Sähköautolla via Balticaa Kroatiaan matkakertomus 2026

Toteutimme kesällä 2026 jälleen kerran jo perinteiseksi muodostuneen kesäisen sähköautomatkan Euroopassa. Otimme tällä kertaa opiksi kesän 2025 matkasta, ja nyt se ajoittui kesäkuulle lähes koknaisuudessaan. Koimme nimittäin kesällä 2025 heinäkuun puolivälin ruuhkat varsin konrkeettisesti Saksassa Autobanhan staussa seisoen. Nyt ruuhkia ei ollut missään vaiheessa matkaamme. 

Aiempia Euroopan kiertomatkoja sähköautoillamme:

• Vuonna 2023 ajoimme ID.4:llä via Balticaa Alppien yli Italiaa kiertämään.
• Vuonna 2023 Tanskaan ja Legolandiin.
• Vuonna 2024 Viron matkailua sähköautolla.
• Vuonna 2025 kävimme samaisella Ioniq 6.lla Ruotsian kautta ajaen Ranskaa kiertämässä.

Matkan tilastolliset osat:

Matka-autona oli tällä kertaa sama Hyundai Ioniq 6, mikä oli jo kesän 2025 Ranskan, Andorran ja Espanjan kierroksella. Matkassa oli kaksi aikuista ja yksi pieni villakoira. Matkan ennakointiin liittyvän kirjoitukseni löydät tämän linkin takaa. Siellä olen myös luetellut osan matkalla tarvittavista maakohtaisista tietullien e-vigneteistä. 

Matkan reitti oli maat ajojärjestyksessä lueteltuna:

Suomi - Viro - Latvia - Liettua - Puola - Tšekki - Itävalta - Slovenia - Kroatia - Unkari - Slovakia - Puola - Liettua - Latvia - Viro - Suomi.

Siis kymmenen maata Suomen ulkopuolella tällä kertaa. Auton mittariin ehti kertyä 5564 kilometriä kotipihasta takaisin kotipihaan.  Hyundai MyHyundai -sovellukseen kuitenkin kirjautui jälleen aavistuksen vähemmän kilometrejä, kuin auton matkamittariin. Syytä tuolle en tiedä vieläkää mutta MyHyundai näyttää 5540 kilometriä. Ero on onneksi mitättömän pieni tälläkin kertaa ja se hukkuu kohinaan.

MyHyundaista lataamani tiedoston mukaan koko matkan keskinopeus toteutui 66 km/h tasolla, mikä on yllättävän korkea huomioiden että autoa myös pidettiin useammankin kerran jonkin verran parkissa ns käynnissä. MyHyundai mukaan koko matkan keskikulutus oli matala 15,4 kWh/100 km, mutta se onkin aina näyttänyt matalampaa kulutusta kuin auton ajotietokone. Tällä kertaa en saanut auton ajotietokoneesta koko matkan keskikulutusta, kun menin vahingossa sen nollaamaan menomatkalla Puolassa.

Todellinen ja matkakulujen kannalta olennainen kulutustieto on kuitenkin ladatusta energiasta laskettu. Koko matkan aikana latasin autoon yhteensä 1133 kWh sähköä latureiden mittareista laskettuna. Tuossa on kuitenkin pieni särkymävara, koska minulla ei ole muutamista paikallisen operaattoreiden latureista suoraan maksukortilla tehdystä latauksista kilowattitunteja ylhäällä. Olen laskenut niiden latausten kilowattituntimäärät karkealla keski-Euroopan keskihinnalla maksamieni loppusummien kautta.

Koko matkan keskikulutus sisältäen loppulatauksen 100% tasoon kotona toteutui ladatusta energiasta laskettuna 20,4 kWh/100 km. Se on hyvin tyypillinen meidän Euroopan matkoille, ja siinä on siis mukana kaikki lataushäviöt ja lukuisat kerrat, kun autoa pidettiin kylmänä etäohjauksella parkissa ollessaan, jotta viini- ja oliiviöljyostoksemme pysyivät viileänä auton ollessa parkissa auringonpaahteessa. (Kesän 2025 matka oli lähes 8000 km ja sillloin keskikulutus ladatusta energiasta oli 19,7 kWh/100 km.)

Liikenne-energian, eli ladatun sähkön hinnaksi kertyi tällä kertaa koko matkalta 499,59 euroa, eli 8,98 euroa / 100 km, mikä tarkoittaa 0,44 euroa / kWh latausten toteutuneeksi keskihinnaksi. Vertailun vuoksi totean, että kesän 2025 toteutunut 8000 km matkan kulut olivat keskimäärin 0,37 e/ kWh, ja 7,22 e/100 km. Tämän vuoden keskikulutusta nosti edellisvuoden matkaa runsaampi auton parkissa kylmänä pitäminen, kuten myös Puolassa ajaessa toteutuvat keskinopeudet, mitkä ovat jopa Saksan Autobahn-ajoa suurempia. Korkeampaan hintaan vaikutti kuitenkin vielä enemmän edellisvuotta kalliimpien paikallisten latureiden käyttäminen aiempaa matkaa useammin. Keski-Euroopassa paikallisten toimijoiden lataukset voivat maksaa helpsti 0,50 - 1,00 euroa / kWh, ja käytin niitä nyt muutamiakin kertoja.

Suurimman osan kuitenkin latasin Ionityn 14,99 euron kuukausisopimuksen matalammilla hinnoilla. Kun lisään tuon yhden kuukauden 14,99 euron veloituksen lataussähköjen hintaan, päädyn 9,25 euroa / 100 km liikenne-energian kuluihin koko matkalta. Siitä voin avoimesti todeta, että Euroopassa sähköautoilun liikenne-energia ei välttämättä ole lainkaan halvempaa kuin pienikulutuksisella polttomoottoriautolla. Onneksi ylivoimaisesti suurin osa vuosittaisesta liikenne-energiasta tulee ladattua kotona, missä nykyisin maksan siitä 0,20 e/kWh, eli keskimäärin noin 4 euroa / 100 km.

Latausverkoston havainnot 

Kuten aiempien vuosien sähköautomatkojen kirjoituksissa olen jo todennut, latausverkoston kattavuus Euroopassa on hyvällä tasolla.  Latausasemia löytyy tietenkin pääteiden varsilta runsaasti, mutta löytyy niitä myös pienempien teiden varsilta ja maaseutumaisemistakin. Toki Puolan itäisiin osiin ehkä kannusta vieläkään lähtemään paljoa Ioniq 6:tta pienemmän toimintamatkan autolla. Tänä kesänä tein ilokseni havainnon, että EU:n määräys alkaa purra Suomenkin ulkopuolella ja suoraan maksukorteilla maksamisen mahdollisuus latausasemilla on lisääntynyt todella paljon jo viime kesänkin jälkeen. Toki kortilla suoraan maksaessa yleisesti hinta on kalleinta päätä edustavaa. Maksukorttimaksamisen yleistyminen kuitenkin helpottaa merkittävästi paikallisten operaattoreiden latureiden hyödyntämistä. Kuitenkin havaintona oli myös, että useimmiten maksukortilla maksaminen ei ollut intuitiivsesti erityisen helppoa, vaan käytännöt vaihtelivat jonkin verran.

Minulla oli käytössä Ionityltä yhden kuukauden 14,99 euron arvoinen sopimus, millä heidän asemillaan sai aina kustakin maasta alinta latauksen hintaa. Ikävä kyllä tämän kesän omana havaintona oli, että ko verkoston toimivuuden laatu oli laskenut viime kesästä. Yhtään ainoata latausasemaa ei ollut, missä olisi kaikki laturit olleet käytettävissä, ja pahimmillaan 5/6 laturia oli poissa pelistä. Kuitenkin totean, että millään latausasemalla en kertaakaan joutunut jonottamaan, enkä jäänyt ilman sähköä niissä asemissa, missä todellisuudessa latausta tarvitsin.

Suomen latausasemaverkostoon verrattuna tällä matkalla en nähnyt yhtään Suomessa jo melko yleisiä megawattien kokonaistehon ja jopa yli 20 latauspisteen asemia. Ei, vaan ne olivat pääosin pieniä 2 - 6 latauspisteen asemia. Toki Ionityssä oli aina riittävästi tehoa tarjolla ja käytännössä vähintään kuusi laturia.

Hyundai Ioniq 6 RWD 77 kWh vm 2025 matka-autona

Olen kirjoittanut jo lukuisia kokemuskirjoituksia autosta, joten pidän tämän osan tiiviinä. Ioniq 6 on hieno matka-auto sen pienen kulutuksen ja kohtalaisen hyvän kokoisen akuston takia. Niiden ansiosta toimintamatka on matkailukäyttöön pääsääntöisesti erinomaisen riittävä. Nopeammassa moottoritieajossa matka etenee joutuisasti koska latausten väli osuu hyvin meidän noin 2-3 tunnin omaan taukotoiveeseen, ja latausteho on niin hyvä, että vessatauko ja juomat ja eväät mukaan ostaminen vie niin kauan aina aikaa, että auto on jo valmis jatkamaan matkaa. Hitaammassa maaseudun teillä ajelussa kulutus tippuu ennestään jopa alle 14 kWh /100 km lukemiin, ja toimintamatka mahdollistaa seikkailun harvemmassakin latausasemaverkostossa vapaasti. Tällä kertaa kuitenkin teimme vielä auton tarvetta useammin pysähdyksiä koiraamme ulkoiluttaen.

Auton istuimet eivät ole yhtä hyvät, kuin esimerkiksi Volkkarin parhaat jakkarat, mutta riittävän mukavat ja tuuletustoiminto on helteissä ajaessa kultaa. Sisätilan ilmastointi pitää auton aina mukavan viileänä ja akuston jäähdytyksen teho on niin hyvä, ettei auto rajoita lataustehoa kaikkein kuumimmassakaan kelissä ja kovassa moottoritieajossa toistuvien latausten aikana.

Auton konttiperä rajoittaa lastausta, mutta uskomaton määrä autoon saatiin lastattua tavaraa peräkonttiin, frunkkiin sekä turvallisesti 1/2 takaistuimelle sekä takajalkatilaan sidottuina. Koira matkusti omassa turvallisessa paikassaan takapenkin toisella puolella ja lasti oli tosiaan varmistettu niin, ettei se pääse heilahtamaan koiran päälle, tai muutoin vaarallisesti.

Ainoa moitteen sija Ioniq 6:sta tulee alla kesärenkaina olleidenn, 20" vanteilla olevien matalaporfiilisten renkaiden ja jämäkän jousituksen yhteisvaikutuksesta, joka tuntui etenkin Kroatian, Puolan ja Liettuan pienillä maaseututeillä epämukavuutena. Eikä pelkästään epämukavuutena, vaan vauhtia joutui paikoitellen laskemaan jo tuntuvasti, etteivät renkaat, vanteet tai jousitus hajoa. 

Ioniq 6:lla matkaillessa on myös hyvä muistaa melko matala noin 14 cm maavara ja 2,95 metriä pitkä akseliväli, koska pohjakosketuksen riski on realistinen etenkin hiekkateillä ajaessa, mutta toisinaan jopa parkkitalojen ramppien taitoksiin ajaessa. Onnistuin kuitenkin välttämään tälläkin matkalla pohjakosketukset.

Auto toimi koko tämänkin matkan aivan kuten kuuluukin. Toki hieman alle 60 tkm ajetun ja vähän reilun vuoden ikäisen auton tuleekin toimia.

Viking Xprs Helsingistä Tallinnaan ja via Balticaa Itävallan Poysdorfiin

Varasin laivamatkaa niin viimetipassa, että en saanut enää edukkaammille Eckerö Linen laivoille meille lippuja, mutta onneksi Viking Xprs:ään sovimme. Olimme Virossa Tallinnan satamassa siten, että pääsimme aloittamaan matkanteon noin kello 17.00, ja suuntasimme välittämästi auton keulan kohti Kroatian pohjoisosia. Meillä on ollut aina automatkoilla tapana ottaa menomatkan alkuvaiheessa maihin päästyäni pitkä siirtymä alta pois, ja mieluummin vietämme pidemmä aikaa kohteessa ja teemme paluumatkaa rauhassa. Niin teimme tälläkin kertaa.

Ajoimme yhteen putkeen Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Tšekkien läpi Itävallan Poysdorfiin, missä olimme perillä seuraavana päivänä paikallista aikaa kello 13.30, ja majoituimme ajomatkan aikana varaamamme majoituksen. Ajoimme siis aikaero huomioiden reilut 21 tuntia yhteen putkeen. Tai emme tietenkään kirjaimellisesti yhteen putkeen, vaan matkalla pidettiin lukuisia taukoja koiraa ulkoiluttaen ja yhteensä jopa seitsemällä tauolla samalla autoa ladaten. Auton latausmäärät jäivät keskimäärin pieniksi, koska tauot ajoittuivat koiran ehdoilla, ja vain yksi latauskerta oli yli 60 kWh kerralla, muut selkeästi pienempiä, alimmillaan alle 20 kWh kerralla. Tällä tahdilla matkasta olisi suoritunut huomattavasti hitaamminkin lataava auto.

Itävalta, Poysdorf

Poysdorf on itäisessä Itävallassa oleva kaupunki, mikä on mainittu Itävallan suurimman viiniailueen Weinviertelin viinialueen viinipääkaupungiksikin. Me majoituimme siellä vain yhden väliyön pitkän ajomatkan jälkeen Wein hotel Riederiin ja vierailu alkoi ansaituilla päiväunilla. Auton sai hotellin läheisyydessä maksuttomana kadunvarsiparkkiin. Kylä on oikein miellyttävä ja ansaitsisi pidemmänkin tutustumisen. Hotelli oli sopivasti Itävaltalasityylinen ja meidän makuun riittävän hyvä ja ilmastointi tuli tarpeeseen pitkästi yli +30°C helteisessä kelissä.

Poysdorfissa oli ilmeisen perinteiset avointen viinikellaireiden tapahtumat jälleen tänä kesänä, jolloin yksi viinitila kerallaan isännöi maistelutapahtumia viikko verran.  Meidän vierailun viikolla sitä isännnöi perheviinitila Hugl Wimmer, ja me menimmekin heidän viinimaistelutapahtumaan. Maistelimme tarjonnasta 12 erilaista viiniä, ja ostimme ensimmäiset tuliaiset autoon mukaan.

Poysdorf ja Weinviertel sekä siitä Tsekkeihin päin merkitään meidän omiin muistiinpanoihin: tänne voimme jonain vuonna tulla viettämään viinitilavierailujen aikaa viikoksikin. Huomiona myös, että majoitus sekä viinikellari ja ihmiset olivat erittäin koiraystävällisiä.

Visiitti takaisin Tšekkeihin

Seuraavana aamuna olin jopa yllättynyt siitä, miten levänneeksi tunsin itseni yhden koko yön läpi suoritetun ajamisen jälkeen vain muutaman tunnin päiväunilla ja yksillä hyvillä yöunilla. Matkalla hieman ennen Poysdorfia bongasimme hienon linnoituskaupungin rajan tuntumassa Tšekkien puolella ja päätimme käydä sen katsastamassa ennen matkan jatkamista kohti Kroatiaa. 

Tämä järjestys osoittautuikin sopivaksi, koska kyseseisessä Mikulovin linnoituksessa oli suuret määrät ihmisiä keräävät tapahtumapäivät, ja näin päin ajaen vältyimme valtavilta vastakkaisiin suuntiin jonottavilta autojonoilta ja linnoituksessa oli vielä aamulla rauhallista kulkea. Tästä linnoituksesta totesimme myös koiraystävällisyyden. Linnan alueelle ei peritty pääsymaksua.

Slovenian läpi Kroatian pohjoisosaan Istrian niemimaalle Rovinjiin

Vaikka alueen viinitiloihin ja linnoihin olisi ollut kiva tutustua pidempään, suuntasimme päämäärätietoisesti Ioniqin keulan seuraavaksi kohti Kroatian Rovinjia. Sinne päin tähdätessä Slovenia oli tällä kertaa vain vielä yksi läpiajomaa lisää. Matka sujuikin hyvin, vaikka rajujen ja laajojen ukkosmyrskyjen valtaisat vesisateet hidastivat ajamista huomattavasti ja pitkiäkin matkoja. Saavuimme Rovnjiin juuri auringon laskiessa kello 20.30.

Matkamme pääkohde oli siis tällä kertaa Kroatian Rovinj Välimeren, tai tarkemmin sanoen Adrianmeren rannalla. Edellisenä päivänä olimme ajon aikana varanneet viideksi yöksi koiraystävällisen rannan läheisyydestä majoituksen. Vain noin 100 metriä rannalta olikin Porton Biondi Nature hideouts, missä meillä oli upea neljän hengen majoitus viideksi vuorokaudksi. Tämä oli samalla Euroopan matkoiltamme ensimmäinen kokemuksemme camping-majoittumiseen, mutta kyseessä olikin melkoinen luksusmajoitus. Käytössämme oli kaksi vastakkaista ilmastoitua rakennusta ja niiden välissä omassa käytössämme oleva allas ja oleskelualue. Toisessa rakennuksessa oli kaksi siistiä makuuhuonetta ja kaksi vessaa ja suihkua, toisessa rakennuksessa oleskelutila ja keittiö. Kaksi makuuhuonetta tuntui tietenkin meille ennalta liiotellulta, mutta käytännössä se osoittautui hyväksi. Kyseessä oli nimittäin ns mobiilirakennus, ja sen takia makuuhuoneet ja suihkut olivat melko pieniä. Valitsimme nukkumiseen päämakuuhuoneen ja toisessa saivat tilan ottaa haltuun matkatavaramme. Lisäksi se, että suihku oli molemmissa makuuhuoneissa osoittautui hyväksi, koska nukkumiseen valitsemamme huoneen ilma ja lattia pysyivät aina kuivina. Toki huoneilman kuivatti tehokkaasti myös huonekohtaiset ilmalämpöpumput. Jäähdytys tuli tarpeeseen, koska lämmintä oli pääsäöntöisesti pitkästi yli +30°C myös yöllä. 

Matkamme pääkohteessa vietimme aikaamme meressä ja altaassa runsaasti uiden. Kävimme toki paikallisia viinitilojakin tavoittelemassa. Opimme samalla, että Kroatiassa pienyrittäjät ovat verovapautettuja, ja sen takia päädyimme viinitilalle, missä viinikellari oli omakotitalon kellarissa. Siellä maistelimme talon kaikki tuotteet, eli valkoviinin, punaviinin, hunajakrappan sekä oliiviöljyn. Tietenmin. ostimme kaikikia tuotteita mukaamme. Erityisen tästä kokemuksesta teki se, että tilan emäntä oli tottunut myymään tuotteensa paikallisille, jotka tulevat omien astioiden kanssa, ja viini lasketaan tynnyristä suoraan niihin. Onneksi hänellä oli kuitenkin antaa meille mukaan pulloja, mihin viinit laskettiin. Eipä ole ennemmin tullut ostettua mukaan viiniä ja grappaa, minkä pulloissa ei ole minkäänlaista etikettiä. Näitä viinejä emme viitsineet säilyttää kotiin asti, vaan nautimme majapaikassamme. Sen sijaan oliiviöljy ja krappa saivat matkustaa Suomeen.

Kovin paljoa en halunnut tällä kertaa pääkohteessa, eli Kratiassa ajella, mutta kävimme Pulassa katsastamassa antiikin Rooman aikaisen amfiteatterin.

Kroatia jäi erityisesti mieleen todella koiraystävällisenä maana. Paikallistuntemusta Rovinjissa lisäimme kävelemällä Rovinjin vanhaan kaupunkiin katsomaan upeeaa auringonlaskua. Mikäli käytössämme olisi ollut viikko enemmän, olisimme kyllä käyttäneet siitä esimerkiksi kaksi vuorokautta majoittumalla myös eteläisessä Kroatiassa.

Kroatiasta Unkariin Balatonjärven rannalle

Rovinjissa rentoutuessamme teimme päätöksen ajaa Unkarin kautta kohti pohjoista, joten ostin Unkariin ja Slovakiaankin tarvittavat sähköiset vignetit. En ollut niitä ostanut vielä Suomessa ennen lähtöä, koska meillä ei ollut mitään alkuperäistä ajatusta näihin maihin ajaa.

Unkarissa on kuitenkin keski-Euroopan suurin järvi, Balaton, mihin päätimme tutustua ohiajomatkalla ja yhden yön taktiikalla.

Unkaria kohti ajaessa päätimme kuitenkin koukata Kroatiassa vielä hieman pohjoisemman kautta ja katsastimme Trakošćan linnan, minkä parkkipaikalla nautin myös V2L lounasta. Sikäli se nälkäkiukku oli harmillinen, että sen takia myöhästuimme 3 minuuttia linnan viimeisestä sisäänpääsyajasta. Linna oli kuitenkin näkemisen arvoinen jo ulkoisestikin katseltuna.

Linnan jälkeen ajoimme Unkarissa Balatonjärven rannan lähelle Villa Blattensee majapaikkaan. Balaton on keski-Euroopan suurin järvi, mutta silti pieni verrattuna Suomen Saimaaseen tai Päijänteeseen, ollen pintalaltaan vain murto-osan kokoinen. Balaton on 600 m2 ja Saimaa 4400 km2 pintaloiltaan. Lisäksi Balaton on vain noin 3 metriä syvä, kun Päijänne taasen meillä Suomessa on 93,5 metriä syvä. Joka tapauksessa kauniita maisemia Balatonjärven ympäristökin tarjoili nautittavaksi.

Balatonin rannan tuntumassa itään päin ajaessa bongasimme myös Szigligeti-linnan, missä vierailimme. Linnoitukselle olikin aikamoinen kiipeäminen, mutta onneksemme koirat saivat olla kierroksella mukana. Linnavirailun jälkeen teimme tietenkin viiniostokset paikallisen viinitilan myymälästä.

Linnan jälkeen etsimme vielä yhtä paikallista viinitilaa, mutta emme sitä löytäneet, vaan päädyimme lounastamaan erittäin viihtyisään FÉLÚTON BISZTRÓ -ravintolaan. Toki etsitty viinitila tulikin sitten heti ruokapaikan jälkeen vastaan, mutta emme enää viitsineet sinne mennä.

Balatonilta matkamme jatkui Budabestin laita-alueille majoitukseen, mistä nyt alueena jäänyt paljon kerrottavaa, eikä tullut otettua edes yhtään valokuvaa. Majoitus sinänsä oli ihan ok ikäänkuin airBnB-tyylinen osa omakotitalosta ja fasiliteetit sisällä olivat ihan ok. Majapaikkaan kirjautuminen oli kuitenkin sen verran erikoinen episodi, että tämän jälkeen päätimme varata majoitukset 24/7 vastaanoton hotelleista.

Budabestin läheisyydessä on Szentendre-kaupunki ja sen kaunis vanha osa Tonavan sivujoen rannalla. Auton navigaattori toki yritti sitkeästi viedä meidät harhaan, joten GoogleMaps, sai viedä perille. Joen rannalla olikin runsaasti väkeä nauttimassa lämpimän päivän illasta. Itsekin illallistimme viihtyisässä kylässä. 

Yöpymisen jälkeen ajoimme Budabestin keskustaan vielä aamupalalle Budan linnan vastarannalle. Täälläkin oli koiraystävällisyys hyvällä tasolla, ja Nero-koira sai nautti pupuchinonsa terassilla. Budan nähtävyydet ovat meille ennestään tuttuja, ja helteessä kaupungin kadut kävivät nopeasti jo koiralle liiankin kuumiksi, joten aikataulun jo hieman kolkuttaessa jatkoimme matkaamme reippaasti eteenpäin.

Merkitsen muistiin meille, että Budabestin kaupungin ja ympäristön teiden asfalttipinta oli aivan kamalan huonossa kunnossa. Meidän Suomen tiestön kunto alkoi näyttämään jo hyvältä.

Slovakian läpiajo ja linnat kohti Puolan Krakovaa

Slovakiassa kävimme läpiajon ohessa tutustumassa Bojnice-linnaan sekä Oravan linnaan. Slovakiassa kuitenkin törmäsimme linnoissa siihen, että koirat eivät olleet tervetulleita, joten linnojen katselmus jäi ulkoiseksi. Toki etenkin Bojnicen linna oli kyllä kertakaikkisen hieno satujen prinsessalinna. Meidän vierailun aikaan ainakin siellä tosin oli isot lasten tapahtumat, joiden tiimoilta siellä soitettiin niin ovalla musiikkia ja muuta äänentoistoa, ettei se mielestäni ole oikein sopivaa kyseiseen maisemaan. Jatkoimmekin hyvillä mielin matkaa maaseudun kauniissa maisemissa.

Puolassa suuntasimme Krakovaan varaamaamme Hotel Apis -yöpaikkaan. Ja majoituttuamme totesin, että olin unohtanut Krakovan Low Emission Zonen, eli LEZ-alueen ja sinne kirjautumisen pakollisuuden ulkomaalaisille autoille. Sähköautolla kaupungissa ajosta ei mene maksua myöskään ulkomaalaiselta, mutta sakko tulee perässä, ellei autoa ole rekisteröinyt kaupungin järjestelmään. Tein rekisteröinnin lauantai-iltana, ja sain vahvistuksen vasta kolme vuorokautta myöhemmin. Nähtäväksi jää saanko sakot perään.

Hotel Apis -huoneemme ilmastointi ei riittänyt pitämään huonetta laisinkaan riittävän viielänä saati kuivan raikkaana. Huoneessa oli kokolattiamatoja ja koko hotelli oli kieltämättä parhaat päivänsä nähnyt joskus aiemmin jo.

Yöpymisen jälkeen ajoimme Krakovan keskustaan, missä parkkihallissa sattuikin olemaan korttimaksulla hoidettavissa oleva type2-lataus, mihin auton kytkin. Krakovan vanha kaupunkin on kiehtova ja sekin olisi ansainnut pidemmän ajan tutustumiseen. Kävimme pyrkimäsä myös Krakovan linnaan mutta koirat eivät olleet sallituja lainkaan edes linnan alueelle. Tähän päättyikin pohjoista kohti ajaessa etelä-Eurooppalainen koiraystävällisyys lopullisesti.

Krakovasta itäisempään osaan Puolaa ja sieltä kohti pohjoista

Olemme jo aiemmin ja tämänkin matkan menosuuntaan ajaneet via Baltican jatkona Puolassa E67-tietä sekä E30-tietä ja A1-tietä käyttäen. Nyt halusimme nähdä toisen reitin idempänä ja välttää Varsovan ohitustiet. 

Teimme Krakovasta siirtymän moottoritietä itään Jasionkaan, missä olikin Teslan Supercharger-latausasema ja sen yhteydessä hyvää ruokaa tarjoava Ostoya-ravintola pienessä majoitusten keskittymässä. Ruuhkaa ravintolassa oli niin paljon, että auton akku ehti täyttyä 100 % tasoon jo ennen kuin ehdimme edes saada ruokaa, joten auto piti siirtää pois latauspaikalta. Tämä ei haitannut laisinkaan, koska ei lomamatkalla kannata kiirettä pitää ja pizzakin oli kunnon uunissa paistettua, kuten olisivat olleet muutkin maukkaan näköiset annokset. Annoskoot olivat niin valtavan suuria, että meiltä lähti puolikkaat pizzat vielä autoon mukaankin.

Jasionkasta matka jatkui S19-tietä pohjoiseen Lubliniin ja siitä edelleen 19-tietä Białystokiin, missä yövyimme Hotel Operassa, aivan oopperatalon vieressä. Hotelli oli uudenkarhean tuntuinen, miellyttävä ja kaikilta osin erittäin toimiva. Hotellilla olisi ollut kadunvarressa hotellin edessä pysäköintiä, missä kuitenkin maksullisuus olisi alkanut aamulla varhain. Päädyimmekin ostamaan hotellin parkkihallista paikan, joten viini- ja oliiviöljyöostoksemme säilyivät viileänä autossa. Hotellin läheisyydessä oli miellyttävä oopperatalon puistoalue ja muutoinkin alue oli mieltä ylentävän mukava.

Białystokin ja Suwalkin välillä kolme eri navigaattoria, eli auton oma, Waze ja GoogleMaps kaikki ajattivat jostain syystä pienelle hiekkapäällysteiselle peltotielle. Siellä alkoi jo hetken huolettamaan että saan kahden ajouran välissä heinää kasvavasta keskikohdasta jonkun kiven akustoon, joten ajoin varoen hieman ajouran sivussa. Siihen sivussa ajamiseen oli toinekin syy, nimittäin ajourassa tien pinta oli ajoittain erittäin pehmeää pettävää hiekkaa, missä takavetoinen auto on sitten hetkessä kiinni ja lujassa, jos niin on käydäkseen. Pääsimme kuitenkin onneksi tuostakin läpi takaisin suuremmalle tielle. Olimme muuten erittäin lähellä Valkovenäjän rajaa tuolloin.

Suuremman tien mainittuani totean, että Kroatiassa, Unkarissa ja Puolassa osa pienemmistä asfaltoiduista teistä on niin huonossa kunnossa, että ajonopeutta pitää sopeuttaa tuntuvasti, jottei koe rengasrikkoa tai jotain vielä vakavampaa.

Hetken mietimme, että ajaisimme vielä Białystokista pieniä teitä Vilnaan, mutta kotiin paluun aikataulu alkoi niin uhkaavasti painaa päälle, että jouduimme jättämään sen väliin, ja matka jatkui Latvian Riikaan Suwalkin jälkeen avautuneilla isommilla teillä.

Puolasta Liettuan läpi Riikaan

Emme ole aiemmin löytäneet Riiasta monien kehumaa kauneutta ja päätimme antaa sille uuden mahdollisuuden ja majoituimme siellä mukavan puistoalueen kupeessa olevaan Bellevue hotelliin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kohtasimme hotellissa vaateen antaa 100 euron panttimaksun koiran majoittumisesta koiramaksun lisäksi. Kyseessä ei siis ollut mikään katevaraus, vaan ensisijaisti pyyntö oli kähteisenä 100 euroa, mutta se hoidettiin luottokorttimaksuna. Tuo panttimaksu palautettiin vasta, kun uloskirjautumisen yhteydessä siivooja oli käynyt tarkistamassa huoneen ja vahvistanut sen olevan hotellin mielestä kunnossa.

Vaikka hotellista jäi tuon takia epämiellyttävä kuva koiraystävällisyyden suhteen, oli läheisessä puistossa kiva ulkoilla. Lisäksi aamulla kävimme tustustumassa vanhaan kaupunkiin. Ja kyllä, Riika on kuin onkin kaunis ja viehättävä kaupunki.

Riiasta Viron Tallinnaan viimeiseen majoittumiseen ennen laivaa

Olen pitänyt tapana varata paluulaivan aina vasta matkan aikana, ja ajoittan sen aina aamuun siten, että majoitumme edellisen yön kyseisessä satamakauupungissa, eli tällä kertaa Tallinnan Viru hotellissa. Aamulla olikin aikainen herätys ja siirtymä Muugan satamaan Eckerö Linen laivaan ehtiäksemme.

Yhteenveto matkastamme

Haaveissamme oli ajaa Kroatiaan, päästä uimaan Välimeressä sekä löytää viinitiloja ja linnoja. Nämä kaikki toteutuivat tällä kertaa, vaikka matkaan käytettävä kokonaisaika oli vain 13 päivää, eli noin viikko vähemmän kuin vuoden 2025 matkaan käytimme.

Spontaani matkailu, eli se, että emme koskaan varaa mitään muuta kuin menolaivan etukäteen, sopii meille edelleen erinomaisen hyvin. Tämä oli muuten meidän keski-Euroopan matkoistamme ensimmäinen, jossa myös menimme sinne, mihin aluperin olimme ajatelleet mennä, eli Rovinjiin. Muilla kerroilla matkan kohde on vaihtunut säiden tai muiden kiinnostuksen kohteiden nousun myötä matkan edetessä. Meillä automatkailu siis todellakin on spontaania. Kaikki majoitukset varataan Bookingin tai muiden palveluiden kautta vasta iltapäivällä, kun alamme olla varmoja missä haluamme yöpyä.

Matkakustannuksista liikenne-energiakulu on pieni osa, koska emme suostu tinkimään majoituksen laadusta, emme yövy autossa, ja majapaikan kriteereinä on aina mm: koirat sallittu, huoneistokohtainen säädettävä ilmastointi, oma kylpyhuone sekä wc, autolle pysäköinti, korkea palautetaso ja joitain muitakin seikkoja. Niinpä majoittumisista tuli ylivoimaisesti suurin kuluerä, enkä halua edes laskea kuinka suuri, mutta karkeasti arvioden keskimäärin jotain noin 150 euroa / yö, mistä ylivoimaisesti suurimman osan haukkasi Rovinjin majoitus. Matkailu maksaa, ja joku muu matkailee halvemmalla vaikka nukkumalla sähköautossa, ja joku muu vielä huomattavasti kalliimmalla, mutta me nautimme elämysten ja kokemusten keräämisestä mieluiten hyvin hotellissa nukkeina. Tällä kertaa vastaavasti pientä säästöä kokonaiskuluihin toi se, että Rovinjin majoituksessa oli kiva keittiö, ja ruokaa tuli laitettua yllättävän paljon itsekin, eikä pelkästään syötyä ravintolaruokaa. En siis tule tällä kertaa laskemaan matkan kokonaishintaa lainkaan.

Karkeasti sanoisin, että suomalaiselle matkailun kustannukset eivät ole enää oikeastaan missään näistä maista erityisen edullisia, mutta ei myöskään mitenkään kohtuuttoman kalliitakaan, kunhan ei valitse kalleimpia ravintoloita ja hotellimajoituksia. Tšekeissä ja Puolassa hintataso taisi olla muita maita hieman edullisempi.

Matkan elämyksistä kivoimpana jäi mieleen Rovinj, sen koiraystävällisyys ja koiraystävällisen rannan merivedessä toistuva uiminen. Pieni villakoiramme ei suostu uimaan, mutta se nautti lämmöstä varjossa odotellen, kun vuoron perään kävimme uimassa. Uudenlainen viinitilakokemus Krotiassa myös jäi vahvasti mieleen, vaikka sen paikallinen viini kannattikin käyttää jo majapaikassa pullotustekniikan kotikutoisuuden takia. Hienoja vanhoja kaupunkeja ja linnoja jäi talteen kuviin ja muistoihin. Samoin Puolan pienet kaupungit itäisemmässä osassa. Myös Itävallan Poysdorfin paikallisten ihmisten välitön lämmin ystävällisyys viinitilan maisitiaisissa jätti erittäin mukavan tunteen ja lisäsi entisestään haluamme palata hyvällä aikataululla tuolle alueelle.

Mitä olisin tehnyt toisin jos se olisi ollut mahdollista?

Tällä kertaa matkan kokonaiskeston kuristi molemmilla puolilla ajankohtaa olevat meille tärkeät tapahtumat Suomessa, joten matkan kesto rajoittui 13 vuorokauteen. Jos olisi ollut mahdollista käyttää viikko enemmän aikaa, olisin käyttänyt menomatkalla kaksi yötä enemmän Itävallan Weinviertel-alueen viinitiloihin tutustuen, kaksi yötä enemmän Kroatiassa käymällä pari päivää eteläisessä Kroatiassa, sekä Puolan itäisisssä osissa yöpymiset olisin molemmat muuttanut kahden yön kestoisiksi.

Jos käytettävissä olisi ollut kaksi viikkoa enenmän, olisin edellämainittujen lisäksi ehdottomasti tutustunut myös Kroatian naapurimaihin ajamalla etelästä Montenegroon ja sieltä Serbia kautta kierämällä Bosnia ja Hertsegovinan kautta ja uudelleen Kroatian itäisen osan läpi ajamalla Unkarin Balatonjärven rannoille.

Kolme viikko olisi ollut siis jälleen hyvä, mutta kuukausi parempi aika, mutta koiran ekinokokkilääkityksen 28 päivän säännön mukaan olisimme todennäköisesti rajanneet maksimikeston niin, että olisimme ehtineet Suomeen ottamaan viimeisen tapletin.

Kannustan vahvasti sähköautoilijoitakin käymään Euroopan automatkoilla.