Mercedes-Benz EQB 300 4Matic Business Edition - sekoitus jotakin vanhaa ja jotakin uutta

Niin siinä sitten kävi, että uudeksi autokseni valikoitui sähköauto. Enpä olisi vielä reilu vuosi takaperin uskonut, että tällaiseen ratkaisuun näin piakkoin päätyisin, sillä minulla oli omat epäilykseni sähköautojen suhteen. Olin jo ennen tämän NormiKuski -blogini aloittamistakin ajanut muutamaa eri sähköautoa ja niiden joukossa oli joitain ihan päteviäkin menopelejä, esimerkiksi 80-lukulaista retrofuturismia huokuva Hyundai Ioniq 5. Silti koin, että polttomoottoriautot rökittivät sähköautot monellakin tapaa. Sähköautoissa kun on omat heikkoutensa. Ensimmäisenä asiana mieleen nousee esimerkiksi range, jonka suhteen on tosin otettu merkittäviä kehitysaskeleita aivan viime aikoina. Nostetaan tähän nyt esimerkeiksi vaikkapa Mercedeksen uusi CLA ja BMW:n tuleva Neue Klasse -mallisto.

Useat eri sähköautojen koeajot viimeisen vuoden aikana ovat saaneet kuitenkin mieltäni muuttumaan sähköautoilun osalta. Kun olen ajatellut asiaa puhtaasti järjellä ja oman arkeni pohjalta, on käynyt ilmi, että sähköautolla ajamisessa on itse asiassa yllättävänkin paljon järkeä.

Nyt joku teistä siellä miettii, että miksi sitten päädyin autovalinnassani juuri Mercedeksen EQB:hen? Sen tarjoama rangehan ei ole nimittäin markkinoiden kattavimpia. Ei olekaan, mutta se on toisaalta täysin riittävä itselleni. Millään muullahan ei ole mitään väliä. Ja, toki EQB:n valintaan löytyy joitain varsin ilmeisiäkin syitä. Olen esimerkiksi ollut Mercedes-fani jo pitkään ja pitänyt heidän tavastaan tehdä asioita. Omistin C-sarjalaisen farkun vielä muutama vuosi takaperin ja todella pidin kyseisestä autosta. Se oli tyylikäs ja nautinnollinen ajettava. Ainoat varsinaiset miinukset kyseisessä menopelissä liittyivät muutamiin teknisiin murheisiin, mutta kyseessä saattoi olla yksinkertaisesti vain huono yksilö. Jo heti ensimmäinen istahdus uuden EQB:n ratin taakse teki kuitenkin selväksi sen, että sydämessäni sykkii edelleen johtotähden muotoinen sydän. Ei siitä mihinkään pääse, Mersu on aina Mersu.

EQB:hän on siis osa Mercedeksen EQ-sähköautomallistoa ja sen tausta kytkeytyy vahvasti aiempaan GLB-malliin ja myös merkin sähköistymisstrategiaan. Kun päästörajoitukset tiukentuivat ja sähköautojen kysyntä kasvoi kovaa vauhtia 2010-luvun lopulla, päätti Mercedes tuoda markkinoille täyssähköiset EQ-mallinsa. Jokseenkin kompaktiksi, mutta kuitenkin perheystävälliseksi katumaasturiksi kehitelty EQB esiteltiin vuonna 2021 ja se sijoittuu Mercedeksen mallistossa loogisesti EQA:n ja EQC:n väliin. EQB perustuu pitkälti aiemman GLB-mallin perusrakenteeseen (MFA II), mutta toisin kuin jotkut muut varhaiset sähköautot, se on alusta asti sovitettu nimenomaan sähköiselle voimalinjalle. Eli se ei ole vain nopea käännös polttomoottoriversiosta sähköiseksi, ilman isoja rakenteellisia muutoksia. Sen tekemiseen on silti käytetty paljon ajatusta ja työtunteja, selvästikin. Mutta, lisättäköön tähän, että EQB edustaa silti suuressa määrin vielä eräänlaista siirtymävaihetta aiemmasta GLB-mallista kohti sähköisen sinistä tulevaisuutta. Aivan äskettäinhän Mercedes julkisti kokonaan uuden, täyssähköisen GLB-mallin, jonka tuotanto on alkamassa nyt joulukuun aikana ja markkinoille ensimmäiset mallit ovat saapumassa tulevan kevään aikana.

Siinä on luonnollisesti omat hyvät ja huonot puolensa, kun auto edustaa niin sanottua siirtymävaihetta. Mutta, onnekseni olen pystynyt löytämään EQB:stä paljon enemmän juurikin niitä hyviä puolia. Ehkä tässä on yksi syy, miksi pidin kovasti myös kesällä testaamastani BMW i5 M60 -mallista. Se edustaa BMW:n puolella jonkinlaista siirtymävaihetta perinteisestä vitossarjalaisesta kohti Neue Klassea. Nautin tietyistä aspekteista, jotka muistuttivat i5:ssa kovasti vielä perinteikästä polttomoottoriautoa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mutta, sukelletaanpa sitten tarkemmin tähän uuteen EQB:hen. Millaisesta autosta oikein on kyse?EQB näyttää pitkälti samalta kuin sitä edeltänyt GLB. Keulan pyöristettyjä piirteitä lukuun ottamatta se on varsin kulmikas ja se näyttää mielestäni pitkälti siltä, miltä modernin katumaasturin kuuluukin näyttää. Maasturithan kautta aikain ovat olleet melko kulmikkaita ilmestyksiä ja siinä missä yhä useampi katumaasturi alkaa muistuttamaan nykyään jonkin sortin crossoveria, EQB sen sijaan näyttää ihan rehellisesti vain katumaasturilta. En kutsuisi sitä ehkä miksikään design-ikoniksi, mutta kyllä se omaan silmääni silti oikein hyvältä näyttää. Pidän kovasti myös EQB:n viimeisimmän tai itse asiassa viimeisen faceliftin mukana tuomista yksityiskohdista. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa keulapaneeli, johon on ilmestynyt Mercedes-logon muotoisia tähtiä. Perinteinen keulasäleikkö olisi vieläkin päheämpi, mutta niillehän ei sähkautoissa varsinaista tarvetta ole, joten tällainen koristeltu paneeli ajaa kyllä myös asiansa. Pidän myös auton takaa löytyvästä leveästä LED-valonauhasta, tosin vastaavanlaisia löytyy nykyään monista muistakin sähköautoista.Erityisen vaikuttunut olen kuitenkin auton ohjaamosta. Sitä voisi luonnehtia kahden erilaisen maailman hienoksi yhteentörmäykseksi. Ohjaamossa on nimittäin samanlaisia elementtejä mitä oli vielä muutaman vuoden takaisessa C-sarjalaisessanikin. Niitä ovat esimerkiksi turbiinimaiset tuuletusaukot ja keskikonsolissa olevat painikkeet. Toisaalta siinä on myös huomattavasti tuoreempia elementtejä, kuten esimerkiksi leveä, kahden näytön paneeli, edistyksellisempi käyttöliittymä (MBUX) ja muokattavissa oleva tunnelmavalaistus. Olen erityisen vaikuttunut esimerkiksi kojelaudan yleisestä laatuvaikutelmasta ja pienistä kromisista yksityiskohdista, jotka nostavat auton premium-vaikutelmaa.Täytyy nostaa erikseen esille vielä tuo MBUX-käyttöliittymä, sillä se on yksi markkinoiden parhaimpia käyttöliittymiä. Se on intuitiivinen, tyylikäs ja näyttö itsessään toimii myös loistavasti. Se on kirkas, tarkka ja reagoi herkästi kosketukseen. 

Varustelutasoltaan tämä EQB on Business Edition, eli siinä on suhteellisen kattavasti kaikki tärkeimmät varusteet. Niitä ovat esimerkiksi 18-tuuman alumiinivanteet, adaptiivinen vakionopeudensäädin, LED High Performance -ajovalot, lämpöpumppu, navigointijärjestelmä, parkkitutkat ja peruutuskamera, ratin ja etupenkkien lämmitys sekä vino pino erilaisia ajoavustimia. Lisäksi otin autoon myös sähkösäätöiset etupenkit muistitoiminnolla. Yksi asia tosin ihmetyttää. Jostain syystä Business Edition -varustelutasoon ei automaattisesti kuulu tuki puhelimen langattomalle lataukselle, vaan se pitää ottaa erillisenä lisävarusteena.

Istuintilaa EQB:stä löytyy sopivasti omia tarpeitani ajatellen. Pidempikin kuljettaja löytää autossa hyvän ajoasennon ja taakse jää silti riittävästi jalkatilaa.Myös pääntilaa on riittävästi, johtuen auton muotoilusta. Sinällään pidän coupé-peräisistä autoista, mutta niissä ongelmaksi muodostuu aina lähes poikkeuksetta takapenkin pääntila.

Mainittakoon, että EQB:ssä takapenkit lepäävät kiskojen päällä, joten niitä on myös mahdollista siirrellä (samalla tavaratilan koko luonnollisesti pienenee tai suurenee). Tunnetuksihan EQB on tullut ainakin osittain siitä, että autosta on olemassa myös 7-paikkainen versio. Sillä rintamallahan kilpailuakin on huomattavasti vähemmän. Mutta oli kyseessä sitten 5-paikkainen tai 7-paikkainen versio, niin perheystävälliseksi luonnehtisin autoa joka tapauksessa. Siihen on myös syynsä, miksi EQB:tä näkee Suomessa paljon taksinakin.Tavaratilaa EQB:stä löytyy 495 litraa, mikä on kohtalainen lukema katumaasturille. Isompiakin, yli 500 litran tavaratiloja on tämän kokoluokan autoissa nähty, mutta ainakin omiin tarpeisiini tuo 495 litraa on aivan riittävä lukema. Takapenkkien selkänojat kaadettuna tavaratilaa on lisäksi mahdollista kasvattaa jopa 1 710 litraan, mikä onkin jo sitten melko ruhtinaallisesti.

En ole viime vuosina törmännyt yhteenkään Mercedekseen, jota ei olisi mukava ajaa, eikä EQB ole mikään poikkeus tämän suhteen. Auto reagoi ohjaukseen hyvin ja ohjaus tuntuu luontevalta. Auto tuntuu ajaessa myös selvästi kokoaan ketterämmältä ja kääntyy varsin pienessä tilassa. Alustankin suhteen saksalaiset ovat tehneet onnistunutta työtä ja löytäneet sopivan tasapainon pehmeän ja jämäkän väliltä. Pienet tiessä olevat töyssyt tai epätasaisuudet eivät juurikaan tunnu ohjaamon puolella. Ajettavuus on siis EQB:ssä todella vahvasti plussan puolella ja minkään sortin valituksenaiheita on vaikea keksiä. Mainittakoon tähän väliin vielä, että valitsemani EQB on siis nelivetoinen ja tässä autossa se tarkoittaa käytännössä sitä, että neliveto aktivoituu päälle aina tarvittaessa. Puhtaasti arkiajossa auto on pitkälti etuvetoinen.

Tehoa nelivetoisesta ja täten myös kaksimoottorisesta versiosta löytyy yhteensä 168 kW eli 228 hevosvoimaa, ja maksimivääntöä puolestaan 390 Nm. Nollasta sataseen autolla ennätetään 7,6 sekunnissa. Lukemat eivät sinällään ehkä häikäise nykysähköautojen standardeilla, mutta arkiajoa ajatellen kyseessä on aivan riittävän ripeä kulkija. Liikkeellelähtö käy nopeasti ja ohituksetkaan eivät tuota vaikeuksia.

Sitten päästään auton pieneen Akilleen kantapäähän, josta jo aiemminkin lyhyesti mainitsin, eli rangeen. Nelivetoisesta EQB:stäni löytyy nykystandardeilla yllättävänkin pieni, 66,5 kWh -kokoinen korkeajänniteakku, mikä tarkoittaa sitä, että teoreettinen maksimirange autolla on vain 443 kilometriä. Käytännössä puhuttaneen noin 350 kilometrin rangesta kesäkeleissä ja vähän päälle 300 kilometrin rangesta talvikeleissä. Omat ajoni koostuvat enimmäkseen suhteellisen lyhyistä matkoista, joten range ei itselleni ongelmaksi muodostu, mutta teitä lukijoita ajatellen todettakoon, että paremmallakin rangella olevia vaihtoehtoja löytyy nykyään markkinoilta. Mainittakoon lisäksi, että auto tukee maksimissaan vain 100 kW -DC-pikalatausta ja ensimmäisten pikalatauskertojen perusteella vaikuttaa siltä, että todellinen latausnopeus pikalatauksessa vaihtelee enimmäkseen 40 – 70 kW välillä. Auton latauskäyrä on siis melko maltillinen, mutta toisaalta tämä on taas akkua ajatellen parempi, ainakin pitkässä juoksussa. 

Sen verran täytyy vielä mainita, että EQB:stä löytyy nykyään myös 70,50 kWh -kokoisella akulla varustettuja versioita, niin etu- kuin nelivetoisenakin. Nelivetoversiossa se tarkoittaa 23 kilometrin verran parempaa maksimirangea verrattuna tuohon hivenen pienempään akkuun. 

Entä sitten EQB:n hintapuoli? No, auton alkaen-hinta on vajaat 52 tuhatta euroa ja hintaa tällaiselta nelivetoiselta ja Business Edition -varustelutasolla olevalta EQB:ltä löytyy yhteensä vajaat 54 tuhatta euroa. Se ei ole mielestäni lainkaan paha hinta tämän kaltaiselle menopelille. Puhutaan kuitenkin tilavasta ja nelivetoisesta katumaasturista, jossa yleinen laatuvaikutelma on enemmän kuin kohdallaan, ajotuntuma erittäin hyvä ja varusteitakin löytyy kattavasti. Jos ajatellaan EQB:n kilpailijoita, niin sellaisia ovat ainakin Audi Q4 e-tron, Skoda Enyaq, Tesla Model Y ja Volkswagen ID.4. Näistä EQB:n hinta on melko samoissa Q4 e-tronin kanssa ja nämä kaksi ovatkin edellä mainituista autoista ne kalleimmat. Tosin, puhdas laatuvaikutelmakin on EQB:ssä mielestäni paljon parempi kuin esimerkiksi Enyaqissa, ID.4:ssa tai Model Y:ssä. Mielestäni se on parempi kuin mitä se on Q4 e-tronissakin, vaikka tämä lieneekin jossain määrin makuasia.Mercedes-Benz EQB on mielenkiintoinen sähköauto, sillä se on yhdistelmä jotakin vähän vanhempaa ja jotakin vähän uudempaa. Ensinnäkin, se näyttää aidolta katumaasturilta. Siinä on reunoja ja kulmia. Se näyttää siltä, että se pärjäisi jopa kevyehkössä maastossakin. Se ei näytä vain kananmunalta tai saippuapalalta, kuten jotkut näistä nykysähköautoista. Ja, kun istuu sen ratin takana, se tuntuu aidosti autolta. Se käyttäytyy loogisesti ja sen ohjauksessa on riittävästi tunnokkuutta. Se ei tunnu mitenkään keinotekoiselta, vaan se tuntuu pitkälti siltä, kuin alla olisi polttomoottorilla varustettu Mersun maasturi. Ja, tämä on luonnollisesti kehu.

Mutta, kaikesta huolimatta se on sähköinen. Sähköisyys ei ole kuitenkaan tehnyt siitä vain sielutonta tehosekoitinta, vaan se vain nyt sattuu olemaan auto, jota ladataan eikä tankata.

Ja juuri näistä syistä EQB toimii. Siinä on vanhan koulukunnan Mercedes-ajattelua, uuden koulukunnan teknologialla ympäröitynä. Se on tavallaan jonkinlainen silta menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Olenkin siis hyvin tyytyväinen uuteen autooni ja enemmän kuin mielelläni ajelen sillä muutamat seuraavat vuodet.