05.01.2016
Leafilla pelastamaan polttomoottoriautoa -22 asteen kelissä
Onneksi perheessämme on Nissan Leaf -sähköauto!
Tänään 5.1.2016 illalla, noin kello 20.30 soi puhelimeni kesken nuorimmaisen iltasatuhetkeä. Vanhin tyttäreni soittaa hyvin harmistuneen kuuloisena: "auto ei lähde käyntiin." Lupaan tietenkin heti lähteä lastani raskaan ja pitkän työpäivänsä päätteeksi koittaneesta pinteestä pelastamaan.
Hetken muistelen, mikä mahtaa olla Leafin akun lataustilanne. Sähköautolla on tänään -20 asteen kelissä ajettu ensin aamulla noin 40 km töihin. Töitten jälkeen toiseksi vanhinta tytärtä on haettu kaverinsa kanssa kaupungilta. Tuo kaupunki- ja kotimatka olivat noin 1h 30 min ja 50 km siirtymät, mutta pienintäkään riskiä ajoakun riittävyydestä ei ollut, koska työpaikallakin akku oli ehtinyt täyteen lataukseensa 6kW-laturista.
Kotona ehti auto latautua vain noin 45 minuuttia, eli oman päivälliseni ajan, kun oli vuoro lähteä hakemaan poikaani kaverinsa maatilalta. Lisää ajoa noin 35 km. Pakkanen kiristyi samalla rapean -22 asteen lukemaan.
Sitten ehdittiinkin nuorimmaisen kanssa käydä pururata kävelemässä ympäri ja päästiin iltapalan ja -pesun kautta tarinan lähtötilanteeseen, eli nuorimmaisen lapsen iltasadun lukuun. isosiskon jatkettavaksi jäi Tatu ja Patu Helsingissä -kirja kun vetäisin toppavaatteet niskaan ja lähdin tällä kertaa jääkylmällä Leafilla diesel-auton pelastusretkelle.
Leafin akku näytti 74% lataustason. Riittää reippaasti vaikka edestakaisin noin 50 km matkaan tyttären työpaikalle.
Ulkolämpömittarin näyttäessä -22 astetta totesin ilolla jälleen, miten hyvä talviauto Nissan Leaf on. Ei mitään havaittavaa polttomoottoriautoista vanhastaan mieleen palautuvaa kankeutta, jähmeyttä saati käyntiinlähdön epävarmuutta.
Lämmityslaitteen asetin automaattiasetuksella +22 tavoitelämpöön. Kytkin istuimen- ja ratinlämmittimet päälle. Jo muutamassa minuutissa autossa oli niin lämmin, että voin riisua pipan, rukkaset ja toppatakkikin olisi jo turha, mutta jääköön päälle. Totuuden nimissä on sanottava, että taisi -22 asteessa tulla osittain kuitenkin auton ilmalämpöpumpun rajat vastaan. Nimittäin mukavamman lämmön saikin kabiiniin kun käsisäädöllä laittoi puhallusvoumakkuuden vain 2-asennolle.
Mutta tarpeeksi lämmin autossa tosiaan silti oli.
Perille päästyäni sain Leafin latautumaan tyttären työpaikan asiakaslatauspisteeseen. Joten ei muuta kuin harmistuneelle tytölle kahvia tarjoamaan, ja Bemarin avaimet mukana selvittämään mikä tuota dinoa nyt vaivaa.
No selvisihän se heti ensivilkaisulla sulasta läntistä auton keulan alla: Webastoa polttamalla akku tyhjentynyt. Mitäs minä siitä olin sanonut! Autoon on vasta viime talvena vaihdettu juuri tästä syystä isompi akku, mutta niin oli vain taas sähkö dinosta loppu!
Päätin kokeilla, josko akku olisi sen verran palautunut, että jaksaisi käyntiin pyöräyttää. Onneksi oli. Kuin kuivalle maalle ajautunut delfiini se hitaasti lähti sittenkin yskien ja täristen käyntiin. Hyvä näin! Siirsin auton vielä toiselle parkkipaikalle noin 500m matkan, jotta tytär voi jatkaa kotiin sammuttamatta sitä välillä.
Tuolla lyhyellä matkalla jo ehti tulla mieleen miten huonoja talviautoja polttomoottoriautot ovat. Kauhea melu, tolkuttoman hitaita lämpiämään ja vieläpä epävarmoja. Tuo Bemari on toki jo 10-vuoden ikäinen ja ajettu yli 250tkm, mutta ei ollut tunteessa enää mitään samaa premiumia, mitä tuo kaikilla tehdasvarusteilla ladattu (uus-hankintahinnaltaan yli 80 000 euroa) oli aikanaan tarjonnut.
Niin ne vain ajat muuttuvat. Toivottavasti parin vuoden päästä voin hakea vaikka Saksasta taas noin 80 000 euron uushankintahintaisen auton noin 50 000 eurolla käytettynä. Se on sitten kyllä toki sähköauto Tesla.
Niin, ja ajoin toki tuolta kotiinkin. Sähköauto Leafilla. Mukavasti.
Keskustelu
Ei kommentteja
