27.11.2025
Parin tunnin koeajot: uusi Kia Niro
Vuonna 2016 julkaistu Kia Niro on ollut varsin suosittu auto niin Euroopassa kuin globaalistikin. Heti lanseerauksensa jälkeen autoa tilattiin Euroopassa vain muutamassa kuukaudessa yli 23 000 kappaletta ja viime vuonna Kia ilmoitti, että Niro-mallisarja oli ylittänyt miljoonan myydyn auton rajapyykin globaalisti. Auto on ollut varsin suosittu myös Suomessa ja jotain tästä kertoo myös se, että Niro voitti Vuoden Auto Suomessa -palkinnon vuonna 2023. Eli myös kotimaiset autotoimittajat ovat Niroon tykästyneet.
Siksi ajattelin, että olisi jo aikakin koeajaa kyseinen auto. Hain uuden Kia Niron (1,6 GDI Hybrid EX DCT) testiin Lahden Wetteristä ja päätin ottaa selvää, että millaisesta menopelistä oikein on kyse.
Nirohan on itse asiassa ollut yksi Kian tärkeimmistä moderneista malleista. Ei siksi, että se olisi nopein, pramein tai suurin niistä, mitä se ei siis ole. Vaan siksi, koska siitä muodostui jonkinlainen symboli Kian sähköistymiselle. Niron evoluutio perinteisestä hybridistä ladattavaan versioon ja myös täyssähköiseen versioon heijastelee hyvin koko autoteollisuuden painopisteen siirtymistä perinteisistä polttomoottoreista sähköisiin voimalinjoihin.
Ensimmäisen Niron kehittelyhän alkoi jo 2010-luvun alkupuolella, kun Kian emoyhtiö Hyundai alkoi keskittämään resurssejaan entistä enemmän kohti hybridiautojen kehittämistä. Siihen mennessä Hyundai oli jo lanseerannut ensimmäisen hybridimallinsa, eli Sonatan, ja oli suunnittelemassa Ioniqia. Samoihin aikoihin myös Kialla pohdittiin, että kuinka sen onnistuisivat murtautumaan alati kasvavaan hybridi-crossover -segmenttiin.
Niron konseptimalli esiteltiin jo vuonna 2013 Frankfurt Motor Show:ssa ja se sai varsin positiivisen vastaanoton yleisön keskuudessa. Näin ollen Kia jatkoi Niron työstämistä ja vuonna 2016 lanseerattiin sitten auton tuotantoversio. Se oli rakennettu samalle perusrakenteelle kuin Ioniq ja ilmestyessään sitä oli saatavilla ainoastaan perinteisenä hybridiversiona. Vain vuotta myöhemmin Kia laajensi Niro-mallistoa myös ladattavalla hybridiversiolla ja vuoden 2018 loppupuolella Kia julkisti sitten täyssähköisen version Nirosta.
Auton toinen sukupolvi julkistettiin vuonna 2022 ja samalla se merkitsi myös vaihtoa toiseen modulaariseen perusrakenteeseen, joka kulkee nimellä K3. Se on suunniteltu monille erilaisille voimansiirtovaihtoehdoille, kuten hybridi-, ladattava hybridi- ja täyssähköversioille. Perusrakenteen osalta joudutaan luonnollisesti aina tekemään jonkin sortin kompromisseja, kun se on tarkoitettu erilaisille voimansiirtovaihtoehdoille. Mutta, on siinä toisaalta myös yksi hyvä puoli. Ostajalla on tällöin enemmän vaihtoehtoja. Jos joku tykästyy Niroon autona muutoin, mutta ei välitä täyssähköisyydestä, hän voi valita saman auton sitten esimerkiksi ladattavana hybridinä. Tai, jos hän ei koe lataamista lainkaan mielekkäänä ajatuksena, hän voi valita auton perinteisenä hybridinä. Valinnanvaraa riittää. Tosin, mainittakoon, että tämän vuoden (Suomen) hinnastosta ei Niron täyssähköistä versiota enää löydy. Viime vuoden malliversioita sen sijaan saattaa ymmärrykseni mukaan olla edelleen tarjolla. Niron täyssähköisen version tuotannon lopetuksestahan on kuulunut huhuja ja ymmärtääkseni Kia olisi jatkossa panostamassa enemmänkin esimerkiksi EV3:een.
Mutta, lähdetäänpä sitten tutustumaan tarkemmin tähän hybridi-Niron tämän vuoden malliversioon.
Niro ei ole ulkoisesti mitenkään erityisen räväkän näköinen menopeli, vaan sen olemus on kaikin puolin hyvin neutraali. Se ei sinällään oikein herätä tunteita suuntaan tai toiseen, mitä tulee siis puhtaasti estetiikkaan. Niro ei ole siis mitenkään erityisen seksikäs auto, mutta eivät kaikki sellaista asiaa autoissa haekaan. Toisaalta, ei Niro ole myöskään mitenkään erityisen ruma auto. Se on yksinkertaisesti vain… neutraali.
Sama pätee tietyllä tapaa myös ohjaamoon. Yleisvaikutelma ratin takana istuessa on hyvin selkeä. Mittaristo on hyvän kokoinen (4,2 tuumaa) ja informatiivinen. Keskinäyttökin on hyvän kokoinen (10,25 tuumaa) ja sen takana oleva käyttöliittymä ajaa asiansa. Tosin, en olisi pistänyt yhtään pahakseni, jos uudesta Nirosta olisi löytynyt samanlainen ccNC-käyttöliittymä kuin Kian uusista EV-malleistakin.
Auton keskikonsolista löytyy kosketuspohjaisia painikkeita iso määrä, mikä on kieltämättä mukava asia. Kaikkea ei tarvitse hallita siis vain keskinäytön kautta. Niron ohjaamosta on itse asiassa kovin vaikea keksiä valittamista, koska kaikki siellä toimii niin hyvin. Se on sinällään myös paljon perinteisemmän oloinen kuin Kian uusien EV-mallien ohjaamoratkaisu, ja toimii ainakin itselleni paremmin.
Koeajoautossa oleva EX DCT -varustelutaso on toiseksi alhaisin saatavilla olevista tasoista. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että kaikki perusvarusteet löytyvät autosta, mutta ei juurikaan mitään ylimääräistä. Autosta löytyy esimerkiksi 2-alueinen automaattinen ilmastointi, 16-tuuman alumiinivanteet, adaptiivinen vakionopeudensäädin, LED-ajovalot kaukovaloautomatiikalla, lämmitettävä ratti, navigointijärjestelmä, edessä ja takana olevat parkkitutkat sekä peruutuskamera. Nirosta on lisäksi saatavilla myös Business Premium -ja Business Luxury -varustelutasot. Luxury -taso sisältääkin sitten jo esimerkiksi Harman Kardonin -äänentoistojärjestelmän, HUD-näytön ja lämmitettävät takapenkit.
Istuintiloiltaan Niro on ehdottomasti positiivinen yllätys. Itseni kaltainen 194-senttiä pitkä henkilökin saa ratin takana varsin hyvän ajoasennon. 
Suurin yllätys piilee kuitenkin takapenkin jalkatiloissa. Jos etupenkki on itseni säädöillä, mahtuu taakse silti helposti istumaan ja tilaa jää vähän jopa penkin ja polvien väliinkin. Enpä olisi tätä etukäteen uskonut, kun puhutaan kuitenkin suhteellisen kompaktista crossoverista. Niro saattaakin istuintilojensa ansiosta olla erittäin pätevä vaihtoehto esimerkiksi uutta, edullista autoa etsivälle pienemmälle perheelle.
Tavaratilaakin löytyy Nirosta oikein mukavasti. Koeajoauton kaltaisessa hybridiversiossa tavaratilan koko on 451 litraa ja täyssähköisessä versiossa puolestaan 495 litraa. Autoon mahtuu siis pienemmän perheen mökkitavaratkin mukaan. Niroa voisi luonnehtia jopa pienoiseksi tilaihmeeksi, eli tilankäytön osalta korealaisten voidaan sanoa tehneen erinomaista työtä.
Ajettavuus on toinen osa-alue, missä Kia Niro yllättää erittäin positiivisesti. Ohjaus tuntuu luontevalta ja vakaalta, ja ajaminen on helppoa. Alusta ei ole turhan jämäkkä, vaan sitä voisi luonnehtia sopivan tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Liian moni nykypäivän crossover tavoittelee sporttista ajotuntumaa, vaikkei auto muutoin millään tavoin sporttinen menopeli olisikaan. Niro on puolestaan rehellisesti sitä mitä se on.
Tehoa tällaisesta perinteisellä hybridivoimalinjalla varustetusta Nirosta löytyy yhteensä 136 hevosvoiman verran. Ladattavasta hybridiversiosta tehoa löytyy puolestaan jonkin verran enemmän, yhteensä 178 hevosvoimaa. Niro ei ole mikään raketti, mutta sen tehot ovat kuitenkin riittävät tekemään ajamisesta suhteellisen vaivatonta. Ja, jos nyt sitten kaipaa sitten vähän lisää potkua, niin kannattaa suosiolla valita ladattava hybridiversio. Siinä missä perinteinen hybridiversio kiihtyy nollasta sataseen 10,7 sekunnissa, vie sama matka ladattavalla versiolla vain 8,9 sekuntia, eli se on jo selvästi ripeämpi.
Entä sitten auton kulutuspuoli? WLTP-kulutus autolle on 4,4 – 4,8 litraa satasella ja itse pääsin parin tunnin koeajollani noin 5,5 litran / 100 km keskikulutukseen. Tosin, auto oli seissyt ulkona pakkasessa ainakin edellispäivästä lähtien ja pakkasta oli ajorupeaman aikanakin noin viitisen astetta. Niro on joka tapauksessa varsin taloudellinen menopeli ja ladattavalla hybridiversiolla pystyy pihistelemään polttoaineeseen käytettävän rahan määrässä entistäkin enemmän.
Uuden Kia Niron alkaen-hinta on rapiat vain 34 tuhatta euroa perinteisen hybridiversion kohdalla ja rapiat 40 tuhatta euroa puolestaan ladattavan version kohdalla. Hintaa kalleimmalla versiolla, eli ladattavalla hybridillä, jossa on Business Luxury -varustelutaso, onkin sitten jo lähemmäs 50 tuhatta euroa. Mutta, kaiken kaikkiaan Niro on erittäin kilpailukykyisesti hinnoiteltu ja se korostuu vieläpä matalampien varustelutasojen ja perinteisellä hybridivoimalinjalla varustettujen versioiden kohdalla. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi Hyundai Konan alkaen-hinta on vajaat 35 tuhatta euroa (perinteinen hybridi) ja Toyota Corolla Crossin hinta rapiat 40 tuhatta euroa. Erityisesti Corolla Crossia vastaan Niro pärjää erinomaisesti hintakilpailussa.
Takuuta Kia antaa uusille autoilleen joko 7 vuotta tai 150 tuhatta kilometriä. Kyseessä onkin yksi automarkkinoiden parhaimmista takuista ja siitähän Kia on tullut jo aikoinaankin tunnetuksi.
Olen aiemmin tänä vuonna koeajanut jo kahta eri Kiaa, eli EV3:sta ja EV6:sta. Molemmat niistä ovat olleet erittäin päteviä sähköautoja ja loistavia osoituksia siitä, että millaisia harppauksia Kia onkaan autonvalmistajana ottanut vain muutaman viime vuoden aikana. Kia on niin sanotusti freesannut brändiään oikein urakalla ja tehnyt itsestään yhden markkinoiden kiinnostavimmista autonvalmistajista. Entistä useampi autonostaja harkitseekin nykyään Kian ostamista ja enemmissä määrin varmasti myös sellaiset, jotka eivät olisi Kian suuntaan edes vilkaisseet vielä jokunen vuosi takaperin.
Myös Niro on erinomainen osoitus siitä, millainen on Kian nykytaso. Vaikka malli sijoittuu merkin edullisimpaan päähän, ei voi sanoa, että vaikutelma olisi millään tavoin halpa tai kompromissin makuinen. Päinvastoin, Niro onnistuu vakuuttamaan juuri niillä osa-alueilla, jotka korostuvat ihan tavallisessa arjessa. Sen tilat ovat kokoluokassaan poikkeuksellisen hyvät, ja ajoasennon tai takapenkin jalkatilan suhteen ei ole vaikeuksia edes yli 190-senttisillä. Kun tähän yhdistää vielä mukavan tilavan tavaratilan, voi Nirosta hyvillä mielin puhua järkevänä pienemmän perheen autona. Se ei ole jättiläinen, mutta yllättävänkin harkittu ja toimiva kokonaisuus.
Nirolla ajaminen on puolestaan juuri sellaista, mitä suurin osa Matti ja Maija Meikäläisistä varmasti toivoo, eli helppoa ja vaivatonta. Niro ei yritä olla sporttinen, vaan yrittää vain taata tasaisen ja mukavan kyydin paikasta A paikkaan B. Juuri siksi se toimii niin hyvin jokapäiväisessä käytössä. Ohjaus on vakaa ja kokonaisfiilis rauhallinen.
Erityisesti hinta-laatusuhteeltaan Niro on erittäin vahvoilla. Pelkästään hintalappua katsomalla selviää, että miksi Niro nousee niin monen autonostajan listalla korkealle. Se tekee monet asiat paremmin kuin kilpailijansa ja unohtaa ei sovi myöskään Kian pitkää, 7 vuoden takuuaikaa. Mitä muuta sitä oikeastaan voisi perheenisä -tai äiti edes toivoa, jos hakusessa on ihan vain perusvarma kulkupeli tavalliseen arkeen? Niinpä.
Kia Niro ei ole mitenkään galakseja räjäyttävän jännittävä menopeli, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Se on käytännöllinen ja järkevä kokonaisuus ihmisille, jotka eivät etsi turhaa hienostelua, vaan pikemminkin toimivuutta ja arjen helppoutta. Kun etsinnässä on perusvarma auto tavalliseen arkeen, ei Niron kanssa voi oikein mennä vikaan.
Kiitokset vielä Lahden Wetterille auton tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.
Keskustelu
Ei kommentteja
