02.04.2015

Viimeinen Alfa

Teksti & kuva: Arttu Lustig

Mies ja auto liittyvät tekstiin

 

Siitä on nyt kolme tuntia, kun kolme miestä kävi luonani. Kaksi miehistä oli noin 50-vuotiaita ja kolmas oli parikymppinen. Nuorukainen ja toinen vanhemmista miehistä olivat selvästi isä ja poika. Kolmas miehistä oli ilmeisesti tullut mukaan vain kuluttamaan aikaansa.

 

He kuuntelivat autoni moottoria, ajelivat ympäriinsä ja kommentoivat kaikkea mahdollista. Puheidensa perusteilla he tuntuivat tietävän autostani paljon enemmän kuin minä olin oppinut kolmen vuoden aikana. Katsoin vain vieressä miesten puuhastelua, poltin tupakkaa ja vastailin ympäripyöreästi kysymyksiin.

 

Mies sanoi maksavansa autostani 300 euroa. En sanonut mitään. Tarjosin vain kättäni kaupanteonmerkiksi.

 

Minulla ei ollut luovutuspaperia tallella, koska en alun perin ollut suunnitellut luopuvani autosta. Se oli paras autoni ja koskaan kiinnittänyt mitään huomiota luovutuspapereihin.

 

Menimme asuntooni selvittämään tilannetta.

 

Teimme lopulta kauppakirjan keittiönpöydän ääressä Internetistä tulostetulle kauppakirjapohjalle. Puhemies ei ollut tyytyväinen huolimattomuuteeni papereiden suhteen. Hän selvensi minulle kahteen kertaan, kuinka autoon kuuluvat paperit pitäisi säilyttää. Jätin vastaamatta miehen puheisiin, koska olin tekemässä kauppaa enkä luennolla.

 

Joutilas mies soitti kitaraani ilman lupaa. Hän soitti ihan kelvollisesti. Kehuikin kitaraani. Tiesin, että se on loistava soitin. Se on ykköskitarani, ansaitsen rahaa kitaralla ja osaan valita itselleni hyvän soittimen. Poika kehui antiikkisohvaani hienoksi. Sanoin, että se on niin hieno sohva, ettei siihen edes kehtaa istua. Poika ymmärsi vihjeen.

 

Sain rahani ja miehet poistuivat. Katsoin keittiön ikkunasta, kun punainen rakkaani rullasi pois minulta kohti tuntematonta. Haikeus valtasi minut. Auton sisään jäi monta muistoa. Nyt muistot ja auto ovat lopullisesti ulottumattomissani. Alfa Romeon poistuminen elämästäni tarkoitti myös eroa paikkakunnan pienestä yhteisöstä, joka oli syntynyt automerkin ympärille. Alffis oli paras auto, jonka sisällä olen koskaan ollut. Auto oli erottamaton osa yhtä elämänvaihettani. En enää voisi saada uutta tuttavaa vain siitä syystä, että omistimme samanmerkkisen italialaisen auton. Menin olohuoneeseen ja otin silmälasit pois päästäni. Kyykistyin keskelle olohuonetta ja vuodatin muutaman kyyneleen.

 

Ryhdistäydyin nopeasti, sillä neljä teini-ikäistä tyttöä odottaisivat minua kaupungin bänditreenikämpällä ohjaamaan heidän bändiä. Pesin kasvoni kylmällä vedellä ja puin ulkovaatteet päälle. Poltin matkalla lisää tupakkaa. Tiesin, että takana olleen puolituntisen koettelemuksen jälkeen tuoksuni ja olomuotoni olisi jossain ihmisen ja savustetun kampelan välillä. Aikaa ulkoisen olemuksen murehtimiseen ei ollut. Toivoin, että hajuni peittyy kaikkien niiden imelien hajusteiden peittoon, joita tyttöjoukko käyttää.

 

Eilen kaikki oli toisin. Olin täynnä vihaa autoani kohtaan.

 

Viikko takaperin olin laittanut auton myyntiin. Auton moottori piti samanlaista ääntä kuin dieselmoottori, mitä pidin joutsenlauluna minun ja Alffiksen yhteiselle historialle. Tein raskaan päätöksen ja laitoin auton myyntiin.

 

Viikon aikana, jolloin autoni oli ollut netissä myytävänä, sisäilman lämmitin päätti omapäisesti työsuhteensa ja kuin kapinaksi puhalsi pelkästään kylmää ilmaa ohjaamoon. Tätä en olisi tätä varmastikaan kesällä edes huomannut. Nyt oli sydäntalvi ja ohjaamon sisäinen puhuri loi epämiellyttävimmän ajokokemuksen, jonka olen ajourani aikana kokenut. Lopetin sisäilmapuhaltimien käytön, ja kehoni yksinään sai toimia sisätilan lämmittimenä. Seuraavaksi meni radio, joka oli ollut ainoana lohtuna kovan pakkasten keskellä.

 

Viimeisen niitin sain saapuessani koulumatkalla Jyväskylää. Kiertoliittymässä huomasin, että ohjaus oli raskas ja veti oikealle. Oikean puoleinen rengas oli päästänyt ilmat itsestään ulos. En olisi voinut olla pettyneempi. Lähdin rauhallisin ottein ajamaan kohti muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaa renkaidentäyttöpaikkaa. Täytin renkaan ja ajoin yliopistolle.

 

Olin täynnä vihaa autoa kohtaan. Päivän ainut luento meni minulta täysin ohi, kun suunnittelin selviytymistä takaisin kotiini. Ensimmäinen mieleeni tullut ratkaisu tilanteeseen oli polttaa auto ja matkustaa 50 kilometrin kotimatka taksilla.

 

Viha autoani kohtaan oli pohjaton. Auto oli sylkäissyt kasvojani vasten kädet taskussa ja takki auki. En olisi voinut olla enempää loukattu. En tiennyt miten pääsisin kotiin, jos luennon aikana rengas olisi uudelleen tyhjentynyt. Rengas oli pitänyt ruotsin luennon ajan lisäämäni ilman sisällään, mutta raivoni ei ollut laantunut. Vahinko oli jo sattunut, maitotonkka oli jo kyljellään.

 

Päätin hylätä suunnitelman auton polttamisesta ja ajoin hidasta vauhtia kotiin. Seuraava suunnitelma oli ajaa auto läheiselle autopurkamolle ja jättää auto paloiteltavaksi saaden samalla pienen korvauksen. Se olisi oikein sille. Halpamainen loppu halpamaiselle autolle olisi oikein. Halusin kuristaa autoni. Autolla ei kuitenkaan ole kaulaa, johon tarttua. Tämä sai minut vielä enemmän raivon valtaan.

 

Kotona soitin autopurkamoon. Lopetettuani puhelun autopurkamon miehen kanssa mietin uutta suunnitelmaa. Pudotin myynti-ilmoituksessa auton hinnan 500 euroon ja ilmoitin, että hinnasta saa tinkiä ja jos kauppoja ei synny maanantaihin mennessä vien auton romuttamolle. Tällä tavoin voisin varmistaa, ettei minun tarvitsisi enää koskaan ajaa kirotulla autolla.

 

Minun tarvitsi odottaa vain 15 minuuttia ja ensimmäinen soitto tuli. Mies linjan toisessa päässä aloitti valittelun varaosien hinnoista ja moottorin korjaamisen vaikeudesta. Hän antoi reiluna miehenä tarjouksen. Sanoin, että ottaisin hänen puhelinnumeron ylös ja soittaisin, kun olisi kuullut enemmän tarjouksia. Miehelle tämä ei sopinut, vaan kauppa olisi pitänyt lyödä heti lukkoon tai ei tulisi kauppoja. Tiuskaisin puolittaen huutaen puhelimeen, että sitten ei tule kauppoja. Puhelu päättyi siihen. Mikä mulkku. Miksi ostaa autoa korjattavaksi, jos kerran ei ole taitoja ja rahaa? Muutaman tunnin päästä auton lopullinen ostaja soitti ja sovimme tapaamisen tälle päivälle. Sain illan aikana viisi yhteydenottoa lisää kunniallisilta miehiltä, jotka halusivat pelastaa pulassa olevan autoilijatoverin kroonisesti oikuttelevan auton kynsistä.

 

Auto on siis mennyt. Ilman autoa tunnen olevani kuin laiva ilman purjetta valtamerellä. En voi määrä suuntaa, vaan ympäröivä sattumanvaraisuus päättää suuntani. Elämänkulkuni on riippuvainen muiden halusta kyyditä minua sekä bussiyhtiön laatimien aikataulujen kohtaamisesta tarpeitteni kanssa. Muut ihmiset tekevät valinnan minne liikun ja milloin.

 

Olen selaillut lähes loputtoman listan autoja läpi, mutta mikään ei kelpaa minulle. Mikään kuva autosta ei voi sammuttaa kaipaustani vanhaa autoani kohtaan. Kaikki muut autot näyttävät sieluttomilta romukasoilta, joilla ei ole minulle mitään annettavaa.

Keskustelu

Ei kommentteja

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Kirjoituksen avainsanat

Alfa Romeo 156 viimeinen alfa

Arkisto

Blogin avainsanat

2cv (2) ajokortti (1) akku (3) Alfa Romeo 156 (4) alinopeus (3) Anne Berner (2) autohuolto (12) Autokauppa (24) Autokorjaamo (11) Autokuume (17) autoniminen auto (1) autopesu (1) Bemari (2) bensiini (1) Biltema (2) BMW (1) Bottas (2) Chrysler LeBaron (2) citroen (2) Cybertruck (1) etanolibensiini (1) ferrari (2) Fiat (3) Formulat (2) golf (1) Griffin (8) Grönholm (1) heijastin (1) Huoltokirja (1) Häkkinen (1) höyrymoottori (1) Ilmastonmuutos (4) itseajava auto (1) Jaguar (1) jalankulkijat (5) jenkkirauta (1) JMK ralli (4) Jobbari (3) kaasuauto (1) kallistuksenvakaaja (2) Kankkunen (1) Katsastus (14) kauppakassi (1) kehä I (1) kehä III (1) Kia (1) kitkarenkaat (2) Koeajo (9) koiranluu (2) kokoomus (1) Kolari (8) kristillisdemokraatit (1) kuolemansynti (4) Lada (2) laki (4) Liftari (1) liikennekaari (2) liikenneraivo (6) liikenneturvallisuus (19) liikennevalvonta (7) Mercedes-Benz (3) Mersu (3) mopo (2) Mopoauto (2) mopoilu (3) Motonet (1) Multipla (1) musta jää (1) Mäkinen (1) nainen ratissa (4) Naiset (9) nastarenkaat (3) Navigaattori (1) Nettikeskustelut (4) Nissan (1) nopeudenvalvontakamera (4) ohittaminen (3) Opel Omega (1) parkkipaikka (2) perussuomalaiset (1) pitkät valot (1) poliisi (9) polttomoottori (1) pyyhkijänsulat (3) Rahoitus (4) ralli (5) rallienglanti (1) rattiraivo (6) RE85 (1) rikkaiden ylinopeussakot (1) robottiauto (1) Romuttamo (2) ruuhkat (1) Räikkönen (2) rättisitikka (2) rättäri (1) Saab 9-5 (26) saasteet (4) skoda (1) skootteri (1) suomiauto (1) suomi-auto (1) sähköauto (2) talvi (7) Tesla (1) Tieliikenne (43) Tieliikennelaki (7) Tinder (1) tulevaisuus (8) Tupakointi (1) turvavyö (1) vakionopeudensäädin (1) Vakuutusyhtiö (4) valtionvarainministeri (1) Varaosat (14) Varashälytin (1) veronkorotus (1) viimeinen alfa (30) viinabensa (1) volkswagen (1) Volvo 740 (6) Volvo C70 (7) wunderbaum (1) öljy (3)
nwdb