Sähköautolla via Balticaa Kroatiaan matkakertomus 2026

Toteutimme kesällä 2026 jälleen kerran jo perinteiseksi muodostuneen sähköautomatkan Euroopassa. Tällä kertaa matka ajoittui edellisvuoden heinäkuun puolivälin ruuhkista oppia ottaen siten, että olimme takaisin Suomessa jo 1.7. 

Matkan tilastolliset osat:

Matka-autona oli tällä kertaa sama Hyundai Ioniq 6, mikä oli jo kesän 2025 Ranskan, Andorran ja Espanjan kierroksella. Matkassa oli kaksi aikuista ja yksi pieni villakoira. Matkan ennakointiin liittyvän kirjoitukseni löydät tämän linkin takaa. Siellä olen myös luetellut osan matkalla tarvittavista maakohtaisista tietullien e-vigneteistä. 

Matkan reitti oli maat ajojärjestyksessä lueteltuna: Suomi - Viro - Latvia - Liettua - Puola - Tšekki - Itävalta - Slovenia - Kroatia - Unkari - Slovakia - Puola - Liettua - Latvia - Viro - Suomi. Siis kymmenen maata Suomen ulkopuolella tällä kertaa. Auton mittariin ehti kertyä 5564 kilometriä kotipihasta takaisin kotipihaan.

Hyundai MyHyundai -sovellukseen kuitenkin kirjautui jälleen aavistuksen vähemmän kilometrejä, kuin auton matkamittariin. Syytä tuolle en tiedä vieläkää mutta MyHyundai näyttää 5540 kilometriä. Ero on onneksi mitättömän pieni tälläkin kertaa ja se hukkuu kohinaan. MyHyundaista lataamani tiedoston mukaan koko matkan keskinopeus toteutui 66 km/h tasolla, mikä on yllättävän korkea huomioiden että autoa myös pidettiin useammankin kerran jonkin verran parkissa ns käynnissä. MyHyundai mukaan koko matkan keskikulutus oli matala 15,4 kWh/100 km, mutta se onkin aina näyttänyt matalampaa kulutusta kuin auton ajoitietokone. Tällä kertaa en saanut auton ajotietokoneesta koko matkan keskikulutusta, kun menin sen vahingossa nollaamaan kertaalleen menomatkalla Puolassa.

Todellinen ja matkakulujen kannalta olennainen kulutustieto on kuitenkin ladatusta energiasta laskettu. Koko matkan aikana latasin autoon yhteensä 1133 kWh sähköä latureiden mittareista laskettuna. Tuossa on kuitenkin pieni särkymävara, koska minulla ei ole muutamista paikallisen operaattoreiden latureista suoraan maksukortilla tehdystä latauksista kilowattitunteja ylhäällä, ja laskin ne karkealla keski-Euroopan keskihinnalla maksamieni loppusummien kautta. Kuitenkin laskettuna koko matkan keskikulutus sisältäen loppulatauksen kotona toteutui ladatusta energiasta 20,4 kWh/100 km. Se on hyvin tyypillinen meidän Euroopan matkoille, ja siinä on siis mukana kaikki lataushäviöt ja lukuisat kerran, kun autoa pidettiin kylmänä etäohjauksella parkissa ollessaan, jotta viini- ja oliiviöljyostoksemme pysyivät viileänä auton ollessa parkissa auringonpaahteessa. (Kesän 2025 matka oli lähes 8000 km ja sillloin keskikulutus ladatusta energiasta oli 19,7 kWh/100 km.)

Liikenne-energian, eli ladatun sähkön hinnaksi kertyi tällä kertaa koko matkalta 499,59 euroa, eli 8,98 euroa / 100 km, mikä tarkoittaa 0,44 euroa / kWh latausten toteutuneeksi keskihinnaksi. Vertailun vuoksi totean, että kesän 2025 toteutunut 8000 km matkan kulut olivat keskimäärin 0,37 e/ kWh, ja 7,22 e/100 km. Tämän vuoden keskikulutusta nosti vielä runsaampi auton parkissa kylmänä pitämisen kautta noussut keskikulutus, mutta myös Puolassa ajaessa toteutuvat keskinopeudet ovat jopa Saksan Autobahn-ajoa suurempia. Kuitenkin korkeampaan hintaan vaikutti vielä enemmän kalliimpien latureiden käyttäminen edellisvuotta useammin. Keski-Euroopassa paikallisten toimijoiden lataukset voivat maksaa helpsti 0,50 - 1,00 euroa / kWh, ja käytin niitä nyt muutamiakin kertoja. Suurimman osan kuitenkin latasin Ionityn 14,99 euron kuukausisopimuksen matalammilla hinnoilla. Kun lisään tuon yhden kuukauden 14,99 euron veloituksen lataussähköjen hintaan, päädyn 9,25 euroa / 100 km liikenne-energian kuluihin koko matkalta. Siitä voin avoimesti todeta, että Euroopassa sähköautoilun liikenne-energia ei välttämättä ole lainkaan halvempaa kuin pienikulutuksisella polttomoottoriautolla. Onneksi ylivoimaisesti suurin osa vuosittaisesta liikenne-energiasta tulee ladattua kotona, missä nykyisin maksan siitä 0,20 e/kWh, eli keskimäärin noin 4 euroa / 100 km.

Latausverkoston havainnot 

Kuten aiempien vuosien sähköautomatkojen kirjoituksissa olen jo todennut, on latausverkoston kattavuus Euroopassa hyvällä tasolla.  Latausasemia löytyy tietenkin pääteiden varsilta runsaasti, mutta löytyy niitä myös pienempien teiden varsilta maaseutumaisemistakin. Tänä kesänä tein ilokseni havainnon, että EU:n määräys alkaa purra Suomenkin ulkopuolella ja suoraan maksukorteilla maksamisen mahdollisuus latausasemilla on lisääntynyt todella paljon jo viime kesänkin jälkeen. Toki kortilla suoraan maksaessa yleisesti hinta on kalleinta päätä edustavaa. Maksukorttimaksamisen yleistyminen kuitenkin helpottaa merkittävästi paikallisten operaattoreiden latureiden hyödyntämistä. Kuitenkin havaintona oli myös, että useimmiten maksukortilla maksaminen ei ollut intuitiivsesti erityisen helppoa, vaan käytännöt vaihtelivat jonkin verran.

Minulla oli käytössä Ionityltä yhden kuukauden 14,99 euron arvoinen sopimus, millä heidän asemillaan sai aina kustakin maasta alinta latauksen hintaa. Se on hyvä asia, mutta muutama harmillinen asia ko verkoston käytössä on. Ikävä kyllä tämän kesän omana havaintona oli, että ko verkoston toimivuuden laatu oli laskenut merkittävästi viime kesästä. Yhtään ainoata latausasemaa ei ollut, missä olisi kaikki laturit olleet käytettävissä, ja pahimmillaan 5/6 laturia oli poissa pelistä. Kuitenkin missään asemalla en kertaakaan joutunut jonottamaan, enkä jäänyt ilman sähköä niissä asemissä, missä todellisuudessa latausta tarvitsin.

Suomen latausasemaverkostoon verrattuna tällä matkalla en nähnyt yhtään Suomessa jo melko yleisiä megawattien kokonaistehon ja jopa yli 20 latauspisteen asemia. Ei, vaan ne olivat pääosin pieniä 2 - 6 latauspisteen asemia. Toki Ionityssä oli aina riittävästi tehoa tarjolla.

Hyundai Ioniq 6 RWD 77 kWh vm 2025 matka-autona

Olen kirjoittanut jo lukuisia kokemuskirjoituksia autosta, joten pidän tämän osan tiiviinä. Ioniq 6 on hieno matka-auto sen pienen kulutuksen ja kohtalaisen hyvän kokoisen akuston takia. Niiden ansiosta toimintamatka on matkailukäyttöön pääsääntöisesti erinomaisen riittävä. Nopeammassa moottoritieajossa matka etenee joutuisasti koska latausten väli osuu hyvin meidän noin 2-3 tunnin omaan taukotoiveeseen, ja latausteho on niin hyvä, että vessatauko ja juomat ja eväät mukaan ostaminen vie niin kauan aina aikaa, että auto on jo valmis jatkamaan matkaa. Hitaammassa maaseudun teillä ajelussa kulutus tippuu ennestään jopa alle 14 kWh /100 km lukemiin, ja toimintamatka mahdollistaa seikkailun harvemmassakin latausasemaverkostossa vapaasti.

Auton istuimet eivät ole yhtä hyvät, kuin esimerkiksi Volkkarin parhaat jakkarat, mutta riittävän mukavat ja tuuletustoiminto on helteissä ajaessa kultaa. Sisätilan ilmastointi pitää auton aina mukavan viileänä ja akuston jäähdytyksen teho on niin hyvä, ettei auto rajoita lataustehoa kaikkein kuumimmassakaan kelissä ja kovassa moottoritieajossa toistuvien latausten aikana.

Auton konttiperä rajoittaa lastausta, mutta uskomaton määrä autoon saatiin lastattua tavaraa peräkonttiin, frunkkiin sekä turvallisesti 1/2 takaistuimelle sekä takajalkatilaan sidottuina. Koira matkusti omassa turvallisessa paikassaan takapenkin toisella puolella ja lasti oli tosiaan varmistettu niin, ettei se pääse heilahtamaan koirankaan päälle.

Ainoa moitteen sija Ioniq 6:sta tulee alla olleiden 20" vanteilla olevien matalaporfiilisten renkaiden ja jämäkän jousituksen yhteisvaikutuksesta, joka tuntui etenkin Kroatian, Puolan ja Liettuan pienillä maaseututeillä epämukavuutena. Eikä pelkästään epämukavuutena, vaan vauhtia joutui paikoitellen laskemaan jo tuntuvasti, etteivät renkaat, vanteet tai jousitus hajoa. 

Ioniq 6:lla matkaillessa on myös hyvä muistaa melko matala noin 14 cm maavara ja 2,95 metriä pitkä akseliväli, koska pohjakosketuksen riski on realistinen etenkin hiekkateillä ajaessa, mutta toisinaan jopa parkkitalojen ramppien taitoksiin ajaessa. Onnistuin tälläkin matkalla kuitenkin pohjakosketukset välttämään.

Auto toimi koko tämänkin matkan aivan kuten kuuluukin. Toki hieman alle 60 tkm ajetun ja vähän reilun vuoden ikäisen auton tuleekin toimia.

Viking Xprs Helsingistä Tallinnaan ja via Balticaa Itävallan Poysdorfiin

Varasin laivamatkaa niin viimetipassa, että en saanut enää edukkaammille Eckerö Linen laivoille meille lippuja, mutta onneksi Viking Xprs:ään sovimme. Olimme Tallinnan satamassa siten, että pääsimme aloittamaan matkanteon noin kello 17.00, ja suuntasimme välittämästi auton keulan kohti Kroatian pohjoisosia. Minulla on ollut aina automatkoilla tapana ottaa menomatkan alkuvaiheessa maihin päästyäni pitkä siirtymä alta pois, ja mieluummin vietä pidemmä aikaa kohteessa ja teen paluumatkaa rauhassa. Niin teimme tälläkin kertaa.

Ajoimme yhteen putkeen Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Tšekin läpi Itävaltaan asti, ja olimme Poysdorfissa seuraavana päivänä paikallista aikaa kello 13.30 matkan aikana varaamamme majoituksen parkissa. Ajoimme siis aikaero huomioiden reilut 21 tuntia yhteen putkeen. Tai ei tietenkään kirjaimellisesti yhteen putkeen, vaan matkalla pidettiin lukuisia taukoja koiraa ulkoiluttaen ja yhteensä jopa seitsemällä tauolla samalla autoa ladaten. Auton latausmäärät jäivät tällä kertaa pieniksi, koska tauot ajoittuivat koiran ehdoilla, ja vain yksi latauskerta oli yli 60 kWh kerralla, muut selkeästi pienempiä, alimmillaan alle 20 kWh kerralla. Tällä tahdilla matkasta olisi suoritunut huomattavasti hitaamminkin lataava auto.

Itävalta, Poysdorf

Poysdorf on itäisessä Itävallassa oleva kaupunki, mikä on mainittu Weinviertelin viinialueen viinipääkaupungiksikin. Weinviertel taasen on Itävallan suurin viinialue. Me majoituimme siellä vain yhden väliyön pitkä ajomatkan jälkeen ja vierailu alkoi ansaituilla päiväunilla, minkä jälkeen ehdimme vielä yhdelle viinitilan viininmaistelutapahtumaan. Maistelimmekin heidän tarjonnastaan 12 erilaista viiniä, ja ostimme ensimmäiset tuliaiset autoon mukaan.

Poysdorf ja Weinviertel sekä siitä Tsekkeihin päin merkitään meidän muistiinpanoihin, että tänne voimme jonain vuonna tulla viettämään viinitilavierailujen aikaa viikoksikin.

Slovenvian läpi Kroatian pohjoisosaan Istrian niemimaalle Rovinjiin

Slovenia oli meille tällä kertaa vielä yksi läpiajomaa kohti pääkohdettamme. Matka sujuikin hyvin, vaikka ukkosmyrskyjen valtaisat vesisateet hidastivat ajamista huomattavasti pitkiäkin aikoja. Saavuimme Rovnjiin juuri auringon laskiessa kello 20.30.

Matkamme pääkohde oli siis tällä kertaa Kroatian Rovinj Välimeren, tai tarkemmin sanoen Adrianmeren rannalla. Edellisenä päivänä ajon aikana olimme varanneet viideksi yöksi koiraystävälliseltä rannalta noin 100 metrin päässä olevalle campin-alueelle majoituksen. Tämä oli samalla Euroopan matkoillamme ensimmäinen kokemuksemme camping-majoittumiseen, mutta kyseessä olikin melkoinen luksusmajoitus. Käytössämme oli kaksi vastakkaista ilmastoitua rakennusta ja niiden välissä omassa käytössämme oleva allas ja oleskelualue. Toisessa rakennuksessa oli kaksi siistiä makuuhuonetta ja kaksi vessaa ja suihkua, toisessa rakennuksessa oleskelutila ja keittiö. Kaksi makuuhuonetta tuntui tietenkin meille ennalta liiotellulta, mutta käytännössä se osoittautui hyväksi. Kyseessä oli nimittäin ns mobiilirakennus, ja sen takia makuuhuoneet ja suihkut olivat melko pieniä. Valitsimme nukkumiseen päämakuuhuoneen ja toisessa saivat tilan ottaa haltuun matkatavaramme. Lisäksi se, että suihku oli molemmissa makuuhuoneissa osoittautui sen takia hyväksi, että nukkumiseen valitsemamme huoneen ilma ja lattia pysyivät aina kuivina. Toki huoneilman kuivatti tehokkaasti myös ilmalämpöpumpulla jäähdyttäminen.

Matkamme pääkohteessa vietimme aikaamme meressä ja altaassa runsaasti uiden. Kävimme toki paikallisia viinitilojakin tavoittelemassa. Opimme samalla, että Kroatiassa pienyrittäjät ovat verovapautettuja, ja sen takia päädyimme viinitilalle, missä viinikellari oli omakotitalon kellarissa. Siellä maistelimme talon valkoviinin, punaviinin, hunajakrappan sekä oliiviöljyn ja ostimme kaikkia lajeja mukaamme. Erityisen tästä kokemuksesta teki se, että tilan emäntä oli tottunut myymään tuotteensa paikallisille, jotka tulevat omien asioiden kanssa, ja viini lasketaan tynnyristä suoraan niihin. Onneksi hänellä oli kuitenkin antaa meille mukaan pulloja, mihin viinit laskettiin. Eipä ole ennemmin tullut ostettua mukaan viiniä ja grappaa, minkä pulloissa ei ole minkäänlaista etikettiä. Näitä viinejä emme viitsineet säilyttää kotiin asti, vaan nautimme majapaikassamme. Sen sijaan oliiviöljy ja krappa saivat matkustaa Suomeen asti.

Kovin paljoa en halunnut tällä kertaa pääkohteessa ajella, mutta kävimme Pulassa katsastamassa antiikin Rooman aikaisen amfiteatterin.

Kroatiasta Unkariin Balatonjärven rannalle

Rovinjissa rentoutuessamme teimme päätöksen ajaa Unkarin kautta kohti pohjoista, joten ostin Unkariin ja Slovakiaankin tarvittavat sähköiset vignetit. En ollut niitä ostanut vielä Suomessa ennen lähtöä, koska meillä ei ollut mitään alkuperäistä ajatusta näihin maihin ajaa.

Unkarissa on kuitenkin keski-Euroopan suurin järvi, Balaton, mihin päätimme tutustua ohiajomatkalla ja yhden yön taktiikalla.

Unkaria kohti ajaessa päätimme kuitenkin koukata Kroatiassa vielä hieman pohjoisemman kautta ja katsastimme Trakošćan linnan, minkä parkkipaikalla nautin myös V2L lounasta. Sikäli se näkö oli harmillinen, että sen takia myöhästuimme 3 minuuttia linnan viimeisestä sisäänpääsyajasta. Linna oli kuitenkin näkemisen arvoinen jo ulkoisestikin katseltuna.

Linnan jälkeen ajoimme Unkarissa Balatonjärven rannan lähelle Villa Blattensee majapaikkaan. Balaton on keski-Euroopan suurin järvi, mutta silti pieni verrattuna Suomen Saimaaseen tai Päijänteeseenkin. Lisäksi Balaton on vain 3 metriä syvä. Kauniita maisemia Balatonjärven ympäristökin kuitenkin tarjoili nautittavaksi. Balatonin rannan tuntumassa itään päin ajaessa bongasimme myös Szigligeti-linnan, missä vierailimme.

Balatonilta matkamme jatkui Budabestin laita-alueille, ja siellä päätimme tutustua kauniiseen Szentendre-kaupungin vanhaan osaan ja Tonavan sivujoen rantoihin. Yöpymisen jälkeen oli hyvä käydä vielä aamupalalla budabestin Budan linnan vastarannalla.

Slovakian läpiajo ja linnat kohti Puolan Krakovaa

Slovakiassa kävimme läpiajon ohessa tutustumassa Bojnice-linnaan sekä Oravan linnaan. Slovakiassa kuitenkin törmäsimme linnoissa siihen, että koirat eivät olleet tervetulleita. 

Puolassa suuntasimme Krakovaan varaamaamme yöpaikkaan. Ja majoituttuamme totesin, että olin unohtanut Krakovan Low Emission Zonen, eli LEZ-alueen ja sinne kirjautumisen pakollisuuden ulkomaalaisille autoille. Sähköautolla kaupungissa ajosta ei mene maksua myöskään ulkomaalaiselta, mutta sakko tulee perässä, ellei autoa ole rekisteröinyt kaupungin järjestelmään. Tein rekisteröinnin lauantai-iltana, ja sain vahvistuksen vasta kolme vuorokautta myöhemmin. Nähtäväksi jää saanko sakot perään.

Yöpymisen jälkeen ajoimme Krakovan keskustaan, missä parkkihallissa sattuikin olemaan korttimaksulla hoidettavissa oleva type2-lataus, mihin auton kytkin. Krakovan vanha kaupunkin on kiehtova.

Krakovasta itäisempään osaan Puolaa ja sieltä kohti pohjoista

Olen jo aiemmin ja tämänkin matkan menosuuntaan ajanut via Baltican jatkona Puolassa E67-tietä sekä E30-tietä ja A1-tietä käyttäen. Nyt halusimme nähdä toisen reitin idempänä ja välttää Varsovan ohitustiet. 

Teimme Krakovasta siirtymän moottoritietä itään Jasionkaan, missä olikin Teslan Supercharger-latausasema ja sen yhteydessä hyvää ruokaa tarjoava ravintola pienessä majoitusten keskittymässä. Ruuhkaa oli ravintolassa niin paljon, että auton akku ehti täyttyä 100 % tasoon jo ennen kuin ehdimme edes saada ruokaa, joten auto piti siirtää pois latauspaikalta. 

Jasionkasta matka jatkui S19-tietä pohjoiseen Lubliniin ja siitä edelleen 19-tietä Białystokiin, missä yövyimmekin.

Białystokin ja Suwalkin välillä kolme eri navigaattoria, eli auton oma, Waze ja GoogleMaps kaikki ajativat jostain syystä hiekkateille, ja oikeastaan enemmänkin peltoteille. Siellä alkoi jo hetken huolettamaan että saan kahden ajouran välissä heinää kasvavasta keskikohdasta vielä jonkun kiven akustoon, joten ajoin varoen hieman ajouran sivussa. Siihen sivussa ajamiseen oli toinekin syy, nimittäin ajourassa tien pinta oli ajoittain erittäin pehmeää pettävää hiekkaa, missä takavetoinen auto on sitten hetkessä kiinni ja lujassa, jos niin on käydäkseen. Pääsimme kuitenkin onneksi tuostakin läpi takaisin suuremmalle tielle.

Suuremman tien mainittuani totean, että Kroatiassa, Unkarissa ja Puolassa osa pienemmistä asfaltoiduista teistä on niin huonossa kunnossa, että ajonopeutta pitää sopeuttaa tuntuvasti, jottei koe rengasrikkoa tai jotain vielä vakavampaa.

Hetken mietimme, että ajaisimme vielä Białystokista pieniä teitä Vilnaan, mutta kotiin paluun aikataulu alkoi niin uhkaavasti painaa päälle, että jouduimme jättämään sen väliin ja matka jatkui Latvian Riikaan Suwalkin jälkeen avautuneilla isommilla teillä.

Puolasta Liettuan läpi Riikaan

Emme ole aiemmin löytäneet Riiasta monien kehumaa kauneutta ja päätimme antaa sille uuden mahdollisuuden ja majoituimme siellä mukavan puistoalueen kupeessa olevaan Bellevue hotelliin. Puistossa olikin kiva ulkoilla koiran kanssa, ja aamulla kävimme vielä tustustumassa vanhaan kaupunkiin. Ja kyllä, Riika on kuin onkin kaunis ja viehättävä kaupunki.

Riiasta Virossa Tallinnaan viimeiseen majoittumiseen ennen laivaa

Olen pitänyt tapana varata paluulaivan aina vasta matkan aikana ja ajoittaa sen aamuun siten, että majoitumme edellisen yön satamakauupungissa, eli tällä kertaa Tallinnan Viru hotellissa. Aamulla olikin aikainen herätys ja siirtymä Muugan satamaan Eckerö Linen laivaan ehtiäksemme.

Yhteenveto matkastamme

Haaveissamme oli ajaa Kroatiaan, päästä uimaan Välimeressä sekä löytää viinitiloja ja linnoja. Nämä kaikki toteutuivat tällä kertaa, vaikka matkaan käytettävä kokonaisaika oli vain 13 päivää, eli noin viikko vähemmän kuin vuoden 2025 matkaan käytimme.

Spontaani matkailu sopii meille edelleen erinomaisen hyvin. Tämä oli muuten ensimmäinen meidän keski-Euroopan matkoistamme, kun myös menimme sinne, mihin aluperin olimme ajatelleet mennä. Meillä siis todellakin on spontaania tämä matkailu. Kaikki majoitukset varataan Bookingin tai muiden palveluiden kautta vasta iltapäivällä, kun alamme olla varmoja missä haluamme yöpyä.

Matkakustannuksista liikenne-energiakulu on pieni osa, koska emme suostu tinkimään majoituksen laadusta, vaan kriteereinä on aina mm koirat sallittu, huoneistokohtainen säädettävä ilmastointi, autolle pysäköinti, korkea palautetaso ja joitain muitakin. Yhden aika villin majapaikan jälkeen päätimme vielä keskittyä hotellimajoituksiin. Niinpä majoittumisista tuli ylivoimaisesti suurin kuluerä, enkä halua edes laskea kuinka suuri, mutta karkeasti arvioden keskimäärin jotain noin 200 euroa / yö, mistä ylivoimaisesti suurimman osan haukkasi Rovinjin majoitus. Meillä ei ole koskaan automajoittuminen tai leirintäaluemajoittuminen yhteissuihkuilla tai vastaavilla ollut kiinnostuksen kohteena. Matkailu maksaa, ja joku muu matailee halvemmalla, ja joku muu vielä huomattavasti kalliimmalla, mutta me nautimme elämysten ja kokemusten keräämisestä. Tällä kertaa vastaavasti pientä säästöä kokonaiskuluihin toi se, että Rovinjin majoituksessa oli kiva keittiö, ja ruokaa tuli laitettua yllättävän paljon itsekin, eikä pelkästään syötyä ravintolaruokaa. En siis tule tällä kertaa laskemaan matkan kokonaishintaa lainkaan.

Karkeasti sanoisin, että suomalaiselle matkailun kustannukset eivät ole enää oikeastaan missään näistä maista erityisen edullisia, mutta ei myöskään mitenkään kohtuuttoman kalliitakaan, kunhan ei valitse kalleimpia ravintoloita ja hotellimajoituksia.

Matkan elämyksistä kivoimpana jäi mieleen Rovinj, sen koiraystävällisyys ja koiraystävällisen rannan merivedessä toistuva uiminen. Pieni villakoiramme ei suostu uimaan, mutta se nautti lämmöstä varjossa odotellen, kun vuoron perään kävimme uimassa. Uudenlainen viinitilakokemus Krotiassa myös jäi vahvasti mieleen, vaikka sen paikallinen viini kannattikin käyttää jo majapaikassa pullotustekniikan kotikutoisuuden takia. Hienoja vanhoja kaupunkeja, linnoja jäi talteen kuviin ja muistoihin. Samoin Puolan pienet kaupungit itäisemmässä osassa. 

Kannustan vahvasti sähköautoilijoitakin käymään Euroopan automatkoilla.