09.12.2016
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.
Neljäntenä kuolemansyntinä on laiskuus. Harmittomalta haiskahtava leppoisuus irrottaa tosiasiassa kuljettajan yhteisön konventioiden hellästä huomasta ja palauttaa tämän alkukantaiseksi eläimeksi.
Autoilun maailmassa laiskuus ilmenee kaikkine harmaansävyineen välinpitämättömyytenä. En tarkoita välinpitämättömyydellä pelkästään turvavälinpitämättömyyttä, vaan myös ylinopeutta huolimattomuuttaan tai muiden painostuksesta, auton huoltamisen laiminlyöntiä sekä auton ajamista vireystilan ollessa heikko. Laiskuus ilmenee haluttomuutena kunnioittaa itseään ja muita autoilijoina. Laiskuutta kuolemansyntinä voisi kutsua kansankielellä myös munattomuudeksi.
Myös valtiovalta liikennesuunnitteluun liittyvine ammattilaisineen voi langeta laiskuuden syntiin. Tästä esimerkkinä ovat satunnaisten koulujen ympärille ripotellut ”sinä ajat” -valo-opasteet. Sinä ajat -opaste ei ole liikenneviraston epäonnistunut kampanja ikään kuin herätellä autoilija siihen todellisuuteen, että hänen käsissään tosiaan on liikuteltavana toistatuhatta kiloa painava metallista ja muovista koottu hökötys, vaan nämä sinä ajat -opasteet kertovat autoilijan nopeuden. Nopeuden ollessa alle nopeusrajoituksen opaste palkitsee autoilijan hymynaamalla. Nopeuden ollessa yli nopeusrajoituksen opas rankaisee autoilijaa surunaamalla. Autoilijan ajaessa tarkalleen nopeusrajoituksen mukaan autoilija jää kokonaan ilman elektronista tarraa.
Voi olla, että syntiin langenneet liikennesuunnittelijat kuvittelevat, että koulujen ympärillä ajelevat autoillaan koululaiset. Asia ei kuitenkaan ole näin, koska harvoilla ympärillä olevien koulujen oppilailla on ajokortti. Lähinnä osalta lukion viimeisiä vuosia viettäviltä löytyy ajokortti, mutta monilla heistäkin lappu on mukana lähinnä todistamassa täysi-ikäisyyttä. Pahoin pelkään myös, että lukiolaisiin tällaiset elektroniset tarrat eivät tehoa. Ensimmäisten luokkien jälkeen tarrojen ja leimojen tehokkuus taitaa ihmisille inspiraation lähteenä loppua.
Asian voi ratkaista laiskottelematta, synnittä, ja halvemmalla. Kouluja ennen pystytetään tienposkeen selkeä nopeusrajoitusmerkki luvulla 40 ja alle teksti: ”koululaisia”. Tällä tavoin liikennesuunnittelijat ilmaisevat luottamuksen autoilijaa kohtaan. Jos luottamus autoilijaa kohtaan on menetetty ja taustalla löytyy tietotekniikkakansan innokkuus elektroniikkaa ja rahan keruuta kohtaan, niin sinä ajat -merkin kohdalle voisi pystyttää rehellisen nopeudenvalvontakameran. Elektroninen pönttö opettaisi ratin takana vaeltavaa orgaanista pönttöä ylinopeuden turmiollisuudesta salaman nopeudella. Kenen mieli voisi pahoittua ylinopeussakosta, jonka olisi laiskotellut koulun vierestä? Nyt tässä syntiin langenneessa välikausitakissa meillä on koulujen lähellä vain mittauspiste, josta voi tarkistaa kuinka paljon nopeusmittari mahdollisesti näyttää väärin.
Onni onnettomuudessa on, että näiden koulujen sisällä annetaan lapsille maailmanluokan opetusta, joka saa lapset toimimaan koulun ulkopuolella niin, etteivät herkästi jää auton alle. Opetuksen sanoma on taas sitä luokkaa, että autoilijaan pitää suhtautua kuin liikkuvaan robottiin, joka ei pysty tunnistamaan ympäristöään eikä säätelemään käyttäytymistään. Autot ovatkin nykyajan villieläimiä urbaanille liikkujalle. Syntiinlankeemuksen seurauksena on saavuttu infernaaliseen tilanteeseen, jossa taajama-alueella suojellaan autoilijoita jalankulkijoilta materiavahinkojen välttämiseksi.
Keskustelu
Ei kommentteja
