07.08.2017

Sähköautomatkailua Itä-Suomessa sähköauto Nissan Leafilla

Tähän blogitarinaan olen kirjoittanut kokemuksia lähes 800 kilometrin mittaiseksi muodostuneesta onnistuneesta sähköautomatkailusta Itä-Suomessa.

Automatkan suunnittelu latausverkoston ehdoilla

Tarkoitus olisi siis kesälomamatkailla Suomessa nimenomaan sähköautollani. Lisätarkenteena oli: mihin Leafillani voi Jyväskylästä mennä. Päätin asettaa lisärajoitteita suunnitteluun siten, että päivämatkojen aikana ladataan vain pikalatureilla. Nimittäin pikalataus hoituu normaalien matkataukojen, kuten lounaan puitteissa. Sen sijaan Type2, eli puolinopea lataaminen tekee helposti muutaman tunnin tauon matkaan. Pistorasia, eli schuko-lataaminen aiheuttaa sitten jo useampien tuntien taukoja. Kaksi jälkimmäistä lataustapaa siis soveltuvat yöpymisten aikaiseen lataamiseen matkalla. 

Kun kartoitin mihin Jyväskylästä pääsee kesällä 2017 Leaf 24 kWh:lla edellä mainittujen raamien puitteissa, jäi vain kaksi mahdollisuutta. 

  • Tampereen suuntaan ei pääse, koska siihen suuntaan  on jopa 150 km matka lähimmälle pikalaturille. 
  • Myöskään länteen ei pääse, koska lähin pikalaturi on ABC Alavus ja sinnekin on matkaa noin 140 km.  
  • Pohjoiseenkaan ei pääse, koska seuraava pikalatauspiste on vasta Pihtiputaalla noin 150 km päässä. 
  • Lahteen pääsisi, mutta siellä ei tällä kertaa ollut meitä kiinnostavia kohteita. 
  • Kuopion suuntaan pikalatureita on tarjolla sopivilla väleillä. Aiemmin työmatkoilla oli jo tullut tietoon, että siellä kiinnostuksen kohteitakin olisi runsaasti.

Olin silti valinnoista hetken kauhuissani. Leafissani on vain 24 kWh akku, ja sen suomalla toimintamatkalla sitä ei ole tarkoitettu matkailukäyttöön. Vaikka reitillä Pohjois-Savon keskukseen onkin hyvin pikalatureita tarjolla, niin kokemuksestani tiedän, että pikalaturit eivät välttämättä aina toimikaan. Mitä siis tapahtuisi, jos yhteisellä lomamatkallani ilmoittaisin jo ennen Kuopiota, että nyt tuli sitten ylimääräinen yöpyminen Leafin peräkontissa latausongelmien takia?

Jyväskylästä Kuopioon 151 km kahden pysähdyksen taktiikalla

Tiistaina 18.7 illalla kello 19 tapahtui lähtö Jyväskylästä kohti Pohjois-Savon sydäntä, Kuopiota. Akku oli ehtinyt täyttyä pistorasialatauksessa päivän muista ajoista, joten tällä vähän reilun 56 km siirtymällä ei ollut mitään tarvetta säästellä täyden akun kulumista. Ajoin siis aivan normaaleita nopeusrajoituksia ja liikenteen sallimia nopeuksia ja ilmastointi koko ajan automaatille kytkettynä.

Jari-Pekan pihaan saapuessa tunsin jälleen alavatsassa tutun jännityksen hetken. Missä täällä on se laturi ja kunpa se toimisi tällä kertaa. Uusinta mallia oleva Fortumin Charge&Driven operoima pikalaturi löytyi helpolla ja lataus käynnistyi erittäin helposti RFID-avaimenperää näyttämällä. Tätä laturia osaa käyttää varmasti ensikertalainenkin. 

Jo etukäteen oli päätös illallistaa ensimmäisenä lomamatkan päivänä matkan varrella, joten kello 19.54 Jari-Pekka Hankasalmelle saapuessa Koti-Pizzan Kotzonet maistuivatkin erittäin hyviltä. Ravintolasali ja toiletit olivat siistit ja tunnelma paikassa oli tähän tarpeeseen sopivan viihtyisä.

Ruokailun aikana Leafiin ehti latautua sähköä jo ylimääräistäkin loppumatkaa varten, joten ei muuta kuin jatkamaan matkaa auton kyydissä.

Hankasalmen Jari-Pekasta on 87 km siirtymä Kuopion Pitkälahden ABC:lle. Suomalainen kesäilta tarjoili mitä mainiointa ajokeliä, joten helposti olisi reilun 90% lataustasolla päässyt perille hotellille asti normaaleita nopeuksia käyttäen. Tein kuitenkin vielä yhden pysähdyksen, koska en ollut etukäteen selvittänyt hotellilla lataamisen mahdollisuuksia. 

Pitkälahden ABC:llä voi ihastella virvokkeiden nauttimisen ohessa tyypillisiin ABC-yksiköihin verrattuna erilaista liikennemyymälämiljöötä. Olin ensin hieman varautunut valtavan hallin ja sinne sijoitettujen jättiläismäisen suurikokoisten sisustuselementtien viihtyisyydestä, mutta hetken katseltuani totesin ne juuri tähän halliin sopiviksi. Kahvittelun ja jäätelön lomassa auton akkuun ehti jälleen tulla runsaastikin virtaa, joten vuorossa oli viimeinen lyhyt siirtymä Sokos Hotel Puijonsarveen.

Hotellin vastaanotossa oli vastassa hyvin mukava savolaistunut nuori mies, joka otti tehtäväkseen varovaisen kysymykseni jälkeen selvittää sähköautolleni latauksen hotellin parkissa. Pistorasiapaikka pihalta löytyikin ja vieläpä ilman kellokytkintä, joten auto lataukseen ja kohti illanviettoa kauniissa Kuopion kesässä.

Kuopio, viehättävä Pohjois-Savon sydän

Kuopiossa on niin paljon koettavaa ja nähtävää, että pian varasin toisenkin yön Sokos Hotellista. Päivässä ehtii risteillä Kallavedellä Suomen vanhimmalle marjaviinitilalle, jossa voi illallistaa esittelyn ja viinimaistelun lisäksi. Kuopiossa voi toki syödä myös mukavissa ravintoloissa satamassa sekä keskustassa. Keskustasta on kiva kävelylenkkimatka Puijon Tornin juurelle ja tornista voi käydä ihailemassa Kuopion näkymiä. Keskustan alueella kannattaa ihailla myös vanhoista rakennuksista koostuvia alueita sekä upeaa tuomiokirkkoa. 

Matkan idean mukaisesti kuitenkin oli nopeasti uuden valinnan aika. Mihin päin matka jatkuisi sähköautolla. Plugshare-latauspistekarttapalvelun selailun jälkeen ymmärsin, että pidemmälle itään, esimerkiksi Joensuuhun ei pääse. Samoin pohjoiseen päin itärajan tuntumassa ei pääse.  Joten Savonlinna olisi hyvä suunta, johon riittäisi muutoinkin tutustumisen arvoisia kohteita seuraavaksi. Savonlinnaan pääsee erinomaisesti Kuopiosta pikalatausverkostoa hyödyntäen.

Heittäytymistä ja epämukavusalueelle siirtymistä jouduin kuitenkin harjoittelemaan Savonlinnassa. Hotellit olivat Oopperajuhlien takia täynnä ja ainoa vapaa huone löytyi kesähotellista, joka luultavimmin on talvisin opiskelija-asuntola. Tunnustan, että en ole koskaan aiemmin vastaavissa yöpynyt, joten en voinut kuin kuvitella mitä olisi edessä.

Kuopiosta 163 km yhdellä pysähdyksellä Savonlinnaan

Puikkarin ystävällisen latausjärjestelyn johdosta auton akku oli jälleen täynnä matkaan lähtiessä, joten noin 93 km siirtymä Joroisten Jari-Pekkaan lataamaan ei ollut mikään ongelma. Jälleen pystyi matkaamaan normaaleita matkanopeuksia käyttäen ja ilmastointi automaattisesti mukavuutta lisäämässä.

Joroisten Jari-Pekan kohdalla sähköautoilijan kauhukuva alkoi toteutua. Vielä on jäljellä pitkä matka kohteeseen, eikä pikalaturi suostu toimimaan! Silloin hän sai kokea minun toimintatapani äkillisessä painetilanteessa. Tuossa tilanteessa keskityn voimakkaasti ja vain yhteen asiaan sekä tuskastun nopeasti tekniikan toimimattomuuteen. Puhelu Fortumin helppiin sai aikaiseksi soittopyynnön minulle päin. Laitoin auton varmuuden vuoksi saamaan Type2-rasiasta 6,6 kW tehoista latausta. Informoin myös seuralaistani, että nyt on olemassa todellinen riski, että parin kymmenen minuutin lataustaukomme saattaakin muuttua pariin tuntiin.

Pian sain kuitenkin Fortumilta soiton, että pikalaturi on nyt etäkäynnistetty uudelleen, joten lähdin kokeilemaan latausta uudelleen. Edelleenkään lataus ei suostunut käynnistymään. Laturi väitti vain, että auton on käynnissä, vaikkei ollutkaan. Muistin lukeneeni, että Teslan CHAdeMO-sovittimet saattavat painaa ohuet tunnistinpinnit liittimestä sisään, joten tein testin uudella tavalla. 

Kytkin CHAdeMO-latauskaapelin autooni ja kampesin kaapelin kahvasta voimakkaasti ylöspäin kädelläni samalla, kun käynnistin kännykälläni latauksen. Tämä tepsi ja lataus alkoi. Hienoa. Nyt menin jatkamaan kahvin juontia ja jäätelön syöntiä tiedostan matkan jatkuvan pian.

Matka jatkuikin jälleen yli 90% lataustasossa olevan akun turvin seuraavat 79 kilometriä Savonlinnaan asti.

Kesähotelliin saapuessa sain huoneen avaimen lisäksi ohjeet latauspaikan löytämiseksi. Hienoa palvelua siis jälleen.  Päätin kuitenkin toteuttaa kohdelatauksen tällä kertaa Savonlinnan keskustassa, koska hotellilta oli noin neljän kilometrin siirtymä keskustaan ja siellä olisi PlugShare-latauspisteverkostoa opastavan sovelluksen mukaan hyvin sähköä tarjolla. 

Hotelli oli yhden makuuhuoneen, keittiön ja suihkun sekä vessan koti, jossa oli siistiä ja fiksut vuoteetkin pedattuina. Hetken virkistäytymisen jälkeen siis suunta siis aistimaan Savonlinnan ilmapiiriä ja auto sai jäädä latautumaan sataman laturiin.

Kaunis Savonlinna Saimaan ytimessä

Savonlinnassa olisi tietenkin ollut kulttuurillisesti hyvin hienostunutta käydä kokemassa oopperajuhlaa, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa kokea niin korkeaa kulttuuria. Sen sijaan voi iloita täysin rinnoin illallisella Saimaan rannalla Olavinlinnaa kohti suunnistavien tyylikkäiden ihmisten luomasta tunnelmasta, maisemista, kauniista kelistä sekä tietenkin illallisesta.

Lomamatkailun spontaaniin luonteeseen sopien satuin illallisen jälkeen kuin tilauksesta illan viimeisen Saimaan risteilylaivan kohdalle juuri sen tehdessä lähtöään. Tein jälleen tuttavuutta hyvin mukavan savolaisen ihmisen kanssa ja ostin häneltä liput risteilylle. Savonlinnan noin tunnin risteilyllä kiertävä laivareitti vakuutti entistä vahvemmin Saimaan maisemien kauneudesta.

Illalla syntyi päätös jatkaa seuraavana päivänä matkaa kohti Lappeenrantaa, koska sekin edusti itä-Suomalaisia kaupunkeja, joissa työmatkoillamme en ole ehtinyt tutustua riittävästi kaupungin tunnelmaan.

Savonlinnasta 156 km kahdella pysähdyksellä Lappeenrantaan

Aamulla lenkkeilin hakemassa auton Savonlinnan keskustasta ja suuntasin takaisin satamaan aamupalaa nauttimaan ja samalla sain vielä kertaalleen auton akun 100% täyteen ennen kuin matka jatkuisi.

Päivän ensimmäinen etappi oli 54 km Savonlinnasta Punkaharjun läpi Parikkalaan ABC Särkisalmelle lataamaan pikalaturista. Kävimme Punkaharjun kohdalla myös hieman autoilemassa maisemareitillä, mutta rehellinen mielipiteeni on, että itse vaikutun enemmän tiellä 314 olevan Pulkkilanharjun maisemista.

Edelleen nämä siirtymät pikalatureiden välillä olivat niin lyhyitä, että ne sujuivat täysin vailla minkäänlaisia sähkönsäästelytoimia. Parikkalan ABC:llä kesti tovin löytää laturi ja kun se löytyi, oli vain toinen parkkiruuduista vapaana ja toiseen oli pysäköity bensa-Volvo. Tämä on epäilemättä ollut puhdasta ajattelemattomuutta auton kuljettajalta ja hän poistuikin sillä välin kun kävin itse sisällä ABC:llä vessatauolla ja kahvia ostamassa. Mekin pääsimme noin 15 minuutin tauon jälkeen jatkamaan matkaa riittävä lataustaso akussa.

Päivän toinen etappi oli Särkisalmelta vain 69 km matka Imatran ABC:lle, joten edelleenkin ajaminen sujui ilman mitään toimintamatkan riittävyyden pelkoja. Särkisalmelta olisi voinut ajaa suoraan Lappeenrantaankin, mutta tällä 24 kWh akkuisella Leafilla on nopeampi kokonaisratkaisu tehdä kaksi lyhyttä latauspysähdystä, joilla molemmilla voi keskeyttää latauksen noin 70% kohdalla, kuin vedättää lähelle 100% lataustasoa. DC-lataaminen nimittäin hidastuu niin merkittävästi jo 60% kohdalla. Tämä lyhyt siirtymä sujui nopeasti ja pian olimme päivän viimeisellä lyhyellä lataustauolla Imatralla sekä sen jälkeen Lappeenrannassa.

Ilmastopääkaupunki Lappeenranta

Lappeenranta on palkittu ilmastonsuojelun edelläkävijänä kansainvälisessä kilpailussa, jossa arvioitiin kaupunkien toimia ilmastonsuojelun edistämiseksi. Tämänkin johdosta Lappeenranta sopi erinomaisesti sähköautolla tehdyn lomamatkamme kaukaisimmaksi pisteeksi. Toki pääasiallinen halumme oli tutustua käytännössä Lappeenrannan kauniiseen kaupunkiin ja linnoitukseen.

Lappeenrannassa ajoin suoraan Sokos Hotel Lappeen parkkihalliin Fortumin kohdelatauspisteeseen parkkihallin perällä auton lataukseen laittaen pysäköiden.

Jälleen kerran oli vuorossa hotelliin kirjautuminen, virkistäytyminen huoneella ja tutustuminen kaupungin antimiin. Linnoituksen läpi käveltyä voi päätyä rantaan miellyttävään ravintolaan illallistamaan.

Aamulla ostoskeskuksessa aamupalaa nauttiessa oli aika tehdä seuraava suunnitelma kotimatkan toteutukseksi. Se pitäisi sisällään kaksi reilun 100 km mittaista osuutta. Mikkelissä olisi pysähdys, joten voisi käydä asuntomessuilla matkan varrella.

Lappeerannasta Mikkeliin 120 km ilman välilatauksia

Sokos Hotel Lappeesta lähdimme jälleen 100% ladatulla akulla kohti Mikkeliä. Mikkelin ABC Pitkäjärvelle oli navigaattorin mukaan 109 km, joten akku riittäisi, mutta päätin varmistella asiaa käyttäen hiljaisen liikenteen salliessa hypermailing-ajotyyliä. Tuossa ajotyylissä ei käytetä vakionopeussäädintä, vaan ennemminkin pidetään vakioteho säädettynä. Tämä on helppoa Leafissa, koska tehon oton näkee graafisena mittaristosta. Tästä ajotavasta on kaksi seurausta. Ensinnäkin nopeus sahaa siten, että ylämäissä vauhti hidastuu jopa noin 70 km/h tasolle, mutta alamäissä vauhti taasen kiihtyy merkittävästikin. Toinen seuraus on tuntuvasti pienempi sähkön kulutus, kuin vakionopeussäädintä käyttäessä.  Tätä ajotyyliä ei voi käyttää jos edessä tai takana on ruuhkaa.

 

Sain vähän puolimatkan jälkeen säästeltyä sen verran sähköä, että akun varausprosentti näytti varmaa riittävyyttä, mutta sitten vastaan tuli kiertotie. Onneksi se ei ollut kuin noin 10-20 km matkaa pidentävä, joten ongelmia ei tullut.

Mikkeliin saapuessa päätin käydä lataamassa Pitkälahden ABC:llä, vaikka asuntomessuille olisi akku riittänyt hyvin. Tämä johtui siitä, että epäilin mahdollisuuttani löytää messualueen latauspisteen saati, että se olisi vielä vapaana. Messuparkkiin saapuessani sain kuitenkin parkkiopastajilta ystävälliset neuvot, joilla löysin helposti vapaana olevat latauspisteet. Leaf jäi saamaan 6,6 kW-tehoista Type2-latausta.

Asuntomessuilla oli aiempia vuosia miellyttävämpää viettää aikaa, koska messualueen asemakaava oli rakennettu väljemmäksi. Muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia myös noteerasin joistain kohteista. Minut yllättäen ikuistettiin valokuvaan juuri messualueen ainoan kotilatauslaitteen luota ihmettelemästä.

Mikkelistä 118 km Jyväskylään

Matkan viimeinen osuus käynnistyi 22. heinäkuuta kello 18 paikkeilla asuntomessujen parkista täydellä akulla kohti Jyväskylää. Tämäkin 118 km pituinen matka suoriutuisi Leafillani, mutta päätin varmistella myös tällä reitillä hieman hyper-mailing -ajotapaa käyttäen. Lisäksi totesin, että jos sateista johtuen olisi tarvetta, niin Neste Jari-Pekka Hankasalmella olisi lähempänä ja voisin koukata pakon edessä sieltä hakemassa pikasähköä. En kuitenkaan tarvinnut enää ylimääräistä koukkausta, vaan pääsin perille Jyväskylään ja sähköä jäi vielä kymmenkunta prosenttia jäljellekin.

Yhteenveto sähköautoilun näkökulmasta

Itä-Suomen kierroksella auton matkamittariin kertyi yhteensä 785 km sisältäen kaikki pienet paikallisajot myös. Sähköä kului yhteensä 115 kWh ja keskikulutus oli 14,6 kWh/100km. Itä-Suomessa on jo erinomainen pikalatausverkosto sähköautoille Kuopiosta etelään päin. Myös kohdelatausta alkaa olla tarjolla jo niin paljon, ettei latauksia tarvitse etukäteen suunnitella. Tuohon matkaan kun lisään oman kodin ja Jyväskylän väliset ajot, niin kesälomamatkailulleni kertyi pituutta hieman yli tuhat kilometriä.

Lataukset tällä matkalla tulivat maksamaan yhteensä 21,92 euroa. Latauskustannukset siis olivat 2,79 euroa/100 km. 24 kWh Leafilla maksullisilla pikalatauksilla ajaen matkailulle kertyisi käytännössä dieselautoa vastaavat energiakulut. Tällä matkalla kuluja laskivat jonkin verran reitille sattuneet ilmaiset latauspisteet. Toisaalta jo 30 kWh Leaf lataa merkittävästi nopeammin DC-pikalatureista, joissa hinnoitelu on aikaperusteinen, eikä kWh-perusteinen, kuten voisi kuvitella. Uudemmilla sähköautoilla pikalataaminen on siis merkittävästi edullisempaa, kuin omalla vanhalla Leafillani.

Omalla 24 kWh akulla varustelulla Leafillani tuo matka ei ole sinänsä suositeltavaa, ellei ole valmistautunut siihen, että matkaa ohjaa joskus sähköauton käytettävyys. Mutta jo 40 kWh Zoella kaikkien päivien ajot olisivat hoituneet ilman välilatauksia. Siis pelkästään öisin hotelleissa lataamalla. 60 kWh tai sitä suuremmalla akulla varustettua sähköautoa ei olisi tarvinnut ladata kuin yhtenä yönä matkan puolivälissä.

On hyvä myös tiedostaa, että sähköautolla matkailu jo nyt voi olla hyvinkin helppoa koko Euroopan mittakaavassa. Useat Teslan omistajat ovat tehneet pitkiäkin Euroopan kierroksia autoillaan ja kulut ovat olleet erittäin maltilliset etenkin Teslan SuperCharger-verkoston hyödyntämisen johdosta.

Kun seuraava sähköautoni on varustettu todennäköisesti 40 kWh akulla, niin myös pikalatauspisteiden toiminnan epävarmuus saa pienemmän roolin. Silti haluan todeta yhteenvetona omasta Leafistani, että se suoriutui tästä testistä 1-10 asteikolla kasin arvosta. Kyllä tuollakin voi matkailla, jos vain pikalatausverkostoa on tarjolla ja matkailijoiden asenne on vapaa ja rento sekä osaa nauttia kaikesta yhdessä olosta.

Keskustelu

Ei kommentteja

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Blogin avainsanat

#evvintertour2020 (7) #rapdigate (3) ABB FIA Formula E (1) AIWAYS (1) Ajo-opetus (4) Ajo-opetus sähköautolla (4) Akku (26) akkuruohonleikkuri (1) akun koko (13) Ampera-e (2) Audi (4) Aurinkosähkö (1) Autonäyttely (17) BEV (197) BMW (4) Borgward (1) Chery (1) Citroen (2) Cooper SE (3) Daimler (1) DS3 (1) Ego (4) Ego Power + (1) eGolf (2) e-Golf (2) E-Mehari (1) Energiankulutus (18) Energica (3) e-Niro (2) E-Tense (1) eTROPHY (1) Eva (1) evlapland (1) evwintertour (1) Formula E (4) historia (1) Honda (1) hybridipyörä (1) Hyundai (13) i3 (4) IAA2017 (14) ilmansaaste (2) ilmastonmuutos (2) Ioniq Electric (7) I-PACE (2) Jaguar (2) kaasuauto (4) kattotaakka (3) Kattoteline (1) Kia (4) koeajoraportti (11) Kona (8) Käytetty sähköauto (7) Latauslaite (4) Leaf (38) Leaf+ (1) Leaf40kWh (27) Leaf62kWh (1) Liikennemyymälä (1) Lofootit (3) Mercedes Benz (1) Mini (3) Model 3 (5) Model S (3) Moottoripyöränäyttely (1) moottoriurheilu (4) MP 2017 (1) Nissan (41) Norja (2) omapaino (1) Opel (2) Opetuslupa (2) ostajan opas (2) Pikalataus (5) range (3) rata-ajo (2) Rekisteröintitilasto (56) Renault (6) Roadster (3) Skoda (1) Smart (1) Soul EV (2) sähköauto (175) Sähköauto talvella (16) sähköautokokemus (20) sähköautomatkailu (30) Sähköauton lataaminen (16) sähköbussi (1) Sähkökelkka (1) sähkölinja-auto (1) Sähkömoottoripyörä (6) Sähkönysse (1) sähköpyörä (5) sähköruohonleikkuri (1) Tampere (2) TEM-tuki (1) Tesla (14) Thunder (1) tietopankki (1) Toimintamatka (7) video (1) Volkswagen (3) VW (3) Zoe (10)
nwdb