Opetusluvalla ajo-opetusta Hyundai Ioniq 6 -sähköautolla

Joulukuussa 2025 käynnistyi minulla kuudennen kerran nuorelle ajo-opetus opetusluvalla. Aivan ensin minä haluan kehua ajo-opetusluvalla ajo-opastamisen erinomaisuutta. On hienoa, että tämä on mahdollista ja sen avulla nuorelle voi tarjota valtavasti suuremman määrän ajoharjoittelua verrattuna siihen, mitä pelkästään autokoulussa hennoisi ikinä ostaa. Pyrin noudattamaan ensimmäisen opettamani nuoren, esikoistyttäreni aikaan voimassa ollutta ohjattua ajo-opetuksen ohjelmaa soveltaen ja etenkin laajentaen. Ajo-opetusmahdollisuuden hienous piilee myös siinä, että sitä toteuttaessa pääsee viettämään todella hienoa aikaa yhdessä omien nuorten kanssa vielä kerran ennen hänen aikuistumista. Ajo-opetustunneista onkin muodostunut kaikkien kanssa ikimuistoisia ihania muistoja. Yhdenkään nuoren kanssa meillä ei ole kertaakaan mennyt sukset ristiin, vaan sovussa olemme pystyneet opiskelemaan, vaikka joskus nuorella meinaa mennä tunteisiin jokin asia etenkin jos väsymys meinaa yllättää. Koen kuitenkin, että ajo-opastajana minulla on ensisijaisesti vastuu tunnistaa oppijan vireystaso sekä kyky ottaa vastaan oppia sekä toimia sen mukaisesti.

Kirjoitan tähän blogikirjoitukseen uusimman ajo-opetuksen alkutaivalta, mutta en tule kirjoittamaan likimainkaan kaikkia ajo-oppitunteja auki, koska niitähän kertyy jälleen satoja. Huomiona haluan mainita, että esimerkiksi Ajokortti opetusluvalla -sivusto tarjoaa erinomaisen kattavan tietopaketin ja apuja opetuslupaopettamiseen.

Ajoneuvon valmistelu

Tämän on jo viides sähköauto, minkä valmistelin ajo-opetusta varten. Tällä kertaa käytetään jo kerran aiemmin, ID.4:ssä palvellutta opetuspoljinpakettia uudelleen asennettuna. Asennutin polkimen Tampereella pienehköllä korjaamolla, koska etenkin kuljettajan puolelle vaijerin ankkurointi on niin ikävää ryömismistä ahtaassa tilassa.

Olennaista opetuspolkimen asennuksessa on mm:

• Vaijerin pään kiinnitys kuljettajan puolella tulipeltiin tukevasti ja niin, että se ei millään tavalla häiritse ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä missään tilanteessa. Vaijerin kiinnityksen kohta auton jarrupolkimen varteen on myös olennainen osata mitoittaa oikein. Liian ylös asennettu kiinnitys tekee apupolkimen käytöstä liian raskasta, kun taas liian alas kiinnitetty haittaa etenkin kengät jalassa kuljettajan normaalia poljinten käyttöä. 
• Opetuspojin kiinnitettiin jälleen tarkoin etumatkustajan jalkatilan muotoihin mitoitettuun tukevaan vanerilevyyn erittäin tukevasti. Vanerilevyn saa kiinni tukevilla lattaraudoilla etumatkustajan istuimen liukukiskoihin. Polkimen tulee olla tiukasti paikallaan pysyvä, jotta se on lainmukainen, ja viimeistään ajokokokeessa se tulee vastaan, mikäli näin ei ole. Ajokokeen valvoja ei nimittäin suostu edes istumaan autoon, ellei poljin ole kunnolla kiinni.
• Opetuspolkimen vaijeri on kaikissa minun autoissani jäänyt selkeästi näkyviin. Moni voisi kokea sen haittaavana, mutta me emme ole antaneet sen vaikuttaa. Vaijeri kannattaa kannakoida paristakin kohtaa, jotta se on riittävän mukavasti paikoillaan. Vaijerin reittiä suunnitellessa on syytä huomioida, ettei sille tee liian jyrkkiä mutkia myöskään alku- ja loppupäähän, jotta opetuspoljin toimii tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ajo-opetuksessa tulee käyttää myös oikeanpuoleisen peilin toisintopeiliä, mikä on kohdennettavissa ajo-opettajan taakse näkyvyyden varmistamiseksi. Meillä oli edellisessä autossa, eli ID.4:ssä ongelmana, että auton omaan sivupeiliin asennettuna yleisesti käytetyt pienehköt hieman pisaran mallia muistuttavat ajo-opetuspeilit eivät pysyneet paikoillaan, vaan pudotimme niitä parikin kappaletta jonnekin teiden varrelle, joten lopulta käytimme siinä autossa esimerkiksi asuntovaunun vetämiseen tarkoitettua isoa lisäpeiliä. Tuo lisäpeili on kuitenkin niin valtava ja joka kerta erikseen asennettava, että ostin jälleen kokeeksi Motonetista ajo-opetuspeilin noin neljän euron hinnalla ja kiinnitin sen nyt Ioniq 6 -auton oikeanpuoleiseen peiliin. Se tuntui ainakin kiinnittäessä asettuvan niin jämäkästi, että nyt saattaisi pysyä paikoillaankin.

Käytämme myös sisällä olevan taustapeilin toisintopeiliä ajo-opettajalle. Se olikin vielä kunnossa ja tallessa edellisestä autosta ja tarttuu tiukasti imukupilla tuulilasiin. Ioniq 6:n tuulilasin näkyvyys on huomattavan rajallinen jo lähtökohtaisesti verrattuna ID.4:n tuulilasin näkymään, joten peilin sijainnin päättäminen ja kohdistaminen siten, että se ei haittaa kuljettajan näkökenttää, mutta ajo-opettaja näkee siitä riittävästi on vaikeaa. Vielä en saanut sitä aivan mieleiseen sijaintiin, kun kyseisessä kohdassa on vielä Ranskan kierroksen jäljiltä Fullin kiinnitysjalka. Tuota pitää vielä hioa paremmaksi.

Osittain ajoneuvon valmisteluun liittyen, olen ostanut jo aiempiin opetuskertoihin neljä noin puolen metrin korkuista liikennekartiota. Käytän niitä joka kerta muutamalla eri ajo-oppitunnilla.

Taakse selkeästi näkyvä opetuskolmio on myös pakollinen varuste. Sen kiinnittämisessä Ioniq 6:teen tulikin ongelmia, koska taaksepäin auton perästä näkyvissä osissa ei ole missään peltiä, mihin magneettinen kolmio tarttuisi. Kokeilin ensin magneettiteippejä, mutta niissä ei pitovoima riittänyt. Päädyin liimaamaan auton takapuskurin oikeaan alaosaan kolme ns karhuntarraa ja vastinkaapaleet kolmioon. Näillä nyt kolmion käyttö on toiminut neljän ajotunnin verran, mutta tiedostan että nuo teipit joudun uusimaan useammankin kerran nyt alkaneen ajo-opetuskokonaisuuden aikana.

Ajo-opetus oppijan valmistautuminen

Mikäli ajo-opetusta saavalla ei ole ennestään Suomalaista ajokorttia, esimerkiksi mopo-korttia, tulee hänen suorittaa ennen ensimmäistä ajotuntia EAS, eli Ensimmäisen ajokortin suorittajan koulutus. Sen saa ostettua etäopiskelupakettina. Minun tämän kertaisella oppijalla oli mopokortti ajettuna, joten hän on suorittanut EAS:in vain reilu vuosi aiemmin, joten ajo-opetuksen aloitusta ei sen puolesta tarvinnut pitkittää.

Minulle olennaista on, että oppijalla on hyvä liikennesääntöjen teoriaosaaminen pohjalla, joten niille aiemmille ajo-oppijoilleni, joilla ei ole ollut aiempaa ajokorttia, olen pitänyt ensin liikennesääntöjen ja liikennemerkkien opettelua todella tärkeänä. Kun mopokortti on tuoreena taskussa ja pientä ajokokemusta sen myötä kertynyt, voimme kerrata olenannaisia liikennesääntöjä ja liikennemerkkejä jatkossa ajotuntien aikana jatkuvalla keskustelulla ja runsailla toistoilla. Ensin aina lähestyn aihetta kysymällä, mutta etenkin alussa päästän oppijan nopeasti pälkähästä, jos vastaus ei meinaa tulla lonkalta, koska hänellä on etenkin alkuvaiheessa iso työ keskittyä ajoneuvon ja liikennetilanteiden hallintaan, ja kerron nopeahkosti oikeat vastaukset. Kun kokemusta kertyy ajamisesta lisää, kasvaa oppijan vastuu pystyä tuottamaan nopeastikin oikea vastaus.

Ajo-opetusluvalla saa antaa pakolliset 10 ajo-opetustuntia, mutta ainakin meillä se määrä on ollut valtaisasti merkittävämpi, ja se juuri tekee ajo-opetutusluvalla opettamisesta hienoa.

Oppijan tulee myös tehdä ajokorttihakemus, mikä on voimassa myöntämispäivästä kolmen vuoden ajan. Ajo-opetus kuitenkin voidaan aloittaa, ja meillä on aina aloitettukin ennen sen hakemista. Ajokorttiluvan voi hakea Traficomin sähköisestä palvelusta, ja siihen tulee olla liitettäväksi sähköisesti kaksi passikuvaa ja lääkärinlausunto. Sen voi hakea myös Ajovarman palvelupisteestä, millaisena esimerkiksi Tampereella toimii hervannan A1-katsastus. Jos sitä hakee paikanpäällä käymällä, pitää olla aiempi ajokortti tai voimassa oleva passi tai kuvallinen henkilökortti mukana.

Viimeisenä ajo-oppijan valmistautumisena haluan mainita hyvä asenne uuden oppimiseen sekä aina oikea hyvä vireystaso, kun ajo-opetus alkaa. Hyvään asenteeseen on joidenkin oppijoideni kanssa kuulunut myös riitävän nöyryyden varmistaminen jo etukäteen keskustelemalla, jos oppijalla on ollut runsaasti ajokokemusta esimerkiksi suljetuilla radoilla ajamisesta.

Olemme myös tehneet jokaisen oppijan kanssa yhdessä suulliset sopimukset rooleistamme ja käyttäytymisestämme ajo-oppituntien aikana.

• Siihen kuuluu mm: ajo-oppilas kuuntelee tarkoin mitä opastajan roolissa hänelle aina sanon ja hänen tehtävä on totella viipymättä ja kyseenalaistamatta. Tilanteen jälkeen voimme aina avoimesti käydä keskustelua miksi opastajana saatoin sanoa tiukasti ja voimakkaastikin käskyn ja oliko se tarpeenmukainen.
• Sovimme myös aina, että jos oppijaa alkaa jokin ajotunnin aikana harmittamaan, pelottamaan tai jopa kiukuttamaan, hänellä on aina täysi oikeus se ilmaista ja keskeyttää ajo-opetustapahtuma hallitusti heti seuraavassa siihen turvallisessa liikenteellisessä kohdassa, ja se on täysin ok minulle opastajana. Samaan aihepiiriin liittyen sovimme myös siitä, että minulla opastajana on vastuu ja velvollisuus tarpeen havaitessani keskeyttää ajo-opetus heti seuraavassa turvallisessa paikassa, mihin ajoneuvon voi pysäyttää, ja sen pitää olla ok oppijalle. Siitäkin sitten käymme jälkikäteen keskustelun mistä tilanne johtui.
• Sovimme myös siitä, että annan aina palautetta jo oppitunnin aikana, mutta myös sen jälkeen ja palaute sisältää aina rehellisesti ja tarkastikin analyysin siitä, mikä meni hyvin ja missä tulee vielä parantaa sekä jaktaa harjoittelua. Palautteeseen liittyy myös toinen suunta ja sovimme samalla, että oppija saa ja on toivottua että hän antaa myös minulle palautetta.
• Sovimme myös siitä, että minun vastuullani on varmistaa turvallinen opetus, ja siihen saattaa kuulua auton nopeuden hidastaminen tai pysäyttäminen hallitusti opetuspolkimella, tai saatan äärimmäisissä tilanteissa joutua puuttumaan ohjauspyörän käyttöön vierestä rattiin tarttumalla ja sitä kääntämällä, mikäli tilanne sitä edellyttää.
• Sovimme vielä myös siitä, että ajotunnit alkavat kaikkien kanssa samalla kaavalla, olipa oppijan aiempi kokemus millä tasolla tahansa ja vaikka ensimmäiset tunnit tuntuisivat turhauttavilta, on niillä vähintään se merkitys, että emme voi tehdä oletuksia olennaisten asioiden osalta, vaan varmistamme ne käymällä yhdessä läpi. Osan kanssa eteneminen on vain nopeampaa ja toisten kanssa hitaampaa. Olennaista on jokaisen kanssa yksilöllinen oppimisen varmistaminen.

Ajo-opetusluvalla opettavan valmistautuminen

Vielä silloin, kun ensimmäistä nuortani opetin ajo-opetusluvalla, minun piti käydä ennen opetusluvan saamista itse kirjallisissa kokeissa. Sehän olikin vuosikymmenten ja reilun miljoonan kilometrin jälkeen yllättävän jännittävää ja jopa vaikeaa, joten kertasin liikennesääntöjä ja liikennemerkkejä oikein urakalla. Huomasin, että etenkin pysäköintisäännöt olivat olleetkin melko retuperällä omassa osaamisessa. Nykyisin mitään tuollaisia ei ole opetusluvalla opettavalle, ja rehellisesti sanoen minusta se ei ole hyvä asia, mutta onhan se nyt valtaisasti helpottanut myöhemmillä kerroilla omaa osuuttani tuntuvasti. Silti joka kerta ajo-opetusta aloittaessa on hyvä itselle kerrata joitain liikennesääntöjä ja -merkkejä, etenkin muuttuneiden osalta. Nyt esimerkiksi pyörätien jatkeen merkitys ja merkitseminen.

Ajo-opetusluvan voi nykyisin hakea Traficomin sivuilta sähköisesti ja se taisi maksaa noin 25 euroa. Hakeminen oli ehkä viiden minuutin tehtävä ja minulle se tuli tällä kertaa Suomi.fi -palveluun sähköisesti ja nykyisin sen näyttäminen sieltä riittää, jos poliisi kyselee opetusluvan lainmukaisia asioita tienpäällä. 

Kaikkein olennaisimpana pidän itselleni henkistä valmistautumista ajo-opetukseen. Aina pitää varmistaa, että aidosti ymmärrän nuoreni olevan vielä ajatusmaailmaltaan nuori teini, ja hänellä on kova halu sekä motivaatio oppia ajamaan hyvin, ja haluan edistää positiivisessa ympäristössä ajo-oppimisen toteutumista. Mielen keskeneräisyyteen saattaa liittyä voimakkaitakin tunnepitoisia reaktioita ajo-opetuksen tilanteissa minun käskyihin, ja pystyn suhtautumaan niihin aina rauhallisen neutraalisti sekä ymmärtäen, mutta tarvittaessa asiassa pysymistä vaatien. 

Ennen ensimmäistä ajotuntia käymme vielä myös vaimon kanssa testaamassa ajo-opettajan laitteiston autossa, eli minä istun opettajan paikalla suljetulla alueella ja puolison ajaessa autoa sovitusti minä pysäytän auton opetuspolkimella, kun hän vielä painaa voimapoljinta. Myös peilien näkyvyys testataan.

1. ajotunti suljetulla alueella

Ensimmäinen ajotunti on minulla aina isolla pysäköintialueella, missä ei ole muuta liikennettä, pysäköityjä autoja tai merkittävää määrää vapaata harjoittelua rajoittavia valotolppia tai muita esteitä.

Ensimmäisen ajo-oppitunnin tavoitteena on ajoneuvon tunteminen ja turvallinen ajoneuvon siirtäminen. Sen aiheina on mm:

• Ajoneuvon ulkopuolinen tarkistus ennen ajoon lähtöä, mikä pitää sisällään mm renkaiden kuntoisuus ja silmämääräinen täyttöasteen arviointi, valojen ja vilkkujen näkyvyys sekä toiminta, rekisterikilpien näkyvyyden varmistaminen sekä ylipäätään silmäily että auto on ajokunnossa.
• Ajoasennon opastaminen ja säätäminen. Istuinkorkeus siten, että kuljettaja näkee hyvin ja esteettä eteenpäin. Istuimen etäisyys ja se testataan siten, että kuljettaja pystyy painamaan jarrupolkimen voimalla pohjaan kurottelematta ja niin, että takapuoli nojaa tukevasti istuimen selkänojan alaosaan. Tämä jälkeen haetaan selkänojan pystyys sekä ohjauspyörän etäisyys siten, että kädet asetetaan suorina ratin päälle yläosaan, ja kun ranteet ovat ratin päällä ja hartiat lepäävät istuimen selkänojaan selän ollessa ryhdikäästi suorassa on etäisyys rattiin oikea. Ratin korkeudesta vielä tarkistetaan, että kuljettaja nökee kaikki mittariston olennaiset osat esteettä ja se on muutoin sopivan tuntuisella korkeudella. Koska opetusautossamme on sähköistuin muistipaikoilla, kuuluu opastamiseen niiden säätöjen käyttö, mutta emme koskaan käytä ajo-opettelijalle muistipaikkoja, jotta hänelle tulee joka kerta liikkelle lähtiessä ajoasennon hakemisen kertaus.
• Ajoneuvon hallintalaitteet ennen kuin autoa on edes käynnistetty. Ennen kuin edes käynnistämme autoa ensimmäisen kerran käymme teoriassa muutaman keskeisen hallintalaitteen läpi ja niitä ovat mm: käynnistys- ja sammutusnappi. Opastin tuon käytön myös ID.4:ssä, vaikka sitä ei ko autossa tarvitse käyttää. Ioniq 6:ssa sitä myös tulee käyttää. Opastin myös mistä löytyy manuaalinen sähköisen ja automaattisen käsijarrun käyttökytkin, vaikka sitä ei oikeastaan tässä autossa edes kovin monesti voi käyttää. Ennen auton käynnistystä myös opastus polkimiin, vaikka niitä sähköautossa onkin vain kaksi, ja varmistus että molempia käytetään aina oikealla jalalla, mutta myös siitä, että oppija tietää mitä ne kumpikin tekevät. Samalla neuvonta, että auto kohta käynnistetään pitämällä jarrupojinta ponnekkaasti painettuna start-nappia kerran painamalla. Peilien säätäminen on tässä vaihessa myös olennainen opastettava ja kohdilleen asetettava asia. Tässä vaiheessa myös jo opastan oikeaoppisen käsien kohdan ratissa.
• Ajoneuvon hallintalaitteet ensimmäisen käynnistyksen jälkeen. Kun auto saatiin ensimmäisen kerran käyntiin, jatketaan hallintalaitteisiin tutustumista. Vilkkujen toiminta, pitkien ja lyhyiden valojen vaihto ja muutamakin kerta kerraten sekä sokkona kokeillen. Tuulilasin pyyhkijän toiminnan harjoittelu ensin katsomalla ja sitten sokkona. Mittaristosta tässä vaiheessa keksittyminen ajosuunnan valitsimen tilan ilmaisesevaan merkintään sekä nopeusmittariin. Tästä saattoi joku vaihe nyt unohtua kirjoittaakin, mutta tämä vaihe päättyy ajosuunnan valitsimen ja sen käytön opastamiseen. Jarrupoljinta ponnekkaasti painamalla ja pohjaan jättämällä valitaan eteenpäin päästäkseen D. Korostus, pidä jarrupoljin vielä pohjassa, älä vaan nosta ennen kuin annan luvan. (Auto hold on aina ajotunnlla pois päältä).
• Ensimmäinen liikkeelle lähteminen ja pysäyttäminen. Ensimmäinen liikkeelle lähtemisen harjoite tehdään eteenpäin ajamalla niin, että vapaata tilaa on reilusti sivuille sekä eteenpäin. Opastus on siirtää autoa vain jarrupoljinta kevyesti nostamalla ja hyödyntämällä Ioniq 6 -sähköautoonkin ohjelmalla rakennettua ryömintäominaisuutta hyödyntäen sekä joidenkin metrien siirtämisen jälkeen vauhdin tasainen pysäyttäminen jarrua hallitusti painamalla. Tämän jälkeen ensimmäinen peräytysharjoitus samalla tavalla, mutta heti opastaen peileihin katsomalla.
• Nopeuden nostaminen ja vilkkujen käytön harjoittelu. Seuraavaksi lähdetään kiertämään ko pysäköintialuetta ympäri ajamalla. Haluan aina pysäköintialueelle, missä on vapaan tilan lisäksi myös pysäköintiruutumaalauksilla erottautuvata ajokaistat. Ensin hitaammin ajaen harjoitellaan myös samalla aina käännyttäessä vilkun ajoissa kytkemistä. Hiljalleen annetaan oppijalle komento lisätä vauhtia kaasupoljinta painamalla.
• Nopeuden hallittu hidastaminen. Kun edellä kirjoittamani avulla hiljalleen saadaan lisää vauhtia, tulee samalla harjoitteluun ajoneuvon nopeuden hallittu hidastaminen jarrua tasaisesti annostelemalla. Jokainen pysäköintialueella ajettu kierros päättyy alueelle ennalta asettamieni keilojen kohdalle hallitulla maltillisella jarruttamisella hidastamalla. Autossa on ajotunnilla aina Hyundain automaattisesti päälle asettama regeneroinnin taso 1, mikä ei vielä häiritse auton rullaavuuden oppimisen tasoa ja jarruttamalla hidastamisen joutuu sekä pääsee opettelemaan.
• Nopeuden voimakas hidastaminen äkkijarrutuksella. Seuraavaksi harjoitellaan äkkijarrutustilannetta ottamalla selkeästi aiempia enemmän vauhtia. Ohjeena on aloittaa täysjarrutus ensimmäisten keilojen kohdalla. Olen huomannut että tätä on syytä harjoitella, koska osa oppijoista kohtelee autoa aivan liian pehmeästi saadakseen aikaan hätäjarrutustilanteen. Samalla oppija valmistautuu siihen, miltä tuntuu kun ABS-jarrut ja hätäjarrutusavustin sekä turvavyön kiristimet tuntuvat toimiessaan oikein.
• Ajoneuvon sijainnin hahmottaminen ja ratin käyttö ohjaamiseen, ensimmäinen kerta. Uuden auton kuljettajan on kokemukseni mukaan usein haastava hahmottaa missä auton kyljet kulkevat suhteessa itseensä. Niinpä heti ensimmäisellä ajotunnilla harjoittelemme myös kapenevaksi muuttamallani keilaradalla ajoneuvon sijainnin hahmottamista. Tässä harjoitteesa kavennan keilaradan muodostamaa ajokaistaa vaiheittain.  Toisessa vaiheessa järjestän keilat pujotteluradaksi. Ajonopeus on alussa erittäin maltillinen ja tässä on kaksi alatavoitetta: ratin käyttäminen käyttäminen ja käsien liikeradat sekä ajoneuvon liikeradan hahmottamisen kasvaminen. Ratin käyttämisessä on saanut lähes joka kerta opastaa myös itse esimerkkiä näyttämällä pujotteluradan läpäiseminen 10 vaille 2 otteessa kädet koko ajan pitäen ja silti käsiä ristiin laittamatta. Toisaalta myös sen, että millaisella otteella rattia käytetään silloin, kun pitää nopeasti saada käännettyä jopa äärilaidasta toiseen, sotkeentumatta omiin käsiinsä. Useille pitää myös opastaa nimenomaan tarvittaessa erittäin rivakkakin ratin käyttämisen rohkeus. Tässä pujottelussa ajo-oppija saa samalla myös ensimmäisen kerran hieman kokemusta siitä, että miten kääntäessa perä oikaisee, mutta siihen tulen palaamaan merkityksellisemmin myöhemmillä ajotunneilla.

Vaikka aukikirjoitettuna ensimmäisen ajotunnin oppimäärä on suuri, ei se kestänyt, eikä saakaan kestää kovin pitää aikaa. Veikkaan että meillä meni vajaa tunti sisältäen kaikki minun käyttämäni aika keilojen siirtelyyn. Tällä kertaa oppija oli jopa hämmentävän taitava ja nopea omaksuja, vaikka hänellä ei ollut aiempaa kokemusta millään muulla kuin mopolla ajosta. Tämä ja muu tarkempi palaute tietenkin keskusteltiin heti läpi.

2. ajotunti rauhallisilla 30 - 50 km/h teillä

Toinen ajo-oppitunti oli ensimmäistäkin lyhyempi kestoltaan, mutta se oli sitäkin palkitsevampi. Tällä kertaa nuori ajoi julkisella tiellä Kangasalan Tiihalasta Kangasalan keskustan itäpuolelle matalien nopeusrajoitusten teitä pitkin vähäisen muun liikenteen seassa.

Toisen ajo-oppitunnin tavoiteina ja aiheina olivat:

• Ajoneuvon sijainnin ajokaistalla hahmottamisen syventäminen ja katseen käyttäminen sekä merkitys. Alkupäässä tie oli jopa tarpeettoman kapea, mutta onneksi erittäin vähäliikenteinen. Siinä ja myöhemmin oppilas pääsi harjoittelemaan konkreettisesti auton sijainnin merkitystä, kun pelivaraa oli vain hyvin vähän. Kuten olin varatunutkin, ohjastin käskyttämällä joitain kertoja ohjaamaan hieman enemmän vasemmalla tai lähinnä pitkissä vasemmalle kaartuvissa kohdissa hieman enemmän oikealla. Opettelemme heti alusta alkaen välttämään laiskoja käännöksiä saati oikaisemista mutkissa. Olin tällekin nuorelle opastanut katseen käytön merkityksen jo mopoilua harjoittellessa. Katse tulee kohdentaa pitkälle ajoneuvon tavoitellun ohjastamisen suuntaan. Sillä on etenkin kaksipyöräisissä valtava merkitys, joskus jopa äkkitilanteessa ratkaisva vaikutus, mutta sillä on merkitys myös auton ohjastamiseen. Autoa ajaessa tietenkin ensisijainen merkitys on ennakoinnin mahdollistaminen keskittymällä katsomaan pitkälle ajosuuntaan. Lähellä tapahtuvat asiat oppii kyllä hahmottamaan siitä huolimatta. Toinen vaikutus tuolla katseen voimalla on siihen, että auton ohjastamisesta tulee tasaisempaa. Mikäli kuljettaja keskittyy katsomaan vain aivan lähelle auton eteen, vai vielä pahemmassa tapauksessa antaa katseen lukittautua esimerkiksi joihinkin jännittäviin tai jopa pelottaviin kohteisiin, tulee ohjastamisesta levotonta ja poukkoilevaa.
• Ajonopeuden tilannekohtainen säätäminen. Kun pääsimme ensimmäisen kerran julkiselle tielle ajamaan, oli vuorossa mopoa nopeammin etenevän auton tilannenopeuden arviointi uudella tavalla. Ensimmäinen asia on se, että vaikka tiedän auton nopeusmittarin näyttävän 4 km/h todellista enemmän talvirenkailla, me emme ajotunneilla koskaan ylitä nopeusmittarin näyttämänä suurinta sallittua nopeutta ja kuljettaja sopeuttaa nopeuden alenevan nopeusrajoituksen alkuun. Vaikka kokemusta siis oli hieman mopoilusta jouduin jälleen huomauttamaan riittävän ajoissa hidastamisesta risteystä lähestyttäessä.
• Suuntavilkun käyttäminen oikea-aikaisesti. Vaikka tämä ajotunti oli lyhyt kestoltaan, sisälsi se myös risteyksiä, missä oppilas pääsi harjoittelemaan vilkun käyttämistä molempiin suuntiin. Vilkun kytkemisen ajoittamista opettajana saan opastaa jokaiselle ja usein myös toistaa tulevilla ajotunneilla. Ensimmäisillä kerroilla oppija pääsee myös harjoittelemaan sitä, että miten se vilkku myös pysyy päällä kääntymiseen asti, vaikka rattia joutuisi kääntämään myös vastakkaiseen suuntaan ennen tavoiteluun suuntaan kääntymistä.
• Risteyksen lähestyminen ja jättäminen käännyttäessä. Olen käytännössä jokaisen oppijan kanssa alkuvaiheessa huomannut, että ensimmäisillä ajotunneilla risteyksestä kääntyminen tapahtuu "laiskoilla käännöksillä". Pääsemme aina harjoittelemaan opastuksellani  sitä, että vasemmalle kääntyessä ohjastetaan ajokastan vasemman reunan läheisyyteen, ja oikealle käänytessä oikean reunan läheisyyteen. Ja kun käännymme risteävälle tielle, niin vasemmalle käännöksessä ohjastamme kohtaisen tiukastikin keskiviivan tai liikenteen jakajan tuntumaan, sekä oikealle kääntyessä opettelemme heti alusta alkaen "nuolemaan ajokaistan oikeaa reunaa". Tätä pääsemme harjoittelemaan vielä useammankin kerran. Tämän kertaisen reitin risteyksissä oli yksi sellainen, missä vasemalle käännyttäessä pääsimme myös harjoittelemaan kevyen liikenten väylällä kulkevien huomioimisen.

Ajo-oppilas suoritui antamani palautteen perusteella noin 9-arvosanan arvoisesti suhteessa tavoittesiimme ja jatkossa keskitymme lisää mm ajoneuvon sijainnin pitämiseen eri tilanteissa, risteysten lähestymisen ja jättämisen tiukaan toteutukseen, mutta kerroin myös, että nämä olivat odotusteni mukaisesti asioita, mihin pääsemme jatkossakin pureutumaan lisää.

3. ajotunti toi hieman lisää vauhtia ja pimeän ajon harjoittelua

Kolmas ajotunti aloitettiin Tampereen Hervannasta Ajovarman parkkalueelta, koska se oli lauantai-iltana sopivan tyhjänä. Siitä matka tehtiin Ruskon ohi kohti Kangasalan Kaarina Maununtyttären tietä ja siitä Kangasalan vanhaa tietä kohti Lentolaa. Ajotunti päätettiin kuitenkin ennen 12-tien ylittävää siltaa. 

Kolmannen ajotunnin tavoitteina ja aiheina olivat mm:

• Tilannenopeuksien vahvistaminen etenkin pimeällä tiellä. Tässä huomioitavaksi tuli jo myös näkyvyyden mukaisen tilannenpeuden sovittaminen. Vaikka valintani oli edelleen teitä, missä maksimi nopeusrajoitus oli 60 km/h, toi tämäkin jo kokemattomalle kuljettajaoppijalle uuden tasoista vauhdin hallinnan kokemusta.
• Ajovalojen käyttäminen pimeällä. Pitkien ja lyhyiden ajovalojen välillä vaihtaminen tulee saada nopeasti sokkona onnistuvaksi selkärankaliikeradaksi. Tätä pääsimme harjoittelemaan runsaasti. Pitkien valojen käyttämisessä opetellaan heti alusta alkaen myös oikea-aikainen valojen vaihtaminen lyhyille sekä pitkille sekä vastaantulijoita, että edessä ajavaa kohdattaessa. Pääsimme myös harjoittelemaan valojen käyttöä tilanteessa, missä yksi henkilöauto ohitti meidät. Vaikka autossamme on automaattipitkä matriisivaloilla, emme käytä niitä koskaan ajo-opetuksen aikana, vaan harjoittelemme ajokokeeseen asti manuaalista hallintaa. Olen kaikille oppijoilleni sanonut, että opettelemme auton automatiikkatoiminot vasta, kun ajokortti on taskussa.
• Liikenneympyrässä ajaminen. Olen jo aiempien oppijoideni kanssa huomannut, että liikenneympyrässä ajaminen on taitolaji. Siinä päätyy nopeasti harjoittelemaan mm: ajonopeuden sovittamisen liikenneympyrään saavuttaessa sekä siinä samalla koko ajan liikennetilanteen lukemisen. Liikenneympyrään liittyminen on uudelle oppijalle jännittävä tilanne, mikäli liikennettä on runsaasti, ja usein pääsenkin myös opastamaan, milloin tulee lähteä reippaasti liikkeelle omalla vuorolla. Liikenneympyrässä ajamisesta opastan sanallisesti jo ennen sinne saapumista, että kuljettajaoppilas välttää jälleen laiskoja käännöksiä ja muistaa tehdä tarpeenmukaisia jämäkän napakoitakin ohjausliikkeitä ja malttaa todellakin kiertää liikenneympärää sen kaistan mukaisesti, millä ajaa. Viimeinen keskeinen asia on oikea-aikainen vilkun kytkeminen ennen erkanemista halutuun suuntaan ja sen jälkeen mahdollisen kevyen liikenteen huomiointi, mikäli ympyrää seuraa suojatie. Näitähän tulee tuossa tiellä useampikin peräkkäin harjoiteltavaksi ja tiedän että niitä saa harjoitella useammankin kerran jatkossakin.

Myös kolmas ajotunti oli mallikas suoritus ja kiitettävällä tasolla tavoitteisiin nähden. Selkäesti molemmat totesimme, että yhtään pidempää ei olisi kannatanut enää jatkaa, eikä ottaa enempää uusia asioita kerralla. Valojen käyttäminen alkoi jopa jo ensimmäisellä kerralla ajoittua omatoimisesti paremmin ja paremmin kohdallee, mutta totesimme, että sitä harjoitellaan lisää. Ajo-oppitunti toi selkeästi lisää varmuutta myös tilannenopeuksien hakemiseen omatoimisesti. Myös ajoneuvon sijainnin omatoiminen ylläpitäminen ajokaistalla kehittyi hyvin lisää.

4. ajotunti muuttui yllättäen huonon ajokelin hallinnan harjoitteluksi

Neljännen ajotunnin alkuperäinen tavoite oli nostaa tilannenopeuksien harjoittelu 80 km/h rajoitusalueiden mukaiseksi ajamalla 325-tietä 12-tienhaarasta kohti Kuhmoisia, mutta keli muuttui niin nopeasti, että emme voineet toteuttaa turvalisesti noin suuria ajonopeuksia, koska itsekään en olisi kokenut itse ajamalla siinä tuiskussa ja ajourien väliin kertyneen lumimäärässä yli 70 km/h ajonopeutta turvalliseksi. Näkyvyys nimittäin kävi tuiskussa hetkittäin huonoksi ja ajokasitojen välissä sekä reunoilla oli niin paljon kerttynyttä lunta, että Ioniq 6:n maavaralla auto olisi jäänyt siihen lumipatjan päälle keikkumaan. Yhteisen keskutelutuokin päätteeksi päätimme kuitenkin vähäisen liikenteen vuoksi uskaltautua toteuttamaan näin pian huonon ajokelin ajotuntia kyseisellä tieosuudella ainakin hetken matkaa.

Neljännen ajotunnin muuttuneet tavoiteet ja aiheet olivat:

• Ajoneuvon valojen ja rekisterikilven näkyvyyden varmistaminen tarvittaessa myös kesken ajokokonaisuuden. Kuljettaja vastaa aina yksiselitteisesti ajoneuvon turvallisesta ja lainmukaisesta kunnosta. Kun pysäytin auton sopivaan kohtaan kiinnittääkseni opetuskolmion, pääsinkin opastamaan sen, että tarvittaessa kuljettajan pitää keskeyttää ajo turvalliseen kohtaan ja puhdistaa ajovalot ja rekisterikilpi lumesta (tai muusta näkyvyyttä haittaavasta), ja tässä tapauksessa myös opetuskolmion näkyvyydestä pitää huolehtia tarttuvasta lumipöllystä huolimatta. Suoritimme sis puhdistukset ennen ajoon lähtöä.
• Huonon ajokeli ja heikon näkyvyyden sekä liukkauden huomiointi ajonopeudessa. Tämän kertainen oppija halusi itsekin hakea turvallista ajonopeutta olosuhteisiin nähden ja päädyin vain kevyesti ohjastamaan muutaman kerran, että nyt voit pudottaa hieman vauhtia, tai nyt voit halutessasi hieman nostaa nopeutta. Hän osasi melko hyvin heti huomioida ajonopeuteen myös lähestyvän auton tuoman kahdenlaisen näkemäsesteen osalta, eli lumipöllyn ja ohi näkemisen osalta. Opastin myös oppijaa pyrkimään löytämään kiinnepistettä ohi vastaantulijan valojen oikealta puolelta ajosuunnasta, koska silloin valojen aiheuttama hämäränäön heikkeneminen vähenee ja samalla katse on juuri siellä, missä sen tulee ollakin. Tiedän omasta kokemuksesta tuon olevan haastavaa. Jonkin matkaa 325-tietä ajettuamme perään tuli auto, jonka mielestä varmasti ajoimme tarpeettoman hiljaa, mutta se pääsi pian ohitsemme.
• Liukkaan keli harjoitus 1/n, rauhalisen maltilliset, mutta tarpeenmukaiset ohjausliikkeet ja voiman annostelu. Liukkaalla kelillä auton ohjastamisessa tulee välttää äkkinäisiä tai tarpeettoman voimakkaita ohjausliikkeitä, koska pahimmillaan yhdistyessään vääränlaiseen ja väärin ajoitettuun ponnekkaaseen voiman annostelun vaihteluun ne saattavat johtaa auton hallinnan menettämiseen. Tätä pääsimme nyt käytännössä harjoittelemaan etenkin, kun molempiin suuntiin tiellä oli vain kaksi kohtalaisen kapeaa polkeentunutta ajouraa ja niiden ympärillä runsaasti lunta. Kun siihen lumeen vahingossa ohjastaa auton, pyrkii auto (auto kohtaisesti eroavuuksia voimakkuudessa) kampeamaan siihen suuntaa, kumman puolen renkaat on lumikinostumaan menneetä. Silloin kuljettajan tulee rauhallisen päämäärätietoisesti ohjastaa auto takaisin halutulle ajouralle. Ajoreittiin siltyi myös risteysalueen hitaammasta nopeusrajoituksesta ja tilannenopeuden sopeuttamisesta seurannut liukkaassa ylämäessä kiihdyttäminen, kun nopeusrajoitus muuttui suuremmaksi. Tähän valmistelin oppilasta kiihdyttämään tasaisesti kaasua lisäämällä ja tarkoin tuntemalla, että auton renkaat eivät lähde luistamaan. Ioniq 6:ssa on myös hyvä ajovakauden hallinta sekä vetoluistonesto, ja vaikka uudet Hakkapeliitta R5 -kitkarenkaat pitävät hämmentävän hyvin lumisella alustalla, päästää tämä auto hieman enemmän myös yliohjautuvuuteen, kuin ID.4 päästi. Emme kuitenkaan missään nimessä vielä tällä kertaa yleisellä tiellä halunneet päätyä harjoittelemaan ali- tai yliohjautuvuustilanteiden hallintaa. Niitä varten hakeudumme jälleen myöhemmin suljetulle alueelle, ja niitä on myös pakollisessa riskienhallintakoulutuksessa, mikä jokaisen tulee käydä autokoulussa suorittamassa.

Neljäs ajotunti oli yllättävästä kelin muutoksesta johtuen alkuperäisiä tavoitteitamme vaativampi, mutta oppilas suoriutui tästäkin mallikkaasti. Muutaman kerran ajon aikana pääsin muistuttamaan myös ajoasennon ja rentouden säilyttämisestä. Tästä vaativasta ajotunnista en antanut mitään kehittämisehdotuksia, vaan totesimme, että näitä tullaan vielä harjoitelemaan lisää, ja alkuperäinen tavoitteemme päästä harjoitteleemaan 80 km/h nopeuksien käyttämistä siirtyy tuleviin ajotunteihin. Ajo-oppilaani palaute tästä tunnista oli positiivinen yllätys, kun hän kuvaili tunnin olleen kieltämättä vaativa, mutta ei kokenut rasittuneensa liiaksi. Onneksi ajotuntimme ei ollut pitkä.

Ajotunnit 5 ja siitä eteenpäin, jatkoa tulee seuraamaan

Tulen tähän blogikirjoitukseen lisäämään vielä ehkä parin kolme ajotunnin tavoitteita ja oppimistehtäviä. Sitten pääsäänäisesti ajotunnit alkavat olla toistoa ja varmuuden kasvattamista kokemusta keräämällä. En lähde niitä tietenkään kaikkia kirjoittamaan auki. 

Nopeasti miettin tulossa on seuraavina ainakin:

• 80 km/h nopeuden teillä harjoittelu
• 100 km/h teillä nopeuden harjoittelu ja näihin kahteen liittyen täysvoimakiihdytyksen uskaltamisen harjoittelu, huomioiden kelin ja olosuhteet sekä muun liikenteen ja nopeusrajoitukset.
• Moottoritielle liittyminen ja moottoritiellä ajaminen, ohittaminen sekä erkaneminen pois moottoritieltä sekä niihin liittyvät ajonopeuksien säätämiset oikea-aikaisesti.
• Kaupunkiajon harjoittelua lukuisia kertoja eri tilanteissa ja erilaisissa kaupungeissa. Siellä korostuvat suojatien huomiointi, liikennevalojen ennakointi, kaistanvaihdot ym.
• Taskuun ja talliin peruuttaminen, useita harjoituskertoja. Näiden yhteydessä viimeistään tulee lisää myös ajoneuvon perän oikaisutaipumuksen, sekä peräytettäessä keulan kiertoradan hahmottamisten lisääminen.
• Ajoneuvon lataaminen, puhtaana pitäminen ja peseminen, omatoimiset huoltokohteet/tarkistukset, rengaspaineet ym.
• Perävaunun vetäminen ja siihen liittyvä säännöstö sekä rajoitteet. Tosin meillä ei ole tarvettakaan mennä julkisille teille ajo-oppilaan ajamana perävaunua vetäen. Harjoittelemme sitä suljetulla tiellä sisältäen peräyttämisen perävaunu kytkettynä. Samalla myös käydään läpi, mitä ajoneuvoja ja ajoneuvoyhdistelmiä B-ajokortilla saa ajaa.
• Tästä listasta nyt varmuudella puuttuu vielä useita kohtia, mutta lisäilen niitä ajan kanssa.

Ajo-opettamisesta ajokorttiin

Aiemmista ajo-oppilaista kaksi on ajanut ajokortin autollani, ja heillä on ajokortissaan merkintä, mikä estää manuaalivaihteisella autolla ajamisen. Nämä henkilöt kokivat perustellusti, että he eivät koskaan tule ajamaan manuaalivaihteista autoa, ja näin on toteutunutkin jo vuosia. Kaksi tiesi jo ajo-opettelun alkaessa, että he tulevat ajamaan ajokortin autokoulun manuaalivaihteisella autolla, koska tiesivät työssään tarvitsevansa rajoitteetonta B-ajokorttia. Toinen heistä otti hieman enemmän autokoulusta ajotunteja saadakseen varmuutta kytkimen käyttöön, toisella oli jo kokemusta jääradoilta ja vastaavilta ko aiheesta.

Ennen ajokortin saamista ajo-oppilas käy joka tapauksessa autokoulussa suorittamassa Riskien tunnistamiskoulutuksen oppimäärän, koska sitä ei saa ajo-opetusluvalla opettaa. Lisäksi ajo-oppilas varaa ja käy suorittamassa kirjalliset, eli teoriakokeen. Kun se on suoritettu hyväksytysti, varatan ajokoe ja kun se on saatu suoritettua hyväksytysti, on ajokortiin vaadittavat opinnot ja kokeet suoritettu.

Mikäli ajokoe suoritetaan ajo-opetuslupa-autolla, tulee sen myös olla kaikilta osin lainmukaisessa kunnossa ja polkimen asiallisesti kaikilta osin asennettuna ajokokeen alkaessa. En oikeastaan edes tiedä, voiko ajo-opetusluvalla opettanut olla kyydissä ajokokeen aikana, koska minun opastamani oppijat ovat halunneet samaa kuin minä itse, että odotan niin sanotusti laiturilla. Nykyinenkin oppilas saa päättää itse, haluaako ajaa ajokokeen meidän autolla, vai ajaako autokoulusta ostetulla pienellä paketilla. Hieman kuitenkin pyrin kannustamaan jälkimmäiseen ja perusteluna on se, että vaikka kuinka yritän olla kattava ja tiedän olevani vastuullinen opastaja, haluan vielä tarjota edes muutaman ajotunnin verran ulkopuolisen havainnoinnin mahdollisuutta ja tarvittaessa opastusta ennen ajokoetta. Ne muutamat ajotunnit ja niiden hinta kuitenkin ovat pieni investointi kokonaisuudessa.

Pidän henkilökohtaisesti tärkeänä myös sitä, että meillä ajo-opetus jatkuu vielä hieman sen jälkeen, kun uudella kuljettajalla on B-ajokortti saatuna. Vasta silloin käymme autossamme olevia sähköisiä ja osin älykkäitä avustimia läpi ja opettelemme mm adaptiivisen vakionopeussäätimen ja ohjausavustimen, sekä matriisivalojen käyttöä. Tässä vaiheessa on vielä viimeinen liikenneasenne keskustelu ja viimeiset vanhemman varoitukset paikallaan: kuljettaja vastaa aina ajoneuvon turvallisuudesta sekä ajamisen kaikkinaisesta lainmukaisuudesta ja tilanteen mukaisesta turvallisuudesta. Julkinen liikenne ei ole koskaan näyttämisen saati leikkimisen paikka, vaan niitä varten voimme myöhemmin(kin) hakeutua suljetulle radalle harjoittelemaan. 

Ajo-opettaminen on ollut joka kerta aivan helmiä hetkiä elämässä omien nuorten kanssa. Niin tälläkin kertaa.