02.02.2026
Parin tunnin koeajot: uusi Kia Stonic
Tuntuu siltä, että maailma on nykyään pullollaan urbaaneja crossovereita. Niitä ilmestyy kuin sieniä sateella ja monesti eroavaisuudet eri merkkien sekä mallien välillä ovat varsin pieniä. Kia Stonic on yksi näistä lukemattomista kaupunkiympäristöön suunnitelluista crossovereista, eikä se yritä väittääkään olevansa jotain muuta.
Mutta, vaikka jokin asia tai ilmiö toistuisi lähes kyllästymiseen saakka, ei se tee sen asian tai ilmiön edustajasta automaattisesti jotenkin huonoa. Ylitarjonta tekee aiheesta kuin aiheesta toki tylsän, mutta se ei kerro mitään itse tuotteiden laadusta. Se kertoo pikemminkin vain siitä, että tietyntyyppisille tuotteille on olemassa laaja kysyntä. Tässä tapauksessa siis crossovereille.
Näin on asian laita myös Kia Stonicin kohdalla. En edes yritä väittää, että Stonic olisi auto, joka herättäisi jotenkin erityisen voimakkaita tunteita allekirjoittaneessa tai saisi sydämeni hakkaamaan tavallista nopeammin. Se ei ole erityisen jännittävä menopeli eikä se yritä myöskään olla jonkinlainen suunnannäyttäjä. Siltikin tai ehkäpä juuri siksi se on varsin suosittu malli nykypäivänä. Se on ihan hyvä sellaisena kuin se on ja se riittää monille.
Mitkä ovat sitten varsinaiset syyt Stonicin hyvyyteen? No, kyse on ennen kaikkea kokonaisuudesta, eli yhdistelmästä järkevää kokoa, helppoa ajettavuutta, erittäin kohtuullista hintaa ja modernia muotoilua. Stonic istuu hyvin siihen muottiin, jota moni autonostaja tällä hetkellä etsii, ja tarjoaa oivan vaihtoehdon ilman suuria riskejä tai ylilyöntejä.
Mutta, ennen kuin lähdetään sukeltamaan tarkemmin edellä mainittuihin seikkoihin, tehdäänpä pieni läpileikkaus mallin historiaan ja taustoihin.
Kia Stonichan on suhteellisen tuore automalli. Se esiteltiin vuonna 2017 ja se on itse asiassa Kian malliston pienin SUV, eli siis pienempi kuin jokin aika sitten koeajamani Nirokin. Kyseessä on siis selvästi kompaktin kokoluokan crossover.
Mallin nimi tulee sanoista speedy ja tonic. Speedy viittaa nopeuteen ja tonic puolestaan virkeyttä antavaan aineeseen. Näillä ilmeisestikin halutaan korostaa auton dynaamista ja pirteää luonnetta. Suosikkidrinkkini, eli gin tonicin kanssa nimellä ei valitettavasti ole mitään tekemistä.
Tekniseltä perustaltaan Stonicilla on paljon yhteistä Kia Rion kanssa. Sillä on esimerkiksi sama perusrakenne ja siinä on käytetty paljon samoja teknisiä komponentteja, jotka toisaalta auttavat pitämään auton valmistuskustannukset kurissa. Tämä puolestaan näkyy auton kilpailukykyisessä hinnoittelussa.
Stonic on selvästi suunnattu urbaaniin ympäristöön ihmisille, jotka etsivät kompaktia ja ketterää crossoveria. Sen pieni koko tekee kaupunkiajosta ja pysäköinnistä vaivatonta, mutta crossover-korimalli tuo mukanaan kaupunkimaasturimaisen, hieman korkeamman istuma-asennon. Tämä parantaa näkyvyyttä ja antaa ajamiseen pientä lisävarmuutta, erityisesti kaupunkiympäristössä.
Kia Stonicin pahimmat kilpailijat tällä hetkellä ovat melko samankokoiset -ja henkiset Ford Puma sekä Renault Captur. Molemmat ovat malleja, jotka ovat onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa automarkkinoilla ja kilpailu tässä segmentissä tämän kolmikon kesken onkin varsin tiukkaa.
Mutta, lähdetäänpä sitten käymään läpi tätä uutta, vuosimallia 2026 olevaa Stonicia (1.0 T-GDI EX DCT Premium), jonka tarjosi minulle koeajoon Lahden Wetteri. Aloitetaan jo tutuksi tulleeseen tapaan ulkonäöstä.
Kia Stonicin muotoilu on modernia, mutta samalla konservatiivista. Se ei pyri rikkomaan rajoja tai luomaan uusia trendejä, vaan nojaa pidemminkin tunnistettavaan ja turvalliseen kokonaisuuteen. Terävät linjat ja kulmikkaat yksityiskohdat kertovat nopeasti kaksi asiaa: kyseessä on selvästi Kia ja yhtä selvästi crossover.
Tietyllä tapaa tämä varman päälle pelaaminen tekee Stonicin muotokielestä hieman varovaisen. Ulkonäössä ei ole sellaisia yksityiskohtia, jotka jäisivät erityisen vahvasti mieleen tai jotka erottaisivat sen selkeästi crossoverien massasta. Älkää ymmärtäkö väärin, Stonic näyttää asialliselta ja aikansa mukaiselta menopeliltä, mutta se on ulkonäkönsä puolesta silti enemmän tai vähemmän yksi crossover muiden joukossa.
Toisaalta voidaan sanoa, että Stonicin muotoilu viestii harkitusta balanssista. Se ei pistä liikaa kenenkään silmään, ei hyvässä eikä pahassa, eli tämän kaltainen konservatiivinen lähestymistapa saattaa miellyttää ostajia, jotka arvostavat tutumpaa ja turvallisempaa linjaa ulkonäön osalta. Sen sijaan designia korostaville kilpailijoille, kuten esimerkiksi Ford Pumalle, se antaa pienimuotoisen mahdollisuuden varastaa huomion. Puman muotokielestä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se on vähän erilainen.
Sisätiloissa Stonicissa on paljon samaa kuin monissa muissakin uusissa Kia-malleissa. Esimerkiksi näyttöratkaisut ovat tuttuja ja käyttöliittymä sama kuin uusimmasta Nirostakin löytyvä, eli tästäkään mallista ei löydy Kian uusista EV-malleista löytyvää ccNC-käyttöliittymää. Keskikonsolista löytyvät hipaisupainikkeet ovat käytännössä identtiset merkin muiden mallien kanssa. Jos on istunut uudempien Kia-mallien ratissa, on olo Stonicissa heti kotoisa.
Erojakin kuitenkin löytyy, etenkin jos vertaa autoa esimerkiksi edellä mainittuihin EV-malleihin Ohjaamon yksityiskohdissa, materiaaleissa ja tietyissä muotoiluvalinnoissa on useita yksityiskohtia, jotka erottavat Stonicin esimerkiksi syksyllä koeajamani EV6:n ohjaamosta. Siinä missä EV6:n sisätilat näyttävät siltä kuin ne olisi repäisty suoraan jostain futuristisesta scifi-leffasta, edustaa Stonicin ohjaamo selvästi perinteisempää ja maltillisempaa lähestymistapaa.
Stonic ei yritä häikäistä kuljettajaa näyttävyydellä tai erityisen radikaaleilla ratkaisuilla, vaan nojaa pikemminkin johonkin tuttuun ja selkeään. Kokonaisuus on helposti hahmotettavissa ja yleisilme pikemminkin modernin arkinen kuin jotenkin futuristinen. Eikä tätä tule ottaa sinällään minkäänlaisena kritiikkinä, kerroin vain miten asiat on. Stonic tietää paikkansa mallistossa eikä yritä esittää jotakin mitä se ei ole.
Tietyllä tapaa auton sisätiloihin pätevät samat lainalaisuudet kuin sen ulkoiseenkin habitukseen. Kyseessä on selvästi Kia, mutta kokonaisuus on kuitenkin selvästi konservatiivisempi kuin EV-malleissa. Kaikki on hillitympää ja maanläheisempää, ja lopputuloksena onkin auto, joka on järkevä ja helposti lähestyttävä. Pitää muistaa, että ne ovat asioita, mitä tämän hinta- ja kokoluokan autojen ostajat yleensä etsivät ja arvostavat.
Koeajoauton varustelutaso on EX DCT Premium, joka asettuu Stonicin mallistossa keskitasolle. Varustelulista on sinällään ihan riittävä tavallisen Matti ja Maija Meikäläisen tarpeisiin ja sisältää esimerkiksi 16-tuuman alumiinivanteet, automaattisen ilmastoinnin, LED-ajovalot kaukovaloautomatiikalla, liikennemerkkien tunnistuksen, lämmitettävät etuistuimet ja ratin sekä lämmitettävän takalasin ja sivupeilit. Lisäksi autosta löytyy navigointijärjestelmä ja tummennetut takaikkunat, jotka tuovat kokonaisuuteen hieman premium-henkeä.
Koeajoyksilöstä löytyvä valinnainen Premium Pack nostaa varustelua vielä asteen verran ylöspäin. Sen myötä autosta löytyy myös muun muassa adaptiivinen vakionopeudensäädin ja moottoritieavustin, jotka lisäävät ajomukavuutta erityisesti pidemmillä reissuilla. Budjettiluokan crossoveriksi Stonic tarjoaa varsin mukiinmenevän varustelun, eikä kokonaisuus tunnu mitenkään riisutulta.
Istuintilojensa osalta Stonic on melko kompakti, kuten voi jo auton ulkomitoistakin päätellä. Etupenkeillä tilaa on kuitenkin riittävästi, eikä sopivan ajoasennon löytäminen tuottanut itselleni ongelmia, vaikka olenkin yli 190-senttimetriä pitkä. Takapenkillä tilanne on sen sijaan huomattavasti haastavampi aikuismatkustajia ajatellen. Kun istuin takapenkillä etupenkin ollessa omilla säädöilläni, ja levitin polvet tarpeeksi leveälle, mahduin juuri ja juuri istumaan. Minkään tason mukavuudesta ei voinut kuitenkaan puhua.
Voisi sanoa, että Kia Stonic sopii erinomaisesti esimerkiksi sinkuille tai pariskunnille, ja kyllä takapenkillä esimerkiksi lapsi matkustaa ongelmitta, mutta aikuisille tila käy väistämättä liian ahtaaksi.
Tavaratilan osalta Stonic yllättää kuitenkin positiivisesti. Kokoonsa nähden tilaa on tarjolla varsin reilusti, jopa 352 litraa, mikä on tämän kokoluokan autolle erittäin kelpo lukema. Takapenkkien selkänojat kaatamalla tavaratilan saa kasvatettua yli 1 100 litraan, mikä lisää auton käytännöllisyyttä arjessa huomattavasti.
Ajettavuudeltaan etuvetoinen Stonic on juuri sellainen kuin etukäteen voisi odottaa, eli suhteellisen ketterä ja helposti hallittava. Ohjaus reagoi ratin liikkeisiin varsin terävästi, ja siinä mielessä kyseessä on jopa yllättävänkin hauska ajokki. Erityisesti urbaanissa ympäristössä Stonic tuntuu olevan elementissään. Alusta on mukiinmenevä ja tarjoaa pääosin tasaista ja vaivatonta kyytiä. Ajokokemus jää kokonaisuutena selvästi plussan puolelle, ja tässä saattaa piillä yksi Stonicin suosion keskeisistä syistä.
Konepellin alta uudesta Stonicista löytyy 1-litrainen, kolmisylinterinen ja turboahdettu bensiinimoottori, jonka parina on 48V-sähköjärjestelmä. Käytännössä puhutaan siis kevythybridistä. Tehoa on tarjolla maltilliset 100 hevosvoimaa, ja nollasta sataan Stonic kiihtyy 10,8 sekunnissa. Kyseessä ei ole mikään raketti, mutta suorituskyky riittää arkiajoon ongelmitta. Mainittakoon myös, että koeajoauto on varustettu automaattisella kaksoiskytkinvaihteistolla. Tarvittaessa Stonic on saatavana myös manuaalivaihteisena.
Hintapuolella Stonic on ehdottomasti vahvimmillaan. Uuden Stonicin alkaen-hinta on vain vajaat 24 tuhatta euroa, ja koeajoauton kaltaisella varustelulla hinta asettuu noin 28 tuhannen euron tuntumaan. Kalleimman eli GT-Line-varustellun versionkin hinta jää alle 32 tuhannen euron, joten puhutaan aidosti budjettiluokan crossoverista. Kun hintaa vertaa kilpailijoihin, kuten Ford Pumaan ja Renault Capturiin, pärjää Stonic vertailussa erittäin hyvin. Puman alkaen-hinta on vajaat 30 tuhatta euroa ja Capturin puolestaan reilut 29 tuhatta euroa.
Loppujen lopuksi Kia Stonic on juuri sitä, miltä se alusta asti vaikuttaa, eli kompakti, helppo ja monin tavoin järkevä. Se ei pyri erottumaan joukosta rohkeilla ratkaisuilla tai hätkähdyttävällä muotoilulla, vaan nojaa pikemminkin tasapainoiseen kokonaisuuteen. Tässä hinta- ja kokoluokassa se on ehdottomasti vahvuus, yksittäisten vau-efektien sijaan.
Stonicin suurimmat vahvuudet löytyvätkin ihan tavallisesta arjesta. Se on helppo ajettava ja riittävän kompakti urbaaniin ympäristöön. Toisaalta siitä löytyy tarpeeksi myös käytännöllisyyttä niille, jotka tarvitsevat autoa muuhunkin kuin pelkkään työmatka-ajoon. Tavaratila on kokoluokkaansa nähden hyvän kokoinen, varustelu riittävä ja ajomukavuus parempi kuin ehkä ennakkoon odottaisi.
Heikkouksiakin toki löytyy ja yksi selkeimpiä on takapenkin ahtaus. Suorituskyky puolestaan ei mahdollista mitenkään erityisen ripeää kyytiä, mutta sellaisen odottaminen tässä hintaluokassa olisi kohtuuton vaatimus.
Hinnoittelu onkin se osa-alue, jossa Stonic eri toten loistaa. Se tarjoaa reilusti vastinetta rahalle ja tekee sen ilman suuria kompromisseja. Se on auto, jonka kanssa on yksinkertaisesti helppo elää.
Kiitokset vielä Lahden Wetterille auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.
Keskustelu
Ei kommentteja
