Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Naapuritalon äijä oli hankkinut itselleen uuden auton. Tällä kertaa uusi auto oli 90-luvun alun sininen Opel Calibra. Naapuritalon äijä oli luonnollisesti uudesta kulkuneuvostaan hyvin ylpeä. Edellisestä, vaikkakin lähes moitteettomasta autosta oli pitänyt päästä eroon, koska auto oli syksyn aikana vittuillut liikaa. Tarkemmin kyseessä oli ollut ovien lukituksen ja virtalukon tuottama jatkuva mielipaha, joka lopulta oli ajanut odottamaan sopivaa vaihtoyksilöä. Prosessi oli lopulta päättynyt siis siniseen Calibraan, jonka pitäisi luoda leveämpiä ja suorempia teitä tuleviin seikkailuihin.

Calibran tärkeimmät ominaisuudet naapuritalon äijän mukaan olivat automaattivaihteisto sekä valmistusvuosi ennen 2000-lukua, mutta suuret tehot ja ulkoinen näyttävyys tulivat kaupanpäälle. Valmistusvuoden oli tärkeä olla ennen 2000-lukua, koska ulosotto ei välitä näin vanhoista autoista. Voi olla, että ymmärsin väärinkin. Ehkä puhui auton arvosta. Kummassakin tapauksessa olisin Saabeineni myös turvassa, vaikka jättäisin laskut maksamatta. Loppukaneetiksi hyvien kauppojen ylistyksen jälkeen naapurintalon äijä kehui, että Calibra jättäisi kiihdytyskisassa Saabini kakkoseksi. Itse mietin mielessäni, että tällainen Calibra autona istuu vain kahdella penkillä verkkarit päällä urheilukisaa katsellen: Calibra on aikansa urheiluautojen kannustusauto. 

Myöhemmin ajaessani kauppaan lahjaksi saadut kokoa liian isot nahkahanskat natisivat puristuksen voimasta jalopuista rattia vasten ajatellessani väitettä Saabini jäävän toiseksi jollekin vanhalle Opelille. Oliko siinä Opelissa edes kierroslukumittaria? Saabissani oli sentään 90-luvun lopun kolmen litran veekutonen turbolla eikä ollut mikään 90-luvun alun Opel. Sydämistyin pahasti autoni vähättelystä, vaikka vähättely olikin esitetty uuden auton luoman huuman alaisuudessa. Ei kenenkään autoa tulla kasvotusten sanomaan hitaammaksi, tämä joko itse tiedostetaan tai annetaan olla.

Seuraavana päivänä päivystin ikkunan luona nähdäkseni naapuritalon äijän. Tehokas vakoilu tuotti tulosta ja naapuritalon äijä ilmestyi pihapiiriin. Otin roskapussin rekvisiitaksi ja kiiruhdin pihalle jututtamaan miestä uudemman kerran.  Pihalla kyselin, miten onnellisen uuden auton omistajalla elämä on sujunut ja onko urheiluauton omistaminen vielä kaduttanut. Äijän annettua lausuntonsa pohdin, ettei Saabini ehkä jäisi toiseksi kiihdytys kisassa Calibraa vastaan. Pienen sanallisen Saksa vastaan Ruotsi -ottelun jälkeen ehdotin, että ottaisimme kiihdytyskisan ja selvittäisimme väitteen todenperäisyyden. Naapuritalon äijä suostui, mutta halusi lisätä voittajalle palkinnon. Olisin tyytynyt tulokseen, mutta sovimme häviäjän ostavan voittajalle pullollisen kossua. Kisapaikaksi valittiin ehdottamani eräässä ylämäessä oleva ohituskaista. Calibra näyttäisi mahtinsa ohituskaistalla ja Saabini raapisi kohti kunniaa pitkin arkikaistaa. Kumpi selviytyy ensimmäisenä ohituskaistan loppuun, on voittaja.

Ajoimme peräkkäin kohti kisatatamia. Ylämäki näkyi ja painoin automaattivaihteistosta S-napin pohjaan ja kojelautaan syttyi sport-valo. Calibra oli jättänyt hajuraon omaa strategista kiihdytystään varten. Kiihdytyskaista tuli kohdalle ja painoin pehmeästi lisää kaasua. Calibra tuli rinnalle ja jalkani venyi lisää kaasupolkimen päällä. Olin aliarvioinut Calibran. Ehkä myyjä ei ollut puhunut pehmeitä myydessään Calibraa naapuritalon äijälle. Talla oli pohjassa, mutta sain vaivoin pidettyä Calibran Saabini vieressä. Vihdoin ohituskaistan loppu häämötti. Päästin jalan kaasulta painaakseni kevyesti jarrua ja Calibra sinkoutui ohitseni. Näin kuinka Calibra hyökkäsi hiljentämättä kohti peltimörköä, sytytti äkillisesti punavalot takakonttiinsa ja loput kirkas salamavalo pysäytti hetken paljastaen kaiken ympäriltään.

Pihassa onnittelin voittajaa, ja kysyin, oliko paikallislehti tilattu paikalle dokumentoimaan autokisaa. Naapuritalon äijä oli vaitonainen. Tunnustin, että Calibra oli oikea Saabin tappaja, ja ojensin voittajalle Alkon muovipussin kossulla. Äijä nosti miestäväkevämmän muovipussista, katsoi juomaa hetken ja poistui rappukäytävään sanomatta sanaakaan. Naapuruston nopeimman auton omistaminen on raskas taakka.