16.03.2026
2000-luvun alun Audit olivat hienoja tekeleitä
Kuva: Pixabay
Audi teki jotain erityistä 2000-luvun alussa. Merkin autot eivät ehkä olleet kaikkein räikeimpiä ilmestyksiä, mutta niissä oli sellaista hiljaista laatua ja varmuutta, joka teki vaikutuksen moniin kuljettajiin. Myös allekirjoittaneeseen. Olen elämäni aikana omistanut kaksi Audi A3:sta (jotka molemmat olivat 2000-luvun alkupuolelta), ja juuri niiden kautta oma kiinnostukseni merkkiä kohtaan leimahti kunnolla liekkeihin. Molemmat autot jättivät sellaisen vaikutelman, että Audi on yhä nykyäänkin suosikkimerkkini yhdessä Mercedeksen kanssa.
2000-luvun alun Audi-malleissa vain oli sitä jotakin. Ne olivat samaan aikaan hillittyjä, laadukkaita ja teknisesti vakuuttavia menopelejä. Mutta, mikä niissä oikein teki niin suuren vaikutuksen? Käydäänpä läpi viisi syytä tähän.
1. Muotoilu
Yksi Audin selkeimmistä vahvuuksista 2000-luvun alussa oli muotoilu. Sen autot olivat tuolloin äärettömän tasapainoisia kokonaisuuksia. Niiden linjat olivat selkeitä, mittasuhteet sopusuhtaisia ja yksityiskohdat sopivan hillittyjä. Mikään tämän aikakauden Audien muotoilussa ei tuntunut turhalta tai päälle liimatulta, vaan kokonaisuus oli saksalaisen harkittu. Siksi monet kokevat kyseisen aikakauden Audit edelleen kiinnostavina ja siksi niitä näkee yhä edelleen paljon myös Suomen teillä. Aikaa tästä on kuitenkin kulunut jo noin kaksi vuosikymmentä.
Ehkä paras esimerkki Audin tämän aikakauden muotoilusta on vuonna 2005 esitelty Audi A4 (B7). Auton ulkonäkö oli aikanaan hyvin moderni, mutta siinä oli myös klassisia piirteitä. Keulamaski oli selkeä ja kookas, sivuprofiili virtaviivainen ja perä tyylikkään yksinkertainen. Muotokieli oli samankaltainen myös Audin muissa malleissa. Koko Audin-malliston ulkonäköä noihin aikoihin yhdisti saksalainen kurinalaisuus. Kaikki yksityiskohdat palvelivat kokonaisuutta, eikä mitään tehty ainoastaan huomion herättämiseksi.
Ja, kuten jo äsken mainitsin, monet kokevat kyseisen aikakauden Audit edelleen kiinnostavina, eli autot ovat kestäneet loistavasti aikaa, ainakin jos niitä vertaa moniin sen aikaisiin kilpailijoihin. Monet 2000-luvun alkupuolen autothan näyttivät selvästi oman aikansa tuotoksilta, mutta Audin kohdalla tilanne oli kokonaan toisenlainen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa ensimmäisen sukupolven Audi TT. Sen pyöreä ja minimalistinen muotokieli oli ikoninen heti ilmestyessään ja on sitä suurelta osin edelleen. Se kertoo jostakin.
Ehkäpä yksi selkeä syy 2000-luvun alun Audien ajattomuuteen on se, ettei Audi seurannut liian voimakkaasti sen aikaisia muotitrendejä. Linjat olivat puhtaita ja yksityiskohdat sekä koristelut maltillisia. Korin ilme ei ollut jotenkin keinotekoisen aggressiivinen ja ilmanottoaukot eivät olleet ylikorostettuja. Audit eivät toisin sanoen näyttäneet siltä, että ne olisivat yrittäneet liikaa. Niiden ei tarvinnut.
Se oli luultavasti juurikin tuo modernin ja klassisen ilmeen yhdistelmä, minkä vuoksi 2000-luvun alun Audit näyttivät hyviltä silloin ja näyttävät siltä edelleenkin. Ja, tämä on myös yksi syy siihen, miksi monet pitävät tuon aikakauden Audeja yhtenä merkin parhaista aikakausista ikinä.
2. Sisätilat
2000-luvun alun Audit vakuuttivat myös sisätilojensa osalta. Sisätilojen laadun ja viimeistelyn osaltahan on aina voinut päätellä paljon siitä, että onko kyseessä niin sanottu premium-auto vai ei. Audilla oli tämä osa-alue hienosti hanskassa 2000-luvun alussa. Sisätiloissa käytetyt materiaalit tuntuivat laadukkailta ja jämäköiltä, ja esimerkiksi painikkeet ja kytkimet toimivat moitteettomasti.
Myös yleisilme ohjaamossa oli kohdallaan. Se oli yhdistelmä teknisyyttä ja arvokkuutta. Kojelaudat olivat mukavan selkeitä ja loogisia kokonaisuuksia, mittaristot helposti luettavia ja ergonomia huolella mietitty. Tuon aikakauden Audit tuntuivat todellakin siltä, että ne oli luotu kestämään. Ja, pienet yksityiskohdat jäivät monelle mieleen. Esimerkiksi se jämäkkä ääni, mikä kuului, kun ovi sulkeutui. Pieniä, mutta merkityksellisiä asioita.
Hyvä esimerkki sisätilojen osalta on Audi A3 8P, joka esiteltiin 2000-luvun alkupuolella. Vaikka kyseessä oli Audi-malliston pienempi auto, oli sen sisätiloissa samaa tunnelmaa kuin suuremmissakin malleissa. Materiaalien laatu ja viimeistely olivat poikkeuksellisen hyviä luokkaansa nähden. Se oli juuri se asia, mistä A3 saikin kiitosta. Monet kokivat, että A3 tuntui sisältä pikemminkin ison auton pienemmältä versiolta kuin perinteiseltä kompaktimallilta.
Olen itse omistanut elämäni aikana tosiaan kaksi Audi A3:sta, kuten mainitsin kirjoituksen alussa. Toinen oli vuosimallia 2005 ja toinen vuosimallia 2007. Molempien sisätiloista löytyi juuri tuota edellä mainittua jämäkkyyttä, eli mikään ei nitissyt tai natissut. Autojen ohjaamoista huokui tietynlainen insinöörimäinen täsmällisyys.
Mainittakoon muuten, että molemmista omistamistani Audeista löytyi myös tyylikäs nahka-alcantara -sisusta. Se oli ikään kuin kirsikkana kakun päällä kokonaisuudessa.
Juuri tällaiset kokemukset selittävät, miksi 2000-luvun alun Audit muistetaan niin usein sisätilojensa puolesta. Niiden laatu oli huippuluokkaa ja sen vain yksinkertaisesti tunsi joka ikinen kerta, kun istahti ratin taakse.
3. Quattro
Quattro-nelivetotekniikka on ollut jo pitkään osa Audin tarinaa, mutta 2000-luvun alussa siitä oli tullut yksi koko merkin tärkeimmistä tunnusmerkeistä. Se ei ollut enää siis pelkkä tekninen ratkaisu tai jonkin sortin markkinointikikka, vaan ihan aidosti osa auton ajokokemusta.
Audin quattro-nelivetojärjestelmä toi autoihin sellaista pitoa ja vakautta, jota arvostettiin ja kaivattiin erityisesti pohjoisissa olosuhteissa, kuten Suomessa. Liukkaalla tiellä neliveto jakoi voimaa useammalle pyörälle, mikä vähensi sutimista ja teki liikkeellelähdöistä helpompia. Samalla auto pysyi vakaampana myös kaarteissa ja vaihtelevissa olosuhteissa.
Quattro ei ollut kuitenkaan hyödyllinen ainoastaan talvella, vaan se toi tiettyä varmuutta ajamiseen myös kuivalla asfaltilla. Auto tuntui monessa tilanteessa rauhallisemmalta ja tasapainoisemmalta, kuin esimerkiksi vastaavanlainen etu- tai takavetoinen malli.
Monelle kuljettajalle quattro loi myös tunnetta siitä, että alla oleva auto oli teknisesti erityinen. Audi oli rakentanut nelivetonsa ympärille niin vahvan historian jo 80-luvun rallimenestyksen kautta ja tämä perintö näkyi edelleen 2000-luvun malleissa. Kun auton takaluukussa luki ”quattro”, se viesti tietynlaisesta insinööriosaamisesta ja suorituskyvystä. Se aiheutti ehkä myös kateutta takana olijoissa.
Neliveto oli 2000-luvun alussa saatavilla moniin malleihin, kuten esimerkiksi A4:een ja A6:een. Tämä erotti Audin monista kilpailijoistaan, sillä monilla muilla merkeillä neliveto oli usein rajattu vain tiettyihin huippumalleihin tai katumaastureihin. Audilla neliveto saattoi puolestaan olla osa ihan tavallisenkin perheauton varustelua.
Suomen kaltaisessa maassa nelivedon kaltainen ominaisuus oli luonnollisesti erityisen arvokas. Pitkä talvi, vaihtelevat keliolosuhteet ja liukkaat tiet korostavat auton pidon merkitystä aivan toisella tapaa kuin monissa Euroopan maissa. Ja, siksi ei varmasti olekaan sattumaa, että nelivetoiset Audit ovat olleet täällä jo pitkään niin suosittuja.
Käytännöllisyyden ja tekniikan yhdistelmä teki quattrosta niin merkittävän osan 2000-luvun alun Audien viehätystä. Se ei ollut ainoastaan brändiä vahvistava yksityiskohta, vaan jotakin sellaista, joka vaikutti ihan oikeasti siihen, miltä autoa tuntui ajaa.
4. Moottorit
Myös moottorivalikoima lukeutui Audin vahvuuksiin 2000-luvun alkupuolella. Mallistosta löytyi vaihtoehtoja lähes jokaiseen tarpeeseen. Oli taloudellisia dieseleitä paljon ajaville, oli tasaisesti vetäviä bensakoneita arkikäyttöön ja lisäksi tehokkaampia moottoreita heille, jotka halusivat ajamiseen enemmän fiilistä. Yhteistä monille näistä moottoreista oli se, että ne tuntuivat aidosti vahvoilta ja usein myös kestäviltä.
Dieselpuolellahan Audin TDI-moottorit olivat pitkään lähes jonkin sortin käsite. Otetaan esimerkiksi vaikkapa legendaarinen 1.9 TDI, jota pidetään yhtenä kestävimmistä dieselmoottoreista mikä on ikinä tehty. Se oli yksinkertainen, vääntävä ja ennen kaikkea taloudellinen moottori. Moni tietää, että miten nämä moottorit jaksoivat vetää vahvasti jo alhaisilla kierroksilla, mikä teki ajamisesta helppoa ja vaivatonta. Pitkillä reissuilla kulutus pysyi kurissa ja oikein huollettuna moottori saattoi kulkea satojatuhansia kilometrejä ilman suurempia murheita. Sen takia 1.9 TDI saikin lähes legendaarisen maineen kestävänä työjuhtana. Monet vannovat sen nimeen yhä edelleen.
Bensiinipuolella löytyi puolestaan paljon luonnetta. Erityisen tunnettu oli turboahdettu Audi 1.8T, joka löytyi muun muassa tuosta vuoden 2007 A3:stani. Se tarjosi mukavasti suorituskykyä arkiajoon. Turbon ansiosta se jaksoi vetää yllättävänkin vahvasti. Mainittakoon, että kyseisessä moottorissa oli paljon myös virityspotentiaalia.
Audin mallistosta löytyi kuitenkin myös suurempia ja selvästi voimakkaampia vaihtoehtoja. Hyvä esimerkki tästä on Audi A3 8P, johon oli saatavilla myös varsin erikoinen voimanlähde, eli 3.2 V6. Kyseessä oli siis 3,2-litrainen vapaasti hengittävä V6-moottori, joka toi kompaktiin autoon aivan toisenlaista luonnetta.
Omassa vuoden 2005 A3:ssani oli juurikin tämä kyseinen moottori ja muun muassa siksi se jäikin mieleen niin erityisenä autona. Oli itse asiassa jopa hieman absurdia ajatella, että suhteellisen kompaktissa hatchbackissa oli kuusisylinterinen moottori, joka normaalisti löytyi suuremmista autoista. Mutta, juuri tämä seikka teki siitä niin kiinnostavan kokonaisuuden. Auto oli arkiajossa mukava ja sivistynyt, mutta kun kaasua painoi, heräsi moottori eloon ja tarjosi aivan erilaista suorituskykyä moniin kilpailijoihinsa verrattuna. Moottori myös murahti mukavasti aina, kun auton käynnisti.
2000-luvun alun Audi-mallien moottoreissa oli jotakin sellaista, mikä tuntuu nykyään enää vain kaukaiselta muistolta. Ne eivät olleet pelkästään tehokkaita ja taloudellisia, vaan niistä löytyi myös aitoa luonnetta. Sellaista ei kovin monesta arkiauton moottorista enää löydy.
5. Premium-fiilis
Audin muotoilufilosofia 2000-luvun alussa perustui pitkälti ajatukseen, että laatu saa puhua puolestaan. Sen vuoksi esimerkiksi A4:nkin näytti arvokkaalta ilman, että sen tarvitsi tehdä sen suuremmin numeroa itsestään. Auto oli tyylikäs, mutta hillityllä tavalla. Tällaista harvemmin näkee enää nykypäivänä premium-luokan autoissa, valitettavasti.
Hillitty tyyli näkyi tämän aikakauden Audeissa myös siinä, millaisen vaikutelman autot antoivat kuljettajastaan. Autot eivät olleet samalla tavalla näyttäviä statussymboleja kuin jotkut kilpailijansa, vaan viestivät pikemminkin hyvästä mausta. Tai näin haluan ainakin itselleni uskotella.
Myös ajokokemus tuki tätä filosofiaa. Autot olivat tasapainoisia ja sivistyneitä ajaa. Ne eivät olleet liian sporttisia tai liian arkisia, vaan kokonaisuus oli harkittu ja siinä oli sellaista premium-fiilistä. Ehkä juuri tämän vuoksi autot sopivat monenlaiseen käyttöön, niin arjen pyörittämiseen kuin pitkille ajoreissuillekin.
2000-luvun alun Audi-mallit edustivat lisäksi vielä aikaa ennen kuin autot täyttyivät suurista kosketusnäytöistä ja toisinaan monimutkaisista käyttöliittymistä. Kojelaudassa oli fyysisiä painikkeita, joiden käyttäminen oli selkeää ja intuitiivista. Kuljettajan huomio pysyi ajamisessa, kuten kuuluukin. Ai että, melkein tulee jo ikävä vanhoja Audejani.
2000-luvun alku on varmasti yksi parhaimmista aikakausista koko Audin historiassa. Edellä mainitut syyt kertovat, miksi monet muistelevat sen aikakauden Audeja edelleen suurella lämmöllä.
Keskustelu
Ei kommentteja
