12.09.2018
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Lopulta on päästy paikan päälle katsomaan myytävänä olevaa autoa. Muutama lyhyt muistilapun kaltainen tekstiviesti on lähetetty ja puhelimessa on keskusteltu myytävästä autosta, autoista yleensä, säästä ja polttoaineen hinnoista.
Myyjä kohdatessa tervehtimisen yhteydessä kätellään kevyt hymy huulilla silmiin katsoa tunnelman keventämiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi. Hyvänä merkkinä on, jos myyjä tekee samoin samanaikaisesti.
Myytävänä oleva auto näyttäytyy aina houkuttelevana, mutta myös hiukan epäilyttävältä. Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää muistuttaa itselleen mieleen, ettei auto ole vielä oma, vaan täysivaltaisesti myyjän omaisuutta. Auto on samalla tavalla tuntematon auto kuin mikä tahansa auto vaikka marketin parkkipaikalla. Tärkeää on pitää käytöstavoista kiinni, vaikka silmään pistäisi mahdollinen myyjältä mainitsematon hintaan vaikuttava vika. Autoon ei saa koskea ilman lupaa. Renkaanpotkija pilkkasanana ei tule tyhjästä. Potkisitko satunnaisten autojen renkaita marketin parkkipaikalla? Renkaiden potkimiseenkin pitää pyytää lupa. Samalla tavalla pitää kysyä lupaa saada avata auton ovi ja tutkia auton sisätiloja tai helmojen kovuuden tarkistamiseen puristelemalla.
Vaikka auto olisikin autokaupan omistuksessa ja täten auto tuntuisi olevan vapaammin tavoitettavissa, ei autoon voi tässäkään tapauksessa kajota. Auto on edelleen yksityisessä omistuksessa. Tilannetta voisi verrata samaan kuin marketissa avaisi tuotteen pakkauksen uteliaisuuttaan. Myyjä pitää pyytää paikalle esittelemään autoa ja myyjä antaa luvan lähempään tutkailuun.
Ennen koeajoa myyjän kanssa sovitaan, että kumpi ajaa. Ihanteellisimmillaan niin myyvä kuin ostava osapuoli myyntitilanteessa ajaa autoa. Myyjä ajaessaan esittelee autoa ja sen historiaa samalla, kun ostaja hiukan rentoutuu ja tarkkailee autoa matkustajan näkökulmasta. Ostajan ajaessa ostajaa pääsee kyselemään auton yksityiskohdista ja tutustumaan auton erityispiirteisiin.
Jos koeajolla ei ole tapahtunut tai löytynyt mitään katastrofaalista ja käyttäytymistavoista on pidetty kiinni, voi olla mahdollisuus vielä pieneen hintaneuvotteluun ellei ennen koeajoa hintaa ole lyöty lopullisesti lukkoon. Myyjä kuin myyjä taipuu hinnan kanssa hiukan, kun ostajana on asiallinen tapaus.
Ostokrapula on tavallinen jälkitauti käytetyn auton ostamisen jälkeen. Tauti iskee joskus jo samana päivänä tai viikon sisällä ostotapahtumasta. Auto käyttäytyy, tuntuu ja kuulostaa täysin erilaiselta kuin kaikki edelliset autot. Koeajolla on jäänyt moni asia tarkistamatta tai jännittävän tilanteen takia huomaamatta. Pahimmassa ostokrapulassa saattaa syntyä tunne, että olet juuri tullut huijatuksi autokaupassa ja pihassasi seisoo loputtomasti rahauhrauksia vaativa Moolok, jonka luotettavuus on samaa luokkaa kuin poliitikkojen puheet vaalien alla.
Taudin ollessa pahimmillaan on hyvä muistuttaa itselleen, että käytetty auto on täynnä kuluneita osia, joita on tarkoituskin vaihtaa ajoittain. Näin auto on alun perin suunniteltukin. Viimeisin katsastusraportti voi antaa vihjeitä seuraavista vaihdettavista osista. Autokaupasta ostetun auton moottorin tai vaihteiston yllättävä hajoaminen muutamien ensimmäisten kuukausien aikana on aihe ottaa myyjään yhteyttä. Yksityiseltä henkilöltä ostaessa olet todennäköisesti omillasi ellei kyseessä ole selvästi viasta, jonka myyjä on tiennyt ja jättänyt kertomatta. Tällöin kyseessä voi olla jopa petos. Jarruremontin tai iskunvaimentimien uusimisen yhteydessä voi pohtia, onko merkitystä, tapahtuuko osien vaihtaminen hiukan auton ostamisen jälkeen vai vuoden päästä. Tavallisesti ostokrapula katoaa muutaman viikon aikana pois ja autoon voi hiljalleen orientoitua realistisesti. Tämän ajan jälkeen voi olla aika pohtia, onko enää aihetta olla myyjään yhteydessä.
Keskustelu
Ei kommentteja
