Liukastelua Lievestuoreella

Jokatalvinen liukkaan kelin ratapäivä on taas takanapäin. Tällä kertaa Autokoulu Moottori järjesti ratapäivän Joutsan sijaan kakkosvaiheesta tutulla Lievestuoreen ajoharjoitteluradalla, jossa on paremmat puitteet tapahtuman järjestämiseen. Liukasta on toki molemmissa paikoissa, mutta Liepeellä radalla on valmiiksi merkittynä kaikki tehtävät, saman aikaisia ajopaikkoja on kaksi ja lisäksi siellä on turvatila, jossa esitellään passiiviseen liikenneturvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Joutsan ainut etu on oikeastaan se, että siellä saa ajaa maantienopeudella 80 km/h, kun Lievestuoreella radan nopeusrajoitus on 60 km/h.

Ilmakuva Lievestuoreella sijaitsevasta Jyvässeudun ajoharjoitteluradasta.

Tänä vuonna videoin ratatouhuja oikein kahdella kameralla. Lainasin kaverilta normivideokameran lisäksi auton ikkunaan imukupilla kiinnitettävän Countour HD -kypäräkameran, jolla sai ajamisesta huomattavasti normikameraa laajakulmaisemman kuvan. Runsas kameramäärä ei kuitenkaan ole automaattinen tae hyvään videomateriaaliin, sillä jarrutusmatkatestissä unohdin seurata autoa... Varmaankin teen noista videoista vielä jonkun koosteen, mutta ihan niin selkeää settiä en saanut näytöistä kuvattua kuin viime vuonna. Hyviä screenshotteja niistä kyllä sai tähän merkintään.

Videokamera Polon ikkunassa.

Turvatila

Päivä aloitettiin autokoulun kakkosvaiheesta tutussa turvatilassa. Kiva siihen oli jälleen käydä tutustumassa. Etenkin turvavyö- ja ajoasentojutut olivat kiinnostavia; ne ovat asioita millä voi itse vaikuttaa ajamisen turvallisuuteen. Vuosittain liikenteessä kuolee kuulemma reilu 300 ihmistä, joista 40 siksi ettei käytä turvavyötä. Valtava määrä noita turvavyöttömiä!

Oikean ajoasennon pitäisi olla riittävän pysty, ei saa maata penkissä jottei luiskahda kolarissa turvavyön ali. Istuinkorkeuden pitäisi olla sellainen, että nyrkin pitäisi mahtua pään ja katon väliin. Ratin yläreunan pitäisi olla leuan korkeudella, jotta ratti ei tule naamalle turvatyynyn lauetessa. Itsekin sain loppupalautteessa kommenttia ratin korkeudesta. Olen yleensä pitänytkin sitä niin matalalla, että juuri näen mittariston. Nyt se näköjään oli unohtunut laskea takaisin alas sen jälkeen, kun mieheni ajoi autolla viimeksi. Hyvä huomio.

Turvatilassa hyppäsin taas kyytiin kaikkiin vehkeisiin, mitä siellä on testattavana. Turvavyökelkka oli ekalla kertaa silmiä avaava kokemus ja kyllähän se pysähdys seinään 5 km/h vauhdista nykäisi edelleen aika napakasti. Perustelee erittäin tuntuvalla tavalla, miksi turvavyö kannattaa kytkeä vaikka vain siirtäisi autoa parkkipaikalla. Ylösalaisin kääntyvässä Volvossa on penkit kuin sohvat, mutta kun auto kääntyy ylösalaisin, jää turvavöihin roikkumaan niin että takapuoli irtoaa penkistä vaikka sen olisi kuinka kiristänyt mahdollisimman tiukalle. Ei tekisi mieli testata tosielämässä.

Näytöt

Kahvitauon jälkeen siirryimme radan puolelle, missä pidettiin ekana muutama näyttö, jotka olivat tuttuja jo aiemmilta ratakeikoilta. Jarrutusmatkavertailu eri nopeuksista on silti joka kerta yhtä silmiä avaava. Jälleen todistettiin, että neljännes lisää nopeutta tuplaa jarrutusmatkan.

Päivän teemana ollutta turvavälien tärkeyttä demonstroitiin tutulla näytöllä, jossa opettajat ajoivat peräkkäin mutta eri kaistaa 5 m etäisyydellä toisistaan ja katsottiin, onnistuuko takana oleva välttämään kolarin, kun edellä oleva yllättäen jarruttaa. Vähemmän yllättäen taempi auto pysähtyi reilusti ensimmäisen edelle. Sekunnin reaktioajalla auto ehtii edetä 50 km/h nopeudella 14 m, ennen kuin kuski edes saa jarrutettua.

Normaali vaan ei suositeltava tilanne liikenteessä: nopeutta 50 km/h ja turvaväli reilusti alle 10 metriä.

Turvaväli olikin turmaväli. Perässä ajanut auto pysähtyi reilusti edellä ajaneen jälkeen.

Reaktioaikoja oli tarkoitus mitata myös detonaattorilla. Opettaja laukaisee laitteen väripanoksen, jonka äänen kuullessa kuljettajan pitää äkkiä jarruttaa. Jarrutus laukaisee toisen väripanoksen, ja näiden jälkien perusteella nähdään, miten pitkän matkan auto ehtii kulkea ennen kuin kuljettaja aloittaa jarrutuksen. Vehje ei kuitenkaan suostunut räjäyttämään toista panosta jarrutuksen alkaessa kahdesta yrityksestä huolimatta, joten vertailut jäivät tekemättä.

Detonaattorin asennus auton kylkeen.

Ensimmäisen panoksen räjäytys näkyy punaisena pöläyksenä lumessa, mutta toista räjäytystä ei koskaan tullut jarrutuksesta huolimatta.

Viimeiseksi näytöksi vertasimme osallistujien autojen jarrutusmatkoja tutkan näyttämästä 50 km/h nopeudesta. Erot olivat aika hurjat: lyhin jarrutusmatka oli 35 m ja pisin 70 m. Ääripäiden tuloksissa ajonopeus ei ilmeisesti ollut ihan tasan 50 km/h, mutta kuitenkin. Polo pysähtyi 44 metrin kohdalle.

Jonon kaksi ekaa autoa saivat näyttää livenä, miten iso ero on 35 m ja 70 m jarrutusmatkoilla. Iso. Olin jonon toisena, kuten kuvasta näkyy. Toivottavasti siitä myös jotenkin hahmottaa 35 metrin etäisyyden edellä olevaan autoon.

Liukastelut

Seitsemän autoa jaettiin radalla kahteen ryhmään, joten ajokertoja tuli kiitettävä määrä eikä odotteluaikaa juuri lainkaan. Kiva! Kaarreajossa pelkäsin että Polo liukastuu kapean kaarteen reunavalliin, mutta ihmeen hyvin se pysyi tiellä. Nopeuden kasvaessa tietenkin huonommin, mutta lumivallia oli vain mutkan alussa, joten ei ongelmaa siitä. Pakkohan se on tietysti ollakin suunniteltu turvalliseksi, mutta vähän silti jänskätti. Manuaalivaihteisilla autoilla ajavat vertailivat kaarteessa kytkimen ja jarrun käytön eroja, mutta minä automaatilla vain joko jarrutin tai sitten en. Kätevää.

Kaarreajoa Pololla.

Suoralla harjoiteltiin perinteistä esteen väistöä. Polo pysyi väistöissä melko mukavasti lapasessa, mutta väistötehtävä jäällä yli 50 km/h nopeudesta oli liikaa; silloin ei pystynyt enää palaamaan omalle kaistalle.

Esteen väistämistehtävä Polosta katsottuna.

Suoralla rataosuudella vertailtiin myös jarrutusmatkoja erilaisilla alustoilla. Polo pysähtyi 50 km/h nopeudesta lumella 23 m, lumella/jäällä 32 m ja jäällä 46 m kohdalle.

Päivän lopuksi pidettiin kilpailu siitä, kuka pysähtyy 60 km/h vauhdista lähimmäs nukkea. Jarrutuksen sai aloittaa miltä kohtaa hyvänsä, mutta kun kerran jarrutti, niin sitten jarrua oli runtattava pysähtymiseen saakka. Tein hienot laskelmat jarrutusmatkasta aiempien jarrutusten pohjalta, mutta laskelmani epäonnistuivat täysin, koska alusta jolla kisa suoritettiin ei ollutkaan jäätä vaan lunta. Laskin, että jarrutusmatkan pitäisi olla liki 90 m, mutta Polo yllätti pysähtyen jo 50 metrin kohdalla.

Kisassa menestyneet saivat kivat palkinnot, mutta emme me muutkaan päässeet lähtemään kotiin tyhjin käsin. Päivän alussa jaettiin urasyvyysmitalla varustettuja jääraappoja ja päivän päätteeksi saimme vielä kaikki kotiin viemisiksi kassit, joista löytyi ensiapulaukku ja turvaliivi. Hienot lahjukset, ei voi muuta sanoa.

Yhteenveto

Radalla oli jälleen uusi porukka minua ja kaveriani niobea lukuun ottamatta. Tapasimme radalla kolme vuotta sitten emmekä lähde tapahtumasta kulumallakaan! :D Yleensä olemme olleet porukan vanhimpia, mutta tänä vuonna ikäjakauma oli kääntynyt päälaelleen ja taisimmekin olla nuorimpia.

Minulle tämän vuotinen tapahtuma ei tuonut juurikaan uutta, koska radalla tehtävät tehtävät ovat aika samoja joka vuosi. On silti kiva päästä joka vuosi kokeilemaan vähän rajoja turvallisiin olosuhteisiin. Oli lisäksi tosi kiva huomata, miten uudet ihmiset olivat todella tyytyväisiä tapahtumaan ja kertoivat oppineensa paljon uutta. Selvästi tapahtumalle on tilausta, vaikka osallistujamäärät eivät järin suuria olekaan.

Ratapäivä toimi Lievestuoreen ajoharjoitteluradalla huomattavasti Joutsaa jouheammin, kun ei tarvinnut juurikaan odotella omaa vuoroaan. Jokainen sai autoon radiovastaanottimen, johon radalla seissyt opettaja huuteli ohjeita. Se oli huomattavasti kätevämpää, kuin että saa seuraavan kierroksen ohjeet oman suorituksen jälkeen ja yrittää muistaa ne vielä 5 min päästä. Ai miten niin olen lahopää?

Uusi Polo käyttäytyi radalla erittäin mukavasti. Koko päivän suurin ahaa-elämys minulle oli tajuta, miten ajonvakautusjärjestelmä toimii. Olin miettinyt, että toimiiko se jatkuvasti taustalla niin, että kuskina en sitä edes huomaa. Vain kerran olen huomannut sen oikeasti toimivan, kun ajoin kaupungissa liukkaaseen kaarteeseen vähän liian kovaa ja yhtäkkiä auton toinen eturengas kävi jarruttamaan. Nyt ilman jarrutusta tehtävissä kaarreajoissa ja väistötehtävissä sekä kitkaympyrässä ajonvakautus otti hienosti kiinni; ABS-jarrutusta muistuttava rutina vain kuului ulkokaarteen puoleisesta etupyörästä. On se vaan nerokas keksintö!

Polo ei pyörähtänyt päivän aikana "valitettavasti" kertakaan ympäri, ei edes lähelle. Siitä ei sitten puhuta, että sain sen kääntymään kotimatkalla melkein poikittain, kun kokeilin herääkö ajonvakautus kotitien jyrkässä mutkassa kääntämällä rattia tarpeettoman paljon ... heräsi. Auto tajusi että kuski haluaa tehdä jyrkän käännöksen ja todella kääntyi. :D