12.07.2022
Energiakriisi 2 - sähköinen keski-ikä
Kuva ja teksti: Arttu Lustig
Olen juuri astunut virallisesti keski-ikäisyyteen. Tämä sai miettimään monia valintoja elämässä ja miltä tuleva kalteva riemukas alamäki edessä pitäisi näyttää. Mitään suuren ja hohdokkaan tulevaisuuden mahdollisuus kutistuu päivä päivältä. Ympäröivä todellisuuden ja sen peloilla täytetyt viestit imeytyvät yhä tehokkaammin alitajuntaan. Jäljelle ovat jääneet turvasatamat ja piilopaikat. Kokonaisuus on saanut myös ajattelemaan liikkumistani täällä pienessä kaupungissa ja siihen liittyen, mikä auto olisi tässä elämänvaiheessa järkevin.
Asun omakotitalossa. Sähköauton lataus onnistuisi suoraan talon ulkoseinästä. Olisi oma tankkausasema valmiina omassa pihassa. Mikä voisikaan olla parempaa. Saan latailla niin paljon kuin haluan ja milloin vain. Jotkut ovat pohtineet, ettei sähköauto sovi maaseudulle. Olen eri mieltä. Sähköauto nimenomaan sopii maaseudulle, koska latausmahdollisuuksia on paljon enemmän kuin taajamissa ja kaupungeissa.
Päivä päivältä mieleni tekee enemmän ja enemmän sähköautoa. Pintapuolisesti pärjäisin hyvinkin, jos sähköauton kantama olisi kaikkina vuodenaikoina 120 kilometriä. Tämä ei ole hankkimieni tietojen mukaan mahdoton vaatimus edullisemman pään sähköautolle. Pidemmälle ja latausmahdollisuuksiltaan epävarmemmalle matkalle voisin kai lainata joltain tutulta polttomoottoriautoa. Uskoisin, että moni suostuisikin saamaan lainaan auton, jossa ei ole polttoainekuluja, vaan matkakustannukset peittyisivät sähkölaskun lukuihin.
Tein lisää taustatyötä. 120 kilometriä tarkoittaisi ehkä ennemminkin todellisuudessa varmaa 100 kilometriä, joka ei periaatteessa ole vieläkään ongelma, jos mietin kaikkia vuoden aikana tekemiäni ajoja. Ongelmaksi nousee yksi matka ja muutama viikko vuodesta. Vähintään yhtenä päivänä viikosta kuljen 65 kilometrin työmatkan. 100 kilometrin taajuus riittää hyvin, paitsi ehkä ei talven kylmimpinä pakkaspäivinä. Pakkaspäivät netin tietolähteiden mukaan vievät kantamasta 30 prosenttia. Työpaikalla ei ole tietääkseni latausmahdollisuutta, joten heittäisi noppaa muutaman päivänä vuodesta pääsisinkö takaisin kotiin asti.
Seuraavan sukupolven sähköautoilla matka työpaikalle pahoina pakkaspäivänä ei olisi temppu eikä mikään. Ongelmana vain on, ettei tuloni riittä sellaiseen. Seuraavan sukupolven sähköautoissa kantama on melkein tuplat. Tämä riittäisi jo melkein kaikkiin päivittäisiin ajoihin. Muutamana päivänä vuodessa voisi tulla harmaita hiuksia, mutta ehkä polttomoottorillinen tuttava voisi varmaankin vaihtaa autoja päikseen muutamaksi päiväksi.
Jos nuorena kiinnosti kulttuuri, tyylikkyys ja ajankohtaisuus, keski-ikäsenä mielenkiinto on kohdentunut erilaisiin vempaimiin, teknologiaan ja taloudelliseen järkevyyteen. Nuoruuden kahleet ovat tippuneet, pinnallisuus on poissa ja jäljelle on jäänyt vain elämisen kova ydin. Sähköauto hellisi keski-ikäistä mieltäni. Olen huomannut, että en välitä sähköautojen ulkonäöstä. Keskityn vain numeroihin ja niiden vertailuun. Aikaisemmin auton on täytynyt olla hauska ja silmää miellyttävä edes jollain tasolla, jos harkitsen kyseisen yksilön omistamista. Sähköauton ei tarvitsisi täyttää mitään aikaisempia kriteerejä. Tämä on uusi normaali.
Keskustelu
"latausmahdollisuuksia on paljon enemmän kuin taajamissa ja kaupungeissa."
--> Olen tyytyväinen kaupunkilainen, koska 1,5km säteellä on 3 kpl latauspaikkoja 22kW, 50kW ja 80kW (+ taloyhtiön 8A).
