15.02.2016
Skoda Felician ohittaminen
Teksti: Arttu Lustig
Kuva: Google Earth
Ei ensimmäisessä autossani, Skoda Felicia Combissa, ollut mitään vikaa, mutta kuvaavaa on, että ainoa todiste yhteisistä hetkistämme löytyy vain Google Earthin kuvista. Skoda Felician olemusta voisikin kutsua täydelliseksi mitättömyydeksi. Ei tullut koskaan mieleen mennä samaan kuvaan Felician kanssa. Toisaalta jälkiviisaana suunnittelijoita voi kiittää suorituksesta, jonka tuloksena on ollut takuulla unholaan jäävä auto, varma epäklassikko. Uskon, että harva Felician entinen omistajakaan muistaa omistaneensa tällaista zombi Skodaa.
Autossa ei ollut yksinkertaisesti mitään mihin tarttua. Ohjaus, tilat, kulutus tai mikä vain olivat puhdasta keskikastia. Omani oli tosin maalattu myrkyn vihreäksi. Auto oli vain ruma, vaikkakaan ei paha, mutta vaikea katsoa. Skodan myrkyn vihreää väriä olisi voinut kutsua myös käsitteillä nalkutus tai lievä ylipaino. Kuluttaja olisi kuvauksesta ymmärtänyt, ettei väri ole vaarallinen, mutta sillä ei myöskään ole mahdollista saavuttaa suurempia huomionosoituksia.
Kuten varmasti joku saattaa arvata puheeni sävystä, olin saanut Skodan lahjaksi. Ei lahja-autoa ole väriin katsominen, huoltoaseman serviettiin kahvin tahrana kirjoitettuna. Olin kiitollinen autosta ja oli hienoa saada vihdoin auto täysin omaan käyttöön ja omalle vastuulle. Tilaisuuden tullessa vaihdoin Skodan Alfa Romeoon.
Huomasin nopeasti eron Skodan ja Alfa Romeon välillä liikenteessä. Huomattavin ero ei ollut tehokkuudessa, ohjattavuudessa tai polttoaineenkulutuksessa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että Alfa Romeoni kyydissä tulin ohitetuksi hyvin paljon harvemmin kuin Skodaa ohjastaessa. Vakuutan kuitenkin, että ajoni on aina ollut yhtä kiireetöntä taivaanrannan maalailua huolimatta käsiini luovutetusta ajokista. Vedenpitävää todistusaineistoa huomiolleni ei kuitenkaan ole olemassa, mutta keittiöpsykologian turvin muutos ohitusmäärässä on hyvin looginen ja ymmärrettävä. Skoda oli vain niin rumanvärinen, että sen ilmentymä piti saada kutistettua taustapeiliin mahdollisimman nopeasti.
Alfan ja Skodan eroista inspiroituneena olen haaveillut pitkään joku kesä vuokraavani näyttävän punaisen Ferrarin yhdeksi päiväksi. Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että kenelle vain vuokrataan autotaideteollisuuden kauneinta kärkeä. Haluan ajella Ferrarilla erilaisilla teillä kevyttä alinopeutta, ja nähdä, kuinka moni autoilija kehtaa rotiskollaan ohittaa punaisen paarman. Uskon, että Ferrari keräisi taakseen mahtavan jonon eri ikäisiä ja laatuista ajoneuvoja, kun hämmentyneet autoilijat eivät tietäisi, miten suhtautua alinopeutta ajavaan Ferrariin. Tiedän, että maanteillä on liikkeellä myös rohkeita kuskeja, joilla pokeri riittää jopa Ferrarin ohittamiseen. Syynä ei ole kiire tai näyttämisenhalu, vaan ylitsepääsemätön uteliaisuus nähdä, kuka ohjastaa Ferraria. Kun katseeni kohtaisi ohittajan kanssa, muodostaisin kasvoilleni kysyvän, mutta vihaisen ilmeen kuin kertoakseni virheestä kohti uteliasta silmäparia. En luonnollisestikaan estäisi ohitusta ylivoimaisella autolla, vaan päästäisin jalan kaasulta vimmainen ilme kasvoillani ja antaisin uskalikon ohittaa omassa rauhassaan. Tämän paremmin en voisi kuvitella käyttäväni rahojani kauniiseen kesäpäivään.
Ei ohittaminen muutenkaan koskaan ole ollut kohdallani ongelma. Moottoritiellä olen pystynyt ajamaan kymmeniä kilometrejä rekan perässä ilman, että omaatuntoani on kolkuttanut yhtään. Se on ollut aikaa hyvälle musiikille sekä mahdollisuus tehdä uusia ennätyksiä polttoaineenkulutuksessa. AC/DC ja litroja valmistajan lupaamaa pienempi polttoaineenkulutus saa tuntemaan itsensä erityiseksi yksilöksi, jonka kaltaista ei samalta tienpätkältä varmasti löydy.
Keskustelu
Ei kommentteja
