Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta

Blogailu jäi marras-joulukuussa vähän vähille. Kun pitää olla aina niin perusteellinen eikä voi kirjoittaa mitään diipadaapaa, niin yhtäkkiä on aiheet vähissä tai ainakin aika. Mutta! Voisin pitkästä aikaa jakaa teille liikenteessä sattuneen tapauksen. Tästä huomaa, miten ihan automaattisesti tulen analysoineeksi hirveän tarkasti, mitä oikein tapahtui, kun jotain erityistä tapahtuu.

Tausta

Viime lauantaina ajelin Seppälän kaupoilta Kuokkalaa kohti pitkin Rantaväylää. Vaihdan yleensä vasemmalle kaistalle Tourulan liittymiskaistan paikkeilla, koska käännyn seuraavana tulevasta risteyksestä vasemmalle. Samalla helpotan myös mahdollisten Tourulasta tulijoiden liittymistä Rantaväylälle, sillä liittymiskaista ei ole pituudella pilattu.

Tapaus

Niin tein lauantainakin. Ensin vilkku päälle ja sitten vilkaisu sivupeiliin, ettei takana ole tulossa ketään. Sitten kuolleen kulman tarkistus katsomalla vasemman olan yli. Ei ketään, joten aloitin ohjata Poloa kohti vasenta kaistaa ... paitsi hetkinen, katsahtaessani uudelleen sivupeiliin huomasin punaisen auton lähestyvän minua vauhdilla pitkin vasenta kaistaa. Refleksinomaisesti ohjasin Polon äkkiä takaisin omalle kaistalleni, sillä näytti siltä, että jos en olisi väistänyt, Polon takapuskuri olisi muuten saanut uuden muodon. Hetkessä vanha Peugeot 206 vilahti ohitseni. Oma nopeuteni 70 km/h rajoitusalueella oli pari kilsaa rajoituksen yli, mutta tämä sankari paahtoi ainakin kympin kovempaa, sillä sen verran vauhdikas ohitus oli.

(Sata metriä myöhemmin punainen paholainen ohitti jonkun oikealta puolelta - niin saa tosin Rantaväylällä tehdäkin - mutta oli se silti vähän vaarallisen näköistä mutkittelua. Sitten paholaiselta loppui into ajaa kovaa ja niin pysähdyimme peräkkäin liikennevaloihin. Kylläpä kannatti...)

Analyysi

Liikenteessä ei pitäisi tuollaisia äkkinäisiä ohjausliikkeitä tarvita, joten mitä mokasin että sellaisen jouduin tekemään?

Joku voisi ekana sanoa, että ei saa väistää liittymiskaistalta tulevia. Totta, niinhän meille on opetettu, koska siinä voi aiheutua vaaratilanteita, jos huomaa huomioida viereistä kaistaa ajavia. Mutta vetoan siihen, että olisin vaihtanut kaistaa siinä paikkeilla muutenkin, oli liittyjiä tai ei. Ja katsoin asianmukaisesti rauhassa peiliin ja sivulle.

Ensisijainen moka oli mielestäni puutteellisessa havainnoinnissa. Sivupeili olisi ehkä kannattanut tarkistaa vielä uudemman kerran, ennen kuin aloin kääntää rattia. Nyt katse kävi siinä vasta, kun olin hieman ylittänyt kaistoja erottavan viivan. Käytännössä sivupeilin ja sitten kuolleen kulman tarkistuksen pitäisi kuitenkin riittää, kun oma nopeus ei poikennut muusta liikenteestä.

Tästä päästäänkin kolmanteen virheeseen, jonka teki punainen paholainen. Sen nopeus ei ollut ennalta arvattavaa. Jos auto olisi ajanut vasenta kaistaa rajoituksen mukaisella nopeudella, olisin mahtunut vaihtamaan kaistaa mainiosti sen eteen vielä siinä vaiheessa, kun sen peilistä yllättäen havaitsin. Nyt etäisyys hupeni sen verran hyvää tahtia, että tilanne pääsi yllättämään. Luulen, että en nähnyt sitä ensimmäisellä vilkaisulla peiliin, koska Rantaväylä kaartaa kyseisellä kohdalla oikealle ja auto on jäänyt peilistä katsottuna ikään kuin taakseni. Se on kuitenkin ajanut sen verran kovaa, että seuraavalla vilkaisulla näin sen jo.

Tästä tapauksesta opin ehkä ainakin sen, että jos ajan vaikka moottoritietä alle rajoituksen ja haluan siirtyä ohituskaistalle, niin vapaan tilan tarkistus on tehtävä erityisellä huolella. Joku voi muuten yllättää nopeudellaan, joskin motarilla mutkat ovat loivempia ja peilistä näkee siten huomattavasti kauemmas.