09.12.2018

Hyundai Kona Electric 64kWh:lla 408 km mökkimatka Vantaalta Viitasaarelle

Olen blogissani edustanut mielipidettä, että sähköauto ei sovi vielä kaikille. Olen myös käyttänyt sähköauton sopivuuden mittarina sitä, että toimintamatkan tulee riittää kaikkiin arjen säännöllisiin ajoihin ilman välilatausta sekä säännöllisesti toistuviin mökki- ja mummolamatkoihin joko ilman välilatausta tai yhdellä välilatauksella.

Nyt Hyundai Kona Electric tarjoaa pääkaupunkiseudun ihmisillekin aivan uudenlaista sähköautoilun mahdollisuutta pitkän toimintamatkansa ansiosta. Testasin tätä ajamalla Konalla Autoverkkokaupan pihasta Vantaalta Viitasaarelle mökkeilemään, eli 408 kilometrin mökkimatkan.

Tässä blogitarinassa on kokemukset tuosta mökkimatkasta, joka alkoi Autoverkkokaupan nopean ja ytimekkään koeajoon luovutusmuodollisuuden jälkeen. Auton luovuttanut herrasmies tiesi, että tunnen sähköautot ja Hyundainkin entuudestaan, joten emme keskittyneet auton tekniikkaan juuri lainkaan ja tässä hän todella luki ajatukseni.

Konan pakkaaminen matkaa varten

Hyundain Kona on selkeästi pienempi auto kuin oma Leafini ja sen tuntuu lähinnä tavaratilan koossa, joka on suunnilleen samaa kokoluokkaa (373l) kuin VW Polossa. Meitä oli nyt kaksi miestä, minä ja poikani matkalla, joten saimme helposti tavarat mahtumaan konttiin. Jos tyttäristäni kaksi olisi ollut myös mukana, olisi tavaratilan hattuhylly pitänyt irroittaa.

Tavaratilan pohjan alla on hieman lisätilaa, joka on täytetty suurella latauskaapelin kuljetuspussilla. Itse jättäisin tuon aika herkästi pois matkasta ja täyttäisin senkin tilan tarpeen mukaan matkatavaroilla. Itse latauskaapeli nimittäin mahtuu huomattavasti pienempäänkin tilaan, kuin mitä sen kuljetuspussi vie.

Konaan on sallittu peräti 80 kg kattotaakka, joten tavaratilaa voi hakea lisää myös katolta. Valitettavasti tähänkään sähköautoon ei ole vetomassaa tyypitetty, joten jos vetokoukun saakin asennettua, voi sitä käyttää lähinnä polkupyörän kuljettamiseen telineessä.

Kuljettaja saa erinomaisen ajoasennon

Tavaroiden pakkaamisen jälkeen oli edessä ajoasennon säätäminen. Tässä koeajoyksilössä oli lisävarusteinen nahkasisustus ilmastoiduilla etupenkeillä. Molempien istuimien runsailla sähkösäädöillä ja ratin riittävällä pituus- ja korkeussäädöllä hyvä ja tukeva ajoasento löytyi hetkessä. 

Noteerasin välittömästi, että 176 cm pitkälle kuskille istuin on kuin tehty myös istuinosan pituuden osalta, joka ei ole kovinkaan yleistä nykyautoissa Volvoa ja joitain Bemarin erikoisistuimia ja vastaavia lukuunottamatta.

Totesin myös, että omien istuinsäätöjeni jälkeen kuskin taakse mahtuu itseni mittainen matkustaja vielä mukavan väljästi joka suunnassa. Polville on riittävästi tilaa, pääntilaa riittää vaikka hattupäässä istuen ja kengätkin sopivat hyvin. Usein sähköautoissa, joissa akku on matkustamon alla on etuistuimen alla turhan matala tila takamatskustajan varpaille, mutta ei siis tällä kertaa. Istuinlämmitystä takaistuimelle ei ole.

Matkaanlähtö 99% ladatulla akulla

Matkaanlähtövalmisteluina tarkistin ensin eco-ajon asetukset ja poistin käytöstä talviajosetuksen, joka ylläpitää akun lämpöjä sähköllä. Totesin tuon olevan tällä matkalla turhaa. Valitsin ajotilaksi eco, koska ajaisin käytännössä koko matkan vakionopeussäätimellä tasaista nopeutta ylläpitäen, eikä muiden ajotilojen mahdollisesti ripeämmästä kaasuun vastaavuudesta olisi mitää hyötyä. Lämmityksen asetin 20 asteen pyyntöön automaatti asetuksella. Kuljettaja ainoastaan -lämmityksen asetusta en tietenkään käyttänyt, koska poikani oli kyydissä. Asetusten asettelun jälkeen auton ilmoittama toimintamatka arvio oli 393 kilometriä. Ei ollenkaan paha!

Keskikulutusmittarissa oli auton saadessani korkea 29,9 kWh/100 km lukema joistain lyhyistä siirtelyajoista johtuen. Nollasin tuon kulutusmittarin sekä keskikonsolissa olevan eco-ajon historiatiedot kerätäkseni tietoa vain omista ajoistani.

Lyhyt tutustuminen navigaattoriin auttoi syöttämään kohteeksi Viitasaaren mökin. Navigaattori ilmoitti pikaisen laskutoimituksen jälkeen jäljellä olevaksi matkaksi 396 kilometriä, mutta tiesin sen toteutuvan yli 400 kilometrin mittaisena. Kaikki navigaattorit haluavat ajattaa mökille reittiä, jossa tulee hidasta hiekkatieosuutta huomattavasti enemmän. Tämä hiukan pidempi reitti on itseasiassa nopeampi. Navigaattori myös herjasi, että kohdetta ei välttämättä saavuteta ja kysyi etsimään latauskohdetta reitiltä. Päätin jättää sen nyt väliin ja katsella tilannetta matkalla.

Mukavaa ja sujuvaa matkantekoa

Lähdimme etenemään englanninkielisen navigointiohjeistuksen mukaisesti kehätietä kohti Lahdentietä. Ajaisimme Lahden kautta Jyväskylään ja siitä Viitasaaren ohi lähes Pihtipuutaalle ja siitä pientä hiekkatietä mökille.

Heti kehätielle päästyäni laitoin autossa vakionopeussäätimen päälle ja aloin nauttimaan matkanteosta. Konan adaptiivinen vakionopeussäädin toimii mielestäni pehmeämmin edessä ajaviin autoihin reagoiden kuin oman Leafini. Konassakin se kuitenkin ylireagoi edestä erkanemiskaistalle hidastavien autojen takia jarruttelemalla liikaa. Niihin tosin on jo oppinut ennakoimaan painamalla kevyesti valmiiksi kaasua.

Konan ajolinja-avustin toimii mielestäni paremmin ja pehmeämmin kuin Leafini tai Ioniqin vastaava. Tästä ajoavustimesta todella tykkään, kun taasen omassa Leafissani edelleen 45 tkm jälkeenkin mietin, että pidänkö siitä vai enkö ja ajan kuitenkin käytännössä aina se päällä. Nyt kun keli oli selkeä tunnisti kaista-avustin hyvin tiemerkinnät ja osasi toimia siis erinomaisesti.

Matka vain sujui meidän nauttiessa hyvästä musiikista. Konan poppivehkeet jytkivät aika kivasti ainakin tässä yksilössä. Noin 50 kilometriä Lahden moottoritietä ajettuani säädin sähköllä penkkini etureunan ylöspäin, istuimen eteenpin ja pudotin istuimen takaosan alimpaan asentoon, säädin selkänojaa hiukan enemmän kallelleen ja korostin hieman ristiseläntukea. Nyt kelpaa istuskella ja nauttia matkasta. Kokeilimme myös istuinten tuuletustoimintoa, mutta nyt ei ollut tarvetta sen päällä pitämiseen.

Lahden moottoritiellä hetken aikaa mietin auton melutasoa. Se on erilaatuinen kuin omassa Leafissani. Molemmissa kuuluu ainoastaan rengasääniä. Konassa mielestäni jostain takaa kuuluu hiukan voimakkaampi rengasmelu. Totesin, ettei tämä melutaso minua häiritse, mutta saisihan se olla tämän hintaisessa autossa vähäisempikin.

Ajan yleensäkin nopeusrajoitusten mukaisesti, mutta näissä koeajoissa pyrin ajamaan korostuneen tarkasti navigaattorilla tarkistettua suurinta sallittua tai muun liikenteen mahdollistamaa nopeutta. Nyt liikenne oli niin vähäistä, että ajoimme siis tarkoin 100 km/h nopeutta moottoriteitä eteenpäin.

Nyt oli joulukuulle aika ihanteellinen sähköautokeli. Pääosin kuiva tie, ehkä pientä pintakosteutta paikoitellen. Lämpötila nollan kieppeillä ja melko tyyntä. Konan kulutus asettui moottoritiellä 17,2 kWh/100 km tasolle, kun moottoritie päättyi Heinolan jälkeen. Olimme siis ajaneet Vantaalta Lahteenpäin niin pitkälle, kuin moottorietietä riitti, eli 150 kilometriä. Toimintamatka-arvio näytti, että akulla pääsisi vielä 231 kilometriä. Eli tässä vaiheessa olisi ollut toteutumassa 381 kilometrin kokonaisrange, mutta se tulisi muuttumaan, koska tästä eteenpäin käytettävissä olevan nopeus laskee.

Olisin halunnut ajaa yhtä soittoa vähintään Jyväskylään asti nähdäkseni riittäisikö akku perille asti ilman yhtään välilatausta, mutta kuskit tarvitsivat tauokoa ennen kuin auto latausta.

Lounas ja vessatauko Hartolassa Neste Jari-Pekassa sekä pikalatausta samalla

Hartolan lähestyessä emme pojan kanssa tienneet kumpi on kovempi paine: kauhea vessahätä vai nälkä. Kaksi miestä suljetussa tilassa kupla otsassa ja nälkäkiukkua potien ei voi olla liikenneturvallisuutta lisäävä tekijä, joten käänsin auton Hartolan Neste Jari-Pekkaan. Ennen lounaalle ja vessaan menoa laitoin Konan saamaan CCS-pikalatausta, vaikka akussa oli vielä 53% lataustaso. Mittaristo näytti latausta tulevan ensin 40 kW:n teholla, mutta arvelen sen kivunneen nopeasti 50 kW:n tasolle. En kuitenkaan jäänyt seurailemaan tilannetta, koska en olisi tarvinnut kuin ihan pikkuisen varmuuslatauksen päästäkseni perille. Menin siis sisälle Jari-Pekkaan.

Todella pikaiseksi tarkoitetun lounaan ja vessatauon mitta venyi ruokaa odotellessa 33 minuuttiin ja akkuun ehti kertyä 18,8 kWh lisää energiaa. No ainakin nyt riittää akussa virtaa vaikka pitäisi heti lähteä mökiltä takaisin päin. Pitkän matkan optimointia varten autoa ei olisi vielä tuossa kohtaa kannattanut ladata ainakaan näin kauaa, koska Konassakin latausteho laskee akun täyttyessä. Tosiaalta näin lyhyellä mökkimatkalla sähköauton latailun järjestelyillä ei ollut mitään merkitystä, joten voi keskittyä täysin kuljettajan ja matkustajan huoltamiseen.

Pelkästään ajelua mökille asti

Tuon Jari-Pekan pysähdyksen jälkeen sitten olisin vuorossa pelkästään ajelua mökille asti. Jyväskylässä olisi ollut tarjolla pikalatauksia, mutta ohitimme ne tyytyväisinä ajellen. Hirvaskankaalla olisi kyllä edelleen yksi maan tärkeimmistä pikalatauspaikan lisäystarpeista, mutta Konalla ohitimme senkin nyt hymyillen ja musiikista nauttien.

Perille mökille saavuimme kello 17.55 ja akussa oli vielä 26% varaustaso jäljellä ja toimintamatka-arvio näytti vielä autolla pääsevän 97 kilometriä. Autolla olisi voinut vaikka siis heti lähteä kotimatkalle ottaen kivenheiton päässä olevasta Niemanharjun Nesteeltä hiukan lisää sähköä päästäkseni Jyväskylään asti.

Koko matkan pituudeksi toteutui 408 kilometriä ja keskikulutus toteutui koko matkalla 15,8 kWh/100 km. Koko matkan kulutuksesta 92% kului auton liikuttamiseen, 5% lämmittämiseen ja 3% muuhun elektroniikkaan. Akun ylläpitolämmitykseen tai jäähdytykseen ei kulunut tällä matkalla lainkaan energiaa.

Auto lataukseen ja saunaan

Laitoin auton mökillä suoraan sähköpääkeskuksessa olevaan punaiseen voimavirtapistorasiaan saamaan latausta. Käytin siis omaa säädettävää latauskaapeliani ja asetin sen käyttämää 10A:n latausvirtaa, eli noin 2,1 kW:n lataustehoa. Suuremmalle ei ollut tarvetta, koska tuokin riittäisi yllinkyllin tarpeisiimme ja kotimatkaamme. Auton mukanahan tulee 12A:n latausvirtaa käyttävä sukokaapeli, mutta pidän varmempana ja turvallisempana käyttää näin pitkissä lataussessioissa voimavirtarasiaa, joka on kokonaisuudessaan tehty kestämään paljon suurempiakin rasituksia.

Yhteenveto Konalla tehdystä 408 kilometrin mökkimatkasta

Konan kulutus toteutui siis koko matkalla 15,8 kWh/100 km tasolle, eli akku olisi riittänyt 405 kilometrin matkaan. Perustellusti siis otin pienen latauksen matkalla. Siihen olisi riittänyt kovastikin noin 5-10 minuutin pikatauko Jyväskylässä. Akku olisi myös riittänyt koko matkaan, jos olisin hypermailannut ajamalla esimerkiksi moottoritien hitaammin. Mutta siihen ei todellakaan ole tarvetta näin isolla akulla, enkä minä ainakaan jaksaisi saati haluaisi moisia aikoja istua yhtä kyytiä autossa. Mieluummin ajan rajoitusten mukaan ja pidän tauon ja samalla lataan hiukan.

Jos tuosta muodostuneesta kulutuksesta ja akun koosta hiukan spekuloin, niin esimerkiksi 600 kilomerin mökki- tai mummolamatka olisi vielä ainakin minun makuuni sangen jouhevaa Konalla tehden, jos vain pikalataus sattuu edes suunnilleen sopivalle kohdalle. Oletetaan, että ensin ajetaan 350 kilometriä yhtä soittoa. Akussa on silloin noin 8 kWh energiaa jäljellä, eli  noin 12,5% (laskin 16kkWh/100km). Silloin tauko ja auto pikalataukseen. Noin 45 minuutin ruokailun ja muun virkistäytymisen aikana akkuun on ehtinyt kertyä noin 45,5 kWh:n energiamäärä, eli akussa on silloin 71% varaustaso. Tuolloin lataus alkaa jo hidastua merkittävästi ja kannattaa matkaa jatkaa senkin takia. Nyt akkuun kertyneellä energialla pääsee noin 285 kilometriä. Eli noin 600 kilometrin mökkimatkaan jää vielä reilusti akkuun varallekin energiaa. Jos perheen matka kestää parikin lataustaukoa, niin noin 900 kilometrin matka sujuu kahdella noin 45 minuutin lataustauolla. Toki sitten kun suurteholaturit lisääntyvät, putoaa tuo latausaika tuosta tauoilla alle 30 minuutin, mutta niitä on Suomessa vasta yksi kappale.

Hintaahaan tuollaiselle 408 kilometrin matkalle kertyy lähinnä oman sähkön hinnan mukaan. Energiaa koko matkalla kului 64,5 kWh ja jos maksaa sähköstä varsin yleisen 0,12 - 0,13 euroa/kWh (sisältäen myynti, siirto ja kaikki verot), niin koko matkan lataamiseen kuluu sähköä noin 8,20 euron arvosta. Matkalla otettu pikalataus on kalliimpaa, mutta sitä tarvitaan niin vähän, ettei sillä ole mitään merkitystä kuluihin.

Kyllä Konalla kelpaa siis ajelle pidempiäkin matkoja.

Tulossa Kona Electricista lisää tarinoita

Pysy kuulolla... Tulossa lisää tarinoita Konasta. Ainakin tarina paluumatkasta lumipyryssä mökiltä kotiinpäin. Silloin kulutus nousi aika merkittävästi, tosin keli ei paljon raskaammaksi voi tulla sähköautolle. Tulossa on myö erillinen tarina pienistä lataushaasteista lumipyryn takia. Koeajoni siis jatkuu ja tarinoita on tulossa lisää.

 

 

Keskustelu

Tuleva leafisti?
18.12.2018 20.36

Kiitos hienosta blogista, informatiivista luettavaa ja olet jaksanut tehdä sitä pitkäjänteisesti jo monen vuoden ajan. Mukava myös huomata ettet turhaa yritä tehdä ”salonkikelpoista” juttua, rosoa saa olla.

Mitenhän nuo hirvaskankaalaiset (tai äänekoskiset) ja viitasaariset huoltoasemat tai kaupat saataisiin vielä investoimaan latauspisteisiin? On jopa huvittavaa kun katsoo Plugitin ja Fortumin latausasemakarttoja ja huomaa, että Nelostien varrella Jyväskylästä pohjoiseen seuraava piste on vasta Pihtiputaalla ja alueella on havaittavissa selkeä ”latauspisteaukko”.

Sähköautoileva motor
18.12.2018 21.35

Hei nimimerkki Tuleva Leafisti?
kiitos palautteesta. Positiivinen palaute lämmittää aina mukavasti.
Ja rosoa on, koska en ole ammattitoimittaja, vaan kirjoittelen näitä tarinoita arjesta. Ja sähköautoilijan elämä on välillä vähintään rosoista.

Mutta siinäpä se hyvä kysymys onkin, millä musta Keski-Suomi saataisiin heräämään sähköisen liikenteen aikakauteen. Olen kyllä aika ahkerasti yrittänyt lähestyä paikallisia toimijoita. Toistaiseksi turhaan. Vitsailenkin ettei sinne pääse kuin höyryveturilla tai hevospelillä. No onneksi 40 kWh Leafin toimintamatka ei enää ole merkittävä rajoite edes noilla seuduilla.

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Kirjoituksen avainsanat

BEV Hyundai Kona sähköauto sähköautomatkailu

Arkisto

nwdb