18.08.2011

Oho, ostettiin auto

Ota lokoisa asento ja herkut lähettyville, sillä nyt seuraa seikkaperäinen tarina siitä, minkälaisten vaiheiden kautta vanha Polo yllättäen vaihtui tuliterään Poloon. Tapojeni mukaisesti kun en taaskaan osannut kirjoittaa lyhyesti.

Uusi silmäterämme!


Kaikkihan lähti siitä, mieheni T bongasi nelisen viikkoa sitten Ahjoautosta muutaman vuoden vanhan Highline-varustellun automaattivaihteisen 1.4 TSI Golfin. Viikonloppuna suuntasimme Ahjoautoon tarkoituksenamme saada Golf koeajolle, mutta auto ei ollutkaan paikalla, sillä joku liikkeen myyjistä oli lähtenyt sillä Tampereelle. Liikkeen toinen myyjä lupasi varata auton meille maanantai-illaksi koeajolle.

Lopulta Polo 1.2 TSI!

Siinä keskustellessamme T keksi kysyä myyjältä, että näkeekö hän, mitä autoja samaan konserniin kuuluvalla Jyväskylän Autotarvikkeella on tällä hetkellä koeajettavana, että olisiko siellä lopulta pitkään kaipailemaamme 1.2 TSI -moottorilla varustettua Poloa. Suureksi yllätykseksemme siellä oli sellainen. Niinpä myyjä soitti Autotarvikkeelle ja varasi Polon meille koeajettavaksi. Ennen lähtöämme myyjä vielä vannotti meitä, ettemme tekisi kauppoja mistään, ennen kuin olisimme maanantaina koeajaneet Golfin.

Tehokkaalla 1.2 TSI -moottorilla varustettu Polo oli kiinnostanut meitä siitä saakka, kun uusi Polo tuli markkinoille. Kun moottorityyppi lopulta tuli myyntiin, kysyimme pari kertaa Autotarvikkeelta, että milloin heille olisi tulossa sellainen koeajettavaksi. Eivät tienneet. Viime syksynä jätimme jollekin liikkeen myyjälle soittopyyntölapun, että ilmoittaa, kun heillä on haluamamme Polo koeajettavana. Autotarvikkeelle ajaessamme mietimme, että eipä sitä soittoa koskaan kuulunut...

Autotarvikkeelle päästyämme puhelimessa Polon koeajosta sopinut myyjä tuli heti vastaan. Vaihdoimme siinä pari sanaa ja totesimme myös, että jätimme liikkeeseen joskus soittopyynnön kyseisestä autosta, mutta ei ole kuulunut. Siinä samassa myyjä tunnisti meidät ja muisti lapun, sillä olimme sattumalta jättäneet soittopyynnön juuri hänelle. Myyjä kertoi katsoneensakin lappua vasta jokin aika sitten (itse asiassa hänellä oli jopa näyttää se meille) eikä Polokaan lopulta ollut hänen pelastuksekseen ehtinyt olla liikkeellä koeajettavana vasta kuin pari viikkoa.

Lähdimme siitä sitten koeajolle, jolla tietysti ekana suuntasimme Vaajakosken moottoritielle testaamaan TSI-moottorin kiihtyvyyttä. Hyvin kulki! Koeajoautona oli Comfortline-varusteltu manuaalivaihteinen Polo. Itse olimme kiinnostuneet (tai mieheni lähinnä) enemmän automaattivaihteisesta jos Polon ostaisimme, mutta koeajolla tarkoituksena oli ennemminkin testata millainen moottori oli ajaa. Hyvän tuntuinen ja mukavan rivakka se oli ajaa; tykkäsimme. Ja aah ilmastointi oli ihana helteisenä päivänä, vaikkei se tietty moottorin koeajoon liittynytkään.

Kuka tilasi Polon kaikilla herkuilla?

Palattuamme koeajolta iskimme silmämme Autotarvikkeen aulassa viattoman näköisenä seisoskelleeseen helmiäismustaan Poloon, josta löytyi vaikka mitä varusteita! Oli TSI-moottori, automaattivaihteet, Highline-varustelu ja ihanat nahkaiset penkit. Sehän oli suoraan kuin tehty meille! Myyjä kertoi kyseisen auton tulleen liikkeeseen vasta kahta päivää aiemmin, joten osuimme sinne todella hyvällä hetkellä.

Saman tien päätimme pyytää kaunokaisesta tarjouksen. Sopivasti Volkkarilla oli menossa kampanja, että erään uusia Poloja sai kaupan päälle varusteita tuhannella eurolla, joten Poloon saisi vielä ilmaiseksi talvirenkaat vanteineen. Tarjousta ja muutamaa valtavaa Polo- ja Scirocco-julistetta(!!!) rikkaampana lähdimme kotiin. Emme varanneet autoa, mutta myyjä päätti silti jättää Polon ikkunaan "Varattu"-lapun, koska ei siitä kuulemma mitään haittaakaan olisi.

Heippa, Golf

Maanantaiaamuna myyjä jo soitteli, että olemmeko tehneet päätöksiä Polon suhteen. Emme olleet, sillä olimme edelleen menossa illalla koeajamaan Golfia. Myyjä sanoi ettei voisi pitää Poloa enää kovin pitkään varattuna, mutta lupasi pitää lapun ikkunassa vielä seuraavaan aamuun.

Kaverini P, jonka puoleen käännyn aina autoasioissa, oli luvannut lähteä mukaan koeajamaan Golfia. Olin varma että hän kannustaisi hankkimaan ennemmin Golfin kuin Polon, koska ensimmäinen on isompi ja hän on aina ollut sitä mieltä että meidän pitäisi ostaa Golf. Soittelin hänen kanssaan päivällä ja yllättäen hän ei innostunutkaan lainkaan Golfista, kun sai tietää siitä tarkemmin. Tuplaturbot ovat kuulemma olleet hieman vikaherkkiä ja jos hajoavat, eivät ole mitään halpoja korjata. Samaa olimme kyllä miettineet miehenikin kanssa, että ei olisi kiva jos Golf leviäisi sen vuoden jälkeen, minkä aikaa autossa olisi takuu voimassa. Uusi Polo olisi turvallisempi vaihtoehto, etenkin kun siihen saisi huolenpitosopimuksella vielä kolmen vuoden takuun.

Juteltuani mieheni kanssa ("P kielsi meitä ostamasta Golfia!") peruimme Golfin koeajon kokonaan (toivottavasti Ahjoauton myyjällä oli Tampereella kiva reissu Golfilla, sillä se saattoi periaatteessa aiheuttaa kauppojen menetyksen) ja pyysimme sen sijaan Autotarvikkeen myyjältä koeajo-Polon lainaan koko illaksi vähän tarkempaa testausta varten. Illalla T kyllä tunnusti, ettei ollut viikonlopun jälkeen enää edes ajatellut Golfin ostamista, mutta olisi minun mielikseni lähtenyt ajelemaan sillä.

Lisää koeajelua Comfortline-Pololla

Töiden jälkeen suuntasimme Autotarvikkeelle hakemaan Poloa. Myyjä kävi kanssamme täyttämässä Polon tankin ja saimme vielä lupauksen, että jos bensaa tarvitsee lisää, niin sen kuin tankkaamme ja tuomme kuitit mukanamme kun palautamme auton. No joo, emme sentään ihan koko tankkia meinanneet yhdessä illassa ajaa tyhjäksi... Reilulla sadalla kilsalla onnistuimme kuitenkin kartuttamaan matkamittaria, kun ajoimme illalla ympäriinsä. Kurvailimme Vihtasillan kautta vanhempieni luokse Lievestuoreelle ja matkalla poikkesimme myös hiekkatiellä, kun keksin ajattaa meidät partiomajalle.

Kaupunkiin palattuamme kiertelimme vielä jonkin aikaa keskustassa, kunnes lopulta yhdentoista jälkeen suuntasimme kotiin Sippulanniemen kautta, jonka tie oli yllättäen koko lenkin huonokuntoisin pätkä. Isommista kuopista ajaessa Polon roiskeläpät vain raapivat maata. Pidemmän lenkin perusteella Polo oli kyllä tosi miellyttävä ajaa ja vakionopeussäädin oli kiva. Ainut ongelma, minkä huomasin, oli se, että Comfortline-varustetason penkit olivat kovemmat kuin omassa Polossamme ja takapuoleni hieman puutui kotimatkalla. Muutoin olimme varsin vakuuttuneita autosta.

Aamupäivällä kävin palauttamassa laina-Polon liikkeeseen. Lupasin, että tulemme käymään töiden jälkeen uudelleen ja pyysin myyjää selvittämään vielä miten huoltosopimus toimii ja olisiko mahdollista vaihtaa Highline-Poloon hienommat vanteet. Ennen lähtöäni menin vielä istuskelemaan siihen hetkeksi, koska olin jäänyt hieman epäilevälle kannalle laina-Polon penkin mukavuudesta. Olisin saanut varmasti jäädä istumaan autoon vaikka koko päiväksi, mutta suuntasin takaisin töihin. En osannut sanoa olivatko penkit pehmeämmät kuin Comfortlinessa, mutta hyviltä ne tuntuivat.

Eihän siitä voinut kieltäytyä

Iltapäivällä palasimme jälleen Autotarvikkeelle paijaamaan Highline-Poloa. Vanteiden vaihto muihin kuin Volkkarin omiin onnistuisi päikseen (alkuperäiset renkaat säilyisivät) ja myyjä oli jo ihan vakuuttunut siitä, kuinka Polo näyttäisi todella hyvältä ehdottamillani vanteilla. Huolenpitosopimuksen hintaa ja sisältöä piti hieman arpoa, sillä jossain sanottiin että se sisältää renkaiden kausivaihdon ja jossain toisessa että ei. Ilmeisesti sopimuksen sisältö oli vastikään muuttunut, mutta saisimme vielä samaan sopimushintaa renkaiden vaihdon.

Viilasimme myyjän kanssa tarjousta vielä vähän mm. vaihtoauton varusteiden osalta ja luettuamme lopullisen tarjouksen totesimme, että mitäpä tätä enää jahkaamaan, ostetaan pois. Meidän perheessämme asiat päätetään sitä nopeammin, mitä isommista rahoista on kyse: samaan tyyliin ostimme vanha Polon ja asuntommekin. Ei siis muuta kuin nimiä paperiin.

Myyjä suunnitteli, että saisimme Polon jo mahdollisesti saman viikon perjantaina, mutta koska halusimme siihen kaikenlaisia lisiä, siirtyi toimitus viikkoa myöhemmäksi. Sen päivän sovimmekin luovutuksen takarajaksi, sillä olin lähdössä seuraavana maanantaina jo reissuun. Muuten sillä ei mikään kiire olisi ollutkaan.

Halusimme Poloon vanteet, joissa yhdistyisi auton värin mukainen musta ja hopea. Ensimmäinen vannevaihtoehtomme oli vähän tähteä muistuttava kiillotettu musta Enzo Shadow, joka oli kuitenkin loppuunmyyty. Onneksi kakkosvaihtoehtona olleita myös erittäin hyvän näköisiä AEZ Intenso -vanteita löytyi ja Poloon tilattiin sellaiset. Vanteiden lisäksi asennutimme Poloon moottorinlämmittimen sisähaaroineen sekä Media-In-pistokkeen, johon saa kiinni iPhonen.

Meidän Pololle kelpaavat vain hienot vanteet.


Meidän Polo!

Toissa perjantaina odotuksentäyteisen puolentoista viikon jälkeen pääsimme lopulta noutamaan uutta Poloamme. Olipa se hienon näköinen odotellessaan hallissa meitä. Olin hieman pelännyt, että renkaat näyttäisivät 15-tuumaisilla vanteilla sittenkin hieman läskeiltä, mutta oikein hyviltä ne näyttivät. Tietenkin 16-tuumaiset vanteet olisivat olleet näyttävämmät, mutta päätimme ajomukavuuden puolesta pitää 15-tuumaiset.

Ihan ensimmäiseksi myyjä ruuvasi sisätilalämmittimen kiskon vanhasta Polosta uuteen Poloon. Samalla esittelin mitä kaikkea rojua uusi omistaja tulisi saamaan: uudet talvirenkaat, alkuperäiset pölykapselit, kromisia varapölykapseleita ja ylimääräiset pyyhkijänsulat. Vain liekkimatot säästin uuteen Poloon.

Vanhan Polon matkamittarin lukemaksi jäi 108285 km. Nopeasta auton vaihtumisesta kertoo sekin, että olin tankannut Polon vasta 93 kilometriä aiemmin, koska en arvannut, että olisimme vaihtamassa autoa...


Kauppakirjan ja muiden dokumenttien allekirjoittamisen jälkeen saimme kattavan esittelyn uudesta autostamme ja sen ominaisuuksista. Neuvot tulivat mm. automaattivaihteiston, vakionopeussäätimen ja ajotietokoneen käyttöön. Konehuoneenkin syynäsimme tarkkaan ja ihmettelimme, kuinka jotkin osat oli päivätty jo joulukuulle ja jarrunestekin huhtikuulle.

Jossain vaiheessa joku satunnainen asiakas juuttui pyörimään Polon ympärille pidemmäksi aikaa. Myyjäkin tuntui vähän ihmettelevän sitä ja kysyi jo meiltä, että onko kyseessä joku tuttumme. Ei, vaan ihan tuntematon tyyppi. Se oli vähän outoa. Meidän auto! Meidän esittely!

Esittelyn jälkeen nostelimme talvirenkaat Polon kyytiin (takapenkit menevät muuten tosi kätevästi kasaan) ja enää yksi asia oli hoitamatta: kuvata vanha Polo ja uusi Polo yhdessä. Olin kysynyt lupaa siihen itseasiassa jo tilaussopimusta allekirjoittaessamme. Muutaman sadan metrin päässä Keskisuomalaisen takana oli sopivan hiljainen tienpätkä, jossa oli sopiva paikka ajaa autot vierekkäin. Myyjä lähti mukaamme ja tarjoutui ajamaan autot puolestani levikkeelle juuri siihen asentoon kuin halusin. Kylläpä se kävi näppärästi! Loppuviimeksi myyjästä tuli vielä valokuvaajakin, kun halusin ottaa perhepotretin. :)

Perhepotretti, joskin vanha Polo suuntasi kuvan ottamisen jälkeen uusiin seikkailuihin.


Kuvien ottamisen jälkeen suuntasimme vielä myyjän kanssa bensa-asemalle, sillä olimme sopineet saavamme uuden Polon täydellä tankilla. Ja niin lähdimme kohti uusia seikkailuja uudella ihanalla Polollamme.

Liian hyvä tilaisuus ohittaa

Oli aika uskomatonta löytää autoliikkeestä sattumalta uusi, lähes täysin toiveitamme vastaava Polo. Vaikka koeajamamme manuaalivaihteinen 1.2 TSI oli tosi kiva, emme olisi todennäköisesti jaksaneet tilata uutta autoa tehtaalta, koska 1.2 TSI-moottorilla ja automaattivaihteilla varusteltujen Polojen toimitusaika on puoli vuotta. Nyt kun sellainen oli tarjolla suoraan silmiemme edessä, muuttui tilanne varsin houkuttelevaksi.

Liikkeestä löytyneen Polon varustelutaso oli korkein eli Highline, jonka olisimme valinneet itsekin. Suurimpana syynä Highlinen valintaan olisi ollut parhaimmat penkit, mitä Poloon saa. Tähän liikkeestä löytyneeseen yksilöön penkkien verhoilumateriaaliksi oli lisäksi valittu Alcantara/nahkajäljitelmä, josta tuli lisähintaa lähes tonni. Auts. Toisaalta saimme nyt talvirenkaat vanteineen ilmaiseksi, joten hinnan suhteen lopputulos oli +/-0. Mielihyvä sen sijaan kasvoi +100:lla, sillä nahkaiset penkit ovat sanalla sanoen ihanat.

Jos olisimme tilanneet Polon itse, olisimme luultavasti ottaneet sen jonkin muun värisenä kuin mustana. T on valinnut konfiguraattorista aina valkoisen Polon, kun taas itse olen haaveillut punaisesta tai oranssista. Muistan julistaneeni autokoulussa, etten ostaisi ikinä mustaa autoa, kun poltin käteni mustan Audin kylkeen. Onneksi emme kuitenkaan päässeet itse valitsemaan Polon väriä, sillä tuo helmiäismusta päihittää mennen tullen perusvalkoiset ja -punaiset. Perusmusta nyt olisikin ihan tylsä, mutta helmiäismaali kiiltelee tosi nätisti. Puhtaanapito onkin sitten toinen juttu...

Helmiäisvärin lisäksi ostamassamme Polossa on lisävarusteina monitoimiohjauspyörä ja täysautomaattinen ilmastointilaite. Ne olisimme valinneet itsekin. Oikeastaan ainut ominaisuus, mikä ostamastamme Polosta jäi puuttumaan, oli tasokkaampi radio. Myös Media-In-pistokkeen olisimme ottaneet tehdastilauksena, mutta onneksi sen asentaminen onnistui jälkikäteenkin.

Polon lopulliseksi hinnaksi muodostui 26370 e. Sen hintaisia pikkuautoja tuskin menee kaupaksi ihan joka päivä, joten täytyy vain ihmetellä, miten sellainen on päätynyt autoliikkeeseen. Sitä tietoa emme saaneet irti myyjästä, sillä eipä tainnut hänkään tietää.

Vanhasta vm. 2004 Polosta saimme hyvitystä 5990 e. Alkuperäisessä tarjouksessa hyvitys oli 6650 e, mutta myyntisopimuksessa se oli tippunut 5990 euroon ja näiden erotus 660 e oli laitettu erilliseksi alennukseksi uuden auton hinnasta. Tämä liittyi jotenkin siihen, minkä arvoisena vaihtoauto voi olla liikkeellä varastossa. Joka tapauksessa uudesta Polosta jäi maksettavaksi 20380 e.

Miksi sitten ostaa näin hillittömän kallis Polo, kun samalla summalla olisi saanut vaikka Golfin? Merkinnän alussa mainitsemani lähes Polon tasoisesti varustettu Golf olisi maksanut käytettynä 25900 e, mutta uutena vastaava maksaisi kirkkaasti yli 30000 e, Sciroccosta puhumattakaan. Vähän turhan kallista. Käytettyyn verrattuna uuden auton etuna on aina myös takuu, jonka me vielä laajensimme kahdesta kolmeen vuoteen ottamalla Pololle huolenpitosopimuksen (44 e/kk). Kolme vuotta huoletonta autoilua tiedossa.

Osa Polon myyntisopimuksesta, josta näkyy kaikki tarjoukseen tehdyt viilaukset. Loppuhinnasta puuttuu Media-In-pistokkeen asennus, joka kustansi 390 e.


Olen seurannut töissä farmarimallisten autojen ostobuumia ja ihmettelen vain, miksi perheettömienkin ihmisten pitää ostaa laivan kokoisia autoja. Jos kerran vuodessa tai harvemmin pitää kuljettaa jotain isompaa, niin eikö silloin voisi vaikka lainata autoa joltain? Isot autot eivät välttämättä ole edes mitään bensapihejä ja vaikka olisivatkin, niin pieni vähäruokainen auto päihittää ne silti mennen tullen. Mutta kukin tavallaan; meille Polo on täysin riittävän kokoinen auto.

Oma Polo kullan kallis. <3


Loistomyyjä

Oman kappaleensa tässä kilometrisessä merkinnässä ansaitsee vielä Autotarvikkeen mainio myyjä Mika. Kun menimme koeajamaan Poloa ensimmäistä kertaa, myyjä vaikutti siltä kuin olisi juonut noin viisi kupillista liikaa kahvia, sillä sen verran innokkaasti juttua tuli. Vähän kuin Tapaus Punahilkka -animaatioelokuvan orava, josta tulee yhden kahvikupillisen jälkeen hyperaktiivinen.

Seuraavilla tapaamisilla myyjä oli huomattavasti rauhallisempi, mutta piti silti jatkuvasti sopivan määrän pilkettä silmäkulmassaan. Siksi hänen kanssaan oli oikeasti tosi mukava asioida, kun oli sellainen nuorekas meininki. Lisäksi oli kivaa, että autoa ei myyty pelkästään miehelleni vaan koimme koko ajan olevamme keskenämme tasavertaisia ostajia, vaikka mieheni se suurempi rahoittaja olikin.

Oli hauska huomata, kuinka vilpittömän innoissaan myyjä oli itsekin täysvarustellusta Polosta. Hän ei ollut ilmeisesti ehtinyt tutustua siihen itsekään juurikaan ennen kuin satuimme paikalle. Myös vanteita myyjä jaksoi hehkuttaa uudelleen ja uudelleen. Luovutustilaisuudessa hän selitti tohkeissaan, kuinka olisi suorastaan törkeää myydä musta Polo tavallisilla harmailla vanteilla. Ihan parasta! :DDD

Loistavaa oli sekin, että myyjä lähti ennakkoluulottomasti mukaamme valokuvaamaan Poloja ja tarjoutui auttamaan asiassa. Todellista asiakaspalvelua. Sitten kun joskus päätämme luopua Polosta, toivomme että Mika on edelleen töissä Autotarvikkeella; valmiina myymään meille uuden Sciroccon Volkkarin.

Keskustelu

Antti-Juhani Kaijanaho
19.08.2011 07.25

Onneksi olkoon :-)

Jenni
19.08.2011 08.03

Jee, kiitos! =)

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Blogin avainsanat

#onnellistenajokoulu (12) Ajoharjoittelu (2) Ajovarusteet (8) AL-Sport (6) Audi (13) Autokoulu (30) Autoliitto (4) Autolla ulkomailla (10) Auton hankkiminen (6) Autonhuollon perusteet (11) Autoslalom (2) Bensan kulutus (13) Citroën (1) Demo Tour (6) Driveco (6) Econen (2) Ecorun (40) Ford (3) Hakkapedia (3) Hakkapeliitta 8 (2) Honda (1) Huolto (39) Hybridiautot (6) Hyundai (3) Jarrut (9) Jenni (37) Joukkoliikenne (2) Jyväskylä (12) Jyväskyläläistä liikennekulttuuria (7) Kaasuauto (2) Katsastus (9) Kaupunkiajo (8) Kawasaki ER-5 (13) Kevytliikenne (8) Kia (2) Kilpailu (2) Kirja (1) Koeajo (47) Kolarointi (12) Kolhut (5) Kuntotarkastus (1) Lainsäädäntö (5) Land Rover (1) Leonidas (46) Lexus (3) Liikennesäännöt (16) Liikenneturvallisuus (7) Lotus (3) Maalipinta (5) Maantiellä ajo (22) Maastoajo (4) Mazda (16) Mercedes-Benz (3) Moottori (3) Moottoripyöräily (29) MP-kurssi (9) Muiden käyttäytyminen (27) Muilla autoilla ajaminen (63) Navigointi (6) Nishiki Hybrid Comp (3) Nishiki Reno (7) Nissan (14) Ohittaminen (6) Omat mokat (11) Ongelmatilanteet (13) Opel (1) Opetuslupa (3) Pimeällä ajo (8) Pohdiskelu (30) Poliisi (2) Polkupyöräily (14) Polo (69) Polo Junior (52) Polo Senior (47) Polttoaine (1) Puhtaanapito (14) Pysäköinti (14) Rata-ajo (16) Reissut (33) Renault (2) Renkaat (35) Ruuhka (7) Scirocco (7) Seat (40) Seat Leon (43) Skoda (7) Subaru (1) Sumu (2) Suzuki (1) Sähköauto (14) Takuu (4) Taloudellinen ajo (49) Talvi (35) Tampere (2) Tankkaus (3) Tapahtuma (34) Tesla (5) Toyota (9) Tuunaus (5) TV-ohjelmat (3) Törttöily (9) Unelmointi (14) Valot (8) Verotus (1) Video (9) Volkswagen (51) Volvo (1) Vuokraus (6) Yhteistyö (16) Yleinen (22) Äänentoisto (4)
nwdb