16.09.2026
Rikasta ja köyhää - kisa bensamittaria vastaan
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Ajotietokone näytti, että polttoainetta olisi vielä 170 kilometrin matkalle. Lahteen, jossa olin suunnitellut pitäväni pienen lepo- ja verryttelyhetken, oli matkaa muistini mukaan 120 kilometriä. Tämän tiedon pohjalta päätin tankata vasta Lahdessa, koska menovettäkin olisi vielä yli puolisataa kilometriä
Matka alkoi hyvissä mielin. Liikennemerkit olivat kanssani samaa mieltä matkan pituudesta Lahteen. Ajotietokone hiljalleen tiputteli kilometrejä polttoaineen riittävyydestä. Lempeä kesäillan ajo oli lähtenyt hyvin käyntiin ja purjehdin pitkin Lahden moottoritietä auringon laskiessa hiljalleen taustalla.
Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että luku polttoaineen riittävyydestä ei ollut muuttunut ainakaan viimeiseen 20 kilometriin. Olin hiukan huolestunut. Horisontissa näkyi matelemassa elämästä rapsahtanut hopean ja ruskean laikukas Mersun pakettiauton. Päätin ottaa siitä suojaa ja tekosyyn pudottaa runsaasti nopeuttani. Luottoni Kian kykyyn mitata polttoaineen määrään oli hetkellisesti menetetty. Pelkäsin, että mittaus oli jäänyt jumiin: ajotietokoneen kilometrit eivät muuttuneet ja mittaristossa viisari ei värähtänyt.
Loputtomalta tuntuneen köröttelyn ruosteisen Mersun takana polttoaineen vähyydestä muistuttava valo lopulta syttyi. Huokaisin syvään ja olin ensimmäistä kertaa elämässäni hiukan onnellinen tästä oranssista varoitusvalosta. Tämä oli pieni helpotus, koska tämä varmisti, että mitari toimi ainakin jollain tasolla. Joskus joku oli kertonut, että polttoaineen vähyydestä kertova valo syttyy, kun polttoainetta on vielä 100 kilometrin matkalle. Ajotietokone kertoi polttoaineen riittävän 109 kilometrin matkalle ja matkaa Lahden Renkomäkeen olisi alle 50 kilometriä.
Luotin omiin mittareihin, vaikka luotto olikin yhtä seitinohut kuin ajotietokoneeseen. Toivoin yhä kovemmin, että edessä mateleva pakettiauto ei poistuisi edestä, jotta tekosyy maksimaaliseen polttoaineen säästelyyn pysyisi. Jos ajaisin samaa nopeutta yksin, joutuisin laittamaan hätävilkut päälle.
Lopulta Renkomäen ABC:n mainostolppa pulpahti esiin taivaanrannasta ja tiesin selviäväni polttoainepumpuille asti. Pelkästää polttoainejärjestelmässä pitäisi olla dieseliä maaliin asti. Pystyin melkein jo haistamaan eltaantuneen rasvan nenässäni ja haave pienestä hampurilaisesta ja kupista kahvia iltapalaksi kirposivat mieleeni.
Tankkasin 20 litraa polttoainetta. Käynnistäessäni auton polttoainemittari pomppasi puoliväliin. Tämä lyhyellä matematiikalla tarkoittaisi, että polttoainetta olisi tankissa ollut jäljellä noin viidestä kuuteen litraa. Matkaa olisi voinut vielä taittaa helpostikin 100 kilometriä, jopa ehkä perille asti.
Kotiin päästyäni menin oitis tietokoneen ääreen tarkastamaan, mitä varoitusvalo oikeasti tarkoittaisi. Internetin mukaan varoitusvalo tarkoittaisi, että polttoainetta olisi enää 50-100 kilometrin matkan verran, koska polttoainetta järjestelmässä oli enää viisi litraa. Samalla varoitettiin lähes tyhjällä tankilla ajamisen turmiollisuudesta polttoainejärjestelmälle. Missään ei ollut enää mitään järkeä. Varoitusvalohan oli syttynyt 40 kilometriä ennen tankkauspaikkaa. Minun olisi pitänyt olla tankkauspaikalla lähes kuivan tankin kanssa.
Keskustelu
Ei kommentteja
