21.07.2018

Sähköauto Nissan Leafilla Hossan kansallispuistoon sähköttömälle leirille

Nissan Leafilla on mukava matkailla, toki pienin varauksin. Kirjoitan tähän blogitarinaan kokemukseni partioleirimatkastamme 8-vuotiaan tyttäreni kanssa Hossan kanssallispuistoon ja takaisin kotiin Kangasalle.

Matkan suunnittelu

Edelleen 40 kWh Leafillakin on syytä suunnitella näin pitkä matka etukäteen, etenkin kun ollaan menossa kohteeseen, josta ei ole ennestään kokemusta. Itse käytän Plugshare mobiilisovellusta tai internetsivustoa apuna. Hiljattain Plugsharen nettiversioon on lisätty hyvin toimiva reittisuunnitteluominaisuus. Sivusto huomioi autolleni määrittelemän toimintamatkan sekä etsii reitiltä valmiiksi parhaat latauskohdat.

Tällä kertaa menomatkaani rytmitti muista kuin autosta johtuvat pakolliset pysähdykset Jyväskylässä ja Viitasaarella. Jyväskylän stoppi sattui kätevästi lyhyimmälle reitille, mutta mökillä käynti ohjasi ajamaan pidempä reittiä käyttäen.

Perillä olevassa leiripaikassa ei saatujen ennakkotietojen mukaan ole sähköä saatavilla, joten matkassa piti huomioida myös päätepisteen latausmahdollisuus. Päätimme mennä edellisenä iltana Hossan kansallispuiston leirintäpaikkaan ja siellä majoittuisimme karavaanaripaikalle nukkuen autossamme. 

Muuta reittisuunnittelua ei kotimaassa kokenut sähköautoilija tarvitse koska kahden suurimman latausoperaattorin mobiilisovellukset sekä RFID-avaimenperät ja kortit on jo olemassa.

Lähtö kotoa 12.7.2018 kello 17.00

Auton pakkaaminen päivällä ennen lähtöä oli ollut helppoa, koska Viitasaarelle asti meitä olisi kyydissä minun lisäksi kaksi lastani. Teimme pakatessa jo valmiiksi 2/3 takapenkistä kaataen pedinkin auton peräosaan kokeen vuoksi. Testasin, että mahdun siinä nukkumaan suorana, kunhan etuistuimet siirtää täysin eteen. Leiriytyessä voisimme kaataa vielä tosienkin puolen takaistuimesta. Pedistä tuli täysin tasainen, kun peräkontin syvennys sekä takaistuimen jalkatila täytettiin matkatavaroilla, joita kyllä oli vähintään tarpeeksi mukaan tuohonkin käyttöön.

Liikkeelle lähtiessä akussa oli luonnollisesti 100% lataus, mutta ajoakuston lämpötila oli jo valmiiksi peräti 29,3 Cº ja ulkolämpötila vaihteli +25..28 Cº, joten #rapdigate tulisi olemaan edessä jo heti alkumatkasta alkaen. #rapidgate on kansainvälisesti tunnettu Nissan Leaf 40 kWh:n akuston ylikuumenemisominaisuus, joka taasen johtuu puutteellisesta akuston lämmönhallinnasta.n

Noin 140 km menomatkassa Jyväskylään ei 40 kWh Leafilla ole enää mitään raportoitavaa. Aivan normaalia ajoa muun liikenteen ja nopeusrajoitusten mukaan seka ilmastointilaite mukavasti viileänä automaattiasennolla sisätilat pitäen. Kaukaisilta nyt tuntuvat jo ne 24 kWh Leafille vietetyt tunnit Jämsän Nesteellä Type2-latausta odotellessa.

Nyt matkaa siivitti tyttäreni innostunut puheensorina, mukava musiikki radiosta ja poikani torkkuminen vieressäni.

Esimmäinen pikalataus Jyväskylän Kivääritehtaankadulla

Menomatkan ensimmäinen pikalataus siis tehtiin Jyväskylässä Kivääritehtaankadulla olevasta Virtapisteen laturista. Laturille saapuessa akussa oli vielä energiaa jäljellä niin runsaasti, ettei sitä tule enää edes mitenkään erityisesti noteerattua.

Auto kiinni CHAdeMO-kaapeliin, kirjautuminen Virran RFID-kortilla ja lataus käyntiin. Auto lukittiin ja menimme kävellen noin 800 mertrin päässä asuvan sisareni luokse saadakseni lainaan viimeisiä leiritarvikkeita. Pieni välipala myös samalla.

Tälle lataustauolle kertyi pituutta 34 minuuttia ja hintaa 6,80 euroa. Energiaa saimme akkuun 17,1 kWh, eli runsaasti yli tarpeemme päästäksemme mökille.

Myöskään noin 130 kilomertrin matkasta Jyväskylästä Viitasaarelle ei ole enää oikeastaan mitään raportoitavaa. Matka taittuu aivan kuin millä tahansa muullakin autolla. 

Mökkeilyä ja yön yli latausta

Mökille saapuessa matkaa oli kertynyt 275 kilometriä ja keskikulutus oli 15,2 kWh/100km. Matkaa taitettiin sangen ripeitä nopeuksiakin käyttäen. Akkujen lämmöt olivat jälleen peräti 47,7 Cº tasolla, joten seuraava pikalataus olisikin ollut kovin hidasta touhua.

Akkujen kuumentumisesta ei ollut haittaa, koska laitoin auton saamaan 10A latausvirtaa punaisesta työmaapistokkeesta ja aloimme viettämään mökkiaikaa helteistä ja auringosta nauttien.

13.7.2018 matka Viitasaaren mökiltä kohti Hossan kansallispuistoa alkaa

Perjantaina 13.7 pakattiin rinkka leirivalmiuteen ja auto matkailuautomoodiin loppumatkaa varten. Aamulla akku oli taas 100% ladattu ja LeafSpy paljasti akussa olevan 38,7 kWh energiaa ja akkujen olevan jälleen jo valmiiksi helteistä johtuen kovin lämpimät.

Reittisuunnitteluun tehtiin tarkistus, koska Sähköautot -NYT! Facebookryhmästä tuli vihje, että Kajaanin pikalaturi olisi todennäköisesti epäkunnossa. Soitto operaattorina toimivan Plugitin asiakaspalveluun oli tämän vahvistanut myöskin. Siksi reittisuunnitelmaan lisättiin ylimääräinen pikalataus Kärsämäen Juustoportille.

Matkaan lähdettiin mökiltä noin kello 14.30 ja Juustoportin laturilla oltiin jo noin kello 15.20. Juustoportin laturi on Fortum Charge&Driven hallinnoima ja lataaminen maksaa 20 senttiä minuutilta. Latausta aloitellessani pohjoisen suunnasta ajaen saapui Renault Zoe selkeästi pyrkien myös lataamaan. Hän ei DC-lataamisesta mitään hyödy, joten saan ainakin sen puoleen ladata rauhassa, ajattelin.

Siispä Leafi CHAdeMoon jälleen kiinni ja lataus käyntiin RFID-avaimenperän avulla. Lataus käynistyi ensikerralla jälleen kerran täysin moitteetta. Sitten siirryin autooni ja totesin, että Jo nyt akku oli lämmennyt niin paljon, että saimme vain 39 kW:n tehoista latausta. Toisaalta akkukin oli 62% tasolla laturille saapuessa. 

Latasin 33 minuuttia ja 50 sekuntia ja sain siinä ajassa 13,77 kWh ja hinnaksi lataukselle muodostui 6,80 euroa.

Kärsämäen Juustoportilta Kajaaniin

Tämän päivän kokonaispituus olisi 416 kilometriä. Juustoportin jälkeen matkaa olisi jäljellä vielä 315 kilometria, joten edelleen tarvittiin lisää sähköä ja Kajaanin pikalaturin ilmoitetun toimimattomuuden takia yritin hiukan pihistellä sähköä ajamalla ajoitain hieman alle 100 km/h nopeuksia.

Päätin kuitenkin mennä sitkeästi Kajaanissa Ravintola Anorakiin kokeilemaan pikalatausta, koska meillä oli joka tapauksessa nälkä. Jos emme saisi pikalatausta, niin yrittäisin edes Type2.

Anorakin pihassa olevaa pikalaturia hallinnoi melko harvinaisesti Plugit ja sen omistaja on Lumme-energia. Lueskelin tovin laturissa olevia aiemmista menetelmistä poikkeavia aloitustomia. Ensin CHAdeMO kiinni autoon. Sitten laturissa olevalle netisivustolle kännykällä. Siellä sivustolla maksukorttini tiedot syötettyäni painoin käynnistä lataus -painiketta. Kuten minulle oli asiakaspalvelu vahvistanutkin, ei laturilta ollut yhteyttä kunnossa ja mitään ei tapahtunut. Sen sijaan kännykän selaimessa jäi pyörimään tyhjää lataus käynnistetään -imoitus. Päätin kuitenkin vielä kokeilla ja painelin pitkiä jaksoja laturissa olevaa vihreää fyysistä nappia. Yllätykseni oli iloinen, kun lataus yllättäen jonkun ajan kuluttua käynnistyikin. Mahtavaa.

Siten taasaen autoon tarkistamaan latauksen tehoa. Akku oli lämmennyt jo 39,6 asteeseen ja latausta tuli enää 27 kW:n teholla. Auto sai jäädä nauttimaan latausta ja siirryimme nauttimaan Ravintola Anorakin hampurilaisannoksista tyttäreni kanssa. Hyvää oli.

Tälläkään kertaa #Rapdigate ei haitannut mitään, koska lataus valmistui nopeammin kuin syömisemme. Kävin vapauttamassa ihan periaatteen vuoksi laturin syömiseni lomassa, jos vaikka joku muu sattuisi paikalle kokeilemaan onneaan. Ei tullut muita.

Kajaanista yhdellä muonatäydennyspysähdyksellä Hossan kansallispuistoon

Akku olisi riittänyt hyvin loppumatkan Hossan kansallispuistoon, mutta päätin ajoittaa muonatäydennystaukomme Suomussalmelle Jaloniemitalon Type2-latauspisteeseen. Siellä auto sai sen aikaa 6,6 kW:n tehoista AC-latausta, kun kävelimme tyttäreni kanssa läheiseen S-markettiin ostoksille ja takaisin.

Näillä siirtymillä ei enää ollut mitään tarvetta säästellä, joten ajoin aivan normaaleita ajonpeuksia käyttäen. Paitsi että maisemat alkoiva olla niin hienoja, että eihän siinä aina malttanut kovin lujaa ajaa ja pysähdelläkin piti porojen sekä maisemien takia.

Leiriytyminen ja lataus Hossan kansallispuiston leirintäalueella

Perillä leirintäalueella olimme lukuisten maisemapysäysten takia joskus 22.30 kieppeillä. Akussa oli  vielä niin pajon energiaa, ettei siihen kiinnittänyt taaskaan mitään huomiota. Leiriydyimme muiden matkailuautojen joukkoon. Laitoin säädettävän matkalatauskaapelini tolpasta löytyvään suko-pistorasiaan ja säädin saamaan ensin 16A latausvirtaa. Sulake tuntui kestävän sen. Sitten iltapesulle ja nukkumaan. Autossa oli hyvin tilaa meille kahdelle nukkua pehemällä pedillä ja korkeuskin rittii nukkumiseen hyvin. Auton ollessa kytkettynä latauskaapeliin voi auton käynnistysnappia kahdesti painamalla käyttää automaatti-ilmastointia joten meillä oli täydellinen mukavuuslämpö ja kosteudenpoistokin mukavuutta lisäämässä. Ennnen nukkumaan alkamistani kävin pudottamassa latausvirran 10A:n tasolle, jottei nukkuessani ainakaan sattuisi mitään sukopistorasian ylikuumenemista täydellisen rutikuivassa maastossa. Tuokin latausteho riittäisi meille ruhtinaallisesti.

Aamulla kymmenen paikkeilla alkoi tyttärenikin vihdoin heräillä. Aamupalaa, aamupesut ja sen jälkeen hiukan ympäristöön jalkaisin tutustumista ja auton akkukin ehti jo täyttyä.

Sähköttömälle leiripaikalle sähköautolla leiriytyminen

Ennakkotietojen mukaan Seipiniemen leiripaikalla ei pitänyt olla mitään sähköä. Paikalle päästyäni totesin kuitenkin, että olisihan siellä ollut huoltorakennuksen päässä joko suoraan pääkeskuksesta voimavirtarasiasta tai rakennuksen päästä auton lämmityslaitetolpasta otettavissa virtaa. Oikeastaan siis tulimme turhaan edellisenä iltana auton tarpeisiin nähden, mutta todellinen syy ennalta saapumiseen olikin ennemminkin matkailullinen yhdessä tyttäreni kanssa.

Leirillä olimme neljä päivää. Auto sai sen aikaa seisoa parkissa paria pientä paikallisajoa lukuunottamatta. Noiden käyntien aikana akun varaus laski 97% tasolle, joten en kokenut tarpeelliseksi ladata leirillä autoa lainkaan.

Leirin aikana meitä ja muita partiolaisia suosi aivan ennätyksellinen helle ja auringonpaiste. Ehdimme käydä karhunkierroksella, suurpetokeskuksessa, koskenlaskussa ja vaikka mitä muuta. Vesi oli kaikissa järvissä ja koskissa niin lämmintä, että siellä olisi voinut vaikka asua. Ihastuin Hossan kansallispuiston kirkkaisiin vesiin ja kuivaan kangasmaastoon sekä hiekkarantoihin kovasti. Tänne pitää tulle uudestaan.

Paluumatkalle lähtö 11.7.2018 kello 22.30

Partiolasten upeasti järjestetty erittäin elämyksellinen leiri oisi jatkunut vielä kolmen päivän ajan, mutta meidän oli pakko lähteä tyttäreni kanssa kotimatkalle, koska minulla itselläni oli pakottava aikatulu sekä pian edessä jo seuraava matka Norjan Lofooteille poikani kanssa.

Tein Plugsharen avulla reittipäätöksen kotimatkaa varten. Ajaisin läpi yön ja sovin Jyväskylään siskoni luo aamupalan torstaille noin kello 7.00. Reitti siis menisi suorempaa ja nopeampaa reittiä Kuopion kautta ja kokonaispituutta matkalle kertyisi noin 660 kilometriä. Välilataukset tekisimme Kajaanin Anorakissa, Kuopion ABC Pitkälahdella sekä Jyväskylän Kivääritehtaankadulla.

Kotimatka alkoi auringon jo alkaessa painua kohti horisonttia. Päivä oli ollut pitkä, olimmehan heränneet kello 6.30 ja lähteneet pikaisen aamupalan jälkeen koskenlaskuun ja takaisin leiriin saavuimme vasta 22.15. Sitten vain meidän leiri nopesti kasaan ja kamat autoon, pikainen iltapala ja alkureitillä järven rannalla iltapesu. Tyttäreni saisi nukkua autossa kun ajan yön yli Jyväskylään.

Paluumatkan ensimmäinen etappi Ravintola Anorakiin Kajaaniin oli pituudeltaan noin 205 kilometriä ja matka olisi kokonaisuudessaan aika merkittävästikin laskeutuva. Lisäksi keli oli aika optimaalinen, tyyni ja noin +22 astetta lämmintä. En siis kokenut mitään tarvetta erityiseen säästelyyn ajossa. Silti päätin kuitenkin alkumatkasta jonkin aikaa ajaa noin 90 km/h nopeutta, koska jostain syystä Leafin kulutus kasvaa suhteettoman paljon nopeutta tuosta nostettaessa.

Akuthan olivat jälleen jo lähtiessä noin +28C lämmöissä, joten ensimmäiselle pikalatauspisteelle ehtiessä niien lämmöt olivat nousseet jo niin korkealle, että lataustehoa jälleen rajoitettiin 33 kW:n tasolle. Tiesin, että tästä tulisi ensimmäinen todellinen #rapidgate -matkani.

Paluumatkan toinen etappi Kuopion ABC Pitkälahdelle oli noin 178 kilometriä, joten lopetin Ravintola Anorakin pihassa latauksen noin 91% kohdalla. Ehdin itsekin tuossa välissä ottaa noin 10 minuutin pikku-unet.

Kajaanista lähdin 35,2 kWh energiamäärä akussani, joten tiesin, ettei minulla ollut myöskään toisella etapilla mitään syytä säästellä ja ajoin normaaleita ajonopeuksia käyttäen alkumatkan. Viimeiset 50 kilometriä en kuitenkaan ajanut suurinta sallittua 100 km/h nopeutta, vaan noin 80 km/h nopeutta välttääkseni akun kuumenemista vieläkin lisää.

Kuopion Pitkälahden ABC:lle saavuin kello 4.36 ja akut olivat jo saavuttaneet 44,7 asteen lämpötilan. Nyt lataus kestäisi sitten jo aika pitkään, koska akkujen kuumuuden takia Leafini huoli enää 22 kW:n tehoista DC-latausta. Tunnin lataamisen jälkeen, eli kello 5.35 lopetin latauksen. Tiesin, että akussa oli jälleen jo turhankin paljon energiaa, mutta valitsin mieluummin hiukan pidemmän latauksen ja noin 45 minuutin unet.

Jyväskylään oli matkaa enää 137 kilometriä ja akussa oli Kuopiosta lähtiessä 31,1 kWh, joten nyt ei ainakaan ollut mitään syytä säästellä. Lisäksi Jyväskylässä olisi edessä joka tapauksessa yli tunnin tauko, koska kävisin latauksen aikana siskoni luona aamupalalla.

Jyväskylässä olin kello 7.15, mutta pikalaturilla vasta kello 7.29, koska vein tyttäreni ensin siskoni talon eteen asti ajamalla ja vasta sen jälkeen pikalaturille. Akussa oli edelleen 11,3 kWh energiaa, joten mitään jännitettävää ei tälläkään matkalla saa aikaiseksi toimintamatkan riittävyydestä tällä 40 kWh Leafilla. Nyt akut olivat jo todella kuumissaan, LeafSpyn paljastaessa jopa 55 asteen lämpötilan. Pikalatauksen teho oli rajoitettu 17 kW:iin. Zoe esimerkiksi saisi Type2-latauksesta huomattavasti nopeampaa latausta! Surkeaa Nissanilta! No onneksi tämä ei tälläkään kertaa minua haitannut, koska aamupalani kesti pidempään kuin lataaminen ja kävin siirtämässä välillä auton parkkihalliin saamaan pistorasialatausta. Aamupalan jälkeen auto oli 100% tasolle ladattu.

Paluumatkan viimeinen osuus Jyväskylästä kotiin oli noin 140 kilometrin mittainen, joten täydellä akulla ei taaskaan mitään tuskaa akun riittävyyden suhteen ollut ja kun enää ei tarvinnut välittää latausnopeudestakaan, niin ajoin suhteellisen reippaita ohituksiakin tehden. Toki heti ensimmäisessä ohituksessa ennen Muuramen moottorien alkua jyrkässä ylämäessä ohituskaistalle siirtyessäni totesin, että akun kuumenemisen johdosta oli moottoriteho rarjoitettu 80 kW:n tasolle. Tuosta rajoituksesta ei kuitenkaan ollut mitään haittaa, koska auto kulki yli kotimaamme suurimpien sallittujen nopeuksien edelleen ja ohikin pääsi muista, joskin hiukan pienemmällä kiihtyvyydellä.

Paluumatka 675 kilometriä sujui hyvin #rapidgatesta huolimatta Leafilla

Paluumatkalle kertyi pituutta paikallispyörimisten myötä yhteensä 675 kilometriä. Koko paluumatkan keskikulutus oli 14,3 kWh/100 km. Täydellä akulla pystyy suotuisissa olosuhteissa ajamaan helposti yli 200 km latauspisteiden välejä. #rapidgate on täyttä totta ja se hidastaa kuumina päivinä pikalataamista ärsyttävän pian. Minulle ei ollut mitään haittaa tälläkään kertaa lataamisen hidastumisesta, koska nautin mielelläni ne ajat lyhyitä unia sekä aamupalaa rauhassa.

Tuon paluumatkan perusteella sanoisin, että Leafilla pystyy ajamaan #rapidgatesta huolimatta noin 600-650 km matkan 10 tunnissa. Tosin esimerkiksi Ioniqilla se on mielekkäämpää akuston lämmänhallinan ja sen kautta hidastumattomien lataustaukojen ansiosta. 

Mielenkiintoisena sattumana paluumatkallani oli, että en maksanut sen liikenne-energiasta senttiäkään! Kajaanin ravintola Anorakin laturi ei keskustellut eteenpäin. Kuopion Pitkälahdella on edelleen tarkoituksellisesti ilmainen lataus. Jyväskylän Kivääritehtaankadulla Virtapiste oli tehnyt asiakaslähtöisen ratkaisun ja sallinut tunnistatumattomat lataukset laitevian takia. Ymmärrän, että useita 40 kWh Leafin omistajia #rapidgate saattaa ärsyttää ennenpitkää latauksen hidastumisesta aiheutuvien matkaviiveiden lisäksi myös nousevan energiakulun myötä. Nimittäin pikalaturit ovat normaalisti hinnoiteltu aikaperusteisesti ja se on mielestäni oikea ratkaisu. 

Seuraava matkani onkin hiukan pidempi

Kirjoitaessani tätä blogitarinaa olen jo matkalla kohti seuraavaa sähköautoseikkailuani. Olen mökillä ja kirjoitan tarinaa kauniin auringonlaskun siivittämänä. Aamulla matka Leafillani jatkuu vielä pidemälle, nimittäin jatkamme poikani kanssa matkaa käsivarren kautta Norjan Lofooteille. Palaan siihen uudessa erillisessä tarinassa matkani jälkeen. 

 

 

Keskustelu

Olavi
23.07.2018 12.59

Hieno kirjoitus, myös Suomussalmen type1 (22kwh?) lienee edelleen ilmainen ja ehkäpä S-markettia lähempänä on saman katon alla K-supermarket, Alko ja Tokmanni, 100m Kuusamoon päin 5-tien toisella puolella.

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Arkisto

nwdb