Parin tunnin koeajot: uusi Kia EV3

Parin tunnin koeajot -osiossa koeajetaan uusia ja käytettyjä autoja.

Aika harva tietää, että korealainen Kia valmisti alun perin polkupyörän osia, yrityksen saadessa alkunsa 1940-luvulla. Sittemmin se siirtyi valmistamaan kokonaisia polkupyöriä ja muutama vuosi myöhemmin moottoripyöriä. Jossain vaiheessa joku Kialla sai idean lähteä valmistamaan myös autoja ja ensimmäinen korealainen henkilöauto, Kia Brisa, näki päivänvalon vuonna 1974.

Suomessa ensimmäiset Kia-merkkiset autot tulivat myyntiin vasta vuonna 2004, mutta Kia vakiinnutti paikkansa markkinoilla varsin nopeasti. Vuosien saatossa Kiasta on kuoriutunut yksi Suomen suosituimmista automerkeistä ja viime vuosina se on onnistunut freesaamaan hienosti myös brändi-ilmettään. Uskallan jopa väittää, että puhtaasti brändinsä puolesta Kia on yksi tämän hetken trendikkäimmistä merkeistä, kun puhutaan keskihintaisista autoista. Puhutaan siis melkoisesta edistyksestä, sillä vielä viitisentoista vuotta takaperin tilanne oli tyystin toisenlainen. Silloin Kia miellettiin enemmän tai vähemmän budjettiluokan merkiksi, eivätkä sen autot usein häikäisseet, ainakaan mitä tuli yleiseen laatuvaikutelmaan. Miten tässä on päässyt siis näin käymään, että korealaiset ovat kuin varkain hiipineet uskottavaksi kilpailijaksi monelle eurooppalaisellekin valtamerkille, eikä niiden ostoa tarvitse perustella enää pelkällä hinnalla tai pitkällä takuulla?

Siitä lähdin ottamaan nyt selvää, kun Lahden Wetteri tarjosi minulle uuden Kia EV3:n (Inspiration FWD 81,4 kWh) testattavaksi. Minulta ei ennestään löytynyt minkäänlaista kokemusta Kian uusista, täyssähköisistä malleista, joten lähdin täysin avoimin mielin tutustumaan tähän sähköiseen korealaiseen.

Kompaktiksi katumaasturiksi luokiteltu EV3 on rakennettu samalle E-GMP -alustalle kuin esimerkiksi EV6 ja Hyundai Ioniq 5, tosin hivenen muokatulle sellaiselle. Alustoissa oleva eroavaisuus liittyy muun muassa siihen, että EV3:ssa on 400 voltin ja EV6:ssa puolestaan 800 voltin sähköarkkitehtuuri. Tämä tarkoittaa siis sitä, että EV6 mahdollistaa vieläkin nopeamman pikalatauksen. Tosin, EV3:ssa akku on mahdollista ladata 10-80% kapasiteettiin 30 minuutissa, joten huonosti eivät ole asiat senkään osalta. EV3 on etuvetoinen ja yksimoottorinen, mutta on ollut myös huhuja, että Kia olisi tuomassa ensi vuonna markkinoille kaksimoottorisen ja nelivetoisen version EV3:sta. Nelikkoversiot ovat aina toivottuja, etenkin Suomen "ainaisen ihania" talviolosuhteita ajatellen.

Mutta, lähdetäänpä sitten tutustumaan EV3:n ulkoiseen antiin. Kia on löytänyt sähköisiin malleihinsa omanlaisensa muotokielen ja monet niistä tunnistaa Kiaksi jo vähän kauempaakin, vaikka mitään kovin räikeitä eroja moniin muihin sähköautoihin ei toki löydykään. Ehkä se tietynlainen eroavaisuus johtuu eritoten etuvalojen ja takavalojen muotoilusta ja tietynlaisesta futuristisuudesta mitä tulee auton yleisilmeeseen. Toki auton designista löytyy myös selkeitä yhtäläisyyksiä moniin muihin merkkeihin. EV3 muistuttaa muotoilunsa puolesta jonkin verran esimerkiksi uutta Ford Exploreria, etenkin jos niitä vertaa toisiinsa sivusta päin katsottuna. Tykkään EV3:n keulan ilmeestä (kiitos särmikkäiden etuvalojen), vaikka siitä puuttuukin se kovasti kaipaamani etusäleikkö. Sellaiselle ei sähköautossa ole siis varsinaista tarvetta, mutta mielestäni autonvalmistajat voisivat harkita sellaisia sähköautoihin edes kosmeettisena elementtinä. Suoraan perästä päin katsottuna auto ei ole mielestäni kauneimmillaan, perä on nimittäin aika laatikkomainen. Koeajoyksilöstä löytyvät vanteet eivät ole nekään ehkä eniten omaa silmääni miellyttävät, vaan ehkä jopa vähän turhankin futuristiset olemukseltaan. Kaiken kaikkiaan EV3 on kuitenkin ihan hyvän näköinen auto, joka nousee esille massasta. Kiitos muun muassa niiden futurististen elementtien.

Sisälle astuessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi ohjaamon yleiseen harmauteen. Enkä viittaa harmaudella nyt jonkin sortin tasapaksuuteen, vaan vain yksinkertaisesti siihen faktaan, että sisätiloissa on käytetty paljon harmaan eri sävyjä, ”50 shades of grey” ja sitä rataa. Tai näin on siis tässä koeajoyksilössä ainakin. Todettakoon, että sisätiloihin on saatavana myös toisenlaisia värimaailmoja. Kaiken kaikkiaan ohjaamo on melko pelkistetty yleisilmeeltään. Digitaalinen mittaristo ja keskinäyttö on integroitu yhdeksi ja samaksi, 29,6 tuuman näytöksi. Jos tarkkoja ollaan, niin näyttö on jaettu itse asiassa kolmeen eri osa-alueeseen. Vasemmalla on luonnollisesti mittaristo. Keskeltä löytyy kaistale ilmastoinnin säädöille ja oikealta hallitaan puolestaan esimerkiksi multimediatoimintoja, Android Auto tai Apple CarPlay -palveluita ja niin edelleen. Tämän kaltaisia isoja näyttökokonaisuuksia on nähty jo joissain muissakin markkinoilla olevissa autoissa ja minun mielestäni kyseessä on varsin toimiva ratkaisu. Näytön toiminnot ovat sinällään suhteellisen simppelit ja käyttö intuitiivista, eli valitettavaa ei sen osalta löydy. Visuaalinen ilme on sekin suhteellisen hyvin kohdallaan. Mutta, fyysisten painikkeiden vähäisyys harmittaa. Keskikonsolista löytyy oikeastaan vain vipupainikkeet sisälämpötilan säädölle eikä juuri muuta. Onneksi ratista löytyy sentään painikkeita.

Yksi mielenkiintoinen asia täytyy nostaa esille ohjaamosta ja se on keskellä oleva, liukuva pöytäkonsoli. Kia itse mainostaa, että sitä voi käyttää nimensä mukaisesti pöytänä paikalla ollessaan, ja sen päällä pystyy tekemään vaikka töitä läppärillä. Tai sitten sitä voi käyttää pöytänä esimerkiksi lounastauolla. Kyseessä on sinänsä varsin fiksusti mietitty ominaisuus, sähköautossa kun tulee luultavasti istuttua hetki jos toinenkin auton ollessa latauksessa, esimerkiksi huoltoasemalla. 

Viimeiseksi nostaisin ohjaamosta esille vastuullisuuspuolen, koska sekin saattaa monia lukijoita kiinnostaa. Etenkin kun on kyse sähköautosta, jonka ystävät ovat monesti hieman valveutuneempia ympäristövastuullisuuteen liittyvien asioiden osalta. Tosin, on hyvä taas muistuttaa, että vaikka sähköautot ovat paikallisesti päästöttömiä vehkeitä, aiheutuu niiden valmistuksesta huomattavasti suurempia päästöjä verrattuna polttomoottoriautojen valmistukseen. Mutta, ei nyt sukelleta tähän aiheeseen sen enempää. Palataksemme tämän kertaiseen koeajoautoon, Kia on käyttänyt EV3:n sisätiloissa esimerkiksi kierrätettyä kangasta ja muovia, eli sitä voi toisin sanoen huoletta ja ilman sen suurempia omantunnontuskia ajella EV3:lla. Ja, jos on ekologiset bambupöksyt jalassa, voi sen tehdä vieläkin huolettomammin.

Suurin yllätys autossa ja vieläpä varsin positiivinen sellainen liittyy ajettavuuteen. Tai en tiedä voiko sitä sanoa yllätykseksi, koska kuten sanoin, olen avoimin mielin liikkeellä. EV3 on nimittäin todella vaivaton auto ajaa. Ohjattavuus reagoi erittäin hyvin ja ajaminen on varsin nautinnollista. Alustan osalta on päätetty mennä mukavuus edellä ja hyvä niin. Liian monissa arkiautoissakin on nykyään varsin jäykähkö sporttialusta, jolle ei useimmiten ole edes tarvetta. Mikäs siinä, jos auto on muutoinkin sporttinen, mutta jos kyseessä on tällainen tavalliseen arkeen suunniteltu menopeli, niin mitä ihmettä sitä edes tekee sporttialustalla? Niinpä. EV3:lla ajaminen on helppoa ja mukavaa, kuten sen ollakin pitää. Hidasteiden ylistysten ei aina tarvitse olla silkkaa kärsimystä.

Tehoa tästä koeajoyksilöstä löytyy 204 hevosvoiman verran, eli sähköautoksi jopa suhteellisen vähän. Nollasta sataseen sillä ennätetään 7,7 sekunnissa. Ei EV3 luonnollisesti hätyyttele tehokkaimpia sähköautoja, mutta ei sillä liikenteessä silti jalkoihinkaan jää. Tavallisille Matti ja Maija Meikäläisille EV3:n tehot riittävät vallan mainiosti ja heitähän suurin osa autoilevista ihmisistä kuitenkin on.

Tehoista voidaankin hypätä sitten sujuvasti kulutukseen. Koeajoyksilö on varustettu isolla 81,4 kWh akulla, mikä tarkoittaa 563 kilometrin maksimirangea (näin siis Inspiration-varustelutasolla, edullisemmilla Air -ja Earth -varustelutasoilla samalle akulle luvataan jopa 605 kilometrin maksimirangea). Noin 500 kilometriä lienee lukema todelliselle rangelle Suomen vähälumisissa kesäolosuhteissa, riippuen vähän tietysti kuljettajan ajotyylistä, mutta silläkin pärjätään todella hyvin pahimpia kilpailijoita vastaan. On hyvä muistaa, että mitä pidempi on range, sitä vähemmän tarvitsee tehdä pysähdyksiä ja sitä sujuvampaa on itse matkanteko. EV3:n range on itse asiassa jo sitä luokkaa, että sille saattavat lämmetä jotkut sähköautoskeptikotkin, joihin itsekin lukeuduin vielä tovi sitten.

Tämän EV3:n varustelutaso kulkee nimellä Inspiration ja se on toiseksi korkein varustelutaso. Vakiovarusteina siihen kuuluvat esimerkiksi 19-tuuman alumiinivanteet, ilmalämpöpumppu, avaimeton käynnistys ja lukitus, mukautuva vakionopeudensäädin, kuolleen kulman varoitin, liikennemerkkien tunnistus, peruutuskamera ja pysäköintitutkat, nahkaverhoilu ja Harman & Kardonin -äänentoistojärjestelmä. Kun katsoo Inspiration -tason koko varustelistaa tarkemmin läpi, ei tule äkkiseltään mieleen mitään kovin kriittistä, mitä autoon enää tarvitsisi. Tai ainakaan, jos hakusessa on auto ihan tavalliseen arkeen.

EV3:n akseliväli on 2,68 metriä ja istuintilaa siitä löytyy melko hyvin. Edessä saa hyvän ajoasennon ilman suurempia vaikeuksia ja tässä kohtaa täytyy todeta, että myös itse penkit tuntuvat varsin mukavilta. Tosin, etupenkin ollessa itseni kaltaisen, 194-senttisen kuljettajan säädöillä, taakse ei jää juurikaan jalkatilaa ainakaan pitkälle aikuiselle, vaan polvet ottavat kiinni etupenkkiin ja matkanteko on suhteellisen tukalaa. Mutta, niin sanotut keskimittaiset aikuiset mahtuvat varmasti ihan mukavasti takanakin, saati sitten jos on lapsista kyse. Eli kyllä EV3:lla pieni perhekin varsin hyvin matkustaa.

Entä sitten tavaratila? No, tavaratilaa on todella reippaasti, nimittäin 460 litran verran ja se on yksi luokkansa suurimmista tavaratiloista. Mainittakoon, että autosta löytyy myös edestä 25 litran tavaratila, eli korealaisilla on aika hyvin homma hanskassa tämän osalta. 

EV3:n alkaen-hinta on rapiat 37 tuhatta euroa ja sillä rahalla irtoaa pienemmällä, 58,3 kWh akulla varustettu versio. Isommalla akulla varustetun version alkaen-hinta on puolestaan rapiat 41 tuhatta euroa, eli hinta nousee usealla tuhannella eurolla, mutta samalla nousee maksimirangekin varsin reippaasti. Tästä koeajoyksilöstä löytyvän Inspiration-varustelutason hinta puolestaan on rapiat 47 tuhatta euroa.

EV3:n suurimmat kilpailijat ovat esimerkiksi Volvo EX30 ja Volkswagen ID.3. Näistä minulta itseltäni löytyy kokemusta EX30:sta. EX30 on vielä astetta räväkämpi vaihtoehto tehojensa puolesta, mutta se häviää EV3:lle maksimirangen, takatilojen ja tavaratilan osalta. Rangen osalta eroa löytyy paljon, sillä EX30:n maksimirange on suurimmillaan 476 kilometriä. Tavaratilan osaltakin ero on merkittävä, sillä EX30:sta sitä löytyy vain 318 litran verran. Muutoin erot eivät ole suuria ja kyse on sitten lähinnä autonostajan omista mieltymyksistä. EX30 on ohjaamonsa puolesta vieläkin minimalistisempi vaihtoehto ja auto henkii piirteidensä puolesta vahvasti skandinaavisuutta, siinä missä EV3 puolestaan henkii enemmänkin futuristisuutta. 

Summa summarum, Kia EV3:ssa on paljon mistä tykätä. Se on helposti lähestyttävä, sitä on mukava ajaa, se tarjoaa tarpeeksi suuren maksimirangen vähän pidempiäkin reissuja ajatellen ja siitä löytyy kiitettävästi tavaratilaa. Sitä ei ole myöskään hinnalla pilattu, vaan se on oikein kilpailukykyinen vaihtoehto monelle autonostajalle. Uskon, että EV3 löytää lähitulevaisuudessa todella monen suomalaisen ja hyvä niin. Kannattaa se ainakin käydä koeajamassa ja antaa sille ansaitsemansa mahdollisuus. Mainittakoon muuten vielä, että EV3 voitti Vuoden Auto Suomessa 2025 -palkinnon, eli suomalaiset autotoimittajat ovat siihen ainakin laajalti tykästyneet.

Kiitokset vielä Lahden Wetterille auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.