18.02.2026
Parin tunnin koeajot: Kia Sportage (2026)
Kia Sportage on jo jonkin sortin legenda. Se on yksi Kian tunnetuimmista ja menestyneimmistä malleista koskaan, ja se oli Suomessa juuri se malli, joka nosti Kian aikanaan tietynlaiseksi kansan merkiksi. Sitä voisi tietyllä tapaa verrata toiseen kansan suosikkiin, eli ”perusvarmaan” Nissan Qashqaihin. Molemmat ovat suhteellisen kompakteja ja hintatasoltaan huokeita crossovereita, jotka eivät aiheuta sen kummempia värähtelyitä kehossa. Ne ovat järkiautoja ihmisille, jotka eivät varsinaisesti halua tehdä numeroa omasta autostaan, mutta jotka haluavat silti modernin, turvallisen ja riittävän tyylikkään kulkupelin arjen menoihin.
Kaikkien aikojen ensimmäinen Sportage esiteltiin itse asiassa jo vuonna 1993. Se oli melko perinteinen maasturi ja suunnattu erityisesti Yhdysvaltain markkinoille, ja siinä korostettiin enemmän kestävyyttä kuin mukavuusominaisuuksia. Euroopassa Kia oli tuolloin vielä melko tuntematon autonvalmistaja, eikä merkkiä pidetty erityisen varteenotettavana vaihtoehtona perinteisille aasialaisille ja eurooppalaisille autonvalmistajille. Ensimmäisen sukupolven Sportagea myytiin Euroopassa vain hyvin pieniä määriä ja Suomeen sitä ei virallisesti maahantuotu lainkaan.
Toinen sukupolvi merkitsi suurta muutosta Sportagelle. Se siirtyi henkilöautomaisempaan perusrakenteeseen ja jakoi samaa tekniikkaa sisarmallinsa eli Hyundai Tucsonin kanssa. Samalla auto muuttui perinteisestä maasturista crossoveriksi, mikä osoittautui varsin erinomaiseksi ratkaisuksi myöhemmin. Myös auton laatutaso parani selvästi, ja toinen sukupolvi olikin hyvin tärkeä Kian maineen kannalta. Se alkoi hiljalleen muuttaa mielikuvaa edullisesta, mutta hivenen karusta autosta kohti modernimpaa ja laadukkaampaa kokonaisuutta.
Vuonna 2010 startannut kolmas sukupolvi oli sitten lopullinen läpimurto Sportagen tarinassa. Kia sai hiottua Sportagen muotoilun kohdalleen, kun yhtiön muotoilujohtaja Peter Schreyer toi malliin rohkeamman ja samalla myös eurooppalaisemman ilmeen. Keulan ilme ja tunnistettava muotokieli tekivät autosta selvästi aiempaa houkuttelevamman menopelin. Kolmannen sukupolven Sportagesta muodostuikin yksi Euroopan myydyimmistä Kioista, ja samalla Kia nousi pysyvästi myös monen suomalaisen ostoslistalle.
Neljäs sukupolvi tuli markkinoille vuonna 2015 ja samalla Sportageen tuotiin paljon lisää varusteita. Niitä olivat esimerkiksi edistyneet kuljettajaa avustavat järjestelmät, parempi Infotainment-ratkaisu ja ensimmäiset hybridivaihtoehdot (faceliftin yhteydessä vuonna 2018). Sportage nousi samalla kilpailemaan segmentin kärkien, eli edellä mainitun Qashqain ja Toyota RAV4n kanssa. Laadun tunne sisätiloissa parani jälleen, materiaalit muuttuivat tasokkaammiksi ja teknologia alkoi vastata paremmin nykypäivän vaatimuksia.
Nykyinen eli viides sukupolvi esiteltiin vuonna 2021 ja samalla se toi mukanaan kokonaan uuden muotokielen. Sportagen muotoilu muuttui selvästi futuristisempaan suuntaan, kuten on Kian yleinen muotokieli tänä päivänä kaikissa malleissa. Rohkeat etuajovalot, vahvat linjat ja selkeästi erottuva keulan ilme tekevät autosta helposti tunnistettavan myös pimeässä. Samalla markkinoille saapuivat useammat eri hybridiversiot, mukaan lukien ladattava hybridi. Sportage on tänä päivänä edelleen yksi Kian tärkeimmistä malleista globaalisti, ja koeajettuani nyt sen uusimman malliversion en yhtään ihmettele miksi.
Lahden Wetteri tarjosi minulle siis koeajoon tämän vuoden malliversion Sportagesta. Uusin Sportage on edelleen viidettä sukupolvea, mutta se on kokenut faceliftin. Muun muassa auton keulan ilmettä on taas uudistettu, sisätiloja ja näyttöjä parannettu ja teknologia- sekä turvajärjestelmiä päivitetty. Perusrakenne, pohjalevy ja useimmat komponentit ovat kuitenkin edelleen samaa viidennen sukupolven perustaa, joten kyse ei ole täysin uudesta mallista vaan pikemminkin huolellisesti hiotusta päivityksestä.


Lähdetäänpä saman tien käymään tarkemmin läpi tätä uutta Kia Sportagea. Kyseessähän on edelleen selkeä crossover, joka faceliftin ansiosta muistuttaa nyt entistä enemmän Kian sähköisiä EV-malleja. Mielestäni auto on itse asiassa varsin hyvännäköinen crossover, sillä siinä on riittävästi kulmia ja särmää sekä sopivasti sporttisuutta. Se erottuu edukseen crossoverien geneerisestä massasta, jossa moni malli näyttää helposti toisensa kopiolta. Pidän etenkin tästä uudesta keulan ilmeestä. Se on jopa hieman vihainen ja tarkoitan tätä ainoastaan hyvällä. Myös perän muotoilu on onnistunut ja se on mielestäni selvästi tasapainoisempi kuin esimerkiksi EV3-mallissa, jossa perä on omaan makuuni turhan laatikkomainen.
Ohjaamon ilme on pitkälti samanlainen kuin EV-malleissa, joissa se on ehkä vielä hieman futuristisempi muun muassa materiaalivalintojen ja värityksensä osalta. Sportagessa kokonaisuus on itse asiassa hyvinkin selkeä ja looginen. Pidän siitä, että fyysisiä painikkeita löytyy yllättävänkin paljon niin keskikonsolista, ratista kuin ovistakin. Tämä kun ei ole mikään itsestään selvä asia nykypäivänä. Ilmastoinnin säädöt ja vastaavat asiat hoituvat puolestaan keskikonsolista löytyvien hipaisupainikkeiden kautta. Kia ei ole siis liiaksi piilottanut auton varsinaisia toimintoja keskinäytön taakse, ja hyvä niin. Ajaessa on aina paljon mukavampi, kun auton perustoiminnot löytyvät nopeasti ja helposti, ilman turhaa näytön kanssa häseltämistä.
Varustelultaan koeajoauto on GT-Line -versio, eli kyseessä on korkein saatavilla oleva varustelutaso. Siihen sisältyykin varsin kattavasti varusteita, joita ovat esimerkiksi 19-tuuman alumiinivanteet, 360-kamera, avaimeton käynnistys ja lukitus, elektronisesti säätyvä iskunvaimennus, Harman Kardonin äänentoistojärjestelmä, HUD-näyttö, ilmastoidut etupenkit, LED-ajovalot kaukovaloautomatiikalla, lämmitettävä ratti, nahkaverhoilu, panoraamalasikatto, sähkötoiminen kuljettajan penkki ja tummennetut takaikkunat. Ja siinä oli siis vain osa varusteista. Varusteiden osalta on helppo kuvitella Sportagen olevan kanssa suosikki jatkossakin, etenkin kun alemmistakin varustelutasoista löytyy jo varsin kattava paketti perusvarusteita.
Istuintilaa Sportagesta löytyy erittäin hyvin kokoonsa nähden ja se on itse asiassa yksi segmenttinsä parhaimpia. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on kompakti crossover (tai SUV), joten on turha myöskään odottaa liikoja. Edessä tilaa on melko hyvin, ja ajoasennon saa säädettyä pääosin kohdalleen. Ainoastaan se jää hieman harmittamaan, että penkkiä ei saa säädettyä ihan tarpeeksi alas, mutta tämä tuskin muodostuu ongelmaksi alle 190-senttisille kuljettajille. Näkyvyys ulos on kuitenkin pääosin hyvä, ja korkea istuma-asento helpottaa etenkin kaupungissa ajamista.

Takana jalkatilaa jää itse asiassa varsin hyvin myös silloin, kun etupenkki on pidemmän kuljettajan säädöillä. Akselivälin (2 680 mm) ansiosta tilaa on kokoonsa nähden varsin kiitettävästi, eikä takamatkustajille muodostu liian tukalat olot takapenkillä. Pääntilaakin on riittävästi, joten isompikokoisetkin matkustajat mahtuvat kyytiin ilman suurempia ongelmia. Keskipaikka on toki tämän kokoluokan autolle tyypilliseen tapaan hieman kapeahko, mutta soveltuu silti käyttöön paremmin kuin monessa muussa tämän segmentin mallissa. Esimerkiksi pienelle perheelle Sportage onkin oikein toimiva vaihtoehto.
Tavaratilaa Sportage tarjoaa varsin mukavat 587 litraa ja takapenkkien selkänojat kaadettuna jopa 1 776 litraa, mikä on suorastaan erinomainen suoritus tässä segmentissä. Arjen kauppareissut hoituvat siis ongelmitta ja lastenvaunut tai harrastusvälineet kulkevat mukana ilman sen suurempaa sovittelua. Sportage ei siis petä tavaratilan suhteen, ja se onkin monelle ostajalle varmasti tärkeä tekijä.
Minkälainen auto on sitten ajaa? En ole aiemmin Sportagen rattiin päässyt (kyytiin sen sijaan useampaankin otteeseen), mutta mitä olen autosta ajokokemuksia lukenut ja kuullut aiempina vuosina, on kyseessä ollut jokseenkin keskinkertainen kokemus. Näin ei ole kuitenkaan asian laita ainakaan tämän uuden version kohdalla. Sportage on nimittäin muiden uusien Kia-mallien tapaan vaivaton auto ajaa, eikä sen ajotuntumassa ole selviä heikkouksia. Ohjaus tottelee hyvin ja reagoi ratin liikkeisiin riittävän herkästi. Alusta selvittää tien epätasaisuudet ongelmitta, ja tässä auttavat myös edellä mainitut elektronisesti säätyvät iskunvaimentimet. Kaiken kaikkiaan Sportage tarjoaa varsin mukavaa ja tasapainoista kyytiä niin kaupungissa kuin maantielläkin.
Autossa on 1,6 litran bensiinimoottori ja pieni sähkömoottori, koska kyseessä on itselataava hybridi. Tehoa autosta irtoaa 239 hevosvoimaa, mikä on itse asiassa enemmän kuin odotin. Nollasta sataseen auto kiihtyy 7,9 sekunnissa, eli aivan riittävän vikkelästi arkiajoa ajatellen ja esimerkiksi ohitukset hoituvat ilman vaikeuksia. Auton voimansiirto toimii pääosin pehmeästi, vaikka ripeämmässä kiihdytyksessä kierrokset nousevatkin selvästi kuuluville.
Kulutuksen osalta Sportage vaikuttaa melko taloudelliselta menopeliltä. WLTP-kulutus autolle on 5,5 litraa satasella, ja pääsin omalla lyhyehköllä koeajollani 5,3 litran lukemaan. Ulkona oli samaan aikaan yli kymmenen astetta pakkasta, eli kyseessä on varsin kelpo tulos siihen nähden. Auton hybridijärjestelmä toimii huomaamattomasti, eikä siirtymistä sähkö- ja bensiinikäytön välillä juurikaan huomaa. Kaupunkiajossa sähkömoottori hoitaa suuren osan liikkeellelähdöistä, mikä tekee etenemisestä pääosin hyvin hiljaista ja vaivatonta.
Asia, joka monia varmasti nyt mietityttää, on auton hinta. Sportagen hinnat ovat nimittäin tätä nykyä jo sitä luokkaa, että on vaikea puhua enää mistään varsinaisesta kansanautosta. Auton alkaen-hinta on vajaat 42 tuhatta euroa, ja koeajoautoa vastaavan version hinta nousee jo yli 50 tuhannen euron. Ja, kyse ei ole nyt siitä, etteikö rahalle saisi myös paljon vastinetta, mutta alkaa se silti olla aika paljon rahaa. Noin 50 tuhannen euron hintaluokasta löytyy jo useampi erittäin varteenotettava kilpailija, joten ostopäätös ei ole enää yhtä itsestään selvä kuin aiempina vuosina, jolloin Sportagen menestys nojasi pitkälti hyvin kohtuulliseen hintatasoon. Toisaalta varustelun määrä ja tekniikan taso selittävät paljolti hinnannousua, eikä mikään autossa sinällään tunnu jotenkin erityisen halvalta.
Uusi Kia Sportage jättää itselleni kuitenkin hivenen ristiriitaisen olon. Se on uudistunut hienosti vuosien varrella, ja tätä nykyä siitä löytyy hyvin kattavasti erilaisia varusteita. Se on mukavan sporttisen näköinen crossover, sen ajotuntuma on kohdallaan ja sen istuin- ja tavaratilat ovat segmenttinsä kärkitasoa. Korkeahko hintataso saattaa kuitenkin karkottaa osan potentiaalisista ostajista. Uusia kilpailijoitakin saapuu markkinoille lähes jatkuvasti, esimerkiksi Kiinan suunnalta.
Silti on helppo ymmärtää, miksi Kia Sportage on edelleen yksi luokkansa kulmakivistä. Se tekee lähes kaiken riittävän hyvin, eikä kompastu mihinkään yksittäiseen heikkouteen. Juuri siksi se on ollut ja on ehkä jatkossakin monelle se tietynlainen järkivalinta. Eli auto, joka ei ehkä sytytä suuria tunteita, mutta josta löytyy kaikki tarvittava tavallista arkea ajatellen.
Kiitokset vielä Lahden Wetterille auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.
Keskustelu
Ei kommentteja