17.01.2026
Kaksi parasta asiaa Mercedes-Benz EQB:ssä
Kuukausi on varsin kiinnostava rajapyykki auton ”koeajossa”. Se on tarpeeksi pitkä aika siihen, että tietynlainen ensihuuma ehtii haihtua, mutta samalla arki ei ole vielä tarpeeksi ehtinyt muokkaamaan kokemusta ja käsitystä autosta pelkäksi rutiiniksi. Palatakseni muuten vielä tuohon ensihuumaan, siinä on jotakin samaa kuin rakkauden ensihuumassa. Kaikkihan meistä tietävät, että millainen esimerkiksi autokuume voi parhaimmillaan tai pahimmillaan olla. Se on ikään kuin olisit ihastunut johonkin ihmiseen, etkä vain voi olla ajattelematta häntä. Kun sitten käyt autokaupoilla ja ajelet autolla ensimmäiset viikot, on se vähän sama kuin olisit alkanut seurustelemaan tuon saman henkilön kanssa. Rakkaudessa ensihuuma kestää oman aikansa. Mutta, niin rakkaudessa kuin autoissakin, se haihtuu jossain kohtaa. Tai no, haihtuminen on rakkauden kohdalla väärä sana, siinä se pikemminkin muuttaa muotoaan.
Joka tapauksessa, palataanpa sitten itse asiaan. Kuukauden päivät Mercedes-Benz EQB:n ratin takana ovat olleet hyvinkin nautinnollisia. En ole pienehköä rangea lukuunottamatta keksinyt juurikaan valittamisen aihetta ja kaikki on toiminut autossa kuten pitääkin.
EQB on hieno auto siitä syystä, ettei se tee liian suurta numeroa itsestään. Älkää käsittäkö väärin, etenkin viimeisimmän (ja samalla myös viimeisen) faceliftin jälkeen EQB on muodollisesti oikeinkin pätevä auto. Viimeksi eilen katselin sitä kaupan parkkihallissa ja ajattelin mielessäni, että hitto vie, on se vaan komea menopeli. Mutta, se on komea vielä jokseenkin perinteisellä tavalla. Se ei ole toisin sanoen jonkin sortin futuristinen manifesti tulevaisuudesta, kuten jotkut nykysähköautot ovat. Se ei ole toisaalta myöskään mikään erityisen sporttinen katumaasturi. Se on vain rehellisesti perheauto, käyttöauto ja premium-henkinen arjen kumppani. Tästä päästäänkin tärkeään kysymykseen, miten EQB on pärjännyt osana jokapäiväistä elämääni?
Arjen ajothan ovathan kaikkea muuta kuin automainoksissa nähtäviä mutkaisia vuoristotienpätkiä kauniina kesäpäivinä. Todellisuus koostuu kauppareissuista, salireissuista, työmatkoista sekä kylmistä ja enimmäkseen pimeistä päivistä. Ensimmäisen kuukautensa aikana EQB:ni on päässyt kokemaan kaikkia edellä mainittuja ja samalla se on toiminut kulkupelinä, tilana tai paikkana, jossa vain istuskellaan ja odotellaan, joko lapsen saapumista harrastuksestaan tai esimerkiksi latauksen etenemistä.
Sähköauton kohdalla kiinnostavia asioita ovat luonnollisesti aina range, latausnopeus ja kulutuslukemat. Mutta, täytyy muistaa, että sähköautokin on loppupelissä nimenomaan auto ja aivan yhtä lailla kiinnostavia asioita ovat myös ajotuntuma, käytön helppous, laatuvaikutelma ja se yleinen fiilis, että miltä auto oikeasti tuntuu. Millaisen olon se jättää itsellesi ja nouseeko pieni hymyntapainen huulille joka kerta, kun istahdat autoon?
Ehdin jo aiemmin arvioimaan EQB:n parin päivän ensiajon perusteella, mutta halusin lähteä tutustumaan auton pariin parhaaseen puoleen vielä paremmin. Tai siis niihin puoliin, jotka itse henkilökohtaisesti koen parhaiksi. Puhtaasti makuasiahan tämä on.
Yksi mielenkiintoinen seikka täytyy nostaa jo nyt heti alkuun esille. EQB tuntuu olevan parhaimmillaan nimenomaan pitkässä juoksussa. Lyhyt koeajo sen ratin takana saattaa olla liian lyhyt aika tekemään suuren vaikutuksen. Pidin siitä kyllä, kun ensimmäisen kerran sitä koeajoin, mutta innostuin todella innostunut siitä vasta pidemmässä juoksussa.
Lähdetäänpä käymään auton parhaimpia puolia läpi.
1. Ajotuntuma
Vähemmän yllättäen ajotuntuma on muodostunut ehkä koko auton vahvimmaksi yksittäiseksi ominaisuudeksi. EQB:n tapauksessa kyse ei ole niinkään vauhdin hurmasta tai erityisen sporttisista elämyksistä, vaan yksinkertaisesti siitä, kuinka vaivattomalta ja johdonmukaiselta ajaminen koko ajan tuntuu. Se tuntuu juuri sellaiselta, kuin ajamisen pitääkin tuntua, etenkin tällaisen katumaasturin kohdalla. EQB ei vaadi kuskiltaan jatkuvaa huomiota tai sopeutumista eri tilanteisiin, vaan se asettuu nopeasti osaksi rutiinia. Ja, tämä on juuri se asia, joka tekee sen ajamisesta niin pirun miellyttävää.
EQB:n sähkömoottorit ovat sellaiset, kuten niiden kuuluisikin sähköautoissa olla. Voimaa on aina saatavilla, mutta se tulee esiin pehmeästi ja hallitusti. Näinhän ei ole läheskään kaikissa sähköautoissa. Liikkeellelähdöt ovat erittäin vaivattomia liukkaammissakin olosuhteissa, tosin tässä auttaa myös autoni neliveto, eikä auto tunnu oikeastaan ikinä erityisen hätäiseltä tai nykivältä. Kaasupolkimen vaste on looginen ja helposti ennakoitavissa, mikä lisää luottamusta kuskin ja auton välillä arkiajossa.
Auton alustassa on selvästi korostettu mukavuutta ja se ei haittaa itseäni pätkääkään. EQB ei ole erityisen sporttinen menopeli eikä edes yritä feikata olevansa sellainen, kuten on asia turhan monen auton kohdalla nykypäivänä. EQB on rehellisesti perheautoksi tehty katumaasturi ja se haluaa vain tarjota mahdollisimman mukavan kyydin matkustajilleen. Toisin sanoen, EQB:n alusta suodattaa tien erinäiset epätasaisuudet tehokkaasti ja etenee rauhallisen tasaisesti myös huonokuntoisilla teillä. Samalla kori pysyy hyvin hallinnassa, eikä auto keinahtele liikaa tiukemmissakaan kurveissa tai nopeissa kaistanvaihdoissa. Tämän kaltainen balanssi mukavuuden ja hallinnan välillä korostuu nimenomaan pidemmässä käytössä.
Ohjaus on kevyttä ja tarkkaa, kuten taisin jo aiemmassa arviossanikin kirjoittaa, ja auto tuntuu paljon kokoaan pienemmältä monissa tilanteissa. En siltikään sanoisi sitä jotenkin sporttiseksi, mutta ohjauksen vaste on helppoa ja stressitöntä. Etenkin kaupunkiajossa ja pysäköitäessä ohjauksen keveys on selkeä etu, ja maantiellä ohjaus puolestaan rauhoittuu luonnollisesti. EQB:n ratissa ei tarvitse jatkuvasti olla korjailemassa suuntaa, vaan auto kulkee oikeinkin vakaasti ja ennakoitavasti.
Hiljaisuus on myös olennainen osa ajontumaa tai -kokemusta. Sähköinen voimalinja, hyvä äänieritys (kuten Mercedeksen kaltaiselta merkiltä voi odottaakin) ja rauhallinen alusta tekevät matkanteosta erittäin miellyttävää. Kysykää vaikka vaimoltani, vaikkei hän sitä ehkä heti myöntäisikään (hän on kääntynyt saksalaismerkeissä enemmän Audin puoleen). Tuulen- ja rengasmelu pysyvät hyvin kurissa EQB:ssä, mikä korostuu etenkin pidemmillä reissuilla. Voisi todeta, että EQB madaltaa ajamisen kynnystä. Siis heille, jotka ehkä muutoin kokisivat sen vähän vaivalloisena asiana. Autoon on helppo istahtaa ja lähteä liikkeelle ilman, että ajamisesta tulee jotenkin pakkopullaa tai vain jonkin sortin suoritus.
Voisi sanoa, että EQB:n ajotuntuma rakentuu useista pienistä ja hyvin toimivista yksityiskohdista. Sanontahan kuuluukin, että yksityiskohdissa sen salaisuus. EQB ei pyri olemaan erityisen sporttinen tai elämyksellinen, vaan pikemminkin luotettava, mukava ja rauhallinen. Kuukauden ajojen perusteella voi perustellusti sanoa, että EQB tekee ajamisesta huomaamattoman helppoa.
2. Tyylikkyys ja yleinen laatuvaikutelma
EQB:n kohdalla ei voi sanoa tyylikkyyden perustuvan vain yksittäiseen, näyttävään yksityiskohtaan tai trendikkääseen muotoiluratkaisuun, vaan kyse on ehdottomasti kokonaisuudesta. EQB:n hillitty ja selkeä muotokieli on monella tapaa ajatonta. Auto ei huuda huomiota, mutta huokuu kypsää arvokkuutta, juuri sellaisella tavalla, jota voi Mercedekseltä odottaakin.
Ulkomuodoltaanhan EQB on tunnistettavasti osa Mercedeksen sähkömallistoa, mutta se nojaa kuitenkin enemmän perinteiseen maasturimaiseen muotoon kuin futuristisiin kokeiluihin. Selkeälinjainen ja kulmikas kori, tasapainoiset mittasuhteet ja maltilliset yksityiskohdat tekevät siitä varsin helposti lähestyttävän, mutta samaan aikaan oikein komean ilmestyksen. Voisin sanoa ensimmäisen kuukauden perusteella, että EQB:n muotokielen perinteikkyys on kääntynyt nimenomaan sen suureksi vahvuudeksi. Auto ei herätä ristiriitaisia tunteita eikä sen ulkonäkö ala heti kyllästyttämään. EQB sulautuu luontevasti niin kaupunkikuvaan kuin omalle kotipihallekin.
Sisätiloissa auton tyylikkyys nousee ehkä vielä selvemmin esille. Kojelauta on moderni ja sitä hallitsevat monet kromiset yksityiskohdat. Auton tuuletusaukot ovat turbiinimaiset, kuten ne ovat olleet Mercedeksissä jo pitkään, ja pelkääjän puolella oleva, taustavalaistuilla tähdillä korosteltu paneeli on hieno. Auton koko tunnelmavalaistusratkaisu on itse asiassa oikein tyylikäs ja sen värimaailmaa pystyy itse muuttamaan. Näytöt ja materiaalivalinnat muodostavat yhtenäisen ilmeen, jossa kaikki tuntuu harkitulta ja mikään ei tunnu jotenkin päälleliimatulta. EQB:n ohjaamossa viihtyy helposti vähän pidempäänkin.
Tyylikkyys ja laatuvaikutelma kulkevatkin tässä autossa käsi kädessä. Ovien sulkeutuminen, painikkeiden ja ratin tuntuma, pintamateriaalinen laatu ja monet muut asiat viestivät huolellisesta viimeistelystä. Mikään ei tunnu heppoiselta tai keskeneräiseltä, vaan jämäkältä ja kestävältä. Tämä onkin aina vahva osoitus laadukkuudesta.
Vaikka EQB ei ole mikään luksusauto, se onnistuu tarjoamaan premium-tason kokemusta arkeen. Yli sadankin tonnin autoja ajaneena tiedän, ettei se fiilis paljoa enempää premiumiksi niissäkään enää muutu, joten olen tässä mielessä erittäin tyytyväinen EQB:hen.
Monihan meistä sekoittaa tyylikkyyden näyttävyyteen, vaikka se perustuukin paljon enemmän rauhalliseen varmuuteen. Sitä EQB nimenomaan henkii. Se ei yritä räjäyttää tajuntaasi heti ensinäkemältä, vaan se haluaa tarjota pitkäkestoista arvokkuutta.
Mitä kuukauden mittainen arki Mercedes-Benz EQB:n kanssa on nyt siis osoittanut? Ainakin sen, että kyseessä on auto, jonka parhaat puolet paljastuvat nimenomaan pidemmässä käytössä. Sitä tulee tarkastella nimenomaan kokonaisuutena, eikä vain joidenkin yksittäisten ominaisuuksien kautta. Se rakentaa vahvuutensa tasaisuudesta, harkituista ratkaisuista ja helppokäyttöisyydestä.
Ajotuntuma ja tyylikkyys sekä yleinen laatuvaikutelma ovat ehdottomasti keihään kärkinä tässä autossa. Ajaminen on helppoa ja luontevaa, ja autossa viettää mielellään aikaa. Sen katsominen ei ala heti kyllästyttämään, vaan siitä huokuu eräänlainen ajattomuus ja arvokkuus.
Puhtaasti sähköautona EQB:ssä on luonnollisesti yksi suuri heikkous, eli jo alussa ja aiemmassa arviossani mainitsemani range. Päällimmäinen syy pieneen rangeen on auton varsin pienikokoinen korkeajänniteakku. Maksimilatausnopeuskin voisi olla parempi. Mutta, kun kaikki muu autossa on kuitenkin enemmän kuin kunnossa, on vaikea lähteä valittamaan liikoja näistäkään asioista. Etenkin kun se rangekin on kuitenkin riittävä omia tarpeitani ajatellen, ainakin enimmäkseen.
EQB:n tarjoama premium-fiilis ei synny prameudesta, vaikka se komea auto onkin, vaan se syntyy nimenomaan eri osa-alueiden summasta. Hyvä ajoasento, nautinnollinen ajotuntuma, hiljainen matkanteko, tietynlainen huolettomuus ja laadukas yleisilme tekevät siitä erittäin pätevän menopelin. Ensihuuma ei siis todellakaan ole vielä päässyt haihtumaan ja toivottavasti se kestää vielä pitkään. Mitään syitä sen äkilliseen haihtumiseen ei ainakaan pitäisi olla, kunhan tekniikka vain pelaa.
Keskustelu
Ei kommentteja
