Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä

Töistä tullessani käännyn aina yhdestä kolmio-risteyksestä oikealle kaupunkiin päin. Yleensä risteyksessä ei tarvitse odottaa kuin hetki, että isommalla tiellä liikkuvien väliin pääsee liittymään. Tänään risteyksessä piti odottaa vähän pidempään, kun autoja tuli tasaisena virtana eikä sopivia välejä ollut. Johtui varmaan perjantai-iltapäivästä ja siitä että kello oli puoli viisi.

Odottelin risteyksessä rauhassa sopivan välin ilmestymistä, kun taakseni ilmestyi iso katumaasturi. Kyseisessä risteyksessä oikealle ja vasemmalle kääntyvät mahtuvat ryhmittymään nätisti rinnakkain, joten en kiinnittänyt takaani lähestyvään autoon sen enempää huomiota kuin että havaitsin sen sivupeilistä. Hassusti vasemman takakulmani hieman ohittaneeseen paikkaan maasturi siihen kuitenkin pysähtyi ja uudempi vilkaisu peiliin osoitti, että se olikin kääntymässä saman suuntaan kuin minä. Olimme siis jotensakin limittäin siinä, mitä ihmettä?

No, päätietä tuli ja tuli autoja ja myös päätielle kertyi muutaman auton jono, jotka halusivat kääntyä vasemmalle eli tielle mistä minä olin tulossa. Yksi vähän isompi väli jatkuvassa autojonossa oli, mutta vähän liian pieni lähteä. Takanani oleva maasturi hytkähti jo vähäsen, vaikka itse en edes nostanut jalkaa jarrulta. Myöskään toiset kääntyjät eivät lähteneet tunkemaan pikkuvälin läpi.

Sitten tuli isompi väli jonka aikana molemmat jonot ehtisivät hyvin purkautua. Lähdin ihan normaalisti viivyttelemättä liikkeelle, mutta silti ennen kuin olin saanut autoa edes kunnolla liikkumaan, maasturi alkoi töötätä mulle. Argh! Voiko enää hätäisempi olla? Jos en olisi huomannut väliä tai auto olisi sammunut, niin äänimerkki olisi ollut kohdallaan, mutta mikä järki sitä oli heti välin tultua käydä huudattamaan? Vitsi pisti ärsyttämään.

Heti isommalle tielle käännyttyäni kiihdytin tavalliseen tapaani suoraan kakkosella reiluun viiteenkymppiin ja samalla karistin maasturin kannoiltani. Toki se sai minut kiinni hetken päästä ja voin kuvitella että kuski oli jo ihan hiilenä kun ajoin kiihdytyksen jälkeen rajoituksen mukaisesti.

Kilometrin jälkeen takanani ajanut maasturi ryhmittyi kaistan vasempaan reunaan kääntyäkseen asuinalueelle. Aivan kuin auto olisi vielä kiihdyttänyt nopeuttaan ryhmittyessään, kun yhtäkkiä se oli niin lähellä minua vaikka minä olin se joka jatkoi suoraan ja se kääntymässä. Risteysalueelle hidastaessaan maasturi väläytti keulassaan olevaa lisävalopatteristoa. Minulleko? En keksi muutakaan kohdetta, koska sillä hetkellä kaikki näkyvissä olevat autot ajoivat keskustaa kohden. Jalankulkijoitakaan ei ollut mailla halmeilla. Joten jos valojen väläytys oli tarkoitettu minulle niin ... niin voi elämä.

Vähän tuli sellainen fiilis että maasturin kuski kuvitteli omistavansa maailman ja muut ovat vain hänen tiellään. Käytös sai minut hiiltymään siinä määrin, että unohdin hermostuksen vasta kauppaan päästyäni. Teki vähän mieli lähteä sen perään ja mennä sanomaan pari valittua sanaa!