13.03.2019

Kun jarrupolkimesta tuli turha - koeajossa sähköauto Nissan Leaf

Miltä sähköautolla ajaminen tuntuu? Miten sähköauto eroaa tavallisesta polttomoottoriautosta?

Lähes kahden viikon ja 900 km ajokokemuksen jälkeen voin kertoa, että ainakaan Nissan Leaf ei eroa perusasetuksilla juurikaan tavallisesta autosta. Ratilla osoitetaan suunta ja polkimilla nopeus. Jos on ajanut automaattivaihteisella autolla, ei Leafilla ajamisessa ole mitään tajunnan räjäyttävää.

... paitsi sitten kun aktivoi hienot ominaisuudet!

Liikkeelle lähtö ja pysähtyminen: kuka tarvitsee erillistä jarrupoljinta?

Automaattivaihteinen auto on ruuhkassa yliveto, koska siinä ei tarvitse olla jatkuvasti pelaamassa kytkimen ja vaihteiden kanssa. Sähköautolla saa kaupan päälliseksi lisäksi hyvän fiiliksen. Tunsin itseni aamuruuhkassa muita paremmaksi ihmiseksi, kun autoni ei tuprautellut savupilviä jokaisessa liikkeelle lähdössä vaan eteni puhtaasti ja äänettömästi.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Nissan Leafissa on ominaisuus nimeltä e-pedal, jonka aktivoimalla auton liikuttamisen riittää pelkkä kaasupoljin. Kaasua painaessa auto liikkuu ja kun kaasusta päästää irti, auto pysähtyy. 

Yhden polkimella ajamisesta tuli nopeasti niin luontevaa, että tavalliseen autoon palatessa mietti vain, miten 1900-lukulainen keksintö erillinen jarrupoljin onkaan. Toki äkkitilanteissa jarrupolkimelle on edelleen käyttöä, koska sitä painaessa myös jarrulevyt aktivoituvat välittömästi.

Jos haluaa pysytellä perinteisissä jarruissa, on e-pedal toki kytkettävissä pois päältä. Tällöin Leaf rullaa kaasu ylhäällä kuten mikä tahansa auto moottorijarrutuksella. Näiden kahden väliin asettuu raskaammin jarruttava ja samalla akkua enemmän lataava B-ajotila, mutta en muistanut kokeilla sitä lainkaan, koska käytin e-pedalia lähes aina.

Maantiellä e-pedalia ei välttämättä kannata käyttää, sillä kun korjasin ajatuksissani kaasujalan asentoa ja nostin jalkaa vähän liikaa polkimelta, niin hetihän auto jarrutti ja sytytti jarruvalot, mikä saattoi ihmetyttää takana ajavaa. Perusajotilassa ei ehtisi tapahtua mitään.

Leafin jarrupolkimen tuntuma on hieman etäinen, eikä vaste jarrun painamiseen ole täysin looginen. Tämä johtunee siitä, että jarrupolkimen kevyt painaminen jarruttaa pelkällä moottorilla ja vasta reippaampi painallus aktivoi oikeat jarrulevyt.

Leafin kiihtyvyys 7,9 sekuntia 0-100 km/h on ehkä kaukana aiemmin koeajamastani Teslasta, mutta se on silti täysin riittävä. Koska sähköautossa kaikki voima on käytössä 1 km/h nopeudesta alkaen, niin ei muuta kuin talla pohjaan ja kyllä lähtee! Siis ainakin, jos pitoa riittää. Käytännössä autolla on järkevämpi lähteä liikkeelle kaasua vähitellen lisäten, jolloin lähtö on reipas, mutta renkaat eivät jää turhaan sutimaan.

Turha lienee sanoa, että moottoritielle kiihdyttäessä Leafilla ei todellakaan jää jalkoihin. Myös liikennevaloista lähtiessä muut autoilijat voi halutessa jättää nielemään pölyä. Minä halusin, koska on se sähkömoottorin välitön voima vaan niin mahtava.

Futuristisesta ulkonäöstään huolimatta Leafin vaihteenvalitsin toimii kuin tavallisessa automaatissa. 

Nissan Leaf ajotuntuma: kiikkerä perheauto

Olemukseltaan Leaf on mielestäni hyvin perheautomainen, vaikka en ole perheautoja juurikaan ajanut. Se on isohko ja korkealla istuminen korostaa kokoa. Ei mikään jättikorkea mutta korkea verrattuna omaan Seat Leoniini.

Maksimaalisen aerodynaamisuuden vuoksi Leafin tuulilasi on hyvin viisto ja kaukana kuskista. En tiedä johtuuko siitä, mutta A-pilarit ovat todella paksut ja kaupungissa ajaessa niiden takaa pitää kurkkia, ettei vahingossa teilaa katveeseen jäänyttä jalankulkijaa. A-pilarien takana on pienet kurkistusaukot, mutta eivät ne hirveästi pelasta.

Tuleeko tuolta joku?

Ajotuntumaltaan Leaf on mielestäni hieman kiikkerä, mikä on yllättävää, koska auto on painava ja painopiste lattian alla olevien akkujen johdosta matalalla. Ajattelin, että syynä olisi pehmeä jousitus, mutta kun Tekniikan Maailma kommentoi jousitusta kovaksi, niin en sitten tiedä mistä johtuu. 

Koeajon alkupuolella 80 km/h ajaessani tuntui siltä kuin vauhtia olisi ollut jo 100 km/h. Jotenkin siinä oli ihan eri tavalla vauhdin tuntua kuin omassa autossani (joka onkin varsin jämäkkä alustaltaan). Myös rengasmelua riitti maantiellä, vaikka alla oli kitkarenkaat. Tämä sähköauto on hiljainen vain kaupunkinopeuksissa.

Kuljettajan työtila: keskinkertainen

Leafin istuin muistutti minua mummillani aikoinaan olleesta nojatuolista, jonka sai kipattua vivusta kääntämällä lepotuoliasentoon. Istuin on yhtä upottavan pehmeä ja kippikin löytyy: selkänojan kallistus on toteutettu halvalla jousella eli kun painat vipua ja nojaat selkänojaan se kallistuu. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pyöritettävästä kallistuksen säätimestä, jolla asennon saa säädettyä tarkemmin.

Halpuutus jatkuu ratin säädöissä. Ei oikeasti uskoisi, että nykyaikana valmistetaan vielä yli 40 000 e hintaisia autoja, joissa ei olisi ratin etäisyyssäätöä. Mutta niin vain Leafissa pitää tyytyä siihen etäisyyteen, minkä japanilaiset insinöörit ovat todenneet hyväksi. Korkeusäätö siitä sentään löytyy.

Ratin etäisyyttä voi yrittää kompensoida penkin etäisyydellä potkimista ja selkänojan kallistuskulmalla. Minä en kuitenkaan saanut täysin optimaalista asentoa, vaan olisin halunnut ratin nelisen senttiä lähemmäs itseäni. Ihan pystyyn nostettu selkänoja ei ole kiva ja lähempänä polkimia istuessa kaasujalka on puolestaan turhan koukussa.

Leafin istuin on makuuni turhan lyhyt, vaikka minulla mittaa ei ole kuin 160 cm. Tämä tuntuu olevan järjestäen vikana japanilaisissa autoissa, kun taas VW-konsernin autoissa istuinosa on riittävän pitkä ja reidet saavat mukavan tuen. Leafissa kaasua painava jalka väsyy pidemmillä matkoilla, koska jalkaa pitää koko ajan vähän kannatella.

Mietin vain, että millaista yhtään pidemmän kuskin on ajaa Leafilla pidempää matkaa? Reilu 180 cm pitkä mieheni otti penkistä vain kylmätyypit mutta pyöritteli jo siinä vaiheessa päätään. 

Jokin juttu näissä japanilaisissa autoissa muuten on, että hirveän usein niissä on säästetty matkustajan penkin korkeussäädöstä. Sama puute on ollut ainakin aiemmin ajamissani Toyota Auriksessa ja Mazda 3:ssa. Nissanille mieheltäni siis samat terveiset kuin näille muillekin merkeille.

Leafin penkkien istuinosa on harmillisen lyhyt.

Näkö ja koko: ei valittamista

Nykyinen Nissan Leaf on varsin fiksun näköinen auto. Se ei huuda, että katsokaa, olen sähköauto. Ja hyvä niin, sillä edellisen sukupolven kori oli ainakin minun silmääni karmea mulkosilmä.

Leafin takakontissa on tilaa kuljettaa vaikka jättimäistä yleiskonetta. Olin hyvin epäileväinen, että mahtuisiko 73 x 51 x 48 cm kokoinen laatikko takakonttiin, mutta se sujahtikin sinne hyvin kivuttomasti. Edes takakontin pohjaan pultattu subwoofer ei ollut tiellä.

Anopin uusi yleiskone sekoittaa, vatkaa, murskaa - ja mahtuu kaikkine lisäosineen Leafin takakonttiin.

Myös viikon ostokset mahtuivat takakonttiin hyvin. Ostoskassimme ovat yleensä aika saman kokoiset, joten voin todeta että Leafin kontissa on selkeästi enemmän kuin Leonissa. Takakontissa säilyttämäni type 2 -latausjohtokin mahtui mukavasti mukaan.

Oman auton lämmitysjohtoa säilytän takapenkin jalkatilassa, mutta latauskaapelikieppi tuntui kätevämmältä säilyttää takakontissa. Kontin sivuilla pyöräkoteloiden takana on verkotetut kolot joissa johtoa voisi myös säilyttää, mutta kukapa sitä jaksaisi sinne tunkea kun se on jatkuvasti käytössä.

Takakontti saattaa näyttää pieneltä mutta ei ole sitä.

Nissan Leaf lisävarusteet: paljon apua ja iloa kuljettajalle

Joka kerta kun päädyn Nissanin rattiin, ihastun uudelleen sen Around View Monitor -kamerajärjestelmään. Eri puolille autoa sijoitettujen kameroiden kuvista muodostetaan näytölle ilmakuva, jonka ansiosta ahtaisiin paikkoihin ajaminen käy kuin lasten leikki.

Esimerkiksi anoppilan pihassa jäisten lumikinosten välissä peruuttaminen kävi tosi näppärästi, kun näytöltä näki, missä lumipenkan reuna on. Näytölle pystyi myös vaihtamaan näkymän oikean sivupeilin kamerasta, jolloin eturenkaan reitin näki äärimmäisen hyvin.

Tekna-varustetasoon kuuluva Bosen audiojärjestelmä sai kiitosta mieheltäni ja pidin itsekin sen soinnista. Järjestelmä sisältää myös subwooferin, joka on hieman yllättäen pultattu kiinni takakontin lattiaan. Lattian alus on täynnä akkukennoja, joten ei sille varmaan muuta paikkaa olisi, mutta silti vähän hassua että se on siellä kuin ikuinen matkatavara.

Mukautuva vakionopeussäädin ja kaistallapitoavustin alkavat olla monissa autoissa jo aika peruskauraa ja ne löytyvät myös Leafista nimellä ProPILOT

Adaptiivinen vakionopeussäädin on parhautta ja se löytyy omasta autostanikin. Se säätää auton nopeutta edellä ajavan mukaan ja pysäyttää myös auton tarvittaessa kokonaan esimerkiksi liikennevaloihin. Pysähtymisen jälkeen auto ei lähde automaattisesti liikkeelle, vaan edellä olevan auton seuraaminen pitää vahvistaa ratin res-napilla.

Kaistallapitoavustin pitää auton kaistaviivojen keskellä kääntämällä rattia tarpeen mukaan. Nissan Leafissa tekoälyn suorittamat ohjausliikkkeet olivat niin miellyttävät, että siihen voisi hyvin tottua. Toista se oli viisi vuotta sitten, jolloin ekaa kertaa ominaisuutta testatessani Seat Leonin ohjausliikkeet olivat ärsyttävän kulmikkaita.

Käytännössä rattia ei tarvinnut kääntää itse lainkaan, vaan riittää että siitä pitää kiinni. Jos otteen irrottaa kokonaan, auto käy hyvin nopeasti valittamaan. Näin talvella kaistaviivojen näkyminen oli tosin vähän niin ja näin, joten välillä auto pysyi kaistalla ja välillä ominaisuus tippui pois päältä.

Vakionopeussäädintä on heppo käyttää ratista. Sen sijaan kaistallapitoavustimen kytkeminen tapahtuu hankalasti vasemmalta alaviistosta, mihin ei ajaessa näe.

Leafin omistaja voi ladata puhelimeensa NissanConnect EV -sovelluksen, jolla pystyy käynnistämään auton lämmityksen tai viilennyksen ja tsekkaamaan akun varaustilan. Softa oli käytettävyydeltään aika kökkö, koska se haki auton tiedot tosi hitaasti ja hukkasi välillä kirjautumisen. Auton esilämmittämisessä se oli silti yliveto!

Leafissa on paljon muitakin kivoja ominaisuuksia, mitä olisin ottanut omaan autooni jos vain olisi ollut mahdollista: avaimeton lukitus, liikennemerkkien tunnistus, kuolleen kulman varoitus, kuljettajan vireyden valvonta ja lämmitettävä ratti. Leafissa on myös automaattiset kaukovalot, joista tulen kertomaan lisää erillisessä postauksessa.

Nissan Leaf kantama: 99% riittävä

40 kW akulla varustetun Leafin toimintamatka on 270 km uudella WLTP-syklillä mitattuna. Tämä tarkoittaisi laskennallisesti 14,8 kWh/100 km kulutusta.

Koeajoni pituus oli 882 km ja sillä matkalla keskikulutus oli ajotietokoneen mukaan 18,6 kWh/100 km. Tällä kulutuksella yhdellä akullisella pääsisi periaatteessa 215 km.

Parhaan maantiekulutuksen 15,7 kWh/100 km ajoin 50 km matkalla Jyväskylästä Toivakkaan, jolloin keli oli kuiva satunnaisia sulamisvesilammikoita lukuunottamatta. Huonoin maantiekulutus 19,6 kWh/100 km tuli puolestaan 111 km matkalla Ylivieskasta Pihtiputaalle, jolloin osan matkaa tie oli sohjon peitossa ja keli muutenkin märkä ja sateinen.

Minulla olisi vaikka mitä tarinoita kerrottavana Leafin latauksesta, mutta saatte lukea niistä erillisessä jutussa, ettei tämä veny kilometriseksi. Sanon vain, että pidemmillä reissuilla vähän isompi akku olisi poikaa, sillä aina ei jaksaisi pysähtyä lataustauolle. Kotimaisemissa liikkuessa akku sen sijaan on täysin riittävä.

Kaupunkiajossa Leafin toimintamatkaksi on muuten ilmoitettu 389 km. Luulin sitä aluksi kirjoitusvirheeksi heidän nettisivuillaan, koska siitä laskettu kulutus olisi vain 9,725 kWh/100 km. Viime kevään AL-Helsinki Ecorunissa Sähköautoileva motoristi -blogia kirjoittava Marko ajoi tuloksen 10,97 kWh/100 km, joten tuohon voisi olla sittenkin mahdollista päästä optimaalisissa olosuhteissa. 

Täytyy sanoa, että sähköauton taloudellisuus jäi sen verran kiinnostamaan, että mietin vakavasti josko tälle ecorun-kaudelle lainaisi jonkun sähköauton!

Leafit latautumassa Lidlin parkkihallissa.

Sähköauton hinta: ostohinta kallis, käyttökulut halvat

Nissan Leaf 40 kWh hinnat lähtevät 37 670 eurosta. Koeajoauton varustetasona oli kaikista parhain Tekna ja siinä oli myös tonnin arvoinen kaksivärinen maalaus, mikä nosti auton kokonaishinnan 42 235 euroon.

Valtio antaa uuden sähköauton hankintaan 2000 e tuen, minkä myyjäliike vähentää suoraan auton hinnasta. Sen jälkeen koeajoauto maksaisi 40 235 e. 

Hinta ei ole mitenkään järjetön, mutta toisaalta se on vielä 8000 e enemmän kuin mitä meidän lähes täyteen varusteltu Sean Leonimme maksoi. Halpa sähköllä ajo ja edulliset huollot tosin kompensoisivat hintaeroa pitkällä aikavälillä. 

Oma Seat Leonini kuluttaa bensaa keskimäärin 5,5 l/100 km. Ajan vuodessa noin 12 000 km, mikä tarkoittaisi 1,50 e/l bensan hinnalla 990 e polttoainelaskua vuodessa. Autoveroa Leonista pitää maksaa 171 e vuodessa.

Leafin kulutus oli koeajossani 18,6 kWh/100 km. Jos lataisin autoa ainoastaan kotona ja sähkö maksaisi 15 snt/kWh*, polttoainekulut olisivat samalla 12 000 km matkalla 335 e. Lisäksi sähköautosta pitää maksaa käyttövoimaveroa, joka tekee autoveron kanssa yhteensä 215 e.

Säästäisin sähköllä ajamalla vuodessa 611 e. Lisäksi sähköautossa säästäisi ainakin vuosittaiset öljynvaihtokulut.

* Motiva käyttää laskelmissaan sähkön hintana 15 snt/kWh sisältäen myös siirtomaksun. 

Yhteenveto

Nissan Leaf on sähköauto, joka ei tee sähköisyydestään numeroa. Ja näin sen pitää ollakin. Käyttövoima on vain yksi osa-alue auton käytettävyydessä ja siinä, millä perusteella auton valitsee. 

Minä en tiedä vielä yhtään, millä käyttövoimalla seuraava autoni tulee olemaan. Olisi mahtavaa valita sähköauto vain siksi, että sillä pääsee puhtaasti ja ripeästi, mutta omassa vaakakupissa ovat voimakkaasti painamassa myös ajomukavuus, tilat ja hinta. Myös ulkonäöllä on suuri merkitys.

Nissan Leaf on tiloiltaan hyvä ja ulkonäöltään kiva. Tekna-varustetason Bose äänentoistojärjestelmä on suorastaan erinomainen.

Jousitus ja ajotuntuma voivat jakaa mielipiteitä, mutta niihin tottui ihan hyvin parissa viikossa.

Leafin toimintasäde riittäisi omiin arkiajoihini mainiosti, mutta reissuun lähtiessä isompi akku toisi rentoutta matkantekoon. Nyt myyntiin on tullut 60 kWh versio, jonka ainakin itse valitsisin ennemmin kuin 40 kWh version.

Ratin ja penkin säätöjen riittävyys on ominaisuuksia, jotka jokaisen täytyy itse testata ja todeta, sopivatko ne itselle. Minä en valitettavasti saanut hyvää ajoasentoa pidempään matka-ajoon ja se olisi minulle syy jättää auto kauppaan. Mutta jos asennon kanssa ei ole ongelmia niin kelpo autohan se on. Kannattaa käydä testaamassa! 

Voitin Leafin käyttööni Auto 2018 messuilta Nissanin #nissanhalfleaf-kilpailusta.

Keskustelu

Juho
21.03.2019 10.37

Tässäpä mukavaan informatiivinen postaus Leafista. Toivottavasti saamme kuulla kokemuksistasi lataamisen suhteen mahdollisimman pian.

Jenni
21.03.2019 22.07

Kiitos mukavasta kommentista! Latausjuttu on vielä työn alla, mutta koitan saada valmiiksi lähiaikoina.

Jenni
12.04.2019 00.35

Nyt latausjutu on julkaistu, tsekkaa http://blogi.autotie.fi/tien-sivusta/poloinen/sahkoauto-ilman-kotilatausmahdollisuutta-ja-10-muuta-tarinaa-auton-latauksesta :)

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Arkisto

Blogin avainsanat

#onnellistenajokoulu (12) Ajoharjoittelu (2) Ajovarusteet (8) AL-Sport (6) Audi (13) Autokoulu (30) Autoliitto (4) Autolla ulkomailla (10) Auton hankkiminen (6) Autonhuollon perusteet (11) Autoslalom (2) Bensan kulutus (13) Citroën (1) Demo Tour (6) Driveco (6) Econen (2) Ecorun (40) Ford (3) Hakkapedia (3) Hakkapeliitta 8 (2) Honda (1) Huolto (38) Hybridiautot (6) Hyundai (3) Jarrut (9) Jenni (37) Joukkoliikenne (2) Jyväskylä (12) Jyväskyläläistä liikennekulttuuria (7) Kaasuauto (2) Katsastus (8) Kaupunkiajo (8) Kawasaki ER-5 (13) Kevytliikenne (8) Kia (2) Kilpailu (2) Kirja (1) Koeajo (46) Kolarointi (12) Kolhut (5) Kuntotarkastus (1) Lainsäädäntö (5) Land Rover (1) Leonidas (44) Lexus (3) Liikennesäännöt (16) Liikenneturvallisuus (7) Lotus (3) Maalipinta (5) Maantiellä ajo (22) Maastoajo (4) Mazda (16) Mercedes-Benz (3) Moottori (3) Moottoripyöräily (29) MP-kurssi (9) Muiden käyttäytyminen (27) Muilla autoilla ajaminen (62) Navigointi (6) Nishiki Hybrid Comp (3) Nishiki Reno (7) Nissan (14) Ohittaminen (6) Omat mokat (11) Ongelmatilanteet (13) Opel (1) Opetuslupa (3) Pimeällä ajo (8) Pohdiskelu (30) Poliisi (2) Polkupyöräily (14) Polo (69) Polo Junior (52) Polo Senior (47) Polttoaine (1) Puhtaanapito (14) Pysäköinti (14) Rata-ajo (16) Reissut (33) Renault (2) Renkaat (34) Ruuhka (7) Scirocco (7) Seat (40) Seat Leon (42) Skoda (7) Subaru (1) Sumu (2) Suzuki (1) Sähköauto (14) Takuu (4) Taloudellinen ajo (49) Talvi (35) Tampere (2) Tankkaus (3) Tapahtuma (34) Tesla (5) Toyota (8) Tuunaus (5) TV-ohjelmat (3) Törttöily (9) Unelmointi (14) Valot (8) Verotus (1) Video (9) Volkswagen (51) Volvo (1) Vuokraus (6) Yhteistyö (16) Yleinen (22) Äänentoisto (4)
nwdb