23.06.2025
Rike on jo vanhentunut
Teksti: Arttu Lustig
Kuva: ChatGPT
Ajellessani pienen kaupunkimme hiukan huonokuntoista sivutietä pitkin tuli mieleeni rike, jonka olen kertonut vain luotettaville ja läheisille ihmisille. Nyt on kuitenkin aika tehdä laajempi tunnustus, vaikka tapahtumat eivät olleetkaan tähän vuodenaikaan ajankohtaisia. Rikoin lakia ja rikkeellä oli seurauksensa.
Oli marraskuun alku. Niin kuin Suomen luonnolla on tapana, jättimäinen lumimyräkkä iski. Harva oli tähän varautunut. Myrsky toi niin paljon lunta, että monet ammattiautoilijatkaan eivät selvinneet siitä ilman ongelmia. Koko paljas maa yön aikana vaihtunut paksuun lumivaippaan.
Minun piti kuitenkin päästä töihin. Reippaana autoilijana vaihdoin renkaat aikaisin aamulla lumen seassa. Tämä ei ollut ongelma. Renkaat vaihtuivat ehkä nopeammin kuin olin odottanut. Söin aamupalan ja käynnistin auton. Ihmetyksekseni auto ei liikkunut eteen päin. Joku rengas otti pahasti kiinni eikä suostunut pyörimään. Pienen tutkinnan jälkeen huomasin, että edessä oikealla rengas oli jumissa. En ymmärtänyt syytä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaihdoin talvirenkaita autooni. Oliko myyjä huijannut minua ja antanut väärän renkaan? Kaikki vanteet näyttivät olevan samaa sarjaa.
Pikaratkaisuksi keksi, että vaihda eteen kesärenkaat takaisin. Takana voisi olla talvirenkaat. Tämä ei ollut lainkirjan mukaista millään tavalla saati sitten olosuhteiden, mutta töihin pääseminen oli nyt niin tärkeää. Kahdella kesärenkaalla edessä ja kahdella talvirenkaalla takana auto liikkui normaalisti.
Tein lähtiessä nopean suunnitelman. Ajaisin yhtä pienen kaupunkimme sivutietä. Siellä ei varmaankaan olisi muita.
Teitä oli aurattu ja autokin tuntui liikkuvan suhteellisen normaalisti. Olin jo hiukan voitokkaalla tuulella. Kääntyessäni pienemmälle sivutielle, joka veisi työpaikalle asti, huomasin, että tietä ei ollut aurattu. Yhden vaivalloisen ylä- ja alamäkiyhdistelmän jälkeen tajusin olevani pahassa pulassa. Auto vaivoin pääsi mäestä ylös. Minulla ei ollut mahdollisuutta enää kääntyä.
Lopulta tuli vastaan ylämäki, johon rengaskomboni ei enää purrut, vaan auto jäi mäkeen kiinni. Tuijotin tyhjyyteen tajuttuani, että mitään ei ollut tehtävissä. Kuin ihmeenä ylämäen päälle tuli aura-auto. Nousin ulos autosta. Niin nousi myös auro-autonkuljettaja, jotka minulle ensimmäisinä sanoina huusi, että minun pitäisi siirtää auto pois edestä. Vastasin, että auto on jumissa enkä saa sitä liikkeelle, ja pyysin häneltä apua. Tämä ei aura-autonkuljettajaa tuntunut kiinnostavan ja jäimme vain tuijottamaan toisiamme.
Paikalle rynnisti auto. Auton sisältä nousi herrasmies, joka tarjosi välittömästi työntöapua. Tämä ele lämmitti myös aura-autonkuljettajan sydämen ja työnsimme yhdessä auton sivumpaan pois tieltä. Kysyin herrasmieheltä, jos hän voisi kuljettaa muutaman kilometrin päähän työpaikalleni. Kurkkasin samalla lompakkooni ja lupasin vaivasta 20€ setelin. Tämä oli tarjous, josta herrasmies ei kieltäynyt. Pääsin töihin.
Marraskuiseen tapaan lumi suli nopeasti päivän aikana. Tiet olivat paljaat, kun työkaverini vei minut autoni luokse. Ajoin auton kotiin ja ryhdyin välittömästi ihmettelemään, mikä oli vialla renkaassa. Hetken tutkimusten jälkeen oivalsin, että kaksi vanteista oli erikokoisia. Mikään ei ollut vialla. Toinen pari vanteista oli tarkoitettu taakse ja toinen pari eteen. Tämä oli erikoinen ja sporttinen ratkaisu. Taakse sai laittaa kumman tahansa renkaan, mutta takarengas edessä jäi jumiin.
Kiitos ChatGPT ja tekoäly tästä hienosta kuvasta tekstini pohjalta. Harvoin on mies vyötäröään myöten autossa. Nyt on moderni!
Keskustelu
Ei kommentteja
