Parin tunnin koeajot: käytetty BMW M4 Competition Coupé (2021)

Parin tunnin koeajot -osiossa ajetaan käytettyjä ja uusia autoja ja tarjotaan kattava ensipuraisu niistä.

Kuka autoista vähääkään innostunut ei olisi joskus haaveillut puhdasverisellä M-sarjalaisella ajamisesta? Puhdasverisellä tarkoitan nyt sitä, että vaikka BMW:n M Performance -autotkin voivat olla loistavia, kuten esimerkiksi äskettäin koeajamani täyssähköinen i5 M60, on M-sarja vielä kokonaan oma lajinsa. Jos M Performance on velociraptor, on M-sarja puolestaan itse Tyrannosaurus rex. Legendaariset M3 ja M5 ovat eräänlaisia automaailman ikoneja ja kruununjalokiviä. Uskallan väittää, että samaa sanoisivat hekin, jotka muutoin vannovat henkeen ja vereen Audin tai Mercedeksen nimeen (kuten itsekin aikoinaan).

M4 on suhteellisen tuore tapaus verrattuna edellä mainittuihin M3:een ja M5:een, mutta ennen kuin sukelletaan sen syövereihin, käydäänpä läpi M-sarjan taustoja. M tulee sanasta ”Motorsport” ja se oli alun perin nimitys merkin varsin menestyksekkäälle kilpa-autoiluosastolle, 70-luvun alkupuolella. Sittemmin siitä tuli nimitys BMW:n malliston urheilullisemmille ja enemmän suorituskykyä omaaville autoille. Kolmossarjan tehokkain malli on siis M3, vitossarjan M5 ja niin edelleen. Ensimmäinen M5 julkistettiin vuonna 1984 ja ensimmäinen M3 puolestaan vuonna 1986. Ensimmäinen M4 sen sijaan julkistettiin vasta vuonna 2014 ja se korvasi M3:en kaksiovisen coupé -ja avoversion. Jos M4:sta vertaa Bemarin normaaliin nelossarjalaiseen, eroavaisuudet liittyvät esimerkiksi moottoriin, jousitukseen, pakojärjestelmään, jarruihin ja auton painoon. Eli toisin sanoen kaikkiin sellaisiin ominaisuuksiin, jotka vaikuttavat auton urheilullisuuteen. Mainittakoon muuten tähän väliin, että kaikki Bemarin M-sarjalaiset testataan ja säädetään legendaarisella Nürburgringilla.

Nyt koeajamani ja vuosimallia 2021 oleva M4 Competition on toisen sukupolven M4. Kyseessä on käytetty yksilö, jolla on noin 45 tuhatta kilometriä mittarissa, ja sen tarjosi minulle koeajoon Lahden Hedin Automotive. Ei liene mikään yllätys, että lähdin varsin innoissani koeajamaan kyseistä autoa, onhan kyseessä omakin ensikosketukseni M-sarjalaiseen.

Lähdetään käymään autoa läpi ja aloitetaan totuttuun tapaan ulkonäöstä. M4 on kertakaikkisen komea ilmestys. Sen ulkoinen olemus on hillityn urheilullinen ja aggressiivinen. Autoista vähät välittävälle se ei välttämättä erotu juurikaan katukuvasta, mutta jos on perehtynyt autoihin yhtään enemmän, varastaa se heti huomion. M4:n suuret ”sieraimet” antavat sen keulalle räyhäkästä ilmettä, jossa on jopa jotakin… Darth Vadermaista. Tiedän, että kokoaan kasvattaneet ja muotoaan muuttaneet sieraimet myös jakavat vahvasti ihmisten mielipiteitä, mutta silloin ollaan yleensä oikeiden asioiden äärellä, kun tehdään tunteita herättäviä ratkaisuja. BMW:n kaltainen autonvalmistaja tuskin haluaa ikinä olla hajuton ja mauton. Ja, myönnettäköön, kun itsekin aikoinaan näin BMW:n uudistetun etusäleikön, en ollut täysin vakuuttunut näkemästäni. Mutta, niin vain aika on tehnyt tehtävänsä ja nyt se näyttää varsin näyttävältä. Ainakin se on persoonallinen.

Muutoin auton muotoilu on jotakin modernin ja ajattoman välimaastosta. Etu- ja takavalot ovat terävälinjaiset ja sitä kautta hyvinkin nykypäivän trendejä mukailevat. Sivuprofiilissa ja coupé-perässä sen sijaan on selvää ajattomuutta ja uskon, että se näyttää sivusta katsottuna yhtä hyvältä vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä kuin nyt.

Mistä sitten tunnistaa, että kyseessä on oikeasti urheilullinen menopeli? No, ensinnäkin M4 Competition -logolaatoista, jotka löytyvät perästä, etulokasuojista ja keulasta. Toiseksi, sinisistä jarrusatuloista, jotka ovat niin ikään M-brändätyt. Ja viimeisenä, neljästä suuresta pakoputken päästä. Tällaisessa autossa ne eivät todellakaan ole vain mikään kosmeettinen elementti, vaan niistä lähtee ihan aikuisten oikeasti ääntä. Puhutaan M4:n äänimaailmasta hetken päästä lisää.

Sisälle astuessa huomaa myös, että nyt ollaan tekemisissä astetta sporttisemman auton kanssa. Siitä pitävät huolen M-merkillä varustettu vaihteenvalitsin, punainen käynnistyspainike keskikonsolissa sekä punaiset M-painikkeet ratin molemmin puolin. Mittariston ilmekin uhkuu suorituskykyä, siitä viestii muun muassa 330 kilometriin tunnissa yltävä nopeusmittari. Tämä ei ole mikään tavallinen nelossarjalainen, hyvät naiset ja herrat, ei todellakaan. Muilta osin ohjaamo on hyvin… Bemarimainen. Koska kyseessä on jo neljä vuotta vanha auto, fyysisiä painikkeita löytyy edelleen paljon, mikä on oikein hyvä asia. Vaikkakin, i5 M60:ssa kosketusnäyttö kyllä toimi erittäin hyvin ja samoin toimi myös iDrive-kosketuslevy. Sen verran muuten todettakoon, että olen nähnyt kuvia tänä vuonna julkaistun uuden M5:n sisältä ja sen ohjaamo näyttää pitkälti samalta kuin i5:ssa. Eli tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Pidän tosiaan paljon fyysisistä painikkeista, mutta i5:nkin ohjaamo on erittäin toimiva kokonaisuus. Ja, näyttävähän se on kuin mikä.Keskinäyttö on 10,25 tuuman kokoinen ja se on ilmeensä puolesta ehkä jo hivenen aikansa elänyt, vaikka sinällään ihan hyvin toimiikin. Jos ei halua operoida BMW:n oman järjestelmän kanssa, tukee tämäkin auto Android Auto ja Apple CarPlay -palveluita.

Tästä voidaankin hypätä M4:n varusteisiin. Tästä koeajoyksilöstä löytyy esimerkiksi adaptiivinen M Suspension -alusta, hiilikuitukatto, sähkötoiminen lasikattoluukku, 21-tuuman amerikkalaiset Vossen-merkkiset luksusvanteet, erityisistä karjaroduista lähtöisin oleva korkealaatuinen Merino-nahkaverhoilu, M Sport -urheiluistuimet ja laserajovalot. Erikseen mainittakoon vielä auton vihreä metalliväritys, joka kulkee nimellä ”Isle of Man Green” ja joka kyllä näyttää pirun tyylikkäältä etenkin kirkkaassa auringonvalossa. Istuintilaa M4:n etupenkeiltä löytyy hyvin. Kaikki urheilulliset autot eivät välttämättä sovellu kovin hyvin pitkille ihmisille, ainakaan jos mennään ihan varsinaiselle urheiluautosektorille. Mutta, koska M4 pohjautuu tavalliseen nelossarjalaiseen ja on ehkä varsinaisen urheiluauton sijaan enemmänkin erittäin urheilullinen coupé, näin ei ole tämän auton kanssa. M4:ssa saa pitkäkin kuljettaja oikein hyvän ajoasennon ja M Sport -penkit tukevat hyvin.Koska M4 on kaksiovinen, pitää etupenkit kaataa, jotta takapenkeille pääsee istumaan. Etupenkit siirtyvät sähköisesti eteenpäin, kun selkänojan kallistaa, helpottaen taakse nousemista. Tosin, kiitos pienen takareisivaivani ja 194-senttisen pituuteni, en taipunut nyt takapenkkejä valitettavasti testaamaan. M4:n kaltaisen auton kohdalla saanen tämän kuitenkin anteeksi, koska tällaisessa autossa on kyse niin paljon muusta kuin takapenkkien tiloista.Tavaratilaa M4:sta löytyy 440 litran verran, mikä on oikeastaan aika loistava suoritus tämän kaltaiselle urheilulliselle coupélle. Eli huikeasta suorituskyvystä huolimatta M4 on myös jossain määrin varsin käytännöllinen auto.

Mutta, sitten päästään niihin aiheisiin, jotka meitä M-sarjalaisia fanittavat todella kiinnostavat. Aloitetaan ajettavuudesta. On helppo uskoa, että M4 on testattu ja säädetty Nürburgringilla. Ei autolla ajaminen vain voi juuri enää tämän hauskemmaksi muuttua. Ohjaus on nopeaa ja tarkkaa. Adaptiivinen alusta säätyy aina vallitsevien olosuhteiden mukaan, eli jousitus ja iskunvaimennus reagoivat esimerkiksi ajonopeuteen ja ohjausliikkeisiin. Sähköisesti toimiva tasauspyörästön lukko puolestaan parantaa hallittavuutta esimerkiksi mutkissa ja liukkailla pinnoilla. M4:n ajettavuudelle on vaikea keksiä tarpeeksi voimakkaita superlatiiveja, niin erinomaiselta se tuntuu. Kiitos takavetoisuuden ja tolkuttoman tehomäärän sen saisi myös alta aikayksikön hienoon sivuluisuun, mikä lienee vähän niin kuin koko M-sarjan tunnusmerkki, mutta sitä nyt en luonnollisestikaan myynnissä olevalla autolla testannut. Selväksi kävi kuitenkin heti, että tämä auto olisi elementissään radalla.

M4 tarjoaa paljon mahdollisuuksia myös konfigurointiin. Tässä kohtaa peliin astuvat aiemmin mainitsemani punaiset M-painikkeet ratin molemmin puolin. Moottoria, vaihteistoa, alustaa, ohjausta, jarruja ja luistonestoa pääsee kaikkia säätämään haluamallaan tavalla ja esimerkiksi vasemmalla olevan M1-painikkeen taakse voi tallentaa arkisempaan ajoon sopivat säädöt ja oikealla olevan M2-painikkeen taakse puolestaan urheilulliseen ajoon sopivat, selvästi aggressiivisemmat säädöt. Esimerkiksi moottorin osalta pystyy valitsemaan jonkun kolmesta seuraavasta vaihtoehdosta: Efficient, Sport tai Sport Plus. Lisäksi autosta löytyy keskikonsolista erikseen vielä M Mode -painike, jonka takaa löytyy kolme eri ajotilaa: Road, Sport ja Track. Road-tilassa kaikki ajoavustimet ovat toiminnassa, Sport-tilassa osa niistä kytkeytyy pois ja Track-tilassa kaikki ajoavustimet kytkeytyvät pois. Track-tila on nimensä mukaisesti suunniteltu ainoastaan rata-ajoon.Menohaluja M4:lla riittää vaikka muille jakaa. Tuntuu suorastaan siltä kuin sen konepellin alla olisi iso peto, joka vain odottaa vapaaksi pääsyä. Konepellin alta löytyy itse asiassa 3-litrainen, tuplaturbolla varustettu rivikuutonen moottori. Rivikuutonen tarkoittaa siis, että kaikki sylinterit ovat vierekkäin suorassa rivissä eivätkä V:n muodossa kahdessa rivissä, kuten ne olisivat V6-moottorissa. Rivikuutonen vie pituussuunnassa sen verran enemmän tilaa, että sen takia autonvalmistajat pitkälti suosivat nykyään V:n muodossa olevia sylintereitä. Mihinkäänhän siitä ei kuitenkaan pääse, että tämän kaltainen suora moottori kuulostaa todella hyvältä. Kun koneen käynnistää, se pörisee varsin mukavasti. Kiihdyttäessä ja kierrosten noustessa M4:sta lähtee ääntä kuin nurkkaan ahdistetusta villipedosta. Jos tuo soundi ei aiheuta kuulijan sisällä minkäänlaisia tuntemuksia, on hänessä väistämättä jotakin vikaa. Tai sitten hän ei vain ymmärrä hyvän päälle.

Varsinaisia tehoja M4:n rivikuutosesta irtoaa jopa 510 hevosvoiman verran ja vääntöäkin 650 Nm. Tämä tarkoittaa, että nollasta sataseen autolla ennätetään vain 3,9 sekunnissa. Ja, jos kyseessä olisi nelivetoinen xDrive-versio, saataisiin tuostakin lukemasta raapaistua vielä 0,4 sekuntia pois. Mutta, 3,9 sekuntiakin on aivan riittävän nopeasti, en voi todellakaan valittaa. M4:n moottorin nimellisteho saavutetaan kierrosluvulla 6 250 r/min ja nimellisvääntömomentti puolestaan kierroslukualueella 2 750–5 500 r/min.

Mitä tulee vaihteistoon, M4:sta löytyy 8-vaihteinen M Steptronic Sport -vaihteisto, joka tarjoaa sekä automaattisen että manuaalisen vaihtoehdon. Kuljettaja voi milloin vain vaihdella näiden kahden välillä, omien mieltymystensä mukaisesti. Mutta, eihän siitä mihinkään pääse, että niin erinomaiselta kuin M4:n automaattitilassa tuntuukin, pääsee auto oikeuksiinsa eritoten manuaalitilassa. Vaihteenvaihdot tapahtuvat nopeasti ja sujuvasti, ja siinä vain on jotain todella tyydyttävää kun pääsee itse napsuttelemaan rattivaihteita. M Steptronic Sport ei ole kaksoiskytkin vaihteisto, kuten joku saattaa äkkiseltään veikata, vaan sen sijaan kyseessä on momentinmuuntimella varustettu automaattivaihteisto. Siinä käytetään siis momentinmuunninta kytkimen sijaan.

Jarrut ovat myös yksi asia mitkä monia varmasti kiinnostavat tämän kaltaisen urheilullisen auton kohdalla. Koeajoyksilöstä löytyvät M Compound -teräsjarrut, eli edessä on 6-mäntäiset alumiinisatulat ja 380 millimetrin rei’itetyt sekä uritetut jarrulevyt. Takana puolestaan on 1-mäntäinen kelluva satula ja 370 millimetrin levyt. Tiedoksi, että M4:een on mahdollista saada vieläkin tehokkaammat, hiilikeraamiset jarrut. Ne soveltuvat sitten jo ihan varsinaiseen rata-ajoonkin.

BMW:n nettisivuilla lukee, että M4 on mahdollista saada pysähtymään 200 kilometrin tuntivauhdista 128 metrin jarrutusmatkalla, optimaalisissa olosuhteissa. Tosin, kuten kyseisellä sivullakin todetaan, varsinainen jarrutusmatka riippuu loppujen lopuksi hyvin monesta eri tekijästä. Ja, tuo 128 metrin jarrutusmatka taitaa päteä ainoastaan hiilikeraamisiin jarruihin.

On selvää, että M4:n kaltainen menopeli kuluttaa jonkin verran dinosaurusmehua, mutta se tuskin yllättää, koska kyseessä on 1800 kiloinen ja tosiaan yli 500 heppainen peto. Yhdistetty kulutuslukema autolle on noin 10 litraa satasella. Mutta, jos on varaa ajella M4:n kaltaisella autolla, tuon kaltainen kulutus tuskin häiritsee.

Hintaa tältä käytetyltä koeajoyksilöltä löytyy vajaat 115 tuhatta euroa. Jos hakusessa on puolestaan ihka uusi M4, joutuu siitä pulittamaan rapiat 168 tuhatta euroa. Tosin, mainittakoon, että M4 koki viime vuonna myös pienen faceliftin ja samalla esimerkiksi auton tehomäärä nousi 530 hevosvoimaan. Ja, Suomesta on tällä hetkellä saatavana uutena ainoastaan nelivetoista xDrive-versiota.Miten tämän koeajokokemuksen nyt sitten tiivistäisi? No, sanotaan näin: BMW M4 on aivan naurettavan hyvä auto. Se on nopea, äänekäs ja vähän kahjo, eli jokaisen autohullun unelma-auto. M4:n kanssa tuskin tulee ikinä tylsää, niin elämykselliseltä sen ajaminen tuntuu. Jos hakusessa on urheilullisempi auto ja lompakko on tarpeeksi paksu, ei ole mitään syytä olla harkitsematta M4:sta. Niin yksinkertaista se vain on.

Suuri kiitos vielä Lahden Hedin Automotivelle, että sain testata M4:sta.