06.09.2015

Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun

Autoliiton Ecorun-cupin kauden viimeinen osakilpailu ajettiin viime viikolla Lahdessa. Osanotto oli tavallista runsaampi; kokonaiset 18 autokuntaa; sillä Mazda oli haastanut kisaan rallitähdet Minna Sillankorvan ja Markku Alénin sekä #onnellistenajokoululaisia. Lisäksi kisaan oli saapunut yksi tiimi Tsekeistä saakka.

Rallikuskit olivat kyllä hyviä ajamaan taloudellisesti ja alittivat Mazda2:lla molemmat neljän litran kulutuksen, mutta kilpailun palkintosijat menivät kuitenkin pitkän linjan harrastajille. Bensaluokan ja samalla koko kisan pienimmästä kulutuksesta 3,324 l/100 km vastasivat Timo Huusko ja Tuomo Kuosmanen pikkuruisella Toyota Aygolla. Yleiskilpailun voittivat kuitenkin Jari Hannula ja Janne Saarikoski, koska heidän Priuksensa painaa yli 400 kiloa enemmän kuin Aygo ja saa siitä etua kokonaispisteitä laskiessa.

Jarin ja Jannen Prius kertoo takana ajaville, mistä on kyse. :)

Leonin kisakulutus oli 4,405 l/100 km, mikä oli mielestäni varsin hyvä. Sijoituksemme oli bensaluokan 8/11 ja yleiskilpailun 13/18. Luokkatulokseen olin totta puhuen aavistuksen pettynyt, sillä nyt olin vakionaamoista/harrastajista toiseksi viimeinen. Eli vaikka tavoitteeni on ollut vain ei-viimeinen sija, niin kyllä nälkä kasvaa syödessä ja parempia sijoituksia tavoittelen.

Autonvalmistajan Leonille lupaama maantiekulutus on 4,1 l/100 km, joten parantamisen varaa jäi kyllä. Yhdistetyn kulutuksen 4,6 l/100 km päihitin toki, mutta mielestäni Ecorun-tuloksia on turha verrata siihen, koska ajo on pääosin maantietä ja pihistellessä yhdistetyn saavuttaa muutenkin melko vaivatta.

Tehotytöt

Mulla oli kisassa jälleen uusi kartanlukija, tällä kertaa Rattituntuma-blogin Piia. Naisenergiaa! Piia oli kyllä pedantein kartturini ikinä; hän kirjoitti nuotteihin joka sivulle keskinopeudet (puuttuivat jostain syystä) ja merkitsi huomiokynällä kaikki nopeuden pudotukset, kolmiot ja kohdat missä oli tapahtui lyhyellä matkalla kaikkea. Ihanan tarkkaa!

Piia valmistautuu huolellisesti koitokseen. :)

Yhteispeli Piian kanssa sujui tosi jouhevasti. Yleensä joudun pyytämään kartturiani toistamaan ohjeita (koska keskittyessäni ajamaan unohdan puolet kuulemastani), mutta nyt Piia oli niin aktiivinen toistamaan, että huomasin ettei tarvinnut kysellä läheskään niin paljon kuin ennen. Koitin myös itse olla tarkempi. Piia-Raukalta kyllä meinasi loppua ääni kesken loppukisassa...

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Tässä kisassa onnistuin välttämään virheprosentit. Ei tullut ylinopeuksia eikä myöhästymisiä. Kiire ei tullut missään vaiheessa, sillä keskinopeuspyynnit olivat nopeusrajoituksiin nähden varsin matalia. Muuta liikennettä oli varsin vähän, joten hissuttelumme ei juuri muita haitannut. Tosin en malttanut ajaa ihan riittävän hitaasti, sillä olimme joka ikisellä AT:llä etuajassa. Yhdelle meinasi tulla kiire, minkä huomasimme, kun Minna otti meidät kiinni hiekkapätkällä. Sitten pistettiin vähän vauhtia Leoniin ja oltiin lopulta silläkin AT:lla 20 sekuntia etuajassa... Hups!

Ihan ilman mokia tästäkään kisasta ei kuitenkaan selvitty. Tauon jälkeen ajettiin Padasjoelta Hämeenlinnaan päin 20 km samaa maantietä ennen kuin tuli eka käännös. Evon viitan kohdalla kysyin Piialta, että pitikös meidän kääntyä jossain vaiheessa, niin siitähän se olisi pitänyt! Tein uukkarin ekassa mahdollisessa liittymässä, mutta sen seurauksena meillä meni trippimittariin tuli jotain puoli kilsaa heittoa ja seuraavat tapahtumapaikat oli vaikea hahmottaa. Pian Piia käskikin pysäyttää auton, sillä hänen oli laskettava, oltiinko menty ohi seuraavasta risteyksestä. Ärsytti pysähtyä, mutta parempi tietysti se, kuin pidempi ohiajo.

Olimme reitillä ja jatkoimme matkaa, kunnes 400 m myöhemmin ajoimme kuitenkin ohi seuraavasta risteyksestä. Tajusimme tämän ihan heti ohi ajettuamme ja ei muuta kuin taas uukkaria. Tässä vaiheessa molempia otti päähän, mutta ei auttanut kuin jatkaa. Tuon kyseisen tien viitta näkyi todella huonosti tulosuunnastamme ja kuulemma useampi tiimi oli ajanut siitä ohi; parhaimmat useamman kilometrin.

Eräällä hiekkatiellä jouduimme myös pysähtymään, sillä tien sulki vastaantulevien kaistalle pysähtynyt rekka lavetin kanssa. Piia nousi autosta katsomaan mahdummeko ohittamaan lavetin, mutta keksi sitten sanoa kuskille, että olemme kisassa ja niin rekka ystävällisesti peruutti sivuun. Kuulemma lavetti oli haitannut useamman muunkin tiimin ajoa.

Hiemn liian kapea tie meille kahdelle. Onneksi lavettikuskilla oli pelisilmää ja väisti pyynnöstä. :)

Lopputankkauksessa tein typerän virheen, joka nosti kisakulutustamme puolesta desistä desiin: tankkasin yli! WTF! Ecorunissa tankatessa pistooli ei loppuvaiheessa ole syvällä polttoaineluukussa vaan ihan reunalla, jotta se ei pysäytä polttoaineen tuloa sen kuohuessa. Pistooli oli jotenkin tosi sähäkkä annostelussa ja kun olin aloittamassa lirutteluvaihetta, bensaa kuohahti yli arviolta 0,5-1,0 dl. Taitavaa... Lohdutuksena joku muukin kertoi tankanneensa yli. 

Oli tässä kisassa vastapainoksi onnistumisiakin. Piia opetti mulle vauhdinottoa alamäistä, jolloin ylämäet menivät parhaimmillaan vapaalla rullaten. Ongelmani on aina ollut liian pitkä rullaus alamäissä, minkä seurauksena auto meinaa välillä puutua ylämäkiin. Siis tiedän kyllä, että ylämäkiin ei pidä kiihdyttää enkä kiihdytäkään, mutta se missä vaiheessa autolle antaa taas kaasua on herkästi vähän myöhässä.

Tämänkin virheen olen tiedostanut, mutta nyt sitä tuli oikeasti korjattua, kun Piia huomautti monissa mäissä, että nyt paina jo kaasua. Nyt sainkin välillä kiinni oikein sellaisesta lentävästä rytmistä. On hieno tunne, kun alamäessä auto näyttää isompaa kulutusta kuin ylämäessä. Tätä pystyi kaiken lisäksi tekemään ihan nopeusrajoitusten puitteissa, sillä matalien keskinopeuspyyntien vuoksi 80 km/h alueet tuli suurelta osin ajettua reilua 60-70 km/h ja alamäet sitten kovempaa. 

Hyvä uudistus oli ottaa autoon kisa-aikaa näyttävän kellon lisäksi toinen kello, joka näytti etapilla jäljellä olevaa aikaa. En ole ajatellut sen olevan tärkeä, mutta olihan se ihan näppärä, sillä nyt ei tarvinnut laskea päässä, miten monta minuuttia aikaa on jäljellä. Parilta AT:lta lähtiessä unohdimme kylläkin käynnistää kellon, mutta onneksi sen pystyi laittamaan päälle myöhemminkin, kun laski vain ajasta sopivasti minuutteja pois.

14 sekuntia vielä ennen kuin oma minuutti (12:57) alkaa ja saamme antaa aikatarkastuskortin AT-pisteelle. Okei, sekunnin näköjään edellä tuo vasen kello mutta antaa se kuitenkin suuntaa.

Kuudes kisa, kuudes kartturi.

On ollut jännä huomata, miten eri henkilöt ovat ihan erilaisia kartanlukijoita. Vaikka välillä on harmittanut, etten ole saanut samoja tyyppejä uudelleen mukaani (olenko niin huonoa seuraa?!) niin on se kyllä rikkauskin, että saa ajaa monien erilaisten ihmisten kanssa. Kuuntelen mielelläni kartturin näkemyksiä ajamisesta ja niinpä jokaisen kanssa kilpailu onkin ollut erilainen. Samalla on oppinut lisää ajamisesta ja siitä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. 

Teron kanssa kisaamisesta muistan lähinnä keskustelumme ylinopeuksista ja dynaamisesta ajotavasta. Luonnossa Tero kun ei ehkä (sori!) ole se taloudellisin kuski. Työkseen kuormuria ajava Aki edusti aivan toista ääripäätä, ja hänen kanssaan tuli moottorijarrutettua välillä liikaakin ja sekä vauhti että aika meinasivat välillä loppua kesken. Piia oli jotain näiden väliltä ja nautin hänen kanssaan ajamisesta tosi paljon! Häneltä ammensin oppia mäkien ajamisesta ja parhaista ajolinjoista. 

Tehotytöt maalissa!

Ensi vuoden kisoista ja karttureista ei ole vielä mitään havaintoa. Voi jopa olla, että kisa muuttuu siihen, että kaikki ajava samoilla autoilla ilman kartturia! Toiveissani on, että pääsisin ajamaan jonkun sellaisen konkarin kanssa, joka hanskaa sekä aikataulutuksen että pystyy välillä myös vinkkaamaan optimaalisesta ajotavasta. Nyt kisassa oli #onnelistenajokoulua edustamassa Aki Linnanahde ja hänen kartturinaan liikenneopettaja Jiri, joka olisi mielestäni ihan unelmapari. Siinä meinaan varmasti oppisi lisää!

Muuta

Ecorunin lajipäällikkö Jaakko yritti saada lainaan samanlaisen Seat Leon FR:n kuin mulla, että voisimme kilpailla toisiamme vastaan. FR:ää ei löytynyt, mutta maahantuoja tarjosi Jaakolle Seat Leon ST Cupraa, jonka Jaakko otti innoissaan vastaan. Selväähän se oli, että 280 hevosvoimaisella perhefarmarilla ei hätyytettäisi kilpailun kärkeä, mutta mielenkiintoisempaa olikin nähdä, miten pieni kulutus Cupralla olisi mahdollisuus saavuttaa verrattuna valmistajan antamiin kulutuslukemiin. Ja kyllähän sillä pääsi: siinä missä autolle luvataan 5,5 l/100 km maantie- ja 6,7 l/100 km/h yhdistelmäkulutus, Jaakko pihisteli kisakulutukseksi 5,187 l/100 km! (tai 5,085 jos ei huomioida 2 % aikasakkoa). Eli tehokkaallakin autolla on mahdollista ajaa taloudellisesti!

Seat Leon FR vs. Seat Leon Cupra ST

Kilpailun jälkeen irrotin Leonista konepellin sinettitarrat, jotka lähtivät melkein ajatuksen voimalla. Se ei ollut sinänsä yllätys, sillä ensimmäinen tarra lähti tuulen mukaan jo tankkauslenkillä. Yllätys piilikin siinä, että Jaakon laina-Leonista tarrat eivät noin vain irronneetkaan, vaan ne meinasivat revetä ja jättää konepeltiin liimaa. Johtopäätös: Leonin CQuartz-pinnoite hylkii myös tarroja. :)

Saavuin Lahteen perjantai-iltana ja lähdin pois vasta sunnuntaina, jotta sain nukuttua riittävästi. Aiemmin olen majaillut siskoni luona, mutta hänen muutettuaan Kuopioon majoituskuviot menivät uusiksi. Päädyin majoittumaan Lahden keskustassa sijaitsevaan Matkakoti Patria -nimiseen hostelliin, jonka hinta-laatu-suhde oli erinomainen: kaksi yötä yhden hengen huoneessa maksoi 74 euroa, kun hotellissa samaan hintaan saisi nukkua vain yhden yön, jos sitäkään. Ei majoituksen laatu tietenkään ollut hotellitasoa, mutta minun tarpeisiini hostelli riitti mainiosti.

Talo tarjosi lakanat, pyyhkeet ja kahvit/teet ja huoneessa oli jääkaappik omia eväitä varten. Vessa ja kylppäri olivat yhteisiä. Vielä kun Lahden keskustassa saa pysäköidä perjantaisin ilmaiseksi klo 18 alkaen ja lauantaisin klo 16 alkaen, niin ei tarvinut miettiä autonkaan yöpymistä, vaan sen pystyi jättämään vaikka ihan hostellin ikkunan alle. Tulen kyllä varmasti käyttämään Patriaa toistekin, jostarvitsee tulla Lahteen yöksi.

Huoneeni Matkakoti Patriassa.

Keskustelu

Anna
07.09.2015 12.18

Hauska lukea huomioita kartturien vaikutuksesta. Olen asiaa sattuneesta syystä kovasti pohtinut viimeisen viikon aikana. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että karttureita tarvitaan jatkossakin. He ovat kuljettajan tukena kertomassa missä mennään, paljonko on aikaa ja kuinka paljon voi pihistellä vai tarvitseeko kiriä. Vaikka äkkinäisesti tuntuu, että kartturi on vaan "lukija", niin hommaa on yllättävän paljon. Oma kokemus on vielä melko vähäinen, mutta joka kisassa olen oppinut jotain uutta millä tehostaa omaa toimintaa ja edelleen kuljettajan toimintaa. Jos kisat muuttuvat kartturittomiksi, jää itsellä kisat väliin. Se että osaan kertoa missä mennään ja paljonko on aikaa, ei vielä tee minusta kuskia. Mun talentti on kyky lukea mutkatiellä tiekirjaa voimatta pahoin.

Jenni
10.09.2015 20.12

Moi Anna, kiitos kommentista! :)

Minustakin tuntuisi oudolta jättää kartturit pois. Ei yksinään pysty ennakoimaan reittiä samalla tavalla kuin kartturin kanssa, kun keskittyy ajamiseen. Kartturi voi hyvin kertoa ennakkoon mm. tulevat nopeusrajoitukset, jolloin tietää hidastaa. Ja pitää huolen että on aikataulussa.

Olet oikeassa myös siinä, että ei kaikista karttureista tule kuskeja, vaan se tuntuu nyt toiveajattelulta. Ajaminen ja kartanluku on ihan eri asioita, ja vaikka kartturi varmasti tietää taloudellisen ajon periaatteet, ne pitäisi viedä vielä käytäntöön.

Kuskina en oikein innostu ehdotetusta kaikki ajaa kaikilla autoilla -mallista, koska siinä tulee matkaa vain vähän per auto eikä ehdi oppia ko. auton tavoille. Itse tykkään siitä että opin ajamaan omaa autoani täydellisesti, ja jos mulle annetaan joku tuntematon alle niin tulos ei ensimmäisellä ajolla ikinä voi olla yhtä hyvä kuin omalla autolla.

Ps. olisi muuten kiva kuulla, mitä kaikkea olet oppinut kartanluvusta. :)

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Blogin avainsanat

#onnellistenajokoulu (12) Ajoharjoittelu (2) Ajovarusteet (8) AL-Sport (6) Audi (13) Autokoulu (30) Autoliitto (4) Autolla ulkomailla (10) Auton hankkiminen (6) Autonhuollon perusteet (11) Autoslalom (2) Bensan kulutus (13) Citroën (1) Demo Tour (6) Driveco (6) Econen (2) Ecorun (40) Ford (3) Hakkapedia (3) Hakkapeliitta 8 (2) Honda (1) Huolto (38) Hybridiautot (6) Hyundai (3) Jarrut (9) Jenni (37) Joukkoliikenne (2) Jyväskylä (12) Jyväskyläläistä liikennekulttuuria (7) Kaasuauto (2) Katsastus (9) Kaupunkiajo (8) Kawasaki ER-5 (13) Kevytliikenne (8) Kia (2) Kilpailu (2) Kirja (1) Koeajo (47) Kolarointi (12) Kolhut (5) Kuntotarkastus (1) Lainsäädäntö (5) Land Rover (1) Leonidas (45) Lexus (3) Liikennesäännöt (16) Liikenneturvallisuus (7) Lotus (3) Maalipinta (5) Maantiellä ajo (22) Maastoajo (4) Mazda (16) Mercedes-Benz (3) Moottori (3) Moottoripyöräily (29) MP-kurssi (9) Muiden käyttäytyminen (27) Muilla autoilla ajaminen (63) Navigointi (6) Nishiki Hybrid Comp (3) Nishiki Reno (7) Nissan (14) Ohittaminen (6) Omat mokat (11) Ongelmatilanteet (13) Opel (1) Opetuslupa (3) Pimeällä ajo (8) Pohdiskelu (30) Poliisi (2) Polkupyöräily (14) Polo (69) Polo Junior (52) Polo Senior (47) Polttoaine (1) Puhtaanapito (14) Pysäköinti (14) Rata-ajo (16) Reissut (33) Renault (2) Renkaat (34) Ruuhka (7) Scirocco (7) Seat (40) Seat Leon (42) Skoda (7) Subaru (1) Sumu (2) Suzuki (1) Sähköauto (14) Takuu (4) Taloudellinen ajo (49) Talvi (35) Tampere (2) Tankkaus (3) Tapahtuma (34) Tesla (5) Toyota (9) Tuunaus (5) TV-ohjelmat (3) Törttöily (9) Unelmointi (14) Valot (8) Verotus (1) Video (9) Volkswagen (51) Volvo (1) Vuokraus (6) Yhteistyö (16) Yleinen (22) Äänentoisto (4)
nwdb