07.03.2026
5 asiaa, joihin kannattaa kiinnittää koeajolla huomiota
Kuva: Unsplash
Autojen koeajot ovat monesti melko lyhyitä, mutta niidenkin aikana on mahdollisuus käydä monta eri asiaa läpi. Jos kyseessä on käytetty auto, on hyvä perehtyä esimerkiksi auton huoltohistoriaan ja yleiseen kuntoon. Nämä asiat kertovat nopeasti sen, miten autoa on pidetty ja toisaalta myös sen, että millaisia yllätyksiä saattaa tulevaisuudessa tulla vastaan.
Tässä tekstissä en kuitenkaan keskity niinkään auton taustoihin, vaan itse ajokokemukseen. Käynkin tässä läpi nyt viisi asiaa, joihin kannattaa kiinnittää koeajolla huomiota.
1. Ajoasento ja ergonomia
Hyvällä ajoasennolla on yllättävän paljon merkitystä ja se on asia, mitä ei missään nimessä kannata sivuuttaa. Hyvä ajoasento vaikuttaa nimittäin suoraan ajomukavuuteen ja turvallisuuteen. Kun ajoasento on kohdallaan, on autoa paljon helpompi hallita erilaisissa tilanteissa. Vaikka koeajo kestäisi vain lyhyenkin aikaa, saa ergonomian tasosta yleensä nopean ensivaikutelman.
Ensimmäinen osa-alue ajomukavuudessa on penkin säädettävyys. Kuljettajan penkistä pitäisi löytyä riittävät säädöt korkeudelle, etäisyydelle ratista, selkänojalle ja usein myös ristiselän tuelle. Kuljettajan pitäisi saada autossa sellainen asento, että jalat yltävät polkimille ilman että polvet ovat täysin suorina. Samalla selän pitäisi pysyä luontevasti penkkiä vasten. Jos polkimille joutuu kurottelemaan tai jos vastaavasti joutuu istumaan liian lähellä rattia, voivat pidemmät ajoreissut muuttua nopeasti varsin epämukaviksi. Itselläni ja muillakin yli 190-senttisillä kuljettajilla ongelmaksi muodostuu monen auton kohdalla penkin korkeus, sillä yllättävän monessa autossa on vajavainen säätömahdollisuus tämän osalta.
Seuraava osa-alue ajomukavuudessa on ratin säädettävyys. Useimmissa nykyautoissa rattia voi säätää sekä korkeussuunnassa että eteen tai taakse. Tässä kohtaa hyvä nyrkkisääntö on se, että rattiin pitäisi ylettyä hivenen koukussa olevilla käsillä, ja ranteiden pitäisi yltää ratin yläosaan ilman että selkä irtoaa penkistä. Tällä tavoin varmistetaan, että auton ohjaus pysyy hallinnassa myös nopeissa tilanteissa.
Koeajolla kannattaa ehdottomasti tarkistaa myös mittariston ja näyttöjen näkyvyys. Joissakin autoissa ratti voi peittää osan mittareista tai keskinäyttö saattaa jäädä jotenkin huonoon kulmaan. Lähinnä on tärkeää varmistaa, että ajonopeus, varoitusvalot ja muut tärkeät tiedot ovat jatkuvasti helposti luettavissa, ilman että ajoasentoa joutuu muuttamaan.
Ergonomiaan kuuluu myös hallintalaitteiden sijoittelu. Kannattaa testata, että kuinka helposti ja nopeasti yllät viiksivipuihin tai ajovalojen säätimiin. Yhtä lailla kannattaa testata, että kuinka helposti pystyt säätämään ilmastointia tai hallinnoimaan keskinäytön takaa löytyviä toimintoja. Etenkin uusissa autoissahan yhä useampi toiminto löytyy nykyään keskinäytön takaa, fyysisten painikkeiden vähentyessä jatkuvasti. Jos auton ergonomia on järkevästi suunniteltu, pystyy auton eri toimintoja parhaimmillaan käyttämään ilman että katse irtoaa tiestä, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Jos taas yksinkertaisenkin toiminnon käyttäminen vaatii useita kosketuksia eri puolilla näyttöä, saattaa se alkaa ärsyttämään arjessa yllättävänkin nopeasti.
Lopuksi kannattaa tietysti kiinnittää huomiota myös penkin mukavuuteen. Jo lyhyt koeajokin kertoo jotain penkin muodosta, sivuttaistuesta ja pehmeydestä. Hyvä penkki tukee selkää ja reisiä tasaisesti. Jos penkki tuntuu epämukavalta jo parin minuutin jälkeen, tuntuu se pidemmällä ajoreissulla vielä paljon pahemmalta.
2. Näkyvyys ja auton hahmottaminen
Yksi tärkeimpiä tekijöitä ajoturvallisuuden kannalta on luonnollisesti hyvä näkyvyys eri suuntiin. Se vaikuttaa muun muassa ajamisen helppouteen. Auto voi tuntua muuten todella hyvältä ajaa, mutta jos kuljettaja ei näe kunnolla ympärilleen tai jos auton ulkomittoja on jokseenkin vaikea hahmottaa, voi ajaminen muuttua nopeasti stressaavaksi, etenkin ruuhkaisilla ja ahtailla kaupungin kaduilla.
Ensimmäinen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, on tietysti näkyvyys eteenpäin. Siihen vaikuttaa moni asia, kuten esimerkiksi tuulilasin koko, kojelaudan korkeus ja konepellin muoto. Joissakin autoissa konepeltiä ei näe juuri ollenkaan, mikä voi tehdä auton pituuden arvioimisesta vaikeampaa tietyissä tilanteissa, kuten esimerkiksi parkkeerattaessa.
Toinen tärkeä asia on A-pilareiden koko ja sijoittelu. A-pilarithan ovat siis tuulilasin sivuilla olevat rakenteet, jotka tukevat auton koria. Nykyautoissa ne ovat yleensä melko paksuja turvallisuussyistä, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Ne rajoittavat monesti merkittävästi näkyvyyttä esimerkiksi risteyksissä. Koeajolla kannattaa tähänkin asiaan kiinnittää huomiota. Jääkö esimerkiksi mahdollinen jalankulkija, pyöräilijä tai toinen auto helposti piiloon A-pilarin taakse?
Yhtä lailla tärkeää on myös sivuille ja taakse näkeminen. Siihen vaikuttavat esimerkiksi sivupeilien koko ja sijoittelu, sekä myös se, että miten hyvin näet auton sivuille ilman peilejä. Joissakin autoissa esimerkiksi paksut B- ja C-pilarit voivat heikentää näkyvyyttä sivuille. Tämä puolestaan vaikeuttaa esimerkiksi kaistanvaihtoja.
Yksi hyvä tapa testata näkyvyyttä moneen eri suuntaan on testata koeajolla auton peruuttamista ja pysäköintiä. Silloin auton hahmottaminen tai sen merkitys korostuu. Takalasin koko, takapilarien leveys ja auton muoto vaikuttavat siihen, että kuinka hyvin näet taakse. Monissa autoissa on nykyään myös pysäköintitutkat ja peruutuskamera, tai jopa 360-kamera, mutta silti on tärkeää, että autossa on niin sanottu perusnäkyvyyskin kohdallaan. Tekniikkaan tai sen toimivuuteen kun ei voi kaikissa tilanteissa luottaa.
Auton hahmottaminen tarkoittaa myös sitä, että kuinka nopeasti kuljettaja oppii tuntemaan auton ulkomitat. Onko esimerkiksi auton leveyttä helppo arvioida kapealla tiellä tai tuntuuko keula tai perä jotenkin vaikealta hahmottaa? Tässäkin ratkaisee paljon se, että miten hyvin auto on suunniteltu.
3. Alusta ja ajomukavuus
Auton alusta vaikuttaa suoraan siihen, että miltä auto tuntuu jokapäiväisessä käytössä. Vaikka auton moottori olisi tehokas ja varustelu kattava, tekee epämukava alusta ajamisesta rasittavaa etenkin pidemmillä reissuilla. Siksi on hyvä kiinnittää koeajolla huomiota siihen, että miten auto käyttäytyy erilaisilla tien pinnoilla ja ajotilanteissa.
Jos vain mahdollista, niin on hyvä ajaa niin sileällä asfaltilla kuin myös vähän huonompikuntoisellakin tiellä. Pienet kuopat ja hidasteet kertovat nopeasti, että miten auton jousitus ja iskunvaimennus toimivat. Parhaimmillaan autosta löytyy sopivanlainen tasapaino, eli se pystyy suodattamaan tien epätasaisuuksia, säilyttäen kuitenkin tukevan tuntuman tiehen.
Eri autojen alustoissa on paljon eroja ja jousitus on monesti joko vähän kovemman tai pehmeämmän puoleinen. Mitä sporttisempi auto, sen kovempi tai jämäkämpi on yleensä myös jousitus (toki joissain autoissa voi olla myös adaptiivinen jousitus). Pitkälti alusta riippuu paljon siis siitä, että millainen auto on kyseessä. Joskus kyse voi puhtaasti olla ihan vain alustakomponenttien laadustakin. Kova alusta tuntuu yleensä tosiaan sporttiseltammalta, mutta samalla se tarkoittaa myös sitä, että kaikki tien epätasaisuudet välittyvät suoraan kuljettajan ja matkustajien selkärankaan. Liian pehmeä alusta voi taas aiheuttaa voimakasta keinumista tai heijaamista, mikä saa auton helposti tuntumaan epävakaalta tietyissä tilanteissa. Mitä tasapainoisempi alusta on kyseessä, sen parempi (ainakin arkiliikenteessä).
Koeajon aikana on hyvä kiinnittää huomiota myös autosta tuleviin ääniin ja mahdollisiin tärinöihin. Etenkin epätasaisella tiellä ajaessa paljastuvat erilaiset kolinat ja nitinät, ja se kertoo toisaalta heti, että miten hyvin auto on viimeistelty (tai miten hyvin sitä on menneisyydessä kohdeltu, jos kyseessä on käytetty auto).
On myös hyvä testata, että miten auto käyttäytyy mutkissa ja kaarteissa. Tuntuuko auto vakaalta vai kallisteleeko kori voimakkaasti sivulle? Mitä vähemmän auto kallistelee, sitä hallitummalta ajo tuntuu.
Kun auton alusta toimii tasapainoisesti erilaisissa tilanteissa, tulee ajamisesta helpompaa, mukavampaa ja turvallisempaa.
4. Moottori ja vaihteisto
Polttomoottoriauton voimansiirron ytimessähän ovat moottori ja vaihteisto. Koeajolla kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten auto reagoi kaasun painallukseen, kuinka vaivattomasti se kiihtyy ja toimiiko vaihteisto sulavasti eri tilanteissa. Jotkin tekniset lukemat voivat näyttää paperilla pirun hyvältä, mutta todellinen tuntuma selviää vasta ratin takana.
Aivan ensimmäiseksi kannattaa ehkä testata, että miten moottori reagoi kaasuun. Jos kaasupolkimen painalluksen jälkeen tuntuu viivettä tai vastaavaa, ajaminen voi tuntua nykivältä, erityisesti kaupunkiliikenteessä. On hyvä testata sekä rauhallisempia että myös hieman voimakkaampia kiihdytyksiä.
Kannattaa myös arvioida, että riittävätkö moottorin tehot omaan käyttöön. Enkä puhu nyt pelkästään auton huippunopeudesta tai maksimaalisesta kiihtyvyydestä, vaan yleisestikin siitä, että kuinka vaivattomasti auto liikkuu ihan normaalissa ajossa. Kun ajat esimerkiksi maantienopeuksilla ja painat kaasua ohitustilanteessa, auton pitäisi kiihtyä ilman että moottori joutuu tekemään kohtuuttomasti töitä.
Ihan yhtä tärkeä osa kokonaisuutta on luonnollisesti vaihteisto. Automaattivaihteiston kohdalla kannattaa tarkkailla, että vaihtaako se vaihteita pehmeästi ja oikeaan aikaan. Hyvin toimiva vaihteisto vaihtaa lähes huomaamattomasti, ilman että esiintyy nykäyksiä kiihdytyksissä tai hidastuksissa. Jos vaihdelaatikko tuntuu niin sanotusti jotenkin hitaalta tai epäröivältä, vaikuttaa tämä heti ajokokemukseen.
Jos kyseessä on puolestaan manuaalivaihteisto, kannattaa testailla kytkimen tuntumaa ja vaihdekepin liikettä. Kytkimessä pitäisi olla tasainen tuntuma, eikä vaihteiden vaihdon pitäisi vaatia ylimääräistä voimaa.
On hyvä myös kuunnella moottorin ääntä ja kierroksia. Joissakin autoissa moottori on hyvin hiljainen ja lähes huomaamaton, kun taas toisissa se kuuluu selvästi kiihdytyksissä. Tärkeintä on kuitenkin, että moottori toimii tasaisesti, ilman ylimääräisiä ääniä tai tärinää.
Entä sitten, jos kyseessä onkin esimerkiksi sähköauto tai hybridi? No, sähköauto on hieman erilainen menopeli kuin polttomoottoriauto, joten siinä pitää kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin. Sähkömoottori reagoi kaasuun lähes välittömästi ja joissakin sähköautoissa kiihtyvyys on hyvinkin voimakasta heti liikkeelle lähdettäessä. Tämä voi tuntua varsin jännittävältä aluksi, mutta tavallisessa arjessa liian herkkä kaasun vaste saattaa tehdä ajamisesta nykivää, esimerkiksi ruuhkassa. Lisäksi sähköautoista löytyy regeneratiivinen jarrutus, eli energian talteenotto hidastettaessa. Monissa sähköautoissa auto hidastuu selvästi heti, kun nostaa jalan kaasulta, ja joitain sähköautoja on mahdollista ajaa lähes kokonaan vain yhdellä polkimella. On hyvä myös tiedostaa, että sähköautoista ei yleensä löydy perinteistä vaihteistoa.
Jos kyseessä on puolestaan hybridi, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kuinka saumattomasti sähkömoottori ja polttomoottori pelaavat yhteen. Mitä paremmasta hybridistä puhutaan, sen huomaamattomammin se yleensä vaihtelee sähkö- ja polttomoottorin välillä ja sitä tasaisemmalta tuntuu myös auton kiihtyvyys eri tilanteissa.
5. Melutaso
Viimeiseksi asiaksi nostan tähän listalle melutason. Monethan sanovat, että alhainen melutaso on yksi niistä asioista, jotka erottavat niin sanotun premium-auton vähän edukkaammasta autosta. Ja, toki sillä on merkitystä.
Lyhyellä koeajolla asia saattaa tuntua vähäpätöiseltä ja korkean melutason voi antaa jopa anteeksi, mutta on hyvä ajatella vähän pidemmälle. Jos matkustamoon kantautuu paljon rengas-, tuuli tai moottorimelua, se voi vaikuttaa ajomukavuuteen yllättävänkin paljon pitkällä aikavälillä.
Yleisin on rengasmelu, joka syntyy siis renkaiden ja tien pinnan kosketuksesta. Sen määrä vaihtelee paljon, riippuen renkaiden ja tien kunnosta sekä auton äänieristyksestä. Karkealla asfaltilla rengasmelu korostuu luonnollisesti selvästi. Siksi onkin hyvä käydä testaamassa autoa koeajolla myös moottoritiellä.
Toinen melun lähde on tuulen suhina, joka syntyy siis ilman virtauksesta auton ympärillä. Tämä kuuluu yleensä paremmin juurikin moottoritienopeuksissa. Hyvin suunnitellussa autossa suhina pysyy melko hillittynä, mutta joissakin malleissa se saattaa voimistua yllättävänkin paljon nopeuden noustessa.
Myös moottorin ääni vaikuttaa melutasoon, jos kyse on siis polttomoottoriautosta. Kiihdytyksissä moottorin ääni voimistuu kierrosten noustessa, mutta rauhallisessa ajossa moottorin pitäisi yleisesti ottaen olla melko huomaamaton. Ellei kyseessä ole sitten sporttisempi menopeli.
Mitä parempi äänieristys autossa on, sitä mukavampaa matkanteosta tulee. Keskustelu auton sisällä onnistuu silloin normaalilla äänellä myös suuremmissa nopeuksissa ja musiikkiakin pystyy kuuntelemaan ongelmitta, kun taustalla ei ole muita ääniä.
Vaikka koeajo olisi lyhyt, ehtii siinä monesti muodostamaan varsin hyvän kokonaiskuvan autosta. Kun kiinnittää huomiota edellä mainittuihin asioihin, tietää melko nopeasti, että onko kyseessä itselle sopiva menopeli.
Keskustelu
Itsestään selvä ja turha lista.
Tiedoksi valmistajille ja autokauppiaille, että tärkeintä ainakin seniorikuskille on, saako EU-härpäkkeet pois ja jos niin montako klikkausta ja onnistuuko ajaessa vai onko pysäytettävä.
Härpäkkeistä pahin on nopeusvaroitin, jonka hiljentäminen ei tietenkään onnistu ääniasetuksista, vaan toiminto on kätketty ja salakirjoitettu esim muotoon "tieliikenneopasteiden lukuautomatiikka" tai kuten Toyotassa RSA(vaatii kolme klikkausta ja yhden pitkän vierityksen eikä onnisetu turvallisesti ajaessa).
Luonnollisesti jokaiselle muullekin turhakkeelle on oma koodattu merkkinsä ja jokainen on erikseen naputeltava pois päältä.
Tiettävästi vain Renaultissa ja joissakin Volvoissa voi kaikki turhakkeet kasata yhden nappulan taakse ja niistä pääsee eroon kahdella napautuksella.
Ai miksei yhdellä? Ilmeisesti EU vaatii autoilijoiden kiusaamiselle jonkun minimin, jota valmistajien ei ole lupa alittaa.
Turhakkeita eivät tietenkään ole ABS ja ETC, joita ei EU:kaan ole kumma kyllä onnistunut pakkosijoittamaan sen nopeuspiipparin taakse siten, että pois päältä voi klikata vain turhat ja tarpeelliset yhdessä.
Samalla kun autoilija jättää härpäkekokoelmat kauppaan, hän joutuu myös sitoutumaan vanhalla polttiskalustolla ajamiseen loppuiäkseen. Oma diesel täyttää kesällä 15 vuotta enkä näe ainuttakaan syytä vaihtamiseen. AdBlue-kiusaltakin välttyy, kun ajaa tapeeksi vanhalla.