22.01.2026
Vähemmän voi olla enemmän - myös autoissa
Kuva: Unsplash
Autojen kehitys viimeisten vuosikymmenten aikana on ollut mykistävää seurattavaa. Nykyautoihin ihastuu helposti, koska monet niistä ovat täynnä toinen toistaan hienompia varusteita ja asioita, joista saattoi aiemmin vain haaveilla (tai joita näki vain luksusautoissa). Nautin itsekin siitä, että auto on hyvin varusteltu ja että siitä löytyy paljon niin mukavuusvarusteita kuin ajoavustimiakin. On mukavaa, kun auto ikään kuin ajattelee osan asioista puolestani ja tarjoaa pientä luksusta arkeen.
Miksi siis sanoisin, että vähemmän on enemmän? Miksi kukaan haluaisi luopua varusteista, jotka tekevät elämästä helpompaa? No, ehkä pohjimmainen kysymys kuuluu, että tekevätkö ne elämästä todellisuudessa aina helpompaa? Tekniikka ei ole huono asia tai varustelu itsessään mikään ongelma. Ongelma sen sijaan on, jos varusteita on niin paljon tai jos ne ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vievät huomiota pois itse ajamisesta.
Onkin hyvä välillä pysähtyä katsomaan autoilua kokonaan toisesta näkökulmasta. Voisiko vähemmän sittenkin olla enemmän? Mitkä ovat ne asiat mitkä oikeasti tekevät tai tekisivät ajamisesta sujuvaa, rauhallista ja mahdollisimman vaivatonta? Vastaus ei välttämättä löydykään mahdottoman pitkästä varustelistasta, vaan pikemminkin siitä, että minkälainen auto on kokonaisuutena. Kun auton toimintoja on helppo käyttää, sisätiloissa vallitsee rauhallinen harmonia ja tekniikka on huomaamatonta, tulee ajamisesta paljon luonnollisempaa.
Monet auton varusteistahan saattavat jäädä kokonaan käyttämättä tai alkaa jopa ärsyttämään. Erinäiset piippaukset, varoitukset ja jatkuva informaatiotulva voivat tehdä kuskin olon levottomaksi, vaikka autonvalmistajan alkuperäinen tarkoitus onkin varmasti ollut nimenomaan päinvastainen.
Tämä kirjoitus ei ole sinällään mikään vastalause modernille autoilulle tai nostalginen kaipuu aikoihin, kun kaikki oli paremmin. Koska kaikki ei ollut ennen paremmin. Halusin vain pikemminkin tuoda ilmi toisenlaisen näkökulman, sillä arvostan yksinkertaisuutta monissa asioissa. Nyt on aika tarkastella, että mitä se voi tarkoittaa autojen osalta.
Vähemmän tekniikkaa, vähemmän murheita?
Kuka meistä ei haaveilisi autosta, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän murheita? Sillä auto, jos mikä, imee parhaimmillaan rahaa kuin pesusieni.
Autokauppoja hieroessahan laaja varustelista kuulostaa pirun hyvältä asialta. Löytyy vaikka mitä hilavitkutinta ja ei ole oikeastaan mitään varustetta, mitä jäisi enää kaipaamaan. Mutta, kun uutuudenviehätys aikanaan katoaa ja auto muuttuu enempi pelkäksi arjen kulkuneuvoksi, alkaa hiljalleen paljastumaan kolikon kääntöpuoli: mitä enemmän tekniikkaa autossa on, sitä enemmän on myös mahdollisuuksia erinäisille ongelmille.
Yksittäinen sähköinen varuste ei ehkä tunnu kovinkaan isolta asialta, mutta kun niitä onkin kymmeniä, kuten esimerkiksi kameroita, tutkia, moottoreita, antureita ja ohjainyksiköitä, kokonaisuus muuttuukin yllättävän herkäksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jo pienikin vika yhdessä järjestelmässä voi vaikuttaa johonkin toiseen, ja ennen kuin huomaatkaan, niin auto ilmoittaa useasta eri häiriöstä, vaikka todellisuudessa syypää olisi vain yksi viallinen anturi.
Tällaista ongelmaa ei ole yksinkertaisissa, eli käytännössä siis vanhemmissa autoissa. Viat niissä ovat konkreettisempia ja helpommin ymmärrettäviä. Jos jokin ei toimi, syy on yleensä melko selkeä ja korjaus suoraviivainen operaatio. Ei tarvita ohjelmistopäivityksiä, vikakoodien tulkintaa tai ihan vain epävarmuutta siitä, että palaako samainen ongelma kummittelemaan vielä myöhemminkin.
Luonnollisesti myös huoltokustannukset pysyvät paremmin hallinnassa, kun autossa ei ole kaikkea mahdollista elektroniikkaa. Osat ovat edullisempia, työaikaa kuluu vähemmän itse korjaamiseen ja mahdollisia yllätyksiä tulee vähemmän. Tämän asian merkitys korostuu etenkin silloin, kun auto ei ole enää ihan tuore ja takuu on mennyt umpeen. Joku asia saattoi aikanaan varustelistassa tuntua pieneltä, mukavalta lisältä, mutta nyt se onkin yhtäkkiä pirun kallis riesa. Olen itsekin kokenut tämän elämäni aikana.
Sitä enemmän on mielenrauhaa ja sitä paremmin sitä nukkuu ehkä myös yöunensa, mitä vähemmän tekniikkaa autossa on. Joka ikinen varoitusvalo ei välttämättä tarkoita monimutkaista ja kukkaroa tyhjentävää ongelmaa, ja autoilusta tulee paljon huolettomampaa. Auton tulisikin olla väline, johon voi luottaa eikä väline, jonka kanssa saa elää jatkuvassa epävarmuudessa. Nyt joku siellä kysyy, että minkä ihmeen takia ajelen sitten sähköautolla nykyään? No, tutkimattomat ovat tieni.
Ajaminen pysyy ajamisena
Autolla ajamisen ei pitäisi olla rakettitiedettä. Sen ei pitäisi vaatia muuta kuin, että istahdat alas, käynnistät auton, tartut rattiin ja lähdet liikkeelle. Nykyautot piippaavat ylinopeudesta, värisyttävät rattia, jos ne kokevat vireystilasi laskeneen ja saattavat varoittaa, että on liukasta, vaikka kuski olisikin jatkuvasti ihan kartalla siitä, mitä on tekemässä ja millaisissa olosuhteissa. Kun tällaisia häiriöitä on tarpeeksi, katoaa ajamisesta pieni pala nautintoa.
Kun auto ei jatkuvasti varoittele tai puutu tekemiseesi konkreettisesti, kuten esimerkiksi kaistavahdin kohdalla, pysyy keskittyminen paremmin siellä missä sen kuuluukin pysyä, eli tiessä. Ajamisesta tulee sujuvampaa ja rauhallisempaa, kun kuski ei joudu jatkuvasti kuuntelemaan oman autonsa mielipiteitä. Sitä varten on keksitty vaimot (vitsi, vitsi).
Vielä palatakseni tuohon kaistavahtiin, se on jotenkin ilkeä tunne, kun se nykäisee rattia täysin väärässä kohdassa, tai kun törmäysvaroitin yhtäkkiä piippaa, vaikka edessä oleva auto kääntyy pois. Tuollaiset tilanteet eivät varsinaisesti lisää turvallisuuden tunnetta, vaan pikemminkin vain turhaa epävarmuutta. Kun auto tekee yllättäviä liikkeitä tai päästelee outoja ääniä, kuljettajan huomio siirtyy välittömästi pois liikenteestä itse autoon. Näinhän asian ei luonnollisestikaan kuuluisi olla.
Täytyy muistaa, että mitä vähemmän autossa itse asiassa on erilaisia ajoavustimia, sitä aktiivisempana on kuskin itse pysyttävä. Ehkä auton ei pitäisi tehdä "kaikkia" päätöksiä puolestasi ja näin ollen sitä olisi itse tietoisempi omasta ajamisestaan. Tällainen luonnollisesti vahvistaa ajotuntumaa ja luottamusta omiin taitoihin. Epävarmat kuljettajat ovat pelottavia liikenteessä, etenkin jos olosuhteet ovat heikot, mitä ne Suomessa monesti talviaikaan ovatkin. Auton pitäisi ehkä ennemminkin olla työkalu, jota käytät, kuin laite, joka tekee lähes kaiken puolestasi ja käytännössä kertoo mitä sinun tulee varoa ja mitä ei. Kyllä sinun pitäisi se itsekin tietää.
Kyse on tietyllä tapaa myös hallinnan tunteesta. Jos ja kun auto tottelee suoraan kuskin käskyjä ilman turhia ”välikäsiä”, ajaminen tuntuu aidommalta.
Käyttö on helpompaa
Käyttöliittymät näyttelevät hyvin suurta roolia nykypäivän autoissa, koska niin monet toiminnot on piilotettu näyttöjen taakse. Joidenkin autojen kohdalla puhutaan käytännössä lähes kaikista toiminnoista (rattia ja polkimia lukuun ottamatta). Tällöin korostuu käyttöliittymän helppokäyttöisyys ja intuitiivisuus. Jos toiminnot eivät löydy näyttöjen takaa nopeasti ja loogisesti, alkaa keskittyminen harhailemaan pois liikenteestä ja ajamisesta tulee vaikeaa ja myös vaarallista.
Aika moni meistä ajaa yleensä joko kiireessä, väsyneenä, pimeässä, vaihtelevissa olosuhteissa tai niin, että kaikki edellä mainituista asioista ovat vallitsevia. Silloin sitä menee helposti hermo, jos jokin simppeli toiminto pitää aktivoida jonkin monimutkaisen valikon takaa. Perinteiset fyysiset painikkeet ja säätimethän eivät ole vain nostalginen jäänne menneisyydestä, vaan niille on ihan järkisyy. Nappia kun voi nimittäin painaa katsomatta ja säätöpyörää voi kääntää pelkän tuntuman perusteella, lihasmuisti kyllä hoitaa loput. Kun lämpötilaa tai penkinlämmitystä säätää nopeasti ja kätevästi vain yhdellä liikkeellä, pysyy katse koko ajan tiessä ja ajaminen säilyy turvallisena.
Kosketusnäyttöjen vallankumous autoissahan johtuu pitkälti mobiililaitteiden räjähdysmäisestä kasvusta 2000-luvulla. Ne ovat tehneet kosketusnäytöistä uuden normin ihmisille ja kun Tesla osoitti, että kosketusnäytön kautta voidaan autonkin asioita hallita, seurasivat muun autonvalmistajat perässä. Suuri kosketusnäyttöhän on sinällään näyttävä ratkaisu, mutta samalla se on monimutkaistanut monia arkisia toimintoja. Joissain autoissa ihan yksinkertaisimmatkin asiat, kuten vaikka puhaltimen säätö, vaatii useamman painalluksen ja valikon avaamisen. Silloin kuski joutuu tuijottamaan näyttöä tilanteessa, jossa huomion pitäisi olla liikenteessä.
Yksinkertaisempi käyttöliittymä palvelee auton kaikkia käyttäjiä paremmin. Autoa ei välttämättä käytä vain yksi ihminen täydellisissä olosuhteissa, vaan monesti myös yksi tai useampi perheenjäsen. Kun auton perustoiminnot ovat selkeitä ja helposti löydettävissä, kynnys lähteä autoilemaan madaltuu kaikille ja myös ajaminen itsessään sujuu paljon paremmin.
Helppouden ja loogisuuden tulisikin olla hyvän auton perusta. Mitä vähemmän auto vaatii ohjekirjan tuijottelua tai totuttelua asioihin, sen parempi. Yleisestikin ottaen elämä on paljon helpompaa, mitä vähemmän on erinäistä säätöä, eikä autoilu ole mikään poikkeus tässä mielessä.
Vähemmän varusteita, enemmän zeniä
Olen toisinaan miettinyt, että auton ohjaamossa pitäisi vallita tietynlainen zen-harmonia, koska sisätilojen tunnelma vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miltä itse ajaminen tuntuu. Jos kojelauta on jonkin sortin sillisalaatti, täynnä näyttöjä, vilkkuvia valoja, erilaisia kosketuspintoja ja montaa erilaista informaatiota, muuttuu ohjaamo kuormittavaksi tekijäksi, mikä puolestaan syö ajonautintoa. Tosin, nykyautoissahan vallitseva suuntaus tuntuu olevan minimalistisuus. Katsokaa vaikka Volvon uusimpia malleja. He ovat omaksuneet sen, että vähemmän voi olla enemmän. Mutta, minimalistisuus on vain yksi tapa hoitaa asia. On minulla esimerkiksi omassa Mercedes EQB:ssänikin kojelauta täynnä erilaisia asioita, mutta se ei siltikään tunnu sekaiselta. Kyse on nimenomaan sen oikeanlaisen zen-harmonian löytämisestä ja sen kohdalla Mercedes on tehnyt mielestäni pirun hyvää työtä. Tärkeintä on kuitenkin, että kuski koskee olonsa rauhalliseksi ja mahdollisimman rentoutuneeksi ratin takana, koska liikenne itsessään on usein kaikkea muuta kuin rauhallista ja rentouttavaa. Mutta, on päivänselvä asia, että rauhallisessa ympäristössä toimiva kuski selviää luultavasti paremmin esimerkiksi ruuhkaisessa tilanteessa kuin henkilö, joka on jo valmiiksi kuormittunut ja stressaantunut.
Yksinkertaisuuden kauneus piilee siinä, että se ikääntyy paljon paremmin. Kun esimerkiksi auton muotoilu ei perustu vain hetkelliseen trendiin, voi se säilyä ajankohtaisena vielä vuosienkin päästä.
On fakta, että moderni tekniikka on tuonut mukanaan paljon hyvää. Autojen turvallisuus on parantunut monilta osin, mutta ehkä pointti lieneekin siinä, että kuskin pitää silti olla isäntä eikä renki. Eli auton pitää palvella kuskia eikä toisinpäin.
Hyvä auto on sellainen auto, joka tuntuu luotettavalta kumppanilta arjessa. Sellainen, jonka puikkoihin on mukava hypätä, vaikka olisi kiire tai väsyttäisi, vaikka olisi pimeää ja olosuhteet vaihtelevat. Hyvän auton kanssa ei tarvitse säätää jatkuvasti eikä häiriötekijöitäkään ole liikaa. Ajaminen on rauhallista ja vaivatonta.
Onkin hyvä pysähtyä autokaupoilla miettimään, että mitä sitä ihan oikeasti autoltaan tarvitsee? Vastaus ei välttämättä löydykään siitä kaikista pisimmästä varustelistasta. Sen sijaan se voi löytyä yksinkertaisuudesta. Vähemmän voi todella olla enemmän.
Keskustelu
Ei kommentteja
