Sähköautolla jääradalla Kuusamossa -hauskaa!

Kävin helmikuun 2026 alkupuolella Tesla Club Finlandin Kirsi Immosen järjestämässä tapahtumassa Kuusamossa. Pääasiassa oli Juha Kankkun driving academy ja sen jääradat Kuusamojärven jäällä. Tapahtuma oli hienosti järjestetty kaikilta osin, kiitos vielä kun sain olla mukana.

• Autoja oli nelisenkymmentä ja ne oli värikoodein jaettu neljään eri ajoryhmään.
• Käytetävissä oli kuusi eri jäärataa.
• Jokaiselle radalle pääsi aina kerrallaan kaksi autoa, joten koin hyvänä senkin, ettei minun hitaampana kuljettajana hitaalla takavetoisella autolla tarvinnut jännittää nopeampien autojen ajamista.
• Kaikki radat olivat erinomaisessa kunnossa ajettavaksi.
• kaksi taukovuoroa odotettiin jäällä ja yksi taukovuoro oli sen verran pidempi, että silloin ehti nauttimaan tarjolla ollutta maukasta keittoa ja suurin osa kävi Kuusamossa lataamassa autoihinsa lisää sähköä. Me emme tarvinneet lisää sähköä.
• Me ehdimme ajamaan kolmella eri radalla ja yhdellä niistä kahdesti.

Osa ajoi jääradalla kovempaakin vauhtia

Päivän aikana oli hieno nähdä myös sähköautoja ja kuljettajia, jotka ajoivat minua ja autoani huomattavasti vauhdikkaammin jääradalla. Tässä hieman alempana on upotuksena videokoosteeni Oskarin Time Attack Porsche Taycanista ja sen menosta. Video koostettu J. Kylä-Kaila ottamista videoista. Ero takavetoiseen autooni, saati omiin taitoihini on valtava.

Neliveto ja jonkin verran pitävämmät renkaat auttavat liukkaalla jääradalla merkittävästi. Taitavat kuljettajat näyttävät ajavan takavetoisia kovemmalla vauhdilla ja näyttäisivät ohjaavan autoa sivuluisuussa siten, että eturenkaat pidetään kohden haluttua suuntaa ja annetaan reilusti voimaa. Neliveto näyttää kyllä hoitavan auton haluttuun suuntaan ja vauhtia kertyy hyvin.

Oskari onkin jo niittänyt menestystä Time Attack -kilpailuissa Taycanillaan.

Hyundai Ioniq 6 -sähköauto jääradalla -miten käyttäytyy?

Oma Hyundai Ioniq 6 on siis takavetoinen ja autossa on alla noin 20 000 kilometriä ajetut Nokian Hakkapeliitta R5 kitkarenkaat 225 leveinä ja 18" vanteilla.

Tässäkin Hyundaissa ajovakauden hallinta ja luistonesto normaalisti päällä ollessaan pitävät auton hallussa sallien kuitenkin aavistuksen omaista luistoa takapäälle. Kuitenkin hieman enemmän kuin edellinen sähköautoni Volkswagen ID.4 salli. Näin ajaessa auto on liukkaaseen mutkaan esin tultaessa hiema aliohjaava, mutta voiman antaminen muuttaa tilanteen hallitusti aavistuksen yliohjauksen puolelle. Saman teki jos regeneroinnin asetti vahvalle tasolle ja nosti mutkassa nopeasti vauhtipoljinta. Luisto oli kuitenkin aina niin hallittu, että ainakin omasta selkärangasta tuli automaattisesti vääjäämätön oikea-aikainen vastaohjaus, enkä saanut näin autolla aikaiseksi mitään draamaa radalla.

Pitämällä lyhyen hetken ajovakauden hallinnan nappia kojelaudasta pohjassa, saa auosta ajovakauden hallinnan on osittain pois käytöstä. Tämä valinta sallii hieman laajempia sivuluistoja, mutta edelleen auto on erittäin helposti hallittavissa ilman spinnaamisen riskiä. Nyt perän saa helpommin irti regenergointi vahvalla tasolla ja jopa pelkästään jarrua tarjoamalla, kun ollaan mutkassa jo aivan pidon rajamailla.

Kun ajovaukauden hallinnan nappia pitää pidempään pohjassa, poistuu autosta kaikki estot ja hallinnan pyrkimykset. Now, let the fun begin! Nyt nähdään Hyundai Ioniq 6 LR RWD:n todellinen luonto, kun tietotekniikka ei rajoita kuljettajaa mitenkään.

• Sähköauton voiman anto on erittäin välitön, joten voimapolkimen annostelussa saa olla tarkkana jääradalla kun kyseessä on takavetoinen auto ja kaikki estot on poistettu.
• Pienikin voimapolkimen liikapainallus kostautuu hurjana takapyörien sutimisena ja riipuen siitä onko ajolinja suora, vai kurvi riippuu että lähteekö nopea sivuluisu käyntiin, vai sutiiko pyörä tai pyörät vain turhaan.
• Itse ajoin ajotilalla Comfort ja opin kohtuudella annostelemaan silloin voimaa takapyörille. Poikani tykkäsi enemmän Sport-ajotilasta, jossa voiman annostelu oli vieläkin herkempi taiteenlaji.
• Käsijarrua ei ole käytettävissä. Tai olisihan sekin myös manuaalisesti päälle kytkettävissä, mutta ei siitä mitään iloa ole ainakaan radalla ajaessa.

Tekniikkani jääradalla takavetoisella ajaessa oli sellainen, että jo ennen mutkaan tuloa asetin pienellä voimapolkimen polkaisulla ja ohjausliikkeellä auton pieneen sivuluistoon. Kun auton perä irtoaa luistoon, tulee voiman annostelun keventämisessä ja säätelyssä olla erittäin nopea, nimittäin jos perän irroittamiseen käytetyllä voimalla yrittää jatkaa yhtään pidempään, on edessä vääjäämätön spinnaus, eli hallitsematon pyörähdys ja pian auto on radalla perä menosuuntaa kohti.

Pitkissä 180° loivissa kurveissa yritin opetella annostelemaan voimaa ja ohjausta sopivasti, jotta onnistuisin viemään auton koko mutkan ajan yhdessä hallitussa luistossa. Useiden epäonnistuneiden kertojen jälkeen lopulta onnistuinkin yhden kerran, vaikka kyseisessä mutkassa pito vaihteli huomattavasti ja kurvin profiili tiukkeni lopussa voimakkaasti. Olin iloinen siitä suorituksesta myös siksi, että spinnasin kyseisessä mutkassa muutaman kerran ja onnistuin jopa tekemään 360° käännöksiä parkin kappaletta pysähtymättä lainkaan. Tahtomattani toki. 

Harmillisesti emme saaneet kuvia näistä parhaista spinnauksista ja pyörähdyksistä tai edes näyttävimmistä sladeista omasta autosta ja muutoinkin kuvissa ajamisemme näyttää lähinnä matelulta. Mitä se tietenkin nastarenkailla varustettuihin nelivetoihin verrattun olikin. Toki tavoite ei ollut nopeuden maksimointi, vaan luistojen hallinnan opettelu.

Takavetoisella sähköautolla ja kitkarenkailla jääradalla ajaminen ei kuluta mitenkään kohtuuttomasti akkua. Koko rata-ajelun keskikulutus oli jotain hiema yli 30 kWh/100 km ja koko päivän aikana emme saaneet edes puolia akustosta kulumaan. Monilla nelivetoisilla ei tainnut edes 100 kWh:n akusto riittää koko päiväksi.

Esled sähkömoottorikelkka

Jääratojen laidalla oli koeajettavina myös kaksi Esled sähkömoottorikelkkaa. Kelkat olivat esiasetuksella, millä niitä varmasti tarjotaan pohjois-Suomessakin safarille lähtijöille, eli paikalla olleiden kelkkojen 60 kW:n tehoa oli rajoitettu erittäin voimakkaasti ja huippunopeuskin taisi olla hieman alle 50 km/h. 

Pyysin järjestäjältä ja sain koeajaa myös piikkitehoasetuksella kelkkaa. Silloin kelkan tehot tulevat heti käyttöön ja ajamisesta tulee todella hauskaa, kun polttomoottorikelkkojen moottorin sekä variaattorin yhteissummana tuleva tehon nousun viive puuttuu kokonaan. Olen ajanut Esled kelkoilla ensimmäisen kerran jo vuonna 2020 ja silloin ne olivat tehokkaammilla moottoreilla. Silloin vielä kelkkojen rakenne oli lähempänä perinteisiä kelkkoja ja ne olivat hieman etupainoisempia. 

Alla upotettuna vuodelta 2020 pieni video sen aikaisella sähkömoottorikelkka Esledilla ajostani ja kun jatkan matkaani sähköautolla.

Kannustan kaikkia käymään omalla arjen autollaan jääradalla

Minä jaan mielelläni vahvan kannustuksen, että kaikki pyrkisivät käymää omalla arjen ajossa olevalla sähköautolla jääradalla. Siellä saa kokemuksen siitä, miten se oma auto oikeasti käyttäytyy kun fysiikanlait ylitetään. Tämäkin ratapäivä oli niin turvallisesti järjestetty, että en kokenut mitään riskiä ajamisessa, vaikka radalla täysin omalla vastuulla ajetaankin, eikä vakuutukset kata mahdollisia kolarointien vaurioita.

Tietenkin sen verran pitää järki olla päässä, ettei ehdoin tahdoin lähde autoan hajottamaan. Ratojen reunoille oli täälläkin lingottu ikäänkuin turva-alueet, joissa lumikerros on muuta jään lumipeitettä ohuempi ja pehmeämpi. Nopeasti muuttuvissa sääolosuhteissa kuitenkin se lumen pehmeys on suhteellinen käsite ja tällä kertaa siinä oli pääsääntöisesti minulle kävellessä jopa hankikanto, joten selkeää oli, ettei sinne kannata ajaa.

Ennen radalle pääsyä oli ajajakokous, missä kerrattiin säännöt ja vastuut. Käskettiin myös laittamaan valmiiksi mahdollista hinaustarvetta varten silmukat tai koukut paikoilleen ja korostettiin, että hinaus on aina auton omistajan / kuljettajan vastuulla, ei traktorin kuljettajan.

Kun samalla jääradalla on vain kaksi autoa kerrallaan, koen ainakin minä ajamisen turvalliseksi ja stressittömäksi. Me, kuten muutkin ajoimme ilman vaurioita koko päivän ja pääsimme seuraavana päivänä turvallisesti kotiin asti.