POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen
Suodatettu avainsanalla mp-kurssi

Inssi läpi ... vaivoin

keskiviikko 05.10.2011 Avainsanat: Autokoulu , MP-kurssi , Omat mokat , Pohdiskelu , Taloudellinen ajo

Joops. Perjantaina oli moottoripyöräinssi, jonka pääsin kuin pääsinkin läpi. Normaalit ihmiset olisivat läpipääsystä varmaan ihan onnessaan, mutta minä lähinnä murjotin loppupäivän, koska koe meni tutkinnon vastaanottajan mukaan läpi vain juuri ja juuri. Mietin silloin, että olisi nyt saman tien sitten ollut hylätty, koska uudella yrityksellä olisin voinut saada sen läpi paremmin tuloksin. Vaikka oikeastihan virheillä ei ole yhtään mitään väliä, sillä koe on joko hyväksytty tai sitten ei!

Tiesittekö, että on välillä hirveän vaikeaa olla minä...??

Viimeiset harjoitukset

Ennen koetta ajoimme opettajan kanssa kentälle kertaamaan käsittelyharjoitukset. Kävin edellisen ajotuntimerkintäni jälkeen vielä kolmella ajotunnilla, joista kahdella ekalla kerralla käytiin harjoittelemassa myös käsittelyä. Silti pujottelu+kääntymistehtävän suoritusalueen kapeus pääsi yllättämään. Olen yksinkertaisesti surkea kääntämään pyörää pienellä alueella, eikä siitä meinannut tulla taas mitään. Aina ajoin alueen reunan yli tai laitoin jalan maahan. Turhautuneena huusin opettajalle, etten ikinä pääse koetta läpi ja kuinka koko homma on ihan syvältä. Opettaja käski olemaan luovuttamatta kesken kaiken ja lopulta sainkin ajettua tehtävän puhtaasti läpi. Näin jälkeenpäin hieman nolottaa avautuminen kentällä, mutta sillä hetkellä olin ihan kypsä.

Muut tehtävät sujuivat paremmin, vaikkeivät kaikki ihan täydellisesti menneetkään. Porteissa oikean nopeuden pitäminen oli edelleen vaikeaa ja väistötehtävän tein ajatuksissani hätäjarrutuksena. Vähän sellaista sähläämistähän se oli, mikä ainakin osittain oli selitettävissä koetta edeltäneellä korkealla stressitasolla.

Päivän keli oli periaatteessa hyvä kun aurinko paistoi, mutta käytännössä pahin mahdollinen, sillä käsittelykenttä oli edellisyön sateen jäljiltä märkä ja aurinko heijastui siitä todella pahasti. Tietenkin tehtävien ajosuunta oli vielä aurinkoon päin, joten kenttä näytti vain olevan täynnä mustia törppöjä, joista sitten piti yrittää hahmottaa, että mitkä kuuluvat juuri suoritettavaan tehtävään. Urgh.

Käsittelykoe

Varsinainen käsittelykoe alkoi taluttamalla pyörällä U-käännös, suorittamalla pyörälle liikkeellelähtötarkastus ja hidasajolla. Luulen kyllä unohtaneeni jotain tarkastuksesta, koska tehtyäni mielestäni kaikki asiat en saanutkaan heti pyyntöä lähteä liikkeelle, vaan jouduin odottelemaan jonkin aikaa.

Kolmantena tehtävänä oli pelkäämäni pyörän kääntäminen ja pujottelu ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisellä yrityksellä iskin jalan maahan jälkimmäistä ympyrää ajaessani. Tutkinnon vastaanottaja kehotti miettimään hetken, että mikä meni vikaan ja yrittämään sitten uusiksi. Olin varma että koe jää siihen, mutta toisella yrityksellä ylitin itseni ja sain suoritettua tehtävän puhtaasti, vaikkakin ihan hilkulla se oli.

Opettajani meinasi piiloutua käsittelykokeen ajaksi nurkan taakse, jotta saisin tehdä tehtävät rauhassa. Pyysin kuitenkin hänet katsomaan tekemistäni "henkiseksi tueksi". Tuki selvästi toimi, koska läpäisin kokeen. Porttitehtävän tosin jouduin ajamaan kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla nopeuteni oli tutvon tutkan mukaan vain 26 km/h vaaditun 30 km/h sijaan. Jarrutus- ja hätäjarrutustehtävät sen sijaan menivät läpi.

Tutvon ilmoitettua että kaikki tehtävät menivät läpi, näytti radalle tullut opettajakin peukkua, mistä tuli hirmuisen hyvä mieli. Jännä miten isolta kannustukselta tuntuu niinkin pieni ele, kun sattuu olemaan sopivassa mielentilassa.

Ajokoe

Muistelen joskus kuulleeni, että ihmiset toivovat ajokokeensa teemaksi maantieajoa, koska se tuntuu näennäisesti helpolta. Mene ja tiedä, mutta omasta mielestäni ajamani maantielenkki oli ainakin hirveän tylsä. Ajoin käsittelykentältä Lohikoskentielle, mistä liityin Nelostielle kohti pohjoista. Palokassa poistuminen motarilta, kolme liikenneympyrää ja pieni pätkä taajamassa ajoa ja tasa-arvoisia risteyksiä, kunnes päästiin Kirriin ja suunnattiin takaisin kaupunkiin moottoritietä pitkin. Lohikoskella poistuminen moottoritieltä ja sitten vain takaisin katsastuskonttorille.

Käsittelykokeen jälkeen olin aika varma, että ajokoe menisi läpi, koska olin harjoitellut moottoripyörällä ajamista aika paljon ja saanut siihen siten varmuutta. Myös murheenkryynini kiihdytyskaistat olivat tulleet tutuiksi ja olin jopa saanut liittymisistäni ihan hyvää palautetta. Erilaiset liikennetilanteet mielsin tutuiksi autolla ajosta saadun kokemuksen perusteella. Olinko sitten jo liian itsevarma? Mielestäni en, sillä pyörän käsittely oli edelleen haastavaa ja liikenne voi aina yllättää.

Vain muutaman sadan metrin ajon jälkeen tuli ensimmäinen jännä tilanne kokeessa. Useita autoja oli tulossa ja menossa oikealla puolellani olevan kauppakeskuksen pihaan ja pihasta ja pelkäsin, että sieltä tulevat autot eivät huomaa minua. Ajelin sumpun läpi sitten melko varovasti eikä kukaan onneksi tullut eteeni.

Nelostielle liittyminen meni mielestäni ihan mallikkaasti. Muistin aikaisen vilkun, tarkistin takaa tulevan liikenteen, kiihdytin riittävään nopeuteen samalla kun yksi auto ajoi ohitseni, tarkistin liikenteen vielä uudelleen ja liityin sitten Nelostielle.

Palokkaa lähestyessä sain kehotuksen ajaa Laajavuori-opasteiden mukaan. Vähän jänskätti että miten saan pyörän hidastumaan nätisti erkanemiskaistalla, mutta ihan ok se meni. Erkanemiskaistalta päädytään liikenneympyrään, jonka kolmannesta liittymästä piti jatkaa matkaa. Ympyrässä ajaessani havaitsin, että siihen oli tulossa Palokan ABC:lta auto. Koska ajoin ympyrässä, kuvitteli että auto väistää, mutta yllättäen se meinasikin ajaa ympyrään eteeni, joten jarrutin vähän vauhtiani. Samassa autokin jarrutti, joten pystyin jatkamaan matkaa ongelmitta.

Ympyrästä poistuttuani jäin miettimään, että tuollaisessa yllättävässä tilanteessa olisi hyvä että käyttäisi käsijarruakin. Nyt nopeutta ei tarvinnut paljon pudottaa, joten pelkällä takajarrulla jarruttaminen riitti mainiosti. Mutta aina se ei riitä. Minulla ei käsi ole kuitenkaan koko ajan jarrulla, joten pitäisi oppia vaihtamaan käden asento kaasusta jarrulle salamannopeasti.

Kirrissä moottoritielle liittyminen on helppoa, sillä moottoritie alkaa sieltä eikä pohjoisesta nelostietä ajavia tarvitse väistää, koska nelostie tulee moottoritien vasemmaksi kaistaksi. Jo menomatkalla moottoritiellä ajo oli minulle kuitenkin haastavaa, sillä en millään saanut pidettyä moottoripyörällä yllä tasaista nopeutta. Pikkuinen KTM Duke 125 jaksaa juuri kulkea satasta, mutta puuskittainen tuuli aiheutti yllättäviä hidastumisia kuten myös moottoritien loivat mäet. Käytännössä nopeuteni seilasi 90 ja 100 km/h välillä. Ärsytti

Ajokokeen ajoreitti.


Palaute

Kokeen jälkeen tutvo kysyi, että mitenkäs ajo mielestä meni. Minulla ei siitä suoraan sanottuna ollut oikein mitään mielipidettä. Totesin, että ihan perusajamista se oli kuten autollakin. Nopeuden säätelyn vaikeudesta mainitsin ja siitä, että auto meinasi tulla ympyrässä eteeni. "Mitä luulet, miksi auto meinasi tulla sieltä?"

Yritin miettiä syytä ja yritin ehdottaa, että oliko ajolinjani väärä tai että näytinkö mahdollisesti liian aikaisin vilkkua. Ei kumpaakaan. Minulla oli kuulemma ympyrässä liian suuri tilannenopeus, minkä seurauksena autoilija oli ajatellut että poistun ympyrästä. Tutvon mukaan auton kuljettaja oli katsonut suoraan ohitseni ja käsitin, että pyöräni kallistuskulma oli kertonut kuljettajalle muuta kuin sitä, että ajaisin autoilijan eteen.

Yritin udella tutvolta ympyrässä ajamaani nopeutta, mutta hän vain totesi, että sillä ei ole merkitystä koska nopeus oli väärä. Höh. Olisi ollut kiinnostavaa tietää nopeus, koska olisin voinut jatkossa kokeilla ajaa ympyrän uudelleen, pohtia kokeen tilannetta ja oppia jotain. Luulen nopeuden olleen vähän alle 30 km/h, mutta tarkemmin en tiedä. Nopeus olisi varmaan ollut hieman pienempi, jos olisin vaihtanut vaihteen kakkoselle, mitä ympyrään tullessani harkitsin. Ei se valitsemani nopeus silti missään vaiheessa tuntunut liian kovalta. Elikkä tilanne jonka kuvittelin olevan autoilijan törttöilyä, olikin tutvon mukaan täysin minun syytäni, koska en tunnistanut riskiä vaan ajoin liian kovaa. Tupla-höh. Tästä tuli koepaperiin virhemerkintä liikenneympyrän nopeudensäätely -kohtaan ja yleisarvion "riskien tunnistaminen" -kohtaan rasti heikon puolelle.

Toinen asia mitä tutkinnon vastaanottaja jäi puimaan ajostani oli liittyminen kiihdytyskaistalta muun liikenteen sekaan. Kuollutta kulmaa tarkistaessani käänsin kuulemma päätäni liian äkäisellä liikkeellä, minkä seurauksena ajolinjani oli häiriintynyt. Pitäisi varmistaa rauhallisemmin, ettei vain ajaudu vahingossa väärälle kaistalle. Ja minä kun luulin että se liittyminen meni mallikkaasti. Pahus. Tästä tuli koepaperiin kaista-ajo -kohtaan kaksi virhemerkintää: havainnointiin ja ajoneuvon sijaintiin, koska ne liittyivät toisiinsa.

Moottoripyörän käsittelyn heikkoudesta sain myös palautetta, että varmuutta pitäisi saada ehdottomasti lisää. Olipahan edes yksi asia, mistä tiesin itsekin suoraan että miinusta tulee ja aiheesta. Olen vain aika surkea käsittelytehtävissä ja niitä täytyy kyllä harjoitella sitten kun saan oma pyörän alle. Lisäksi rääkkään kuulemma pyörän kytkintä liikaa ja sekin oli kyllä ihan totta. Ympyränajotehtävässä käytin rajojen sisällä pysymiseen kaiken energiani niin, että annoin kaasua välillä turhan paljon, vaikka olisi vain voinut vähän höllätä kytkintä. Itse asiassa jo ennen koetta opettaja sanoi, että teet nyt kaasulla kytkimen hommia. Jälkeenpäin mietin, että voisiko osasyynä olla liian pitkä kytkinkahvan liikerata, että en yletä pitämään sormillani kytkintä tukevasti riittävän vähän pohjassa ja jänskässä tilanteessa tämä vielä korostuisi.

Positiivista palautetta sain sivulauseen verran hyvästä jalankulkijoiden huomioimisesta ja tasa-arvoisista risteyksistä ajamisesta.

Lopulta tutvo kirjoitti minulle todistuksen inssin läpipääsystä, mutta totesi, että "se meni just ja just läpi". Ja käski hankkimaan moottoripyörän joko samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Juu, juu. En kyllä vielä ole hankkinut...

Moottoripyörän ajokokeen arviointitaulukko.


Omat lopputunnelmat

Kuten jo merkinnän alussa mainitsin, en ollut lainkaan tyytyväinen siihen, että koe meni läpi. Tai oikeastaan siihen, miten se meni läpi. Vaivoin läpäisty koe ei riitä alkuunkaan täydellisyyttä tavoittelevalle luonteelleni. Olisin halunnut olla parempi...

Mustavalkoinen näkemykseni liikenneympyröistä on, että ympyrään tulija väistää aina ja ympyrästä poistuvan tulee käyttää aina vilkkua, jotta ympyrä toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Ajokokeen liikenneympyrätapaus jäi harmittamaan, koska en vielä tälläkään hetkellä ymmärrä, että miten niin nopeuteni oli liian suuri. Mielestäni on hyvä ottaa oppia omista virheistään; suoritanhan jatkuvaa itsearviointia autolla ajaessanikin ja ajan uusiksi paikkoja, missä olen mokaillut. Mutta kun ei tajua tehneensä virhettä, on asiaa huomattavasti vaikeampi korjata.

Tämä kertoo mielestäni karua kieltä siitä, että - kuten arviointitaulukon merkintäkin sanoo - en tunnista riskejä. Tietenkin voin nyt ottaa opikseni siten, että ajan vain yksinkertaisesti hitaammin ympyrät kulkuvälineestä riippumatta. Mutta kuinka paljon on vastaavia tilanteita, joiden riskejä en vain itse huomaa? Tämä on se asia, minkä tajuaminen koepalautteesta iski pahiten vasten kasvoja.

Kaista-ajon havainnointiin liittyvä tuplavirhe kyrsi myös, koska sain kaksi virhettä samasta asiasta! Ja taaskaan en itse tajunnut mokaa ollenkaan. Harmitti, ettei opettaja koskaan sanonut tuosta liian nopeasta pään kääntämisestä, koska muuten olisin voinut yrittää korjata sitä. Tai sitten sanoi, mutten tajunnut asiaa... Nimittäin ainakin yhdellä kaupunkiajokerralla sain palautetta siitä, että teen kaistanvaihdon turhan nopeasti, kun voisin taustan tarkistamisen jälkeen vaihtaa kaistaa ihan rauhassa. Palautteen jälkeen sainkin muutettua kaistanvaihtojani rauhallisemmiksi ja niistä tuli positiivista kommenttia. Ehkä koko kokonaisuutta olisi pitänyt rauhoittaa.

Kokeen jälkeisenä päivänä kävin kokeeksi ajamassa autolla Palokan liikenneympyrän, mutta siitä ei ole mitään sanottavaa, koska ympyrässä ruuhkaa eikä tilanteita voinut verrata lainkaan toisiinsa. Ympyrästä jatkoin takaisin moottoritielle ja siinä liittymisessä tapahtui jotain, mikä sai minut ja mieheni nauramaan ääneen. Jep, käännän päätäni todellakin varsin napakalla liikkeellä. Huomasin sen itsekin juuri kun aiheesta oli puhuttu. Mieheni kuvaili sitä suorastaan piiskaniskuksi. Kun asian huomasi itse, kokeesta saatu palaute oli heti helppo hyväksyä.

Kyse ei ole mielestäni siitä, että katsoisin liikenteen liian nopeasti, vaan pään kääntäminen kuollutta kulmaa katsomaan vain sattuu olemaan turhan nopeaa. Mutta kun tuntuu, että toisaalla saattaa ehtiä tapahtua liikaa, jos liian rauhassa katsoo eri suuntaa. Auton kulkusuuntaan nopea pään kääntäminen ei juuri vaikuta, mutta moottoripyörällä asia on eri. Täytyy nyt opetella vähän rauhallisemmaksi tässä asiassa kulkuvälineestä riippumatta.

Sain kokeessa miinusta myös epätaloudellisesta ajosta. Tieto tosin löytyi vain arviointilapusta, joten en tiedä, mikä siihen oli perusteena. Ei sillä että olisin koskaan moottoripyörällä ajoani erityisen taloudellisena pitänyt, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mikä erityisesti oli vikana. Sitä mieltää aina taloudellisuuden moottorijarrutukseksi ja ripeiksi kiihdytyksiksi, jotka onnistuivat kokeessa mielestäni ihan ok. Mutta mistä tutvo tietää milloin moottorijarrutan, kun laahaan niissä aina pikkaisen jarrua, että takana tuleva näkee jarruvalosta hidastamiseni? (Tämän opin ensimmäisellä mp-ajotunnilla, kun hidastin töyssyyn vain antamalla pyörän hidastua - ja sehän hidastuu nopeasti - niin opettaja kehotti näyttämään vähän jarruvaloa.) Toisaalta epätaloudellista ajoa on kyllä myös se, että tapan pyörän kytkimen käsittelykokeen harjoituksilla ennen aikojaan, sillä tuleehan se kalliiksi korjata eikä ole lainkaan taloudellista... :D

Yksi asia mistä kokeessa ei tullut sanomista, oli ajolinjat. Olin niiden kanssa pitkään aika surkea, kun en oikein hahmottanut, että millä kohtaa kaistaa piti missäkin tilanteessa ajaa. Niitä sitten treenattiinkin pyynnöstäni ajotunneilla aika paljon ja näköjään ajolinjavalintani onnistuivat siinä kokeessa vähintäänkin kohtuullisesti.

Mikäli olisin kirjoittanut tämän tekstin heti kokeen jälkeen, olisi se voinut olla vähän erilainen kun tunteet olivat pinnassa. Mutta nyt kun kokeesta on aikaa vajaa viikko, ovat tunteet ehtineet viiletä ja tuloksia on voinut analysoida. Tosin en edelleenkään ole erityisen tyytyväinen, mutta se on nyt mennyttä eikä auta muu kuin jatkaa harjoituksia omalla pyörällä. Kunhan sellaisen jostain keksin. Onneksi on kaveri, joka on luvannut neuvoa ja auttaa niin pyörän kuin varusteidenkin hankinnassa. Palaan asiaan ennemmin tai myöhemmin.

Moottoripyörän teoriakoe läpi!

keskiviikko 28.09.2011 Avainsanat: Autokoulu , MP-kurssi , Pohdiskelu

Mieheni mukaan olen selvästi insinööri (niin mä kyllä oonkin), kun osaan asiat teoriassa mutten käytännössä. Tämä siis peilauksena edelliseen merkintääni...

Eniveis, kävin suorittamassa moottoripyörän teoriakokeen ja onnistuin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin oikein. Jeeeeee!! Vähempään en olisikaan ollut tyytyväinen. Kyllä kuulkaa hatutti, kun aikoinaan mokasin yhden ainokaisen kysymyksen henkilöauton teoriakokeessa. Ai kuinka niin oon perfektionisti?

Harjoittelin viime viikolla ajokaista.comissa ankarasti teoriakokeeseen ja parinkymmenen yrityksen jälkeen sain lopulta täydet oikein. Meinasin menettää järkeni, kun lähes joka yrityksellä mokasin jonkun ohitustehtävän. Kuinka ne muka olivat niin vaikeita? Suurin osa oli puhtaasti huomiovirheitä, mutta joistakin tehtävistä olin kyllä vähän eri mieltä oikeasta vastauksesta.

Ohittaa vai eikö ohittaa?

Saanko lähteä ohittamaan edellä ajavan ajoneuvon yllä olevassa kuvassa? Teknisesti katsottuna en, sillä takanani oleva auto on lähdössä ohittamaan minua. Käytännössä todennäköisesti ohittaisin silti edellä ajavan mopon, sillä jos ajatellaan että minun nopeuteni on 80 km/h ja mopon 45 km/h, niin sanonpahan vaan että lähestyn mopon perää aika tahdilla. Nopeammin kuin mitä ohittava auto lähestyy minua, ellei se riko nopeusrajoitusta oikein urakalla. Olisiko turvallisempaa iskeä jarrut pohjaan, jotta en vain ohita mopoa ennen kuin auto on ohittanut minut? Tuskin. Mahdun hyvin ohittamaan mopon omaa kaistaani käyttäen. Saisin ohittaa kaksipyöräisen ajoneuvon muutenkin vaikka olisin ohituskieltoalueella, kunhan pysyn omalla kaistallani. Ikävä tilanne joka tapauksessa, sillä liian läheltä ei ole kiva ohittaa. Ehkä ajaisin karkuun ohittavaa autoa juuri sen verran, että pääsisin mopon ohi...

Itse kokeessa ohitustehtävät eivät tuottaneet vaikeuksia. Sen sijaan muutama muun tienkäyttäjän väistämiseen liittyvä tehtävä oli hieman kinkkinen; sellainen, missä tulin risteyksessä etuajo-oikeutettua suuntaa osoittavan merkin takaa niin, että itse tulin aina kolmion takaa. Pelkkä kolmio kun ei välttämättä kerro koko totuutta. Kun tietokoneen ruudulle tuli kokeen jälkeen alla olevaa tulostetta vastaava näkymä, jäin odottamaan että siihen ilmestyisi muutama virhe plussapalloäänien ("plop, plop!") saattelemana. Mutta eipäs tullutkaan!

Kaikki oikein! \o/


Jos olisin suorittanut moottoripyöräkortin ennen viime heinäkuuta, olisin päässyt tosi helpolla, sillä silloin ei olisi tarvinnut vastata teoriakokeessa kuin kymmeneen sanalliseen kysymykseen ja siinä se. Aiemmin korottajatkin joutuivat vastaamaan kuvakokeeseen, mutta muutama vuosi sitten siitä yllättäen luovuttiin. Käsitin opettajien puheista, että ainakin osasyynä oli se, että kaikki kuvakokeen tehtävät oli kuvattu autosta, joten ne eivät olleet täydellisiä moottoripyörän selästä katsomista ajatellen.

1.7.2011 tulleen uudistuksen myötä kaikki moottoripyöräkorttia havittelevat joutuvat jälleen vastaamaan teoriakokeessa sanallisten kysymysten lisäksi kolmeenkymmeneen kuvakysymykseen. Todellisuutta vastaavia tilanteita varten osa kuvakysymyksistä on nyt kuvattu moottoripyörän kyydistä.

Mielestäni kuvakokeen laittaminen pakolliseksi kaikille A-korttia suorittaville oikea linja, sillä pitäähän korottajienkin osata toimia erilaisissa liikennetilanteissa! Se, että kuviin on joskus vastannut oikein, ei välttämättä takaa, että asiat olisivat edelleen hallussa. Korttiluokkaa korottaessa onkin hyvä hetki varmistua kuljettajan taidoista.

Joku voi kokea kuvakokeen "uusinnan" turhana kertauksena, mutta jos asiat kerran osaa, niin mikäs siinä vastaillessa. Totta kai virheitä voi tulla itse kullekin eivätkä kaikki todellakaan saa kokeesta täysiä pisteitä. Muutama väärä vastaus ei kaada maailmaa, sillä kokeen arvostelu menee yksinkertaisella hyväksytty/hylätty -asteikolla. Kunhan virheitä tulee 30 kuvatehtävässä enintään 6 kpl ja 10 sanallisessa tehtävässä 3 kpl, niin teoria on hyväksytty. Me perfektionistit olemme sitten oma lukumme...

Yksi asia teoriakokeen kuvaosiossa ihmetyttää. Miksi A-korttia ajavalta kysytään 30 kuvakysymystä, mutta B-korttia ajavan täytyy vastata 50 kuvakysymykseen? Lisäksi moottoripyörän kuvakysymyksissä saa olla prosentuaalisesti suurempi määrä vääriä vastauksia (6/30 = 20%) verrattuna henkilöautoon, jolla vääriä vastauksia saa olla 8/50 eli 16%. Minusta molemmissa saisi olla sama määrä kysymyksiä, kun ne muutenkin kattavat kaikki samat aihealueet. Ovatko moottoripyöräilijät jotenkin luotettavampia vai?

Kattavat tiedot eri ajokorttiluokkien teoriakokeista löytyvät TraFin sivuilta.

Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?

lauantai 24.09.2011 Avainsanat: Autokoulu , Maantiellä ajo , Moottoripyöräily , MP-kurssi

Olen kokenut tunteita laidasta laitaan moottoripyörän ajotunneilla: olen ollut niin innoissani kuin peloissanikin. Viimekertaisen tuplatunnin fiilis oli lähinnä vain turhautunut. Voi miksi en voi olla vähän nopeampi oppimaan?

Tuskastuttavat käsittelytehtävät

Päivän aiheena oli kerrata käsittelyalueella jarrutus- ja väistötehtävät ja lähteä sitten maantielle. Vaikka olin harjoitellut jarrutuksia edellisellä käsittelykerralla tosi paljon, eivät ne tahtoneet taaskaan luonnistua.

Porttien läpi ajamisessa en meinannut saada kerättyä riittävästi nopeutta ensimmäiselle portille, joten nopeuteni kasvoi vielä harjoituksen aikana. Tai sitten se kasvoi vaivihkaa muuten vain. Vaihteiden vaihto+pysähtyminen -tehtävässä vaihdoin vaihteita turhan aikaisin enkä saanut millään pidettyä oikeaa nopeutta. Hätäjarrutustehtävässä unohdin vähintään tuijottaa kaukaisuuteen, jos ei muuta. Opettaja ehdotti, että veisi radan päätyyn jonkun minulle tärkeän tavaran, jota haluaisin pitää koko ajan silmällä ja näin katse olisi koko ajan kauas...

Tehtäviä piti ajaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja tuntuikin, että koko tunti menee niihin. Todellisesta ajankulusta minulla ei kuitenkaan ollut mitään havaintoa, sillä pyörän kello näyttää puuta heinää. Joka tapauksessa se, etten kyennyt suorittamaan tehtäviä nopeammin oikein - eli pelkästään kertaamaan niitä - turhautti aika kovasti.

Tehtävissä minua stressasi sekin, että nopeuden pitää olla käsittelykokeessa varsin tarkkaan se vaadittu. Esimerkiksi vaihteidenvaihtotehtävän suoritusnopeus on 40 km/h, mutta myös 39 ja 38 km/h sallitaan. Opettajan mielestä tasaisen nopeuden pitäminen ei pitäisi olla vaikeaa, sillä ajetaanhan maantielläkin pitkään samaa nopeutta. Mutta en minä siellä koko ajan tuijota mittaria! Toisaalta ei se nopeus siellä varmaan heijaakaan, mutta tuossa radalla pitää kiihdyttää siihen tiettyyn ja pysyä sitten siinä. Ei se ole esimerkiksi liikenteen rytmin mukana ajamista...

Entäs sitten pyörän mittarivirhe? Jos tutkinnon vastaanottaja mittaa ajonopeuden tutkalla, niin pyörän 38 km/h tuskin on ihan niin paljon todellisuudessa. Onko yritys silloin epäonnistunut? Käsittelykokeen tehtävissä sallitaan aina kaksi yritystä, mutta jos yritys feilaa vain riittämättömän nopeuden vuoksi, sallitaan vielä kolmaskin yritys. Ehkäpä se. Siitä...

Maantiellä ajo

Lopulta käsittelytehtävät sujuivat sen verran hyvin, että opettaja uskalsi päästää minut ajamaan maantielle. Ei sentään vielä moottoritielle, vaan suuntasimme kohti Laukaata. Tiituspohjassa oli tarkoitus käydä kääntymässä ja palata sitten takaisin kaupunkiin.

Kiihdyttäessäni nopeuden 80 km/h:iin iski ajoviima vastaan hämmästyttävällä voimalla. Tuntui, että pyörän sarvista sai pitää oikeasti tiukasti kiinni, jotta ei lentäisi taaksepäin pois moottoripyörän selästä. En ollut tajunnut viiman voimaa lainkaan kaverin selän takana mukavasti tuulelta suojassa istuessa. Ja kuulemma satasen nopeudessa se olisi vielä ihan eri juttu. Pyörän ajoasennolla on varmasti oma merkityksensä siinä, miten kovasti viima tuntuu. Koulun Dukessa ajoasento on varsin pysty, joten siinä on koko ylävartalo tuulta vastassa.

Tiituspohjaan osoittavan opasteen jälkeen odotin radiosta vahvistusta, että sinne ollaan menossa. Erkanemiskaista lähestyi, mutta mitään ei kuulunut. Vahvistus tuli vasta sitten kun olin erkanemiskaistan kohdalla. Olisi vain pitänyt luottaa omaan lukutaitoon ja ajaa sinne, sillä nyt meni turhaksi empimiseksi ja kaistanvaihto oli hieman hätäinen. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihan tyhmää etten vain ajanut aiemmin näkyneiden opasteiden mukaan, mutta...

Noh, äskeinen oli pientä Laukaantielle paluuseen verrattuna. Tiituspohjasta oikealle kääntyessä havainnoin kolmion ja ryhdyin tarkkailemaan, että onko päätiellä väistettäviä. Hidastin risteykseen niin että ajoin vain kakkosella, kun opettaja sanoi radioon jotain. Aivoni rekisteröivät ohjeesta vain sanan "pysähdy", mikä sekoitti pasmani totaalisesti. Miksi pysähdys, enkö ole havainnut jotain autoa??

Hidastin vauhtia entisestään, jolloin opettaja huusi radioon, että "Siinä on kiihdytyskaista, älä pysähdy!" Hämmentyneenä annoin pyörälle uudelleen kaasua ja liityin jo 30 km/h nopeudessa päätielle, mikä oli ihan turhaa, koska paikalla tosiaan oli ihan hyvän mittainen kiihdytyskaista. En vain jotenkin tajunnut sitä. Ensimmäinenkin ajatukseni sekoittanut ohje taisi olla ihan vain, että "Älä pysähdy kiihdytyskaistalle." Ja ei opettaja sentään varsinaisesti huutanut, vaan komento vain tuli hyvin jämäkästi. Syytän kyllä tästäkin sekoilusta vierasta kulkupeliä, sillä risteyksessä ei olisi ollut mitään vaikeaa autolla ajaessa.

Tielle päästyäni aloin kiihdyttää pyörää, mutta se olisi nähtävästi pitänyt tehdä paljon nopeammin, sillä sain siitäkin komentoa radiooni. Mutta kylläpä minua suututti tuon episodin jälkeen. Muistan olleeni vielä useamman kilometrin jälkeenkin turhautunut ja kiukkuinen ala-arvoiseen suoritukseeni.

En tajunnut, että tässä on hyvä kiihdytyskaista, kun keskityin katsomaan ettei takavasemmalta tule ketään.


Kaupunkiin palatessamme pääsin kokeilemaan uudelleen kiihdytyskaistalla ajoa, kun liityin Minimanin liittymästä vasemmalle Rantaväylälle. Se meni mielestäni ihan hyvin (tai ainakin edellistä huomattavasti paremmin), kun tiesin millainen paikka on kyseessä ja tajusin kiihdyttää pyörää riittävästi jo liittymiskaistalla.

Liittyminen Vapaaherrantieltä Rantaväylälle.


Seuraavasta eli Tourulan rampista pitikin sitten jo poistua Rantaväylältä. Rampin päästä voi kääntyä molempiin suuntiin, mutta opettaja ei sanonut lainkaan, minne olisimme menossa. Hieman neuvottomana jatkoin oikeanpuoleisen kaistan ajamista liikennevaloihin saakka, jolloin opettaja vasta ilmoitti, että jatkaisimme oikealle keskustaan päin. Olisi ollut reilua sanoa se aiemmin, sillä suunta ei ollut mielestäni itsestään selvä. Yhtä hyvin olisi voitu lähteä vasemmalle ja ajaa uudelleen Rantaväylälle. Tätä lenkkiä nimittäin ajoin useampaan kertaan auton ajokorttia ajaessa, sillä Minimanin kiihdytyskaista oli minulle jonkinlainen kompastuskivi lyhyytensä vuoksi.

Nouseminen Rantaväylältä Tourulaan.


Tajusin tunnin jälkeen, että pitäisi kai käyttää etujarruakin jarrutuksissa. Omaksuin ekalla käsittelykerralla, että ei pidä käyttää etujarrua hitaissa nopeuksissa, mutta huomaamattani laajensin sen käyttämättömyyden kaikkeen ajamiseeni paitsi varsinaisiin jarrutusharjoituksiin. Ennakoin pysähdykset niin kaukaa, että minun ei tarvitse kuin vähän painaa takajarrua niin pyörä hidastuu sopivasti pysähdyksiin. Sen vastapainoksi mietin mielessäni jokaisia vihreitä liikennevaloja lähestyessä, että "älä vaihdu punaiseksi, jotten joudu jarruttamaan äkisti"...

Ajotunnin aikana pyrin myös opettajan ohjeiden mukaan laskemaan pysähdyksissä maahan molemmat jalat. Yritin repiä opettajasta irti tietoa, milloin mikäkin jalka pidetään maassa, mutta opettaja sanoi vain, että se on tapauskohtaista eikä asiasta voi antaa yhtä ainutta ohjetta. Insinöörinä kaipaan kuitenkin kaikkeen täsmällisiä ohjeita enkä varaa omille tulkinnoille. On vain kyllä tai ei, 1 tai 0. En tunne harmaata aluetta... Koska asia ei ollut mustavalkoinen, olivat molemmat opettajat oikeassa ja oli siis turhaa miettiä, että heidän opetuksissaan olisi ristiriita.

Ajotunnin jälkeen hyppäsin polkupyörän selkään ja suuntasin erittäin turhautuneena kotia kohti. Polkupyörä tuntui yhtäkkiä hyvin heppoiselta kulkuvälineeltä! Kilpisenkadulla unohdin kokonaan olevani jälleen kevyttä liikennettä ja ajoin kadun alas ajorataa pitkin, enkä pyörätietä. Vasta risteystä lähestyessäni tajusin, että olen väärässä paikassa... Ai miten niin olin ajatuksissani?


Tällainen reitti tällä kertaa.

Rohkeasti liikenteen sekaan

sunnuntai 18.09.2011 Avainsanat: Autokoulu , Moottoripyöräily , MP-kurssi

Neljän ruuhka ja vesisade. Mikä olisikaan parempi hetki lähteä ensimmäistä kertaa muun liikenteen joukkoon moottoripyörällä? Itse en olisi välttämättä vielä päästänyt itseäni liikenteen sekaan, mutta kun opettaja kerran oli sitä mieltä että sinne vaan, niin eipä siinä sitten mitään. Siellä suunnassa on varmasti kokemusta ja näkökantaa siitä, milloin oppilas omaa riittävät taidot, että hänet voi päästää ajamaan muuallakin kuin harjoittelukentällä.

Ihan yllättävän hyvin ajotunti mielestäni sujui. Jopa paremmin kuin odotin, vaikka varsinaisesti en kyllä osaa sanoa, mitä odotin... Noh, en ainakaan kaatunut, sammuttanut pyörää enkä kai aiheuttanut hirveän vaarallisia tilanteitakaan. Ainakaan sellaisia mistä olisi tullut kommenttia vielä tunnin jälkeen.

Tunnin aikana kommunikointi opettajan kanssa tapahtui radiopuhelimitse. Minulla tosin oli vain kuuloke, joten en voinut opettajalle mitään sanoa, vaan kuulin vain ohjeet. Ennen lähtöä opettaja kehotti, että nyökkäisin aina kun ymmärrän, mutta unohdin sen ajaessani melko totaalisesti. Pari kertaa osoittelin kädellä että tuonneko mennään ja sitten sain vahvistusviestiä korvaan. Ihan hyvin kuitenkin pelasi yksisuuntainen kommunikointi ja tulipahan täysin keskityttyä omaan tekemiseen kun ei voinut hölistä radioon.

Pelkkä koulun pihasta poistuminen oli kyllä jo ihan riittävän jännittävää. Pysäytettyäni vajaan korttelin päähän ensimmäisiin liikennevaloihin Kilpisenkadun ja Hannikaisenkadun risteykseen huomasin, että maahan laskemani jalka vapisi jännityksestä niin, että oli laskettava jalkapohja maahan pelkkien varpaiden sijasta, jotta olo olisi tukevampi. Tuntui että liikennevalot olivat ikuisuuden punaisella ja ehdin pälyillä jalankulkijat kymmeneen kertaan.

Lopulta valot vaihtuivat ja pääsin liikkeelle. Sain ohjeet suunnata Rautpohjan suuntaan Hannikaisenkatua pitkin. Tarkoitus oli ajaa hiljaisemmalle alueelle, mutta pakkohan sitä oli vilkkaamman alueenkin läpi kulkea, kun koulu kerran on ihan keskustassa. Mutta varmaankin helpoin reitti tuo silti oli verrattuna siihen, että olisi ihan ydinkeskustaan jääty suoraan pyörimään. Keskussairaalantiellä opettaja kehotti jatkamaan suoraan Rautpohjan ohi, mutta minun päähäni Rautpohja oli iskostunut sen verran hyvin, että meinasin silti ajaa sinne. Nätisti muistin vilkuttaa kaistanvaihtoaikeeni ajoissa, mihin vastauksena opettaja muistutti radioon, että jatketaan vaan suoraan ... ai niin.

Jatkoimme Keskussairaalantietä vielä suoraan Länsiväylänkin yli kohti Kypärämäkeä, jossa sai ajaa vähän hiljaisempaa Kypärätietä. Sieltä sitten Viitaniemen kautta takaisin keskustaan, jossa pyörimme hetken ennen autokoulun parkkihalliin ajamista.

Alkumatka oli tosiaan aika jännittävä, mutta melko nopeasti uskalsin ajaa pyörällä vähän kovempaa ja jopa rajoitusten mukaan. Missään vaiheessa en voi kuitenkaan sanoa olleeni erityisen rento. Kävin viime merkinnän jälkeen vielä kerran ajamassa kentällä, jolloin opin myös vaihtamaan vaihteita sujuvasti. Siitä oli melkoisen paljon hyötyä liikenteeseen ja luulen, että ilman sitä tuntia olisi menoni ollut aika paljon epävarmempaa.

Ensimmäinen erityisen jännittävä liikenteellinen tilanne oli kääntyminen Nisulankadulta vasemmalle Viitaniementielle. Risteyksessä ei ole nuolivaloa, joten siinä pitää odottaa että ei ole vastaantulijoita ennen kuin kääntyy. Vastaantulijoita riitti niin pitkään kuin valoissa riitti vihreää, joten minulle aukeni tilaisuus kääntyä vasta, kun valot olivat muuttumassa punaisiksi. Sinänsä siis helppoa, kun ei tarvinnut edes yrittää mihinkään rakoon tunkemista. Muistelen, että opettaja neuvoi ettei kannata pyörällä mennä liian keskelle risteystä, ettei tarvitse heti liikkeelle lähtiessä olla kääntämässä. Minulla on näköjään edelleen yhtä laho pää kuin auton ajokorttiakin ajaessa, sillä silloinkin unohdin tunnin jälkeen puolet opettajan sanomista asioista, kun keskityin ajamiseen enkä kuunteluun.

Ajolinjat olivat asia, mistä sain muutaman kerran kommenttia ja myös omasta mielestäni ajolinjani olivat melko satunnaiset. Sateella ajoratamaalaukset olivat liukkaat, joten ne kannatti kiertää. Kiersin ne jostain syystä yleensä vasemmalta, mutta opettaja suositteli ohittamaan oikealta. Jeps, ihan fiksua pysyä kauempana vastaantulevasta liikenteestä. Vasemmalle kääntyessä ryhmityttiin ihan kaistan vasempaan reunaan ja oikealle kääntyessä oikealle. Rajakadun ylitys Sepänkatua pitkin oli ihan suoraan risteyksen läpi ajaminen. Siinä olin asettunut keskellä kaistaa, mutta sain kehotuksen tulla reunemmaksi. "Jos tuo edellä oleva auto olisi kaistan oikeassa reunassa, olisit keskellä siihen autoon nähden", neuvoi opettaja neuvoi. Yksikaistaiselle yksisuuntaiselle kääntyessäni piti kääntyä vasempaan reunaan ja siitä vasta siirtyä oikeaan reunaan.

Totta puhuen en ihan hahmottanut millä kohtaa kaistaa minun lopulta pitäisi milloinkin ajaa eikä oppikirjakaan selventänyt asiaa, sillä aiemmin siinä kehotetaan ajamaan keskellä kaistaa jotta ei luulla mopoksi yms. mutta sitten taas myöhemmin se neuvoo ajamaan niin oikealla kuin on turvallista. (Niinhän se menee autollakin, mutta moottoripyörällä on enemmän varaa liikkua sivuttaissuunnassa.) Tätä täytyy kysyä seuraavalla kerralla.

Keskustaan Harjukadun ja Yliopistonkadun risteykseen pysähtyessäni koin saman elämyksen kuin joskus omalla autolla ajoa aloitellessani: liikenne on peliä. Olin vain siirtynyt uudelle vaikeustasolle valitsemalla uuden kulkuvälineen. Säännöt ovat samat ja edelleen tarkoitus on selviytyä liikenneympäristössä niin hyvin kuin mahdollista ja osata toimia joka tilanteessa oikein.

Keskustassa peli kävi haastavaksi, kun oli vasemmalle kääntymisiä, tasa-arvoisia risteyksiä ja useita kaistoja. Vaasankatu on tällä hetkellä remontissa ja se on muutettu yhden korttelin matkalta kaksisuuntaisesta yksisuuntaiseksi. Korttelin puolivälissä oli liikenteenjakaja, joka ohjasi kiertämään itsensä vasemmalta. Olin vasta harjoitellut teoriakokeeseen netissä ja vastannut väärin yhteen "saanko ajaa tästä suoraan" -kysymykseen, koska en ollut tajunnut liikenteenjakajaa. Nyt olin skarppina ja kiersin sen vasemmalta, mutta samalla sain ohjeen, että ajaisin takaisin oikeaan reunaan. Meni siis aikamoiseksi mutkitteluksi se pätkä. Harmi kun en tajunnut kysyä tunnin jälkeen opettajalta, että miten siitä olisi pitänyt ajaa.

Kääntyminen Vapaudenkadulta vasemmalle yksisuuntaiselle Cygnaeuksenkadulle meni myös aika säädöksi. Muistin vilkuttaa, ryhmittyä oikein ja ajatella että käännyn vasemmanpuoleiselle kaistalle, mutta kaikkine ajatuksineni unohdin huomioida vastaantulevan liikenteen. Opettaja sitten muistutti radioon, että kannattaa jarruttaa kun on tuota vastaantulevaa liikennettä... Samalla valot vaihtuivatkin jo punaisiksi ja minua nolotti hirveästi kun jäin puoliksi suojatien päälle. Valojen vaihduttua kääntyminen meni ihan hyvin, mutta sitten kun seuraavasta risteyksestä piti jo olla kääntymässä oikealle, niin homma meni aika säädöksi, kun piti vaihtaa vilkku vasemmalta oikealle, olisi pitänyt vaihtaa pyörää isommalle vaihteelle ja samalla myös katsoa oikealle taakse ennen kaistanvaihtoa. Selvisin kuitenkin, joskin jäin ajamaan aika pitkäksi aikaa ykkösvaihteella.

Vilkku oli muuten yksi asia, jota en millään meinannut muistaa ottaa pois päältä. Opettaja sai aika monta kertaa risteysten jälkeen sanoa, että "ota vaan se vilkku pois päältä". Silloinkin kun muistin sammuttaa vilkun itse, se söi turhan paljon muuta huomiokykyä, koska jouduin aina katsomaan miten painan vivun takaisin keskiasentoon.

Sain muuten kommenttia oikean jalan maahan laittamisesta, tai oikeastaan siitä, että en millään laittanut sitä maahan. Risteyksistä olisi kuulemma helpompi lähteäkin kun olisi molemmat jalat maassa ja etenkin oikealle kääntyminen helpottuisi. Olen jotenkin itsepintaisesti ehtinyt kuitenkin jo omaksua tavan, että oikea jalka pidetään aina jarrulla. Näin myös opetti toinen opettaja, jonka kanssa olin viimeksi kentällä harjoittelemassa, joskin olin oppinut tämän tavan jo ennen sitä. Jännä ristiriita opetuksissa - kumpaa tässä nyt uskoisi?

Ajotunnin jälkeen opettaja kertoi, että oli ajatellut että pysähdyttäisiin jossain vaiheessa, mutta ajo sujui sen verran hyvin että mitä suotta. Sain myös positiivista palautetta siitä, että huomioin kevyen liikenteen hyvin. Jee! Pyrin pyörittämään päätä yhtä innokkaasti kuin autolla ajaessanikin, mutta selkeästi kyllä huomasin, että liikenteestä jäi paljon huomaamatta, kun piti keskittyä pyörän hallintaan. Ei siis muuta kuin lisää harjoitusta.



Ensimmäisen moottoripyörän ajotunnin ajoreitti.

Pelottava moottoripyörätunti

lauantai 10.09.2011 Avainsanat: Autokoulu , Moottoripyöräily , MP-kurssi

Eilen oli vuorossa toinen tuplatunti moottoripyörän käsittelyharjoituksia. Koko päivän sateli enemmän ja vähemmän ja sääennusteet lupailivat samanlaista keliä myös ajotuntieni ajaksi. Kun lähdimme opettajan kyydillä ajamaan harjoituspaikalle, vettä sateli sen verran että visiiri oli pidettävä kiinni, mutta onneksi päästyämme perille sade onneksi lakkasi ja aurinko kävi paistamaan. Vaihdettuani tunnin päätteeksi vaatteet oli ulkona alkanut sataa aivan kaatamalla, joten todella meillä oli kyllä hyvä ajoitus.

Päivän harjoitusten teemana oli jarruttaminen. Ensimmäisenä tehtävänä hätäjarrutus eli pyörän jarruttaminen pysähdyksiin merkkien kohdalta. Opettaja neuvoi käyttämään sekä taka- että etujarrua, mutta etujarrua varovasti ja vähitellen, ettei se mene lukkoon. Samalla pitäisi muistaa katsoa kauas ja pitää tanko suorassa. Ja sitten vain ajamaan. Tuntui että opastusta tuli hirveän vähän, mutta en tiedä mitä siihen olisi voinut lisätäkään.

Minua jarruttaminen suoraan sanottuna pelotti. Asfaltti oli vielä aluksi kostea ja pelkäsin, että jotenkin mokaan sen jarrutuksen ja menen pyörällä nurin. Tein jarrutukset todella varovasti eikä ongelmia syntynyt, mutta koko tunnin ajan oli läsnä sellainen pieni pelko. Osittain se pelko varmaankin pohjautui edelliskerran kaatumiseen, koska pelkäsin että pyörä kehittää taas oman tahdon ja päättää mennä eri suuntaan kuin minä. Kerran pyörää kääntäessäni se vähän meinasi lähteä turhan kovasti liikkeelle, mutta tällä kertaa hoidin tilanteen kunnialla ja sain pyörän takaisin hallintaani.

Jarrutusharjoituksissa suurin ongelmani oli katseen pitäminen kaukana. Vaikka kuinka yritin keskittyä katsomaan kauas, jäin yleensä katsomaan jarrutuspaikan vieressä seissyttä opettajaa. Ja sitten kun en katsonut opettajaa, katsoin oikealle alaviistoon jonnekin viiden metrin päähän, vaikka siinä ei ollut muuta kuin asfalttia. Välillä unohdin käyttää kokonaan etujarrua.

Opettaja neuvoi jotakin liittyen pyörän etupään niiaamiseen jarruttaessa, mutta en enää millään muista, mihin se suoranaisesti liittyi enkä löytänyt asiaa myöskään oppikirjasta... Täytyy kysyä ensi kerralla. Joka tapauksessa sanoin, etten tunnistanut lainkaan niiaamista jarrutuksestani, jolloin opettaja demonstroi asian käytännössä ottamalla kiinni pyörän takaa ja työntämällä sitä eteen samalla kun minun piti jarruttaa. Etujarrun kanssa niiaaminen tosiaan tuntui.

Paluureitillä jarrutusharjoituksen liikkeellelähtöpisteeseen sain harjoitella porttien läpi ajamista. Ensin piti ajaa kahdeksan metriä leveän alueen oikeassa reunassa olevien törppöjen välistä, sitten vasemmassa reunassa olevien törppöjen välistä ja lopuksi vielä oikeassa reunassa olevien törppöjen välistä. Tämä ei ollut vaikeaa, kunhan vain sain pyörän liikkeelle. Yleensä olin saanut kakkosvaihteen vaihdettua vasta vähän ennen ensimmäistä porttia, joten vauhti oli vasta kiihtymässä. Tehtävässä tärkeää oli oikea-aikainen ohjaus ja katse suuntaus, jotta käännöksestä ei tullut liian jyrkkää.

Opettajan kasatessa kentälle törpöistä viimeistä tehtävää sain harjoitella kaistanvaihtoa. Vilkku päälle, vilkaisu takaviistoon ja siirtyminen radan toiseen reunaan. Siitä en saanut mitään palautetta, joten kai se meni ihan ok. Helposti vilkun meinasi unohtaa päälle, koska pyörä ei lopeta vilkuttamista itsekseen kuten auto. Löysin myös yllättäen äänimerkin, kun meinasin vilkuttaa radan päässä kääntyessäni. Näiden kytkimet kun sijaitsevat allekkain. Opettajan mukaan motoristit joskus säikähtävät tööttiä, kun ovat sen itse vahingossa aiheuttaneet mutta luulevat että jonkun auto töötänneen.

Viimeisenä harjoittelin jarruttamista pysähdyksiin samalla pienimmälle vaihteelle vaihtaen. Pysähdyksen jälkeen piti lähteä uudelleen liikkeelle, väistää este ja palata takaisin omalle kaistalle. Tämä tehtävä meni mielestäni ihan kohtuullisesti, kunhan vain muistin tehdä kaiken tarvittavan. Muutaman kerran unohdin vaihtaa pienemmälle vaihteelle ja kertaalleen kypäräni sisään lensi jokin hyönteinen, joka sekoitti pasmani aika tehokkaasti ja pysähdyin ennen aikojani.

Sanoin opettajalle tunnin alussa, että mielestäni harjoittelualue on aika kapea. Kahdeksanmetrisen radan toisessa reunassa on nurmikko ja melkein toisessa reunassa kiinni on linja-autoja pysäköitynä. Opettaja vastasi, että ei kaduillakaan ole sen enempää tilaa, johon tuumasin vastineeksi, että enhän minä vielä olekaan tieliikennekelpoinen...

Minusta harjoittelualue on turhan kapea, vaikka tiet kuinka olisivat yhtä kapeita.
Kuvan oranssit törpöt ovat kuuden metrin päässä toisistaan.


Tunsin selkeästi kehittyneeni tunnin aikana, mutta varmuutta tarvittaisiin lisää. Fiilis ei ollut tällä kertaa niin hyvä kuin viimeksi, sillä tunsin oloni koko ajan hieman epävarmaksi. Sanoin kyllä opettajalle harjoitusten alussa, että minua pelottaa jarruttaminen ja viimekertaisen kaatumisen toistuminen. En tiedä miten paljon se sitten näkyi päällepäin. Joka tapauksessa opettaja oli tunnin jälkeen sitä mieltä, että ensi kerralla lähdetään liikenteen sekaan. Minusta se ei tuntunut vielä hyvältä, mutta jos opettaja kerran on sitä mieltä niin sitten mennään. Opettaja kyllä sanoi, että jos tuntia ennen tuntuu siltä, ettei pysty niin muutetaan sitten suunnitelmia. Mutta alustavasti nyt kuitenkin liikenteeseen.

Ps. Viimeksi hermoilin oikean kokoisten varusteiden etsimistä. Tällä kertaa täytyy todeta, että sopivien varusteiden etsiminen on kyllä ihan syvältä. Okei, löysin kyllä kaikki muut heti, mutta ne housut... En löytänyt viimekertaisia mistään ja kaikki muut olivat isoja. Sovitin kaksiakin housuja, jotka olivat lantiosta ok, mutta lahkeet olivat turhan pitkät ja vyötärö väljä. Polvien kohdalla olevat suojat roikkuivat molemmissa hieman polvien alapuolella... Ei auttanut kuin ottaa niistä ne vähän pienemmät jotka sai kiristettyä vyötäröltä ja lahkeensuista. Onneksi kaikki varusteet sentään olivat kuivia.

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2018 (19)
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!