21.11.2025
Uusi Renault 4 E-Tech (Comfort Range Iconic) - astetta persoonallisempi crossover
Renaultilta on tullut sen verran päteviä autoja viime aikoina, että lähdin suorastaan innoissani tutustumaan myös uuteen Renault 4:een. 4 jatkaa pitkälti uuden Renault 5:n jalanjäljissä, eli kyseessä on modernisoitu versio klassikosta. Siinä missä Renault 5 on varmasti yksi vuoden suurimpia yllättäjiä ja ansainnut paikkansa Vuoden Auto Suomessa -finaalissa, jää uusi 4 puolestaan vähän jonkinlaiseksi väliinputoajaksi. Siinä on olemassa kaikki ainekset 5:n kaltaiseen täysosumaan, mutta…
Käydäänpä ihan aluksi läpi Renault 4 -mallin historiaa. Alkuperäinen Renault 4:han oli varsin briljantti, 60-luvun ranskalainen taidonnäyte. Se oli halpa, riemukas ja käytännöllinen. Eli juuri sellainen auto, jota ranskalaiset kaipasivat esimerkiksi maaseudulla, mutta jolla pystyi liikkumaan helposti myös kaupungissa. Autosta tulikin nopeasti oikea jokapaikanhöylä ja sitä suosivat niin maanviljelijät, opiskelijat kuin perheetkin. Renault 4 oli itse asiassa yhtiön ensimmäinen etuvetoinen perheauto. Muotonsa osalta se oli korkea ja laatikkomainen, ja muoto olikin osa sen ikonisuutta. Sillä oli monia erilaisia lempinimiä eri puolilla maailmaa, esimerkiksi italialaiset kutsuivat sitä sammakoksi ja Suomessa se tunnettiin Tipparelluna. Mutta, niinhän se on, että rakkaalla lapsella on yleensä monta nimeä ja monelle Renault 4 oli rakas menopeli. Auton valmistus kesti vuodesta 1961 aina vuoteen 1994 saakka, eli yli 30 vuotta, ja tuona aikana autoa valmistettiin yhteensä yli 8 miljoonaa kappaletta. Osasyy auton suosioon saattoi olla se, että se oli yksinkertaisempien aikojen yksinkertainen auto, joka vähät välitti trendeistä. Se oli ennen kaikkea käytännöllinen työkalu.
Suomessakin on monia, joille Renault 4 – tuttavallisemmin Tipparellu – on aikoinaan ollut osa arkea. Siksi autolla on yhä erityinen paikka monien sydämissä. Eikä sitä ole vaikea ymmärtää, sillä alkuperäinen Renault 4 oli sympaattinen ilmestys, ja siihen liittyvä nostalgia on monille hyvin merkityksellistä.
Nostalgialla on usein myös suurta kaupallista arvoa ja tämän ranskalaiset ovat fiksusti tunnistaneet. Tämän he tunnistivat ensin jo Renault 5:n kohdalla ja nyt he päättivät herättää myös 4:n uudelleen henkiin. Mutta, onko uusi 4 mistään kotoisin? Siitä päätin ottaa selvää, kun Lahden Autosalpa tarjosi minulle auton pariksi päiväksi testiin.
Jos aloitetaan ulkonäöstä, niin uuden 4:n muotokielessä on kieltämättä samaa laatikkomaisuutta kuin alkuperäisenkin version muotokielessä. Mutta, siinä missä alkuperäinen oli käytännössä vain jonkinlainen laatikko neljällä pyörällä, näyttää uusi 4 ihan autolta. Siihen on itse asiassa haettu vaikutteita useammastakin eri suunnasta. Sen olemuksessa on samanlaista retrofiilistä kuin uudessa 5:ssa, mutta myös jotakin samaa kuin legendaarisessa Mini Cooperissa. Auto eroaa kuitenkin 5:sta siinä mielessä, että se luokitellaan kompaktiksi crossoveriksi, kun taas Renault 5 on aidosti pieni kaupunkiauto. Tästä päästäänkin myös pienimuotoiseen ongelmaan. Rellu 4 on kompakti, mutta ei tarpeeksi kompakti ollakseen ”pikkuauto”. Toisaalta se on liian kompakti yrittääkseen olla mitään sen suurempaakaan. Voidaan siis puhua tietynlaisesta dilemmasta. Mikä on uuden Renault 4:n varsinainen pointti? Jatketaan eteenpäin, miettiessämme vastausta tähän.
Sisältä Renault 4:n on yhtä pikantin persoonallinen kuin 5:nkin ja huomio kiinnittyy heti tyylikkäisiin yksityiskohtiin. Ovien ja kojelaudan soft-touch-materiaalit, kojelaudan keltaiset tikkaukset sekä valaistu mallinimi tuovat sisustukseen näyttävyyttä. Ajotilan mukaan vaihtuva tunnelmavalaistuskin on hieno. Kaikkien viimeaikaisten Renault-mallien ohjaamot ovat itse asiassa olleet erittäin onnistuneita kokonaisuuksia. Sisustuksesta huokuvan trendikkyyden voisi kuvitella vetoavan myös nuorempaan, niin kutsuttuun TikTok-sukupolveen.
Tosin, hivenen nykytrendien vastaisesti autosta löytyy paljon myös fyysisiä painikkeita. Keskikonsolista löytyy selkeä painikerivi, ja auto käynnistetään perinteiseen tapaan painikkeella. Moni sähköauto on nykyään niin sanotusti aina valmiustilassa, eli pelkkä jarrupolkimen painaminen ja vaihteen kääntäminen D-asentoon riittää. Renault 4 sen sijaan tarjoaa perinteisemmän tavan käynnistää auto.
10-tuumaisen keskinäytön takaa löytyy samanlainen Google-pohjainen openR link -käyttöliittymä kuin muistakin uusista Relluista ja se toimii kieltämättä pirun hyvin, kuten olen varmaan aiemminkin maininnut. Koska käyttöliittymä on tosiaan Google-pohjainen, autosta löytyy valmiina myös Googlen karttapalvelu, joka onkin yksi parhaimmista markkinoilta löytyvistä navigointipalveluista (ainakin se on pitkälti ajantasaisin niistä).
Mainittakoon, että 4:sta löytyy myös samanlainen tekoälyavustaja kuin uudesta 5:stakin, eli Reno-nimellä kulkeva Renaultin virallinen avatar. Sen saa aktivoitua ”Hei Reno” -äänikomennolla ja se pystyy esimerkiksi avaamaan ikkunat pyydettäessä tai kytkemään päälle ratinlämmittimen.
Koeajoauton varustelutaso on Iconic, mikä on varustelutasoista korkein. Muita varustelutasoja ovat, järjestyksessä, Evolution ja Techno. Autosta löytyy esimerkiksi sellaisia varusteita kuin 18-tuuman alumiinivanteet, adaptiivinen vakionopeudensäädin, automaattinen ilmastointi, LED-ajovalot, lämmitettävät etupenkit ja ratti, lämmitettävä takalasi, lämpöpumppu, parkkitutkat ja pysäköintiavustin sekä älyavainkortti. Eli siitä löytyy pitkälti kaikki tarvittava perusarkeen.
Ennen kuin tutustutaan tarkemmin Renault 4:n tiloihin, kurkataanpa auton varsinaiset mitat läpi. Pituutta autolta löytyy 4 140 mm, leveyttä 1 800 mm ja korkeutta 1 570 mm. Auton akseliväli on 2 624 mm. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Renault 5:n pituus on 3 922 mm, leveys 1 774 mm, korkeus 1 498 mm ja akseliväli 2 540 mm. Autojen väliltä löytyy siis pienoinen kokoero. Autot kuitenkin pohjautuvat samaan AmpR Small -pohjarakenteeseen, eli ne ovat siinä mielessä jonkinlaisia sisarautoja. Mitkä ovat sitten Renault 4:n varsinaisia kilpailijoita? No, niitä ovat ainakin Ford Puma Gen-E, Hyundai Inster ja esimerkiksi Peugeot e-2008. Kaikki näistä kuuluvat samaan ja melko suosittuun kompakti crossover -segmenttiin.
Tilojen osalta pieni akseliväli tarkoittaa sitä, että takapenkillä on Renault 4:ssa hyvin ahdasta. Jos etupenkki on itseni kaltaisen, 194-senttiä pitkän henkilön säädöillä, ei takapenkillä käytännössä pysty istumaan. Näinhän oli tilanne toki myös Renault 5:n kohdalla, mutta silloin puhuttuunkin aidosta ”pikkuautosta”. Siksi odotinkin, että tilanne olisi 4:n kohdalla hivenen parempi. Auton akseliväleissä on kuitenkin eroa, mutta ei sekään tietysti aina kaikkea kerro.
Etupenkeilläkään ei tilaa ole liiaksi. Tilat jäävät pidemmälle kuljettajalle ainakin leveyssuunnassa hivenen kapeaksi, mutta asian kanssa voi elää. Varsinaiseksi ongelmaksi ajoasennon kohdalla muodostuu sen sijaan se, että ratin syvyyssäätö ei ole riittävä. Ratti jäi nimittäin liian kauaksi ainakin itselläni, enkä tästä syystä saanut erityisen hyvää ajoasentoa (mikä on jännä, koska muistaakseni vastaavaa ongelmaa ei ollut 5:n kohdalla). Ainoa ratkaisu olisi ollut siirtää penkki lähemmäksi, mutta sitten minulla olisi ollut puolestaan polvet suussa. Hieman lyhyemmälle kuljettajalle tämä ei luonnollisestikaan muodostu ongelmaksi, mutta asia jäi harmittamaan itseäni siksi, koska auton ajettavuudessa itsessään ei ole mitään vikaa. Puhutaan siitä hetken päästä lisää.
Tavaratilaa uudesta 4:sta löytyy yhteensä 420 litran verran, eli se mitä hävitään takapenkin tiloissa, kiritään kiinni sitten tavaratilan puolella. Tavaratilan lattian alta löytyy myös 44 litran lisälokero esimerkiksi latauskaapelia varten. Takapenkkien selkänojat kaadettuna tavaratilan koko on mahdollista kasvattaa jopa 1 405 litraan. Mainittakoon lisäksi, että tavaratilan aukko on leveä ja lastauskorkeus matala, joten tavaroiden lastaaminen kyytiin on varsin helppoa.
Mennäänpä sitten siihen ajettavuuteen. Ohjaustuntuma on autossa kohdallaan, ja pitkälti samanlainen kuin Renault 5:ssakin, eli sopivan eläväinen. Ihan hiukkasen kritisoin 5:en koeajon yhteydessä sitä, ettei se ollut ajettavuudeltaan aivan niin pikantti tai hullunhauska, kuin mitä etukäteen odotin, mutta korostettakoon nyt, että auto oli tästä huolimatta todella mukava ajettava. Odotukseni olivat vain ennakkohypen perusteella ehkä vähän liian korkealla. Palatakseni 4:een, sen ohjaus on herkkää ja autoa on helppo pyöritellä vähän ahtaammissakin paikoissa. Toisaalta auto tuntuu myös yllättävän vakaalta. Koeajopäivien aikana talvikelit olivat paikoittain melko haastavat, mutta se ei juurikaan tuntunut ratin takana, mikä on aina hyvä merkki. Mitä tulee puolestaan alustaan, on siitä vaikea keksiä suurempia moitteita. Epätasaisuudet ja töyssyt se tuntuu selvittävän melko vaivattomasti, eikä kaikki imeydy suoraan selkärankaan.
Tehoa uudesta 4:sta löytyy yhteensä 150 hevosvoiman verran (pois lukien edullisin versio, josta sitä löytyy 120 hevosvoiman verran). Tuo määrä tehoa riittää kiidättämään tämän 1 410 kilon painoisen menopelin nollasta sataseen 8,2 sekunnissa, mikä taitaa olla pitkälti keskitasoa nykysähköautojen standardeilla, mutta toisaalta ihan kelpo suoritus omassa segmentissään.
Autosta löytyy suhteellisen pienikokoinen, 52 kWh -kokoinen akku ja maksimirangea Iconic -varustelutasolla olevalle versiolle luvataan yhteensä 396 kilometriä. Todellisempi lukema lienee kuitenkin kesäkeleissä vähän alle 300 kilometrin paikkeilla ja talvikeleillä puolestaan jonkin verran päälle 200 kilometrin paikkeilla. WLTP-kulutus Iconic-varustetasolla olevalle autolle on 15,6 kWh / 100 km, mutta omassa ajossani (noin parinsadan kilometrin matkalla) pääsin noin 20 kWh / 100 km -lukemaan.
4:n range jää pienoiseksi pettymykseksi, koska nykysähköautojen standardeilla tuo alkaa olemaan aika vähän. Mutta, jos tällainen auto hankitaan esimerkiksi ”kauppakassiksi” tai sillä ajellaan vain lyhyitä ajoja urbaanissa ympäristössä, ei range välttämättä ongelmaksi muodostu.
Entä auton hintapuoli sitten? No, aivan kuten uuden 5:nkin tapauksessa, on uusi 4 erittäin kilpailukykyisesti hinnoiteltu. Auton alkaen-hinta on vain vajaat 30 tuhatta euroa ja tällaisen Iconic-varustelutasolla olevankin version hinta on vain vajaat 37 tuhatta euroa. Todettakoon, että koeajoyksilöstä löytyy lisäksi vielä joitain erillisiä lisävarusteita, joten tästä syystä auton hinta on vajaat 40 tuhatta euroa.
Miten sitten luonnehtisin uutta Renault 4:sta kokonaisuutena? No, kuten jo alussa kirjoitin, siinä on kaikki ainekset olemassa uuden 5:n kaltaisen täysosumaan, mutta aivan sellaiseksi se ei yllä. Se ei missään nimessä ole huono auto, vaan se rokkaa esimerkiksi ajettavuutensa ja tavaratilansa osalta. Istuintilat jäävät yhtään pidempiä ihmisiä ajatellen turhan pieneksi ja range voisi olla parempi, mutta sen mitä se häviää käytännöllisyydessä, se kirii kiinni persoonallisuudessa. Auton ulkoisessa habituksessa on kuitenkin luonnetta ja mukavaa retrohenkeä. Se on oman tiensä kulkija, mutta silleen hyvällä tavalla. Uusi Renault 4 ei ole kaikille, mutta joillekin se voi olla juuri se oikea. Vaikka niille oman tiensä kulkijoille.
Kiitokset vielä Lahden Autosalpa -liikkeelle auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.
Keskustelu
Ei kommentteja
