31.05.2020
JMK-Rallit - Ouninpohja
Aamu virkosi kuulaana ja kuivana, kun saavuin ralliradion toimitukseen. Sain utelun haluisinko olla viimeisen erikoiskokeen maalissa olla ottamassa vastaan kuljettajien kommentteja. Vastasin välittömästi kyllä. Viimeinen erikoiskoe oli Ouninpohja. Olisi suuri kunnia ja ilo olla yhden rallihistorian legendaarisimman taipaleen päädyssä näkemässä, kuulemassa ja haistelemassa kuljettajien tunnelmia.
Sain kuitenkin ensimmäiseksi tehtäväksi menne tarkastelemaan tunnelmia katsastuskonttorille. Kaikki ralliautot tarkastettaisiin ja todettaisiin kilpailuun sopiviksi. Katsastusasemalle oli pitkä ralliautojen jono, jonka pärinä pörinä täytti ilmatilan ennen kuin ensimmäistäkään kilpuria näkyi. Katsastuskonttorilla ralliautotulvasta huolimatta oli seesteinen tunnelma. Harvat autot saivat pieniä huomautuksia pienistä yksityiskohdista eikä yhtäkään autolta taidettu evätä pääsyä kilpailuun.
Odotin kisakeskuksessa sormet syyhyten pääsyä päästä seisomaan rallin pyhälle maalle. Lopulta kello oli tarpeeksi ja annoin itselleni luvan lähteä kokemaan Ouninpohjan taika ensimmäistä kertaa. Matkasin kisakeskuksesta kohti Tamperetta ja Länkipohjan kohdalla käännyin kohti kisan viimeistä maalia.
Pikataipaleen legendaarisuudesta huolimatta tarkastuspisteellä oleva haastattelupaikka oli koruton. Oli vain hiekkatie ja metsää. Ei patsaita menneistä sankareista, ei muistokylttejä tai jälkeäkään takavuosien sankariteoista. Oli hiukan pettynyt. Ralliradiosta vaadittiin saada tuoreeltaan kommenttia. Ei ollut juurikaan sanottavaa. Olin nähnyt kolme joutsenta, mutta päätin olla antamatta tästä tiedotetta. Lopulta tulivat nolla-autot ja vip-auto. Kohta saapuisivat maanteiden kuninkaat kaikkensa antaneina.
Ralliautot tulivat jättimäisen pölypilven saattelemina. Sain Ouninpohjan kasteen, kun hienojakoinen hiekkapilvi tunkeutui joka paikkaan. Haastatteluja ottaessa hampaiden välissä narskui Ouninpohja. Nahkatakki, pipo ja farkut hiljalleen kuorruttautui vaaleanruskeista ralliautojen tuomista pölypilvistä.
Kuskit pölypilvineen toivat suuren skaalan tunteita, joita Ouninpohja koruttomassa legendaarisuudessaan oli aiheuttanut. Toiset kuskit olivat tyytyväisiä ajoon, joku oli raivoissaan, toinen tuntui elävänsä onnellisimpia hetkiä ja jollakin ei ollut mitään sanottavaa. Yksi kuski otti kypärän pois päästä, avasi hiukan ajohaalaria ja kuskin päästä nousi höyryä.
Kotikisaansa ajava Joonas Lindroos Bemareineen oli Ouninpohjan nopein. Joonas Lindroos voitti koko kisan kovalla marginaalilla toiseksi tulleeseen. Neljän erikoiskokeen kisassa Lindroos onnistui repimään 50 sekunnin kaulan. Jotkut veikkasivat Lindroosin ylivoiman johtuvan siitä, että Lindroos tunsi paikallisena erikoiskokeet kuin omat taskunsa. Saattoi väitteet pitää paikkaansakin, mutta entä jos Lindroos on vain pirun nopea kuski. Olihan Lindroos menestynyt aikaisemminkin.
Päästyäni takaisin kisakeskukseen menin ulos rallimakkaroiden äärelle. Päälystin makkarani sinapilla ja hiljaa tyytyväisenä makkaraa syödessäni katselin, kun ihmiset innokkaina jonottivat ilmaisia ämpäreitä itselleen. Tunsin elämäni hyvin suomalaisessa hetkessä: kuuma makkara, ilmaisia ämpäreitä ja autolla kaahailua metsän keskellä hiekkatiellä.
Keskustelu
Tämä on testikommentti
