Parin tunnin koeajot: uusi Renault Rafale Hybrid

Parin tunnin koeajot -osiossa koeajetaan uusia ja käytettyjä autoja. Ensifiiliksen ja pintaraapaisun perusteella on tarkoitus antaa koeajoraportin päätteeksi arvio siitä, että ostaisinko auton vai en (jos hakusessa olisi sen kaltainen automalli).  

Äkkiseltään Rafale kuulostaa joltain etelä-eurooppalaiselta adonikselta, ja voihan se olla toki sitäkin, mutta se on myös Renaultin uusi automalli. Se on saanut nimensä itse asiassa ranskalaiselta Caudron-Renault Rafale kilpalentokoneelta, jolla Héléne Boucher lensi useita ennätyksiä. Esimerkiksi vuonna 1934 Boucher lensi 140 hevosvoimaisella Caudron-Renault-monokoneella naisten uudeksi maailmanennätykseksi huippunopeuden 445 kilometriä tunnissa. Aivan heti ei tosin itselle aukene, että minkä takia tällainen keskikokoinen katumaasturi on nimetty juurikin jonkin kilpalentokoneen mukaan, sillä kyseessä on enemmän tai vähemmän tavalliseen arkeen suunniteltu menopeli. Tosin, Renaultin suunnittelijoille on pakko antaa krediittiä siitä, että he ovat kyllä saaneet suunniteltua Rafalesta varsin räyheän näköisen ilmestyksen, etenkin kokomustana, kuten on tämä koeajoyksilö. Terävät kulmat ja vihaisen näköiset etuvalot antavat autolle kivasti luonnetta ja ehkä se näiden osalta muistuttaa jollain tasolla esimerkiksi ranskalaista Dassault Rafale -suihkuhävittäjää, jonka kanssa se jakaa myös nimensä. Tyylikkäältä se joka tapauksessa näyttää ja Rafale on varmaankin yksi parhaimman näköisistä hybrideistä, mitä markkinoilta tällä hetkellä löytyy, ainakin omassa hintakategoriassaan. Se näyttää hyvältä, katsoi sitä oikeastaan mistä kulmasta tahansa, ja se on yhtä trendikäs kuin ranskalainen huippumalli pariisilaisessa muotinäytöksessä.

Tässä välissä täytyy sanoa pari sanaa ranskalaisten autojen ainaisesta parjaamisesta. Ranskalaiset ovat historian saatossa tehneet paljon huonojakin autoja, mutta viime aikoina meininki on muuttunut tyystin. Jos katsotaan pelkästään Renaultia, niin Scenic E-Tech ja 5 E-Tech ovat molemmat todella hyviä autoja. Peugeotinkin uusimmista malleista olen kuullut pelkästään hyvää ja joku sen uusista malleista on tulossa itselleni testattavaksi lähiaikoina. Ihmiset ovat monesti liikaa historiansa vankeja ja omat, nihkeät kokemukset jostain parinkymmenen vuoden takaa saattavat helposti kantaa tähän päivään saakka, vaikkei niillä olisikaan enää mitään tekemistä nykytilanteen kanssa. Ranskalaisilla autonvalmistajilla on oma painolastinsa johtuen muutamista epäonnistuneista yrityksistä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, mutta annetaan heille uusi mahdollisuus. Rafale on loistava esimerkki siitä, että ranskalaisuus voi olla myös vahvuus. Ja, jos katsotaan tarpeeksi kauas taaksepäin ajassa, esimerkiksi kultaiselle 80-luvulle, niin silloinhan ranskalaiset todella osasivat tehdä autoja. Nostetaan esimerkeiksi vaikkapa legendaariset viistoperät, eli Renault 5 GT Turbo ja Peugeot 205 GTi.

Mutta, hypätäänpä sitten takaisin Rafaleen, jonka Lahden Autosalpa tarjosi minulle pariksi tunniksi koeajoon. Kuten mainitsin, ulkoisesti auto on todella tyylikäs ja myös sporttinen, ja sitä kelpaa kyllä esitellä naapureille. Ulkoasusta löytyy myös hienoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sähkönsiniset sävyt etusäleikössä. Sisätilat eivät nekään tuota pettymystä. Ohjaamo on ilmeeltään hyvin pitkälti samankaltainen kuin uudessa Renault 5:ssakin ja se on pelkästään hyvä asia. Löytyy tyyliteltyjä yksityiskohtia, etenkin Alpine-varustelutasolla, joka on tässä koeajoyksilössä (tarkka varustelutaso on Hybrid E-Tech 4x4 300 hv plug-in atelier Alpine 4Control). Nyt osa teistä miettii, että mikä ihmeen Alpine? Onko Rafalella jotain tekemistä esimerkiksi alppien kanssa? No, ei ole, vaan kyse on Renaultin omistamasta kilpa- ja urheiluautomerkistä. Alpine on vuosien saatossa ollut näkyvästi esillä esimerkiksi moottoriurheilun parissa ja vuonna 1973 sen tehdastalli voitti valmistajien maailmanmestaruuden rallissa. Nykyään Alpinen voi bongata F1-sarjasta, jossa sillä on omaa nimeään kantava talli, jonka kuljettajina toimivat tällä hetkellä muuten ranskalainen Pierre Gasly ja argentiinalainen Franco Colapinto.

Palataanpa sitten takaisin Rafaleen. Ohjaamosta löytyy openR link -niminen multimediajärjestelmä, johon kuuluvat siis keskinäyttö ja digitaalinen mittaristo. Molemmat niistä tuntuvat toimivan erinomaisesti ja niiden käyttö on intuitiivista. Ne ovat myös hyvin näyttäviä visuaalisilta ilmeiltään. Mitä tulee muutoin multimediajärjestelmään, siitä löytyy useita Googlen sovelluksia ja Renault onkin kehittänyt koko järjestelmän yhteistyössä Googlen kanssa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että siitä löytyy esimerkiksi Googlen karttapalvelu, eli patongit ovat siltä osin hyvin uunissa.

Näytön alta löytyy lisäksi fyysiset painikkeet muutamille tärkeille toiminnoille, kuten esimerkiksi ilmastoinnille. Tiedän, että mainitsen painikkeista jokaisen koeajon yhteydessä erikseen, mutta mainitsen niistä niin kauan, kunnes ne alkavat taas yleistymään enemmän. Viitteitä tällaisesta suuntauksesta on onneksi jo olemassa.

Kojelaudasta löytyy tyylikäs tunnelmavalaistus, jonka värimaailmaa saa säädettyä haluamakseen. Alpine-varustelutasoon kuuluvat alcantara-penkit, joista löytyy taustavalaistut Alpine-logot. Täytyy muuten myöntää, että jo pelkkä alcantaran tuoksu saa auton tuntumaan astetta enemmän premium-autolta. Tietyllä tapaa voi sanoa, että istuminen Rafalessa tuo pienen tipan luksusta arkeen.

Jos katsotaan tarkemmin auton varustelua, niin voi sanoa homman olevan aika hyvin hanskassa. Autosta löytyy jo vakiona esimerkiksi LED-ajovalot ja kaukovaloautomatiikka, lämmitettävä tuulilasi ja takalasi, äsken mainitsemani tunnelmavalaistus ja openR link -järjestelmä. Parhaimmalla varustelutasolla, eli koeajoautostakin löytyvällä atelier Alpine -tasolla autosta löytyy myös sellaisia lisävarusteita kuten 21-tuumaiset alumiinivanteet, 360-kamerajärjestelmä, karttatietoja hyödyntävä mukautuva vakionopeudensäädin, kameranäkymän perusteella säätyvä aktiivinen iskunvaimennus ja 4Control advanced -nelipyöräohjaus. Erillisinä lisävarusteina autoon saa esimerkiksi myös HUD-näytön, sähköisesti himmennettävän solarbay-panoraamalasikaton ja Harman Kardonin kaiutinjärjestelmän. Myös nämä varusteet löytyvät siis tästä koeajoyksilöstä. Kun katsotaan tarkemmin edellä lueteltuja varusteita, niin voidaan sanoa, että ranskalaiset eivät ole todellakaan lähteneet nöyristelemään. He ovat selvästikin pistäneet parastaan Rafalen kehittelyssä.  

Ajettavuustuntuma on Rafalessa aika samankaltainen mitä se oli esimerkiksi aiemmin koeajamassani Scenic E-Techissäkin, ainakin mitä tulee ohjattavuuteen. Molemmat autot käyttävät samaa, Renault-Nissan-Mitsubishi allianssin paljon hyödyntämää CMF-CD -alustaa, joka on käytössä esimerkiksi Renault Espacessa, Nissan Qashqaissa ja Mitsubishi Outlanderissakin.

Auton parin tonnin painon tuntee jossain määrin normiajossa, mutta toisaalta nelipyöräohjaus tarjoaa ketteryyttä käännöksissä ja kääntöympyrä on varsin pieni. Aktiivinen iskunvaimennus tarjoilee sopivassa suhteessa pehmeyttä ja jämäkkyyttä ajamiseen, tosin atelier Alpine -varustelutasosta löytyvät 21-tuuman renkaat ovat varsin matalaprofiiliset, mikä tarkoittaa sporttisempaa ajotuntumaa (ja vähän töksähtelevämpiä hidasteiden ylityksiä). Koeajoyksilöstä löytyy myös neliveto, mikä tuo vakautta etenkin talviolosuhteisiin. Kaiken kaikkiaan Rafale on ajettavuuden osalta vahvasti plussan puolella.

Koeajamani Rafale on ladattava hybridi, mutta autosta on saatavana myös pienitehoisempi, itselataava versio. Ladattavasta hybridistä tehoa irtoaa 300 hevosvoiman verran ja nollasta sataseen se kiidättää auton 6,4 sekunnissa, mikä on ihan kelpo suoritus. Mainitsemisen arvoista on, että kiihtyvyys 80 kilometristä tunnissa 120 kilometriin tunnissa vie vain 4 sekuntia, mikä on nopeammin kuin useimmilla sen kilpailijoilla. Ohittamisen ei pitäisi siis tuottaa vaikeuksia Rafalella, mikä on aina hyvä asia. 

Kulutuksen osalta Rafalella päästään todella maltillisiin lukemiin. Ladattavalla hybridillä, sähkön ja polttomoottorin tehdessä yhteistyötä, arvioitu keskikulutus on niinkin pieni kuin 0,7 litraa satasella. Jos sähkömoottorista on akusto tyhjänä ja ajellaan vain polttomoottorilla, päästään silti niinkin maltilliseen lukemaan kuin 5,8 litraa satasella, mikä on oikein hyvä suoritus tämän kokoiselle autolle. Pelkällä sähköllä pitäisi puolestaan päästä optimiolosuhteissa jopa 105 kilometriä. Ihan siihen tuskin päästään tosielämässä, mutta jos päästään edes lähelle, on se ihan kunnioitettava suoritus.

Entä sitten istuintilat? Istuintilaa Rafalesta löytyy mukavasti. Hyvän ajoasennon löytäminen ei tuota vaikeuksia, edes näin 194-senttisenä kuljettajana, ja penkit ovat myös varsin mukavat istua. Vaikka kuljettajan penkki olisi omilla säädöilläni, mahtuu takana silti istumaan hyvin ja polvien ja etupenkin väliin jää reilusti tilaa, kiitos pitkän (2,74 metrin) akselivälin. Sama akseliväli löytyy myös saman alustan omaavasta Espacesta. Viisihenkinen perhe mahtuu näin ollen hyvin helposti matkustamaan Rafalessa ja täytyy toivoa, että yhä useampi perheellinen käy ainakin koeajamassa Rafalen.

Tavaratilaakin löytyy autosta kattavasti, yhteensä 539 litran verran. Sinne mahtuvat siis perheen kauppakassit ja mökkitavarat ilman suurempia ongelmia.

Rafale vaikuttaa sen verran hyvältä, että moni varmaan miettii nyt sen hintaa. Renaultin hintataso on pitkään ollut melko maltillinen, mutta Rafalesta löytyy toisaalta sen verran paljon kaikkea mielenkiintoista, että senhän on pakko näkyä myös hinnassa. Vai onko sittenkään? Tällä parhaimmallakin varustelutasolla Rafalen hinta on vajaat 53 tuhatta euroa, mikä on toki iso raha, mutta ei kuitenkaan kovin iso, kun miettii mitä sillä rahalla ihan oikeasti saa. Näyttäkää minulle tämän kokoluokan auto, joka näyttää yhtä hyvältä, ja josta löytyy alcantaraverhoilua, aktiivista iskunvaimennusta, nelipyöräohjausta, nelivetoa ja niin edelleen. Aivan, kovin montaa selvää kilpailijaa ei tule edes mieleen. Tämän koeajoyksilön hinta on rapiat 57 tuhatta euroa, mutta hintaa nostavat muutamat ylimääräiset lisävarusteet, kuten esimerkiksi aiemmin mainittu solarbay-panoraamalasikatto.  

Rafalen alkaen-hinta on melko maltillinen, rapiat 41 tuhatta euroa. Sillä hinnalla irtoaa siis tuo itselataava hybridi. Ladattavien hybridien alkaen-hinta on puolestaan vajaat 49 tuhatta euroa.

Jos nyt katsotaan hieman kilpailijoita, niin sellaisia ovat esimerkiksi Cupra Formentor ja Peugeot 408. Jossain määrin sellaisiksi voidaan laskea myös saksalaiset premium-autot, kuten Audi Q5 Sportback ja BMW X4. Itselataavien osalta Formentor ja 408 vievät voiton hinnan suhteen, mutta ladattavien versioiden osalta kaikki kolme ovat melko samalla viivalla. Audi ja Bemari ovat sitten jo merkittävästi kalliimpia.

Rafale on taas yksi hieno esimerkki siitä, että ranskalaiset ovat keksineet itsensä uudelleen. Ranskalaisia autoja on aivan turha lähteä parjaamaan nykypäivänä pelkkien ennakkoluulojen perusteella. Käykää ainakin ensin itse koeajamassa jokin uusi ranskis ja sanokaa sitten mitä ihan oikeasti olette siitä mieltä. Kokeilemallahan se aina parhaiten selviää. Rafale kuitenkin viimeistään osoittaa, että Rellu aikoo tosissaan lyödä kapuloita rattaisiin kilpailijoilleen. Jo parin tunnin koeajon perusteella on helppo todeta, että Rafale on hinta-laatusuhteeltaan yksi parhaimmista hybrideistä, mitä on viime aikoina tullut vastaan.

Lopuksi haluan antaa taas kiitokset Autosalpa Lahdelle auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.