoinaan vannonut pitkälti BMW:n pahimpien kilpakumppanien, eli Audin ja Mercedeksen nimeen. Mutta, olin sen suhteen skeptinen, että osaisiko täyssähköinen Bemarikaan säväyttää, vai olisiko tässä taas vain yksi melko geneerinen sähköauto muiden joukossa? Ei siis mitenkään huono, mutta ei myöskään mitenkään ”vau”.

Onneksi i5 M60 osoitti minun olevan väärässä. Kyllä sitä näköjään voi kokea varsinaista ajamisen huumaa ihan täyssähköisenkin auton ratissa. Olen tästä autosta niin innoissani, että tekisi mieli korostaa hehkutustani jopa parin voimasanan kera, mutta en luonnollisesti sitä tässä nyt tee. Sen sijaan sanon vain, että jos on pinkka kunnossa, kannattaa i5 M60 käydä ehdottomasti koeajamassa.

Sitten itse asiaan, eli aloitetaan totuttuun tapaan ulkonäöstä. BMW i5 M60 on todella tyylikäs, todellinen bisnesmiehen -tai naisen auto. BMW ei ole hylännyt juuriaan ja lähtenyt harhailemaan pois omasta muotokielestään, kohti jotakin geneerisempää, jotakin sellaista mitä on nähty sähköautomarkkinoilla viime vuosina uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan auton tunnistaa jo kaukaa ehdaksi Bemariksi. Etusäleikkö vain puuttuu, mutta onneksi ”sieraimet” ovat yhä tallella. Kokonaisuuden kruunaavat 20-tuuman komeat alumiinivanteet, jotka ovat kuin kirsikat kakun päällä. Mikä parasta, i5 M60 näyttää ihan oikealta autolta eikä vain sähköautolta. Tällä viittaan taas siihen geneerisyyteen. Sen verran moni sähköauto muistuttaa ulkoisesti toisiaan, että se käy jo vähän tylsäksi.

Vau-efekti pysyy yllä, kun istahtaa kuljettajan penkille. Edessä on tyylikäs ja leveä näyttöpaneeli, aivan kuten oli viimeksi koeajamassani Kia EV3:ssakin, ja sen toimivuudesta on vaikea keksiä suurempia moitteita. Se toimii pitkälti kuin ajatus ja siinä on BMW:n oma käyttöliittymä. Näyttöä hallitaan joko kosketuksella, äänellä tai sitten iDrive-kosketuslevyllä. Mainittakoon, että myös Android Auto -ja Apple CarPlay -palvelut toimivat autossa ongelmitta, jos on tottunut mieluummin käyttämään niitä.

Tyylikkäitä yksityiskohtia löytyy sisätiloista enemmänkin. Koko kojelaudan läpi, sivulta sivulle, kulkee kristallinen Interaction Bar, joka luo autoon tunnelmavalaistuksen. Sen värimaailmaa pystyy itse vaihtamaan ja en ole kyllä missään autossa vielä toistaiseksi nähnyt yhtä hienoa tunnelmavalaistusratkaisua. Testasin autoa päiväsaikaan, joten en itsekään päässyt nyt nauttimaan tunnelmavalaistuksesta sen täydessä loistossa, mutta mitä olen nähnyt kuvia ja videoita siitä pimeässä, niin se on juuri niin hieno, kuin sitä päiväsaikaan saattaa kuvitella.

Hienoina yksityiskohtina on hyvä mainita kristallinen vaihteenvalitsin. Myös edellä mainittu iDrive-kosketuslevy on kristallinen. Kyse on sinällään pienistä yksityiskohdista, mutta pirun tyylikkäistä sellaisista. Tämä auto on selvästi rakennettu hyvällä maulla.

Varustelistan lukeminen saa mielen iloiseksi, niitä löytyy nimittäin melko kattavasti M60 -varustelutasosta. Löytyy adaptiivinen alusta, nelipyöräohjaus, adaptiiviset LED-valot, HUD-näyttö, 360 kamera tutkineen ja pysäköintiavustin, sähkötoiminen seisontalämmitys ja ilmastointi, Harman & Kardonin äänentoistojärjestelmä, M Sport -yksityiskohdat, vino pino kaikenlaisia ajoavustimia ja niin edelleen. Lista sen kuin jatkuu.

Istuintilojen osalta suhtaudun i5:een vähän kaksijakoisesti. Edessä ei ole minkäänlaisia ongelmia löytää juuri niin hyvää ajoasentoa kuin itse haluaa. Sporttiset täysnahkapenkit ovat sopivalla tavalla mukavat ja napakat, ja myös reisituki löytyy, mikä on hyvä itseni kaltaista pitkää ihmistä ajatellen. Mutta, takapenkillä on yllättävänkin vähän jalkatilaa ottaen huomioon auton kokoluokan. BMW i5:n akseliväli on 2,99 metriä, mutta takapenkkien jalkatiloissa tämä ei oikeastaan juurikaan näy. Kun kuljettajan penkki on omilla säädöilläni, taakse ei jää jalkatilaa mitenkään erityisen paljoa. Eivät polvet toki etupenkkiin kiinni ota, mutta olisin odottanut jalkatilaa olevan hieman enemmän takana. Toki, olen keskivertoa pidempi aikuinen, joten ei tämäkään luultavasti miksikään ongelmaksi muodostu useimmille ihmisille, mutta mielestäni siitä on hyvä mainita kuitenkin.

Tavaratilaa autosta löytyy 490 litran verran, mikä on ihan kelpo suoritus, etenkin kun sitä vertaa yhteen pahimmista kilpailijoista eli Mercedeksen EQE:hen, josta sitä löytyy 430 litran verran. Suunnilleen saman kokoluokan Tesla Model S:stä tavaratilaa löytyy puolestaan lähes 800 litran verran, eli sille i5 sen sijaan häviää reilusti. Mutta, uskallan väittää, että jos on oikeasti valmis hankkimaan i5 M60:n, ihan siis vain hintansakin puolesta, ei Model S ole enää edes oikea vaihtoehto. Asiat voivat kiihtyvyyden ja tavaratilan osalta olla Teslassa paremmat, mutta siinäpä pitkälti ne. Sitä paitsi, jos rinnassa sykkii Bemarin näköinen sydän, voiko sitä todella edes harkita Teslaa? Epäilen tätä suuresti.  

Seuraavaksi päästäänkin ajettavuuteen ja kuten jo tekstin alusta kävi ilmi, tämä osa-alue ei petä Bemarissa. Auto suorastaan loistaa ajettavuuden osalta ja siitä löytyy jopa jonkinlaista sielukkuutta. Siis sellaista sielukkuutta, mitä olisin kuvitellut löytyvän vain polttomoottorin omaavasta autosta. Ja, se on tietyllä tapaa suoranainen ihme. Puhutaan kuitenkin autosta, joka painaa sen verran, että sen paino tuntuu varmaan mannerlaatoissa asti. Mutta, jotenkin tuo paino ei vain tunnu ajaessa. Auto hallitsee koko ajan painoaan, eikä toisin päin. Auto ”lainehtii” oikealla tavalla kiidettäessä mutkaisen tien läpi. Ohjattavuus on kepeää ja pirun tarkkaa. Tämä auto menee juuri sinne minne sen haluaakin menevän eikä se tunnu lainkaan niin isolta autolta, kuin mitä se kuitenkin ulkomitoiltaan on. Adaptiivinen alustakin on juuri niin hyvä kuin arvata saattaa ja autoa voi ajaa silkin pehmeästi kuin silinterihattuinen herrasmies tai aggressiivisen sporttisesti kuin lippa vinossa oleva nuori autohullu.

Mainittakoon vielä, että i5 M60 on nelivetoinen ja siitä löytyy myös nelipyöräohjaus, mikä tekee siitä erityisen ketterän kokoisekseen myös pienissä tiloissa. Ja, sen verran vielä tuosta nelivedosta, että auto on normaaliajossa kuitenkin vahvasti takavetopainotteinen, eli BMW-fanaatikot älkää suotta murehtiko. Auto on kyllä ajettavuudeltaan siis ehta BMW.

Hevosvoimia i5 M60:sta löytyy huikeat 601 ja maksimivääntöä puolestaan 820 Nm. Itse asiassa, Sport Boost -tilassa vääntö voi nousta hetkellisesti vielä tuotakin suuremmaksi. Puhutaan siis melkoisesta ohjuksesta. Tuo määrä tehoa ja vääntöä riittää kiidättämään auton nollasta sataseen vain 3,7 sekunnissa, eli tuolla lukemalla hätyytellään jo legendaarisen M5:n kiihtyvyyslukemia. Silinterihattuisesta herrasmiehestä ei ole tietoakaan, kun painaa kaasun pohjaan. Auto liikahtaa kuin raivotautinen ja yliannostuksen kofeiinia nauttinut vinttikoira.

Miten on sitten rangen laita? No, suuri teho tuo mukanaan suuremman sähkön kulutuksen, luonnollisesti. Tällaisesta M60 -versiosta maksimirangea löytyy yhteensä 534 kilometrin verran, mutta jos valitsee puolestaan huokeahintaisemman eDrive40 M Sport -version, on maksimirange jopa 604 kilometriä. Tosin, samalla tehomäärä putoaa 601 hepasta 340 heppaan. Eli tehomäärä lähes puolittuu, mutta rangea on hitusen enemmän ja hintaa noin 25 tuhatta euroa vähemmän. Mutta, jos haaveissa on tehokas auto autokaupoille lähdettäessä, on tämä luonnollisesti aika lailla ”no-brainer” valinta. Itse olisin aivan valmis maksamaan jopa 25 tuhatta euroa enemmän yhteensä 261 lisähepasta, vaikka range nyt muutaman kymmenen kilometrin verran tippuisikin. Ja, niin olisi luultavasti moni muukin, ainakin kun on tämän kaltaisesta autosta kyse.  

Jos katsotaan tarkemmin hintapuolta, lienee aika lailla päivänselvä asia, että i5 M60 on tyyris auto, mutta ei voi sanoa, etteivätkö hinta ja laatu myös kohtaisi hyvin. Täysin uutena i5 M60:n hinta on vajaat 106 tuhatta euroa, mutta tällä koeajoyksilöllä on 3 tuhatta kilometriä mittarissa ja kyseessä on viime vuoden vuosimalli, joten sen hinta on täten vajaat 85 tuhatta euroa. Eli jos haluaa päästä nauttimaan i5 M60:n antimista ja haluaa toisaalta säästää muutaman tuhat euroa upouuteen yksilöön verrattuna, ei tämä kyseinen koeajoyksilö ole yhtään hullumpi vaihtoehto.

Miten tuo hinta pärjää sitten kilpailijoihin verrattuna? No, i5:n ja Mersun EQE:n huokeampien versioiden hinnat ovat pitkälti samaa luokkaa, mutta jos verrataan kummankin auton tehokkaimpia versioita toisiinsa, eli M60 -versiota EQE:n AMG -versioon, niin hintaeroa löytyykin jo jonkin verran. Mersun EQE AMG:n hinta on nimittäin jopa vajaat 121 tuhatta euroa. Toki, tämän kaltaisissa autoissa hintaerokaan ei ole niin yksioikoinen asia. Bemarilta ja Mersulta löytyy yleensä paljon faneja, jotka vannovat vain sen oman merkin nimeen. Eli jos sydän sykkii vahvasti Bemarille, ei EQE tule luultavasti edes kyseeseen. Ja, sama se on myös toisinpäin.

Mistä on hyvät autot tehty? Baijerilaiset sen tuntuvat tietävän. Olen tietyllä tapaa jopa hieman ällistynyt siitä, että kuinka hyvä auto i5 M60 on. Baijerilaiset ovat jollain ihmeen konstilla saaneet kaapattua BMW:n taian ja tuotua sen myös täyssähköiseen versioon. Monet sähköautot ovat ihan hyviä, kuten jo mainitsinkin, mutta varsinaista sielukkuutta niistä löytyy yleensä saman verran kuin tehosekoittimesta. BMW i5 M60 on sen sijaan täysin toista maata. Se säväyttää ja on kaikkea muuta kuin geneerinen. Se osaa olla hillitty ja myös villi. Se osoittaa, että sähköautoiltakin voi löytyä ihka oikeaa sydäntä. Se on ehdottomasti paras sähköauto, mitä olen ikinä ajanut, ja vieläpä reilulla marginaalilla.

Lopuksi haluan vielä antaa kiitokset BMW Suomelle ja Lahden Hedin Automotivelle auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.