17.05.2016

Zero S 9,8 kWh -sähkömoottoripyörän koeajoraportti

Blogini sai vihdoinkin nimensä mukaista sisältöä :-) 

Tiistaina 17.5 sain ensimmäisen kokemukseni sähkömoottoripyörällä ajosta, kun hain Zero S 9,8 kWh -moottoripyörän Tampereeen Bike Worldista koeajoon. 

Tämä on siis Zero S 9,8 kWh -sähkömoottoripyörän koeajoraportti

HUOM! Katso myös videokooste koeajosta.

https://youtu.be/PAx3KBEcO-w

 

Zero-moottoripyörät

Zero Motorcycles on USA:n Californiassa vuodesta 2006 saakka sähkömoottoripyöriä tuottanut yritys. Eli ihan uudesta innovaatiosta ei ole kyse. Zero Motorcycles pyrkimyksenä on rakentaa kansainvälisesti menestyvä sähkömoottoripyörämallisto. He haluavat tehdä paremman moottoripyörän, jossa on tasapainossa suorituskyky, toimintamatka, paino, edullisuus sekä saatavuus. Zero Motorcycles haluaa tehdä sähköpyöriä siis markkinahintaisiksi, jotta niille saavutetaan volyymia.

 

Maahantuoja ja myynti

Oy Brandt Ab tuo maahan ja Bike World jälleen myy kuutta Zero-pyörämallia.

S- ja SR-mallit ovat katupyörämallisia ja DS/DSR ovat ehkä enemmän supermotoa muistuttavia. Lisäksi löytyy myös FX enduro sekä FXS, joka on supermoto. Bike & Boat World Tampereelta myymäläpäällikkö Antti Lehtonen luovutti 17.5.2016 Zero S 9,8 kWh moottoripyörän minulle ystävällisellä palvelullaan koeajoon.  Kiitos Antille.

 

 

Zero S 9,8 kWh

Zero S -pyörä on hyvin siron näköinen ja linjakkuudessaan minun mieleeni. Painoa pyörälle on kertynyt tällä pienemmällä 9,8kWh akulla 171 kg, joten omaan nykyiseen BMW K12RS -pyörääni verrattuna se onkin keijukainen.

Ajossa tuli hieman sellainen olo, että painopiste pystyisi olemaan tässä alempanakin. Itse ehkä madaltaisin pyörän jousitusta muutaman sentin ainakin. Kallistusvarat eivät siltikään loppuisi kesken missään olosuhteissa.

 

Moottori 40 kW ja 92 Nm antaa tasaisen vahvaa voimaa

Sähkömoottorin luonteeseen kuuluu välitön voiman tunne ja täysin tasainen vääntö. Odotusarvoni Zero S:lle luvatusta 40 kW tehosta oli oikea: pyörä ei tarjoa rakettimaista tai räjähtävää kiihtyvyyttä, mutta 92 Nm vääntö tekee ajosta erityisen vaivattoman oloista kaikissa olosuhteissa. En pystynyt koeajolenkilläni testaamaan luvattua 0-100 km/h 4,8 s kiihtyvyyttä. Perstuntuma sanoisi, että ei ole niin nopea, mutta tehopiikin puuttuessa tunne voi olla vääräkin. Minulla ei ole paikkaa eikä välineitä testata myöskään luvattua 153 km/h huippunopeutta, mutta ei jäänyt mitään epävarmuutta, etteikö Zero sen ottaisi. Mainittakoon tässä kohdassa myös, että Zeron nopeusmittari on erityisen tarkka, se näytti 80 km/h navigaattorinpoeudessa 78 km/h. 

Zero SR -mallissa on tehokkaampi 50kW ja 144 Nm moottori. Enduro ja supermotopyörissä käytetään vieläkin keveämpiä 20 kW (95 Nm) ja 33 kW (95 Nm) moottoreita.

Zero S:n moottori ja voimansiirto on mielestäni yksinkertaisin mahdollinen. Ja usein yksinkertaisuus on nerokasta. Niin nytkin tuntuu olevan. Moottorin vasemmassa päässä on suoraan akselilla kiinni hammasratas, joka pyörittää hammashihnaa.

Ei kytkintä, ei vaihteistoa. Eikä niitä jää kyllä kaipaamaankaan! Eikä ketjujen rasvaamista.

Moottori toimii toimii erittäin pehmeän luonteen omaavasti. Oikeanpuoleisesta ohjaustangosta voi peukalolla näppäilemällä valita kolmesta ajomoodista: Eco, Sport tai muokattu. Omaan ajotyyliini sopi sport hyvin. Ecolla meinasin jäädä Tampereen kaupunkiliikenteessä pari kertaa risteyksessä jalkoihin.

Moottori ja koko voimansiirto on polttomoottorisiin moottoripyöriin verrattuna hiljainen, mutta ei kuitenkaan äänetön. Katso koeajovideoni, niin kuulet myös pyörän ohiajoääniä.

Tolkuttoman pieni ajon aikainen sähkön kulutus! Vain 5,77 kWh/100 km, joten  9,8 kWh akku saavuttaa luvatun toimintamatkan!

Toimintamatkaa valmistaja lupaa pienestä akusta huolimatta yllättävän paljon. Kaupunkiajossa 195 km ja maantiellä 98 km sekä yhdistettyä toimintamatkaa 130 km. Ennen koeajoa en voinut uskoa tätä todeksi Leaf sähköautoilukokemuksellani. Mutta epäilykseni osoittautuivat yllättäen turhiksi.

Zero S kuluttaa erittäin vähän sähköä ajossa! Koko 126 km ajomatkansa aikana tämä yksilö on kuluttanut vain 5,77 kWh/100km. Tuo on vain kolmannes siitä, mitä Nissan Leaf sähköautoni kuluttaa, ja se on myös vähän.

Vertailukohdaksi mainittakoon myös, että tämän päivän ajoilla oma BMW K1200RS moottorypyöräni, joka erittäin matalaviritteisellä nelisylinterisellä ruiskukoneellaan on uskottavasti taloudellinen moottoripyörä, olisi kuluttanut noin 6 l/100 km bensiiniä. Kun huomioidaan, että bensiinilitrassa on noin 9 kWh energiaa, olisi polttomoottoripyörän energian kulutus ollut samoilla ajoilla noin 54 kWh/100km eli kymmenkertainen!

Kävin aiheesta sähköautot -Nyt! -Facebook-ryhmässä pientä keskusteluakin etukäteen. Hyvin mielelläni myönnän olleeni turhaan skeptinen Zeron etevyyteen kulutuksen suhteen. 

Alhainen kulutus perustunee muutamaan seikkaan:

  1. Merkittävin on ehdottomasti sähkömoottorin ylivertainen hyötysuhde kaikissa rasitustilanteissa polttomoottoriin nähden. Moottoripyörässä erityisesti isot ja tehokkaat bensamoottorit käyvät lähes aina lähes tyhjän panttina ja polttomoottorin hyötysuhde on erityisen huono vajaalla rasituksella.
  2. Moottoripyörässä on pienempi vierintävastus sekä massa kuin autossa, joten energiatehokas sähkömoottori hyötyy moottoripyörässä jopa autoa enemmän.
  3. Kevyessä sähkömoottoripyörssä voidaan käyttää harvempia välityksiä ja silti pienempi moottoriteho riittää liikkumiseen kuin sähköautossa.
  4. Zero S:n moottori ja voimansiirtolinja ovat yksinkertaisuudessaan myös energiatehokkaita. Ei mitään ylimääräisiä vastuksia.

Huomattavaa on että noin 4000 euron lisähinnalla saa isomman 13 kWh akun ja tuo olisi oletettavasti oma valintani, tai sitten SR tehokkaammalla moottorilla.

Range extender tarjolla lisävarusteena!

Power Tank -lisävaruste nostaa akun kokonaiskapasiteettia 2,8 kWh ja pidentää tuntuvasti pyörän toimintamatkaa. Power Tank on erittäin helppokäyttöisen näköinen lisäakku varustettuna nopeamman latauksen mahdollistavalla Type1-liittimella. Parhaimmillaan Zero SR 13,0 kWh -malli Power Tankilla varustettuna tarjoaa siis 15,8 kWh akkukapasiteetin, jolle tehdas lupaa toimintamatkaksi 158 km (113km/h moottoritie) -lukemasta jopa 317 km toimintamatkaan asti (kaupunki). Tuo toimintamatka on kyllä jo kovin houkutteleva! Ja tämän päivän perusteella minulla ei ole mitään syytä epäillä tuon luvatun toimintamatkan pitävyyttä. Kasvoi halu saada isompi akkuinen koeajoon ja päästä testaamaan aidossa matkailukäytössä ajamalla se pohjoiseen Keski-Suomeen.

Pakko sanoa, että noin 50 000 km Leaf-ajelun kokemuksella olen tuosta range-extenderistä kovin kateellinen. Tuollaisia 3 kWh modulaarisia akkupaketteja voisi kliksautella Leafin peräkonttiin vaikka 5kpl, ja näin saada tarvittaessa tuntuvaa matkailun nopeutusta Keski-Suomen matkoihimme.

Lataaminen ja kaapelit

Pyörän mukana tulee latausjohto, joka sähköautoihin tottuneelle näytti lähinnä tietokoneen virtapiuhalta. Moottoripyöräkäytössä on hyvä että latauskaapelit eivät vie kovin paljoa tilaa, mutta tuolla vakiojohdolla luvataan akun latautuvan 95% täyteen 6,3 tunnissa, ja siitä viimeinen 5% vie vielä puoli tuntia lisää. 

Itselläni ehdottomalle lisävarustelistalle menisi Charge Tank -lisävaruste, jossa tankin päällä oleva "varustepussi" lokerossaan korvautuu nopeammalla laturilla ja Type1-latausliitoksella. Tuo Type1-liitos on sikälikin merkittävä lisävarustelistalta, että kauppojen ja muiden julkisten pysäköintipaikkojen latauspaikoilla yleistyy nyt nopeimmin Type2-rasialliset latauslaitteet.

Lisävarusteena myydään myös pikalaturiksi kutsuttua ulkoista laturia. Tätä pikalaturia ei kuitenkaan pidä sekoittaa sähköautoista tuttuun DC-pikalataukseen, josta esim Leaf saa enimmillään 50kW-tehoista latausta (tuo 9,8kWh akku täyttyisi sillä jo noin 12 minuutissa tyhjästä täyteen). Ei siis ole kyse tuosta. Vaan Zeron pikalaturi tarkoittaa toista ulkoista AC-laturia, jota tehdas kehottaa vielä käyttämään eri vaiheesta pyörän sisäisen laturin kanssa. Eli pyörää voi silloin ladata yhtäaikaisesti kahdella AC-laturilla. Pikalaturilla luvataan akun täyttyvän 1,5 tunnissa. 

 

Hinnat alkaen alle 15 000 euroa

Hintaa koeajoon tulevalla Zero S 9,8 kWh pyörällä on veroineen hieman alle 15000 euroa, joten on päivänselvää, että sillä rahalla saa hyvin herkullisia bensa-prätkiä eri genreihin. Sähkömoottoripyörän valinta perustunee muihin arvoihin kuin halvin hinta/teho.

Koeajo alkoi huolellisen luovutuksen jälkeen

Saadessani moottoripyörän, oli sen akku 83% ladattu ja pyörällä oli ajettu vasta 18 km, joten sitä on aika paljon näpräilty paikallaan hallissa. Laskennallisesti akussa oli siis noin 8,134 kWh sähköä.

Koeajopaperit allekirjoitettuani vaihdoin ajovarusteet päälle ja myymäläpäällikkö Antti oli sillä aikaa siirtänyt pyörän jo ulos odottamaan ajoani.

Tulipas juhlallinen olo! aivan tuli mieleen kun 17-vuotiaana otin ensimmäisen kerran Jyväskylässä moottoripyöräliikkeen pihasta ihka uuden oman Honda NS 125 R pyöräni. (sen jälkeen en olekaan uutta pyörää ostanut, vain käytettyjä, enkä siis nytkään kyllä ostanut...)

Keli ei nyt oikein lupaillut hyviä. Tummia ukkospiliviä ajelehti taivaalla ja lämpötila oli jossain 12 celsiusasteen kieppeillä. Vettäkin sateli silloin tällöin, joten nyt pikaisen opastuksen jälkeen baanalle, kiitos!

Antti vielä opasti, että pyörässä ei ole vaihteistoa, joten ei ole myöskään vasemmalle kädelle kytkintä eikä vasemmalle jalalle poljinta. Hän myös kertoi, että virrat päällä pyörä ei lähde liikkeelle vaikka joku kaasua hipaiseisikin niin kauan, kun pyörän jalka on alhaalla.

Opastukseen kuuluin myös normaalisti moottoripyörien tapaan toimivat vilkut (ei kuten vanhassa BMW:ssäni), äänimerkin antolaite sekä valot. Myös ajomoodin valitsin minulle neuvottiin.

Sitten matkaan kärsimättömänä.

 

Ensin suunta Sarankulmasta Koikkarin kautta Tampereen keskustaan

Matka suuntautui ensin 8 km reitin Bike and Boat World Tampereen toimipisteestä lyhyen suoran verran moottoritietä ja heti seuraavasta rampista poistuin päästäkseni Koivistonkylän kautta kohti Tamperetta. Ajatus oli käydä ensin Koikkarin Prismalla, mutta päätinkin siinä kohdalla jatkaa suoraan  Tampereen keskustaan ja P-Hämppiin. 

Ei minulla sinne mitään asiaa ollut, mutta halusin käydä kokeilemassa ensinnäkin Zeron kaupunkiajo-ominaisuuksia ja toisekseen halusin saada kuvan, kun lataan moottoripyörää P-Hämpin sähköautojen latauspisteestä.

Zero on erinomainen kaupunkikulkine

Jo ensimetreistä lähtien minulle oli selvää, että nyt on aivan eri luokan pyörä kyseessä kuin oma Norsun kokoinen Bemarini. Tämä on lyhyt akselivälinen ja kevyen ketterä kulkine.

Tämä käsitys vahvistui entisestään kaupungissa, jossa sähkömoottorin vaivattomuus pääsi oikeuksiinsa. Ei tullut kyllä missään vaiheessa ikävä oman prätkän kytkimen käyttöä ja vaihteiden selailua (vaikka tuolla Bimmerilläni voikin ajaa vaikka kakkosella koko Tampereen läpi väännön puolesta).

Kaupungille päästyäni kuitenkin nopeasti huomasin, että liikeen pihasta lähtiessäni valitsema Eco-ajomoodi ei sovi minulle. Meinasin heti parissa ensimmäisessä nopeammassa risteyslähdössä jäädä auton alle. Siis Sport-moodi käyttöön, ja nyt ei enää kaasun vaste aiheuttanut haasteita. Pyörä lähtee aina kuin ajatus, kunhan kaasun välityksiin ensin tottui.

Aika nopeasti erittäin hitaisiin risteystilanteisiin oppi tasoittamaan menoa kevyellä jalalla jarruttamisella hyvin kevyttä kaasuttamista vastaan. Näin toimien pyörä toimi kuin unelma kaikissa tilanteissa. 

P-Hämpistä otin virtaa vain sen aikaa, että otin pari kuvaa ja jaoin ne Facebookissa ja Plugsharessa (sähköautoilijoiden latausverkoston sovellus). Siinä ajassa jo ehti kuitenkin akkuun tulla 2% lisää sähköä.

Zerolla voi ajaa myös lyhyitä maantieajosiirtymiä vaivatta

P-Hämpistä ajoin 35 km siirtymän kotiin. Reitti oli luonnollisesti ensin Tampereen keskustassa ajoa, sekä TAYSiltä lähtien reipasta taajama-ajoa sekä Linnainmaan jälkeen sitten maanteiajoa 80 - 100 km/h muun liikenteen tahtiin 12-tiellä.

Ajoin 12-tietä Kangasalan Suoramaan asti ja nousin Kangasalan Prisman kohdalta rampista pois.

Tuo lyhyt maantieajo-osuus näytti jo sen, että Zerolla pystyy hyvin vaivatta ajamaan lyhyitä maantiesiirtymiä oikein mukavasti. Moottorin voimavarat riittävät erinomaisesti kaikissa tilanteissa laittomiiinkin nopeuksiin, jos sille jollain joku pakottava tarve on. Minulla ei ole.

Nakupyörässä toki ajoviima ottaa aivan toisella tavalla kuin omassa erityisen hyvin katetussa pyörässä. Totesin jo tuolla matkalla, että omalle varustelistalle menisi pieni pleksi eteen sekä endurotyyppiset kahvansuojat.

Ajoasento on tällaiselle 177 cm pätkälle miehelle sopivan ryhdikäs ja aavistuksen etukeno. Tuossa voisi istua pidempäänkin. Istuimella pystyy myös halutessaan hieman vaihtelemaan ajoasentoa, mutta aivan istuimen etuosassa istuminen ei ollut minun mieleeni koska istuin oli etuosastaan liian kova minun makuuni. 

Kotiin tuli siis Google-mapsin mukaan matkaa yhteensä 43 km. 

Pyörän matkamittariin kertyi 2 km enemmän eli perillä oli yhteensä 63 km. Tämä johtuu siitä, että en ajanut aivan suorinpia reittejä kuitenkaan näidenkään pisteiden välillä.

Joten 45 km on varmasti oikeampi lukema.

Perille päästyäni akku näytti 51% latausta, eli noin 5 kWh tasoa. Ehdin ladata P-Hämpissa noin 2% lisää, eli noin 0,19 kWh lisää. Joten sähkön kulutus matkalla oli:

Lähtiessä 8,134 kWh + ladattu lisää 0,19 kWh - perillä 5 kWh = 3,324 kWh kulutus tuolla 45 km matkalla. Tuo siis tekisi 7,39 kWh/100km todellista kulutusta, joka on edelleen erittäin pieni.

Sillä kulutuksella olisi 9,8 kWh akulla ajanut 132 km toimintamatkan, eli hyvin lähellä ollaan valmistajan lupauksia. Minulla oli vielä koko tuon matkan ajan kookas ja painava pikkurinkka selässäni. On päivänselvää, että tällaisen nakupyörän kulutus kasvaa jyrkästi nopeuden noustessa 70 km/h tasosta ylöspäin, ellei kuljettaja halua sitten kyyristellä ajovastusta vähentääkseen. Minä en halunnut.

 

Hidasta latausta schukosta vakiopiuhalla

Kotiin päästyäni laitoin pyörän lataukseen vakiolla "tietokoneen virtapiuhalla". Hymyilytti hieman moinen sähköajoneuvon latauslaitteena. Omalta seinältä kun olisi löytynyt kiinteästi asennettu Type1-latauslaitekin, mutta tässä pyörässä ei ole siihen vaadittua lisävarusteista Power Tankia.

Päivällisen ja jälkiruokakahvit nautittuani oli aika lähteä poikani kanssa kuvausajeluille Zerolla.

Akku oli sopivasti ehtinyt saada hieman lisää virtaa, joten ei muuta kuin ympärillämme oleville motoristien suosimille teille iPhonet mukana.

 

Jousitus säädettävissä, jarrut riittävät ja maltillinen rengaskoko

Päivällisen jälkeen oli vielä sopivasti aikaa ihmetellä pyörän säätöjä akun latautumista hetken odotellessa.

Zeron jousitus oli säädetty melko napakaksi ja kevensin hieman esijännitystä yksin ajamistani varten. Jousitus kantoi niin hyvin minut ja poikani, että uskon sen kantavuuden olevan riittävä normaaleihin käyttötilanteisiin.

Minulla ei nyt ollut mitään mahdollisuutta testata ajo-ominaisuuksia rataolosuhteissa, joten en ota lainkaan kantaa pyörän käyttäytymiseen kovempaa ajettaessa.

Normaalissa maantieajossa jousitus toimi erinomaisesti ja jarrut olivat erittäin tehokkaat, vaikka edessä onkin vain yksi levyjarru.

Pyörässä on takarenkaana jopa kapean oloinen Pirellin Sport Diablo 140/70-17 kumi. Tuo kuitenkin riittää pyörän painoon ja voimavaroihin nähden erinomaisen hyvin.

Kahden hengen kuormalla ajoa

Kuvausreissulle siis lähdettiin kahden henkilön kuormalla. Poikani on hoikkarakenteinen ja alle 145 cm pituinen, joten hänelle takatilat riittivät ruhtinaallisesti. Hyvin siro vaimoni myös mahtuisi sinne hyvin, mutta en tuota takaistuinta hänelle suositteleisi päivän ja sitä pidemmille reissuille. Takana ei ole kovin kummoisia kiinnipitokahvojakaan takamatkustajalle.

Maaseudun mutkateillä Zero on kuin kotonaan

Maaseudun mutkateitä laillisia nopeuksia ajellessa Zero on kuin kotonaan. Sen hiljainen ja vaatimaton olemus luo kuitenkin hyvää mieltä kuljettajalle, jolla ei ole tarvetta repiä kaduilla laittomia mutkanopeuksia.

Varmasti Zerolla olisi voinut ajaa mutkat huikean paljon kovempaa kuin minä nyt ajoin, mutta minulla ei siihen ole mitään tarvetta. Teen sen sitten taas kun pääsen radalle ajelemaan.

Minä myös nautin siitä tietoisuudesta, että maaseututiellä moottoripyöräilyni ei aiheuta tien varren asukkaille melusaasteista kohtuuttomasti. Ääneton Zero ei kuitenkaan ole.

 

Yön yli hidaslatausta ja aamulla maantieajon toimintamatkatesti

Nyt Zero on latautumassa hitaasti, mutta varmasti. Uskoisin akun olevan täynnä noin 03.00 aikoihin yöllä. Aamulla ennen töihin menoa suoritan vielä viimeisen testini. Ajan maantieolosuhteissa pääosin 100 km/h nopeuksilla selvittäen toimintamatkaa niissä olosuhteissa.

Menomatkan töihin tein 39 km pituista reittiä, jossa maantie, moottoriliikennetie ja moottoritienopeudet ovat suurimmat.

Mittailin pyörän keskikulutusmittaria nollailemalla seuraavaa:

80 km/h noin 6,4 kWh/100km

100 km/h noin 7,3 kWh/100 km.

Koko matkan ajalle ajotietokone näyttää yhteensä 5,89 kWh/100km.

Tällä siis pystyy huoletta tekemää säännöllisesti 80-100 km säännöllistä työmatkaa, ellei tarvitse ajaa 120 km/h.

Kenelle Zero-sähkömoottoripyörä sopii?

Sähkömoottoripyörä ei sovi kaikille harrastajille vuonna 2016. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sille olisi oma ostajakuntansa, jotka voivat kokea sähkömoottoripyörän hyvänä ratkaisuna omaan käyttöönsä.

Koejamani Zero S 9,8 kWh uskon sopivan erinomaisesti kokeneille ja uusille harrastajille, joille pakoputken mökät ei ole se juttu. Heidän juttunsa voi olla vaikka satunnaisempi rauhallinen tai hiukan sporttisempikin ajelu rantabulevardilla.

Suurimman akkukapasiteetin malli lähes 16 kWh akullaan (sis Power Tank) tarjoaakin varmasti monimuotoisempia mamhdollisuuksia. Sen toimintamatka houkuttaisi minut ainakin annettujen arvojen perusteella suunnittelemaan maaseutumatkailua Suomessa. 

Olisi helppo kuvitella esimerkiksi joitain Teslan omistajia kokeilemassa uutta harrastusta Zero-moottoripyörällä.

Kova intohimo heräsi myös ajatukseen, että voisiko esimerkiksi Ahveniston ja Motoparkin moottoriradat profiloitua sähköisen rataharrastuksen kummeiksi. Näissä molemmissa kun on melurajat jo nyt vedetty niin alas, että vakiopyörilläkin on vaikeuksia päästä radalle. Ei tämä tietenkään saa tarkoittaa polttisten epäsuosiota radan toimesta. Mutta pienellä kädenojennuksena saataisiin harrastukseen uutta ulottuvuutta. Esimerkiksi muutamalle pyörälle Type2-rasia -latausmahdollisuus + schukoja tietenkin maksua vastaan. Kyllä näillä jo pääsisi ratahauskakin harrastelija pitämään, joskin hiukan lataaminen vaatisi ajomäärästä tinkimistä, tai sitten vaihtoakkuja.

Joten ei tehdä tästäkään vääntöä polttisten ja sähkisten välillä. Pidetään kaikki mieli avoimena uusille mahdollisuuksille.

Zero S tarkemmat tekniset tiedot:

 http://www.zeromotorcycles.com/zero-s/specs.php

Loppuun vielä "vastuuvapauslausekkeeni" siltä varalta, että tämän tarinan sattuu lukemaan joku uusi juttujani lukeva.

- en edusta mitenkään moottoripyörien maahantuojia tai myyjätahoja

- kirjoitan tämän sähköautolevan motoristin harrastajanäkökulmasta

 

 

Keskustelu

Ei kommentteja

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Kirjoituksen avainsanat

Sähkömoottoripyörä

Arkisto

nwdb