19.12.2025
Ferrari Testarossa oli enemmän kuin auto
Kuva: Unsplash
On vuoden viimeisen kirjoituksen aika. Ajattelin, että sen täytyisi olla jotakin erityistä. Ehkäpä jouluisen punaista? Niinpä mieleeni juolahti Ferrari. Koska, on yksi auto, jota olen fanittanut ihan pienestä pojasta lähtien. Johtuen muun muassa siitä syystä, että näin sen legendaarisessa tv-sarjassa ja minulla oli lisäksi sellainen leluauto. Kyse on Ferrari Testarossasta.
Mitkä seikat ovat tehneet Testarossasta niin ikonisen, että sen pitäisi kuulua automuseoiden sijasta pikemminkin Louvren kaltaisiin taidemuseoihin? Pohditaanpa asiaa vähän tarkemmin.
Syntytarina
Ferrari Testarossan syntymiseen oli kovin käytännöllinen syy. 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa Ferrarin lippulaivana toiminut 512 BB kärsi nimittäin moottorin ylikuumentumisesta. Auto oli ulkoisesti onnistunut tekele, mutta sen flat-12 boxer-moottori tuotti valtavasti lämpöä, eikä auton jäähdytys olla toisaalta riittävän tehokasta.
Maranellossa ymmärrettiin, että pelkkä päivitys ei riittäisi, vaan sen sijaan tarvittiin kokonaan uusi auto. Niinpä Ferrarin insinöörit ryhtyivät tuumasta toimeen. He rakensivat uuden mallin, joka oli leveämpi kuin yksikään aiempi sarjatuotannossa ollut Ferrari. Sen moottori ja jäähdytysjärjestelmä suunniteltiin alusta alkaen uudelleen, ja sen sivuille sijoitetut massiiviset ilmanottoaukot (joista Testarossan ulkonäkö pitkälti muistetaan) olivat siellä pitkälti käytännöllisistä syistä, eivät ainoastaan designin takia.
Ferrari Testarossa esiteltiin vuonna 1984, eli samana vuonna kun esimerkiksi legendaarinen rock-yhtye Van Halen julkisti 1984-nimellä kulkevan kuudennen studioalbuminsa. Auto oli leveä, matala ja jokseenkin provosoiva, eikä se yrittänyt miellyttää kaikkia. Testarossa katsoi vahvasti tulevaisuuteen, vaikkakin sen nimeen liittyi kunnianosoitus historiaa kohtaan. Nimi Testarossa oli nimittäin kaivettu esiin Ferrarin historiasta, 1950-luvun kilpa-autoista. Se loikin jonkinlaisen sillan merkin menneisyydessä saavuttamiin voittoihin.
Oli sinällään melko riskialtis liike italialaisilta vastata edellisen mallin ongelmiin tekemällä aiempaa suuremman ja visuaalisesti huomattavasti rohkeamman auton. Mutta, se oli selvästi liike joka kannatti ja muun muassa tämän takia Testarossasta tuli legenda.
80-lukua parhaimmillaan
Mikään ei mielestäni tiivistä 80-luvun estetiikkaa yhtä hyvin kuin Ferrari Testarossa. 80-lukuhan oli aikaa, jolloin mikään ei saanut olla pientä tai hillittyä, tai jotenkin huomaamatonta. Kaiken piti tuntua suurelta – ja Testarossa teki juuri sen.
Auton mittasuhteet olivat aikaansa nähden järisyttävät. Siinä oli lähes kaksi metriä leveä kori, matala keula ja massiivinen perä. Kyseessä ei todellakaan ollut auto, joka sulautui katukuvaan, vaan se vangitsi kaikkien ohikulkijoiden ja kanssaliikkujien katseet.
Testarossan muotoilussa yhdistyivät futurismi ja raaka voima. Sen muotokieli tuli tunnetuksi leveytensä lisäksi muun muassa terävistä linjoista ja ikonisista sivusäleiköistä. Se oli enemmänkin arkkitehtuurinen taidonnäyte kuin pelkkä auto. Se olisi voinut olla suoraan aikakautensa scifi-leffasta. Testarossassa oli jotakin konemaisen kylmää, jopa teollista vibaa, mikä muistutti osuvasti siitä, että se oli ennen kaikkea kone. On muuten hyvä mainita tähän väliin, että myös ensimmäinen Terminator-leffa ilmestyi Testarossan syntyvuonna 1984.
Kuten jo äsken mainitsinkin, 80-luvulla kaiken piti tuntua suurelta. Siksi myöskään menestystä ei piiloteltu, vaan se sai näkyä. Testarossa olikin täydellinen statussymboli aikakaudelle, jolloin ihmiset saivat olla itsevarmoja ja vauraita, ja sitä katsottiin jopa hyvällä. Auto sopi yhtä hyvin niin pilvenpiirtäjien varjoon kuin palmujenkin alle.
Toisin kuin monet nykypäivänä tehdyt autot, Testarossa ei ikinä yrittänytkään näyttää ajattomalta, vaan se oli ylpeästi oman aikakautensa tuotos. Testarossa onkin 80-lukua parhaimmillaan juuri siksi, että se ei tuo aikakauttaan esille vain jotenkin hienovaraisesti, vaan pikemminkin huutaa sitä täysillä. Siksi Testarossa toimii yhä edelleen, ainakin ikonisena muistutuksena ajasta, jolloin rohkeus oli valttia ja tyyli elämää suurempaa.
Kulttuurinen merkitys
Kuten edellisestäkin kohdasta pystyi varmaan jo päättelemään, Ferrari Testarossan merkitys ei todellakaan rajoittunut vain autohistoriaan. Sen sijaan se on syvällä populaarikulttuurissa tavalla, johon vain ani harva auto on yltänyt. 80-luvullahan auto ei ollut enää pelkkä kulkuväline, vaan myös identiteetin jatke. Testarossasta tuli aikakautensa visuaalinen ilmentymä esimerkiksi menestykselle ja vapaudelle, mutta voi hyvillä mielin sanoa, että vasta televisio teki siitä kuolemattoman.
Ehkä ratkaisevin hetki Testarossan tarinassa koettiin, kun se valittiin Miami Vice -sarjaan päähenkilö Sonny Crockettin autoksi. Valkoinen Testarossa kaahaamassa öisessä Miamissa kirkkaiden neonvalojen loisteessa ja palmupuiden ympäröimänä oli mielikuva, joka painui ihmisten mieliin ja muistiin ympäri maailman. Sarja ei käyttänyt autoa ainoastaan irrallisena rekvisiittana, vaan pikemminkin rakensi sen osaksi tarinaa. Testarossa oli aivan yhtä tärkeä elementti Miami Vicessa kuin esimerkiksi musiikki tai puvustus. Se edusti amerikkalaista unelmaa vahvalla italialaisella aksentilla.
Miami Vicen myötä Ferrari Testarossasta tulikin globaali ilmiö. Yhtäkkiä se nähtiin julisteissa, lehtien kansissa, musiikkivideoissa ja elokuvissa. Testarossasta tuli kokonaisen sukupolven juttu.
Ja, tässä piileekin Testarossaan kulttuurinen voima. Se ei ole vain pikainen muistutus 80-luvusta, vaan yksi sen keskeisimmistä symboleista. Jos Testarossan näkee tänä päivänä jossain, mieleen ei tule ensimmäisenä (luultavasti ainakaan) teknisiä faktoja, vaan kokonainen aikakausi ja siihen liittyvä fiilis.
Speksit
On totta, että Ferrari Testarossa muistetaan ensisijaisesti ikonisesta muotoilustaan ja vaikka totesinkin äsken, ettei siitä tule ensimmäisenä mieleen tekniset faktat, ei se tarkoita etteikö kyse olisi ollut myös teknisesti kunnianhimoisesta paketista.
Auton sydämenähän sykki 4,9-litrainen, vapaasti hengittävä flat-12 moottori. Se siis jatkoi Ferrarin boxer-perinnettä, mutta vei sen vielä hivenen pidemmälle. Moottori tuotti yhteensä noin 390 hevosvoimaa tehoa ja tarjosi tasaista vääntöä. Testarossa ei ollut niinkään mikään hermostunut kilpa-auto, vaan pikemminkin voimakas pitkän matkan urheilauto, eräänlainen grand tourer.
Voima välitettiin auton takapyörille viisiportaisen manuaalivaihteiston kautta. Vaihdekeppi liikkui metallisessa ohjainlevyssä, joka on itsessään noussut ikoniseen asemaan Ferrarin historiassa. En ole itse päässyt Testarossalla kruisailemaan, mutta mitä olen autosta lukenut, niin kyseessä oli niin sanotusti kuljettajan auto. Testarossaa ei ajettu pelkällä pikkurillillä, sillä sen ohjaus oli raskas ja jousitus jäykkä. Mutta, suurissa nopeuksissa auto tuntuikin sitten erittäin vakaalta.
Testarossan huippunopeus lähenteli 290 km / tunnissa ja nollasta sataseen auto kiihtyi noin viidessä sekunnissa. Kyseiset lukemat olivat aikanaan ihan huippuluokkaa.
Testarossa hävisi ketteryydessä pahimmille kilpailijoilleen, mutta sen tarjoamaa ajokokemusta on silti hehkutettu. Vakaa ja äänekäs kone teki joka ikisestä kiihdytyksestä jonkin sortin tapahtuman. Testarossa ei ollut siis teknisesti täydellinen, mutta vaikuttava se ainakin oli.
Miksei uusi Testarossa voi olla yhtä ikoninen?
Uuden Ferrari 849 Testarossan julkistus on herättänyt valtavasti tunteita, eikä mikään ihme. Näin käy aina kun tartutaan johonkin ikoniseen ja yritetään luoda sitä uudelleen.
Ferrari on luonut ladattavan hybridin, joka korvaa SF90 Stradalen. Uudessa Testarossassa on keskimoottorinen V8-biturbo, jota avustaa jopa kolme sähkömoottoria. Auton kokonaisteho on yhteensä 1050 hevosvoimaa ja huippunopeuskin yli 330 km / tunnissa. Nollasta sataseen auto kiihtyy alle 2,3 sekunnissa, mikä on ihan järkyttävän kova lukema hybridiautolle. Autossa on myös elektronisia ajojärjestelmiä, kuten esimerkiksi ABS Evo ja Ferrari FIVE-ohjaus. Näiden tarkoituksena on maksimoida suorituskykyä ja ajovakautta.
Mutta… Vaikka 849 Testarossa on epäilemättä tekninen taidonnäyte ja suorituskyvyltään aivan huippuluokkaa, on sen mahdollisuus saavuttaa alkuperäisen Testarossan kaltainen ikoninen asema olemattoman pieni.
Ensinnäkin, kulttuurinen ympäristö on nykyään täysin erilainen kuin kultaisella 80-luvulla. Alkuperäinen Testarossahan ei vain esitellyt uusia teknisiä ratkaisuja, vaan se määritteli koko aikakautensa visuaalisen ja henkisen kielen. Sen ikoninen sivuprofiili iskostui merkittäväksi osaksi populaarikulttuuria eikä vähiten valtaisan suositun Miami Vice -sarjan ansiosta. On melkeinpä mahdoton ajatus, että 849 Testarossa pystyisi edustamaan oman aikakautensa estetiikkaa ja elämäntapaa samalla tapaa.
Autojen merkitys on muutoinkin muuttunut vuosien saatossa. Vielä 80-luvulla auto saattoi olla enemmän kuin pelkkä auto, se saattoi olla jonkin sortin manifesti. Nykyään parhaimmat tai kalleimmat autot ovat monesti vain hyperteknisiä tuotteita, joissa historialle ei juurikaan anneta enää arvoa. Tai sitten nostalgiaa käytetään puhtaasti vain kaupallisista syistä (toki, poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi vuoden 2017 Ford GT).
Enkä sano tätä sinällään pahalla. Jos minun pitäisi valita kumman veisin radalle, Ferrari Testarossan vai esimerkiksi LaFerrarin, valitsisin jälkimmäisen. Ajotuntuma ja suorituskyky ovat itseäni viehättäviä asioita ja uskon, että saisin paljon suurempia elämyksiä juurikin LaFerrarin ratin takana. Mutta, silti LaFerraristakaan ei ollut kuitenkaan Testarossan kaltaiseksi kulttuuriseksi ikoniksi.
Suurin syy piilee tietysti siinä yksinkertaisessa faktassa, että ajat ovat nykyään täysin erilaisia kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Yksittäisen auton tai yhtään minkään tuotteen on paljon vaikeampi toimia aikakauttaan edustavana kulttuuri-ikonina, koska kaikki on niin paljon hektisempää nykyään. Huomio myös hajoaa nykyään moneen eri suuntaan, kun on sosiaalista mediaa, suoratoistoa, pelejä ja niin edelleen.
Nykyään Ferrarien kaltaiset superautojen valmistajat pyrkivät aina tekemään auton, joka on paras mahdollinen kaikilla osa-alueilla. Testarossan tapauksessahan näin ei ollut, koska esimerkiksi sen ohjausta on tosiaan raskaaksi luonnehdittu. Nykyään ei toisin sanoen uskalleta ottaa samanlaisia vapauksia ja tehdä jotain yhtä kokeilevaa, koska raha määrittelee lähes kaiken. Jos autolle ei nähdä riittävää kaupallista kysyntää, ei sellaista lähdetä edes rakentamaan.
Siksi nykypäivänä syntyy teknisiä mestariteoksia, jotka eivät pysty kuitenkaan olemaan ikinä mitään niin ikonista kuin alkuperäinen Testarossa. Ei, vaikka takana olisi minkälaisia markkinointikampanjoita tahansa.
Ferrari Testarossa ei ole vain yksi automalli muiden joukossa, vaan sitä voisi luonnehtia jopa jonkinlaiseksi aikakoneeksi aikaan, jolloin autot saattoivat olla jotakin elämää suurempaa. Sen syntytarina, muotokieli, tekninen luonne ja kulttuurinen asema osuivat yhteen tavalla, jota ei pysty toistamaan. Ferrari Testarossa oli enemmän kuin vain auto, se oli koko 80-luvun fiilis metalliin valettuna. Ja, siksi sen ikonisuus on lähes omaa luokkaansa.
Keskustelu
Ei kommentteja
