TIEN SIVUSTA ARTIKKELIT

ARTIKKELIT JA UUTISET avainsanalla Seat leon:

ARTIKKELI 21.08.2017

Viikon autouutiset: Seat Cupra, luotetuimmat automerkit Euroopassa ja Suomen Toyota

Seat Leon Cupra 300 – hauska myös talvella. KUVA: SEAT Viikon autouutiset on kuunneltavissa myös Autotie podcastin yhteydessä:   // Seat suunnittelee Cuprasta erillistä brändiä tehokkaille autoilleen Espanjalaisen, Volkswagen-konserniin kuuluvan Seatin huhutaan suunnittelevan tehokkaammille autoilleen aiemmin annetun Cupra-lisänimen erottamista omaksi brändikseen, esimerkiksi Mercedes-Benzin AMG:n ja Volvon Polestarin tapaan. Suunnitelma paljastui Seatin rekisteröityä uusia tavaramerkkejä, sekä aiemmin näkemättömän, tyyliltään aggressiivisen Cupra-logon. Autocar spekuloi nyt rekisteröityjen nimien Tangon, Salsan ja Boleron viittaavan uuden Cupra-brändin tuleviin automalleihin. Aiemmin Seat on käyttänyt nimiä sporttisissa konseptimalleissaan, kuten Seat Leonin tyylisessä urheilullisessa Salsa-konseptissa vuodelta 2000. Yksikään näillä nimillä esitellyistä konseptimalleista ei kumminkaan ole päätynyt tuotantoon asti. Cupra-nimellä varustettuja sporttimalleja Seat sen sijaan on esitellyt jatkuvasti. Viimeisimpänä laivueeseen on liittynyt Leon-mallista tuunattu Leon Cupra 300, ja tällä hetkellä työn alla on Cupra-versio katumaasturi Atecasta, sekä luultavasti päivitys hot hatch -malliin Leon Cupra R. Pienimpiin korimalleihin, kuten Ibizaan ja Miihin, ei Seatin mukaan toistaiseksi ole tulossa Cupra-versioita. Mikäli Tangosta tulee 2001 esitellyn konseptin mukaisesti avoauto uuden Cupra-brändin alle, on se Seatin ensimmäinen tuotantoon päätynyt avomalli koskaan. Yhtiö löi kumminkin odotetusti jäitä hattuun pahimmille intoilijoille ilmoittamalla, että “tavaramerkkien rekisteröinti on tavanomaista puuhaa automaailmassa”, ja “nimet jotka Seat rekisteröi eivät välttämättä ole tulevia malleja varten, vaan myös nimiä joista pidämme ja jotka haluamme pitää reservissä”. Vuoden 2017 luotetuimmat autobrändit Britanniassa ja Saksassa Arvostettu katsaus autobrändien luotettavuuteen muun muassa kuluttaja-analytiikkaa tarjoavalta J.D. Powerilta (J.D. Power Vehicle Dependability Survey) on valmistunut vuoden 2017 osalta. Tänä vuonna kyselytutkimukseen osallistui Britanniassa yli 12 000 ja Saksassa yli 14 000 autonomistajaa, jotka olivat ostaneet kulkupelinsä 12-36 kuukautta aiemmin. Kysely koskee siis vuosien 2014-2016 vuosimalleja. Tutkimuksessa kartoitettiin käytön aikana ilmenneitä vikoja, joiden perusteella merkit asetettiin paremmuusjärjestykseen vähiten vikoja per 100 autoa sisältäneestä brändistä alkaen. Edellisten vuosien tapaan monet premium-luokan automerkit eivät menestyneet kyselyssä aivan odotetulla tavalla, vaan jäivät pitkälti häntäpäähän. Britannian tuloksissa on mukana 25 brändiä, joista saksalainen BMW on jumbosijalla, ja Kia ja Volvo jakavat ensimmäisen paikan. BMW:n autoista ilmoitettujen vikojen määrä (198 vikaa per 100 autoa) on yli kaksinkertainen verrattuna Volvon ja Kian vikamääriin (83 per 100 autoa). Volkswagen-konsernin merkeistä parhaiten menestyivät Skoda sijalla 2, ja SEAT sijalla 9, kun emobrändi Volkswagen sijoittui kymmenenneksi. Japanilaiset Suzuki, Toyota ja Mazda olivat kaikki kymmenen parhaan joukossa. Saksan kyselytulokset ovat hyvin Britannian tapaisia. 24 brändin joukosta jumbosijalle jäi Fiat (BMW sijalla 23), ja parhaiten menestyi Kia. Huomattavin poikkeus löytyy Volvon sijoituksesta sijalle 19 vikamäärällä 180 vikaa per 100 autoa. Tarkemmat tulokset löytää Britannian osalta J.D. Powerin sivuilta täältä, ja Saksan osalta täältä. Toyota menestyy Suomessa – kiitos hybridien Ilta-Sanomat uutisoi Toyotan olevan tällä hetkellä vuoden 2017 suosituin henkilöautomerkki Suomessa. Toyotan kovaa myyntiä on siivittänyt erityisesti hybridimallien suosio: hybridimallien osuus myynnistä on ollut noin 43%. Kokonaisuudessaan Toyotoja on käynyt toistaiseksi kaupaksi yli 10 000 kappaletta. Myös malliston uusimpiin tulokkaisiin kuuluva crossover C-HR on löytänyt ostajansa, ja sitä on rekisteröity yli 1200 kappaletta, joista suurin osa on hybridejä. Toyotan hybridiautoista Prius on parhaillaan ainoa pistokehybridi (Plug-In Hybrid eli ladattava hybridimalli), ja muut ottavat energiansa talteen esimerkiksi jarrutuksen yhteydessä. Toyota C-HR on firman uutuusmalli. KUVA: Toyota ANTTI PENNANEN

ARTIKKELI 11.07.2016

Autotie lähti kartturiksi Ecoruniin – mistä siinä on oikein kyse?

Ecorun on taloudellisuusajokilpailu, jonka kymmenien kilometrien etapit ajetaan muun liikenteen seassa minuuttiaikataululla, ja jossa yksikin viljapuimuri pikkutiellä voi tuhota mahdollisuudet menestykseen. Onko lajissa mitään järkeä? Kesäkuun lopussa Autotien bloggaaja Jenni Rossi bloggasi tulevasta Ecorun-osakilpailusta, joka järjestettäisiin Jyväskylässä. Ongelmaksi oli muodostumassa kovaa vauhtia se, ettei kuljettajalle ollut tarjolla kartanlukijaa. Ilmottautumisaika oli menossa saman päivän iltana umpeen. Ecorun on Autoliiton järjestämä kilpailu, jossa on tarkoitus ajaa mahdollisimman taloudellisesti. Sadoissa kilometreissä laskettavien kilpailumatkojen voittajatiimi on se, joka kuluttaa polttoainetta kaikista vähiten. Kilpailut ajetaan ihan tavallisilla autoilla ja liikennekäytössä olevilla reiteillä, joten muuttujia skabassa on hyvin reippaasti. Autotien toimistolla Jennin harrastusta on seurattu ja ihmetelty mielenkiinnolla. Siis pitääkö siellä ajaa mahdollisimman hitaasti? Eikö se ole aivan helvetin tylsää? Kun Jennin kartanlukijaa kaipaileva teksti tuli vastaan maanantaiaamuna, ei mennyt kauaa, kun ilmoitin olevani käytettävissä kartanlukijaksi. Nyt olisi aika selvittää mikä Ecorun pohjimmiltaan oikein on. Jyväskylän Kauppakadun perjantaina vielä hyvin vilkas elämä loisti poissaolollaan lauantaiaamuna, kun Jenni tuli poimimaan minut kyytiin kello 6.45. Vielä pienessä aamu-unisuudessa suuntasimme kohti kaupungin ulkopuolella sijaitsevaa huoltoasemaa ja ilmoittautumista kilpailuun. Jo matkalla ilmoittautumiseen juttelimme kilpailun luonteesta ja jonkinlaisesta filosofisesta taustasta. Jenni pohti, että tokihan ympäristön kannalta olisi aina parempi vain jättää ajamatta, mutta totesimme kuitenkin, että ehkäpä lajilla on kuitenkin tärkeä viesti annettavanaan. Viestiä ja huomiota lajille joka tapauksessa tarvittaisiin lisää. Huoltoaseman pihassa vaihdettiin heti kuulumisia ja suomalaisille tyypilliseen tapaan potkittiin kaverin auton renkaita ja vinoiltiin päivän kilpailusta. ”Laitat säkin kato sitten ilmastoinnin täysille, nii ei tule kuuma”, todettiin röhönaurun kanssa toiselle kilpailijalle. Ilmastointiahan ei kuumanakaan päivänä pitäisi pitää päällä, koska se lisää kulutusta. Siirtyessämme kohti aloituspaikkaa alkoi kilpailun luonne olla melko selvä. Matkaa olisi taitettavana 303 kilometriä, pisin etappi 75 kilometriä. Jokaiselle ajanottopisteelle pitäisi tulla minuutin aikaikkunassa, tai muuten lätkittäisiin kulutussakkoja.Kello 9.54, pää erittäin pyörällä kaikista kilometreistä ja minuuteista, lähdimme Laajavuoren hotellin parkkipaikalle pystytetyn lähtöportin läpi ensimmäiselle etapille. Matkan alkupää mentäisiin ysitietä pitkin kohti Muuramea, joten oli aloitettava tiukka laskeminen, kuinka paljon keskinopeus saisi nousta valtatiepätkän aikana, jotta checkpointille ei tultaisi turhan aikaisin. Koko pihistelyn ideana kun on ajaa mahdollisimman tasaista vauhtia, sillä pysähtely ja kiihdyttely ovat täyttä myrkkyä taloudellisuudelle. Maantiellä ajo oli melko rauhallista, mitä nyt liittymien mutkiin tultiin melko tiukasti vauhdin säilyttämiseksi, mutta Hiekkatiellä Ecorun alkoi kuitenkin saada uusia piirteitä. Hiekkateiden irtosora ja tavoite pitää edelleen tasainen vauhti tiukissakin mutkissa pistivät Seatin ajonvakautuksen laulamaan mutkasta toiseen. Jos alkumatka tuntui tylsältä kukkahattuilulta, niin hiekkatiellä luulot ropisivat kuin sora lokasuojissa. Ja hiekkaahan matkalla riitti. Yli puolet kilpailusta, 154 kilometriä, ajettiin tiukkaa sorarallia. Käytännössä kaikilla hiekkaosuuksilla nopeusrajoitus oli 80 kilometriä tunnissa, ja se oli käytettävä hyödyksi niin hyvin kuin taloudellisuuden ja turvallisuuden puitteissa oli mahdollista. Ylimääräisiin kiihdytyksiin ei ollut varaa. Siinä piilee myös kilpailun arvaamattomuus. Hiljaisilla pikkuteillä ajettaessa pääsee ajamaan tavoitenopeutta, ellei sitten käy niin, että eteen pamahtaa traktori ajelemaan. Ja sellainen oli Jennille edellisessä skabassa osunut eteen. Se on myös kilpailun suurin ongelma: täysin hallitsemattomissa olevat muuttujat, jotka sekoittavat kilpailijoiden pakat ja tekevät hyvässä tapauksessa ajosuorituksista vertailukelvottomia. Kun ajoaikojen sallitut heitot ovat pienimmillään alle kolme prosenttia, ei parin kilometrin köröttelyä hitaan maatalousvekottimen takana korjata millään. Ei ainakaan ilman dramaattista vaikutusta kulutukseen, jonka perusteella voittaja kuitenkin lasketaan. Kilpailu voisi kuitenkin hallita osaa satunnaismuuttujistaan. Kilpailijoilla on esimerkiksi tällä hetkellä sääntö, jonka mukaan stop-merkin taakse on pysähdyttävä aina vähintään kolmeksi sekunniksi. Se on fiksu käytäntö, joka tulisi ulottaa jokaiseen matkan varrella olevaan kärkikolmioonkin, jolloin kolmio lisäisi kaikkien kulutusta riippumatta muusta liikenteestä. Eikä kenellekään tulisi mieleen pamauttaa väistämisvelvollisuuden takaa tielle pienellä riskillä.Muuta liikennettä ei kuitenkaan saada pois teiltä satojen kilometrien matkalta, joten ehkäpä sen ongelman voisi ratkaista etappien ajoaikoja pidentämällä. Se antaisi varaa muuttujille, ja toisaalta kartanlukija voisi laskea ja ohjeistaa kuljettajalle matalampia ajonopeuksia, jolloin satunnaisten seikkojen vaikutusta voisi korjata taidolla. Ecorunissa on puutteistaan huolimatta paljon järkeä. Sen viesti ja tavoite kulutuksen laskemiseksi ovat aivan oikeita. Lisäksi kilpailu käydään poikkeuksellisen hyvässä hengessä, mikä selvisi heti ilmoittautumispaikalla. Vinoilun lisäksi kilpailijat jakoivat vinkkejä ja kokemuksia toisilleen ennen starttia sekä lounastauolla. Ecorun oli oikeasti hauskaa ainakin kaltaiselleni nörtille. Etappien keskinopeuksien hajottaminen osiin ja omien virheiden korjailu punakynällä ajo-oppaaseen hiekkateiden mutkissa oli haastavaa ja jännittävää touhua. Kartanlukijan ennakoinnilla ja laskutaidolla on kilpailussa oikeastikin merkitystä. Tulimme lopulta seitsemänneksi bensiinikoneiden luokassa, ja edellä olevista kilpailijoistakin neljä oli hybridejä. Akuttomia bensakoneita oli siis sekä edellä että takana kaksi. Se ei ensikertalaiselta kartturilta ollut varmaan ihan paska suoritus. Tsekkaa hybridiautot täältä! TOPI RANTA
nwdb