23.04.2020
JMK-Rallin ralliradion etkot
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Edellisen kerran tapaan ralliradio järjesti rallien etkot, perjantai-iltaa sijoittuva lähes improvisoitu ralliaiheinen tai aihetta sivua radioshow. Tämä tarkoitti aiheeseen sopivaa musiikkia, löyhä etukäteissuunnitelma ja mahdollisesti yllätyshaastateltavia.
Edellisellä kerralla juttelin kahden nuoren naisen kanssa autoilusta. Lämmin talvi ja epävarmuus siitä käynnistetäänkö koko rallia, oli tehnyt minut hiukan araksi ja laiskaksi. En ollut suunnitellut edes ajatuksen tasolla mitään enkä yrittänyt houkutella vierasta keskustelemaan tunniksi autoiluun liittyvistä asioista. Tämä tarkoittaisi, että vetäisin soolona.
Ralliradio kuitenkin päätettiin pitää järjestettäisiin rallia tai ei. Tein mielikuvaharjoittelua autoillessani puhuen yksinäni mitaten, kuinka kauan pystyisin pitämään yllä monologia aiheista autoilu tai ralli. Mittatulokseksi tuli jaksaisin noin Jyväskylästä Jämsään asti puhua pulputtaa yksinäni. Se riittäisi, jos vain soitattaisin jotain jämsäläistä musiikkia niihin väleihin, kun tulevani johtopäätöksieni päätepisteille.
Tein yleisesti ralliradio käyttöön etukäteismateriaalia haastattelemalla tapahtumaan liittyviä henkilöitä. Kisajohtaja antoi omat pohdintansa ja katsauksensa tulevaan kisaan. Toinen haastateltava oli suomalaisen rallin veteraania, joka oli nähnyt ralliautojen kyntämistä pitkin sorateitä jo 1970-luvulta lähtien. Ralli oli ollut hänen alkuaikoina jokamiehen harrastus, kun tavalliseen henkilöautoon tarvitsi lisätä vain turvakaaren auton ollakseen kisakuntoinen kulkine. Nykyään kuski kuin kuski autoineen tarvitsee sponsoreita, koska harvempien lomapakko yksinään kestää kuluja, joita kisoihin osallistuminen ja auton ylläpito kestää.
Äänite kohtasi huonoa onnea. Jokin lähistöllä ollut lähetin antoi tykytys- ja siritysääniä kuin ennen vanhaan kännykät kaiuttimiin. Toisekseen viereisessä huoneessa liimailtiin tarroja tapahtumassa jaettaviin ämpäreihin. Rallin talkooväen innostus puuhasta oli niin kova äänistä, että varsin kirosanoilla ryyditetyt lausahdukset tulivat kirkkaina ja selkeinä äänitteelle. Jouduin nöyrästi ilmoittamaan muille rallitoimituksen henkilöille, ettei toisesta äänitteestä tullut julkaisukelpoinen.
Kaikesta etukäteistyöstä huolimatta tunsin olevani tyhjän päällä. Olin luvannut hoitaa perjantai-illan ohjelmasta ainakin tunnin yksinäni. Mikki kuitenkin oli edessäni ja eetteri vapaana pohdinnoilleni.
Kevyen pelastuksen koin, kun yksi ralliin osallistuvista kuskeista oli sattunut harhailemaan kisakeskukseen. Vaimonsa innokkaan kannustuksen siivittämä kuski suostui istumaan mikin eteen ja vaihtamaan ajatuksia tulevasta kilpailusta ja henkilökohtaisesta rallihistoriastaan samalla, kun improvisoin kysymyksiä eetteriin. Haastattelusta kaikesta huolimatta tuli asiallinen ja tapahtuman asiaraamien sisällä pysyvä. Olin tyytyväinen.
Haastateltavan jo aikoja sitten lähteneenä, valittelin WRC-rallista tulleen tylsää, koska tehdastalleja oli vähän. Ainoana valonpilkahduksena koin Kalle Rovanperän. Lopulta löysin itseni kertomassa hennkilöautoliikenteen ilmiöstä nimeltä ystävällinen herrasmies. Kerroin, kuinka aina jouduttuani pulaan tien päällä autoni kanssa, joku ystävällinen henkilö on tullut pelastamaan pulasta. Kuvittelin olevani hauska, mutta mitä pidemmälle asiaa kynin sanallisesti, huomasin, että edes itse en ollut kiinnostunut aiheesta. Päästin itseni ja kuuntelijat pahasta laittaen runsaasti musiikkia tulemaan.
Keskustelu
Ei kommentteja
