POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen

Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?

maanantai 04.12.2017 Avainsanat: Polkupyöräily , Valot

Olen nähnyt tänä syksynä polkupyöristä niin monen värisiä lamppuja, että alkaa olla useampikin värisuora koossa! On ollut punaisia edessä ja valkoisia takana sekä lisäksi vihreitä ja yksi oranssikin valo. Aiempina vuosina bongaamani sininen vielä uupuu, mutta eiköhän sekin tule vastaan ennemmin tai myöhemmin…

Polkupyörä on ajoneuvo ja sen valaisimet ovat saman väriset kuin autoissakin.

Hämärässä ja pimeällä ajaessa polkupyörässä pitää olla eteenpäin osoittava valkoista tai vaaleankeltaista valoa näyttävä lamppu. Taaksepäin saa osoittaa punainen valo, mutta se ei ole pakollinen.

Väärän värinen valo antaa väärän viestin kulkusuunnasta!

Punainen etuvalo on ehdottomasti yleisin näistä väärin käytetyistä valoista. Punainen on yksiselitteisesti tarkoitettu osoittamaan peräpäätä ja kertomaan muille tienkäyttäjille, että tämä ajoneuvo liikkuu katsojasta poispäin. 

Mietipä tilanne, että ajat punainen etuvalo loistaen kohti risteyksessä olevaa pyörätien jatketta. Samaa tietä vastaan on on tulossa auto, joka haluaa kääntyä suojatien yli. Autoilija katsoo, että olet juuri ylittänyt suojatien, koska näkee punaisen valosi. Hän tarkistaa kuolleen kulman ja ajaa samalla suoraan eteesi!

Entä sitten sitten valkoinen takavalo? Mietipä, että olet taas ajamassa kohti pyörätien jatketta. Tällä kertaa auto ajaa samansuuntaisesti kanssasi. Jo ajoissa ennen kääntymistä autoilja havaitsee sinut, mutta luulee, että olet jo ylittänyt risteyksen, koska hän näkee valkoisen valon. Autoilija päättelee, ettei risteyksessä ole ketään väistettäväksi, ei tarkista enää kuollutta kulmaa ja kääntyy taas suoraan eteesi. 

Molemmissa tilanteissa kääntyvän autoilijan pitää väistää, mutta hän ei välttämättä tajua, että pyöräilijä tuleekin suoraan alle. Huonosti valaistuissa risteyksissä ja märällä kelillä tilanne vain kärjistyy.

Väärän väriset valot eivät aiheuta vaaratilanteita vain autojen kanssa. Myös toisena pyöräilijänä - kokemuksella - on ikävä tajuta illan pimeydessä, että edessä ole punainen valo tuleekin vauhdilla kohti.

Uudet määräykset sallivat suuntavilkut ja otsalamput

Trafi julkaisi vuonna 2016 uuden määräyksen, joka kevensi polkupyörien valosääntöjä.

Polkupyörässä saa olla useita lamppuja eikä niille ole määritelty minimi- eikä maksimikorkeutta. Niitä ei ole myöskään pakko kiinnittää pyörään, vaan ne voi kiinnittää pyöräilijään itseensä eli esimerkiksi otsalamppu on sallittu.

Polkupyörässä saa myös käyttää keltaisia tai ruskeankeltaisia suuntavilkkuja sekä muita saman värisiä sivuille osoittavia valoja.

Vilkkuvaa pyöränvaloa ei kielletä missään, mutta monissa haastatteluissa Trafin ja poliisin edustajat suosittelevat käyttämään ennemmin kiinteää valoa. Välkkeestä on hankala hahmottaa pyörän nopeutta ja liikkumissuuntaa. Lisäksi se voi lisäksi aiheuttaa joillekin pahoinvointia. 

Näy ja tule nähdyksi, mutta älä häikäise!

Olen huomannut, että työmatkapyöräilijät käyttävät ihan kiitettävästi valoja ja myös punaisia takalamppuja näkee paljon. Koululaisilla olisi sen sijaan petrattavaa, sillä pimeitä ja heijastimettomia nuoria tulee vastaan päivittäin.

Pyörän etukorissa oleva kassi kannattaa laittaa niin, ettei se peitä lamppua.

Otsalamppua en käyttäisi ainoana valaisimena. Valon pitäisi näyttää pyörän kulkusuuntaan, mutta valokeila poukkoilee sinne tänne pyöräilijän tarkkaillessa ympäristöään. Sillä voi myös osoittaa suoraan silmään muita kulkijoita.

Vilkkuvat pyöränlamput ovat mielestäni ärsyttäviä. Ne ovat välillä niin häiritseviä stroboja, että pitää katsoa kokonaan pois, kun sellainen tulee vastaan.

On kyllä myönnettävä, että strobovilkun huomaa staattista valoa paremmin paikoissa, joissa on paljon valomainoksia ja autoja. Toisaalta kunnollinen kirkas lamppu näkyy myös kauas, eikä pyöräilijä kuitenkaan mikään hälytysajoneuvo ole.

Joissain pyörissä olen nähnyt jopa auton suuntavilkkua hitaammin välkkyvän valon. Se ei ole hyvä, koska se voi olla pimeänä juuri silloin, kun sinne suuntaan vilkaisee.

Paras pyörän lamppu valaisee tietä ja osoittaa pyörän kulkusuunnan, mutta ei häikäise vastaantulijoita. Kannattaa joskus pysäköidä polkupyörä ja kävellä jonkun matkan päähän katsomaan, miltä se näyttää pimeässä! Värivalot on parempi jättää joulukuuseen ja koirille.

Millaisia kokemuksia teillä on pyörien valoista? Onko värisuora jo koossa? Välkyllä vai ilman?

Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen

maanantai 20.11.2017 Avainsanat: Autokoulu , Opetuslupa

* Kirja saatu Autoliitolta

Autoliiton opetuslupainfossa oli myytävänä Autoliiton laatimaa oppikirjaa “Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen”, joka on laadittu tukemaan opetuslupaopetusta sekä oppilaan että opettajan näkökulmasta. Kirja vaikutti pikaisella selauksella tosi kivalta, joten pyysin saada siitä arvostelukappaleen *.

Kirjan alussa kerrotaan opetusluvan ja ajokorttiluvan hankkimisesta ja opetuksessa tarvittavista lomakkeista. Lisäksi kerrotaan kuljettajaopetuksen rakenteesta ja ajokokeen arviointiperusteista. Sen jälkeen sukelletaan teoriaan, jonka lukujen järjestys ja otsikot noudattelevat hyvin pitkälle Trafin ohjeistusta B-luokan opetuslupaopetuksesta. Lopussa on vielä opastus harjoitteluvaiheeseen ja lista liikennemerkeistä.

Startin tekstikappaleet ovat napakoita ja niitä rytmittävät selkeät listat aiheeseen liittyviä ohjeita ja sääntöjä. Monien kappaleiden lopussa kehotetaan lukijaa tekemään / huomioimaan / muistamaan jokin tietty tärkeä pointti. Esimerkiksi ohittamisesta muistutetaan, että “Älä ohita, jos edellä ajavan auton kuljettaja kytkee vilkun vasemmalle.” Tykkäsin tästä tyylistä, sillä se on mielestäni paljon puhuttelevampaa kuin se, että sanottaisiin vain, että “Ohittamaan ei saa lähteä, jos …”

Opetussuunnitelman mukaisten asioiden läpikäymisen lisäksi kirjassa kerrotaan, miten toteutetaan pimeänajon ja liukkaan kelin radan näytöt. Liukkaalla ajamisen näyttöjen järjestelyohjeet opettajalle on kerätty selkeästi parille aukeamalle “Ajaminen liukkaalla” -luvun loppuun.

Pimeällä ajamisen luvussa näyttöjen järjestelyohjeet ovat sen sijaan yleisen oppilaalle suunnatun tekstin seassa, mikä tekee tekstistä mielestäni hyvin rikkonaista eikä aiheesta saa selkeää kokonaiskuvaa.

Esimerkiksi valojen käytöstä pimeällä pysäköidessä kerrotaan ensin, että parkkivaloja pitää käyttää, jotta ei häikäise muita. Sen jälkeen kerrotaan, miten avustajan tulee ajaa autonsa, että voi näyttää eri valoja oppilaan autolle. Sitten taas kerrotaan oppilaalle lisää taustaa valojen käytöstä ja hätävilkuista, ja sitten taas neuvotaan, mitä avustajan pitää tehdä...

Mielestäni olisi ollut parempi laittaa näyttöjen järjestelyohjeet samalla tavalla kuin liukkaan kelin luvussa, jotta oppilas saisi selkeän kuvan opetettavasta asiasta. Tästä seuraisi jonkin verran toistoa, mutta ei se haittaisi. Kirjassa on muutenkin jo muutamassa kohdassa toistoa, kun esimerkiksi vesiliirrosta kerrotaan sekä maantieajon että sateella ajamisen luvuissa. Näyttöjen ohjekuvat ovat kyllä erinomaisen selkeitä.

Kirjan taitto on mielestäni varsin onnistunut. Värimaailma muodostuu harmaan sävyistä ja korostusvärinä käytettävästä keltaisesta.

Valokuvien käyttö on runsasta. Kuvat ovat suurimmaksi osaksi muuten harmaasävyisiä, mutta tärkeät asiat on korostettu värittämällä ja paikoitellen ympäröimällä ne. Tämä on mielestäni suorastaan nerokas tapa korostaa opetettava asia! Samalla kirjan ulkoasu pysyy harmonisena, kun sivut eivät ole täynnä värien ilotulitusta.

Välillä kuvia on jopa niin paljon, että sivun aihe ja kuvat eivät enää kohtaa, kun edellisen sivun aiheeseen liittyvät kuvat on pitänyt latoa tilanpuutteessa seuraavalle sivulle. Tämä oli välillä vähän hassua, mutta parempi niin, kuin että kuvissa olisi säästelty.

Normaalien maan tasalta otettujen kuvien lisäksi kirjassa on käytetty dronella otettuja ilmakuvia. Ne ovat tosi hyviä, kun pitää esimerkiksi esittää risteysalue kuvassa. Muun muassa poikkeuskäännös on esitetty selkeällä ilmakuvalla, johon on piirretty ajolinja.

Mustavalkoisten kuvien lisäksi kirjassa on käytetty jonkin verran värikuvia; lähinnä suurina kuvituskuvina. Näissä silmään pistää harmillisesti överiksi mennyt muokkaaminen: sävyt vääristyvät, valkoinen palaa puhki ja tummat kohdat ovat ihan mustia.

"Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen” on selkeä ja freesi kirja. Vertailukohdetta muista uusista kuljettajakoulutuksen oppikirjoista ei tosin ole, sillä olen oman ajokorttini hankkinut kymmenen vuotta sitten, minkä jälkeen materiaalit ovat varmasta (toivottavasti) ehtineet muuttua. Muistan vain, kuinka minua ärsytti, kun autokoulukirjassani oli käytetty paikoin ikivanhoja kuvia. Startin kuvissa sen sijaan seikkailevat pääasiassa nykyaikaiset autot. 

Vaikka kirja on suunnattu opetuslupaopetukseen, on se minusta erinomaista luettavaa kenelle tahansa, joka haluaa kerrata liikennesääntöjä. Itsekin opin siitä muutaman uuden jutun, vaikka ajokortti on ollut taskussa kymmenen vuotta. Esimerkiksi, että kuljettajan pitäis muistaa sää(dät)tää takapenkillä matkustavien pääntuet, ettei pää retkahda kolarissa.

Opin myös, että autoa ei saa pysäyttää maksulliselle pysäköintipaikalle maksamatta edes esimerkiksi kyytiläisen jättämistä varten (esimerkiksi kadun varteen). Tämä kuulosti niin järjettömältä, että minun piti varmistaa asia kirjan kirjoittaneelta Autoliiton koulutuspäälliköltä. Hän vahvisti, että asia on tosiaan näin, eikä sitä ole korjattu uuteen tieliikennelakiehdotukseenkaan. Eli käytännössä et saisi pysähtyä maksulliselle paikalle edes siksi aikaa, kun menet maksamaan pysäköinnin...

Pidin kirjassa siitä, että se antaa vinkkejä myös tavalliseen elämään auton kanssa. Esimerkiksi talviosiossa muistutetaan, että tuulilasinpyyhkijöiden sulat saattavat jäätyä kiinni ikkunaan eikä niitä kannata riuhtaista irti, ettei riko niitä. Pysäköintisääntöjen ohessa puolestaan kerrotaan, että pysäköinti on mahdollista maksaa myös puhelimella.

Startti on mielestäni ehdoton hankinta kaikille ajokortin opetusluvalla suorittaville, sillä siitä on hyötyä sekä opettajalle että oppilaalle. Hintakaan ei ole Autoliiton jäsenille kuin 14,90 e, joten ei paha! (Muille 39,90 e.) Vielä kun katsoo kirjan aiheisiin liittyvät videot Autoliiton Ajokoulusta, niin teoriapuolen pitäisi olla hallussa. Toki opettajan pitää opettaa nämä asiat oppilaalle myös, mutta hänelle kirja toimii hyvänä lähdemateriaalina. 

* Olen saanut kirjan arvostelukappaleen Autoliitolta, mutta muita yhteistyökuvioita jutussa ei ole takana. Kirjasta otettujen kuvien julkaisuun olen saanut luvan. Linkkien klikkaaminen ei tuota minulle mitään.

Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla

keskiviikko 01.11.2017 Avainsanat: Autokoulu , Opetuslupa

Kävin kuuntelemassa Autoliiton järjestämän infotilaisuuden ajokortin hankkimisesta opetusluvalla. Vaikka olen ensisijaisesti ammattimaisen autokouluopetuksen kannalla, minua kiinnosti kuitenkin nähdä, mitä Autoliitolla on tarjota opetuslupaopetuksen valinneille. Se vähä mitä olen vilkuillut Autoliiton Ajokoulun opetusmateriaaleja on ainakin vaikuttanut tosi monipuoliselta!

Tilaisuuden puhuja, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen, kertoi aluksi opetusluvan eduista. Sen suurin vahvuus on luonnollisesti valtavat ajomäärät. Etenkin jos oplun hankkii heti kuin mahdollista eli 17-vuotiaana, ehtii ennen 18-vuotissyntymäpäivää ajaa periaatteessa tuhansia kilometrejä. Opetusluvan etuna on myös se, että ajokokemusta on mahdollista kerryttää kelissä kuin kelissä. Samalla vanhemmat ja nuoret saavat viettää yhdessä aikaa ennen kuin nuori lentää pesästä.

Opetusluvan vaatimukset

Ennen opetusluvan hankkimista on syytä miettiä, että onko itse sopiva opettamaan. Onko pitkä pinna ja tuleeko toimeen opetettavan kanssa?

Itse miettisin myös, osaanko välittää tietoa oppilaalle riittävän hyvin. Kuka tahansa pystyy neuvomaan, miten autoa ajetaan teknisesti, mutta se on vain murto-osa koulutuksesta. Pitää osata välittää eteenpäin myös oikeita asenteita ja kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin, jotta oppilaasta tulee muut huomioiva ja vastuullinen kuljettaja.

Opetuslupaopettajaksi hyväksytään melko helposti. On oltava vähintään 25-vuotias, ajokortti on ollut vähintään 3 vuotta ja on oltava henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan opettajaksi soveltuva. Esimerkiksi aiemmat ajokiellot voivat estää luvan saamisen, mutta yksittäinen ylinopeussakko ei ole este. Lisäksi pitää läpäistä opetuslupaopettajan teoriakoe. Siinä on pitkälti samoja kysymyksiä kuin oppilaan teoriakokeessa, mutta virheitä saa tulla vähemmän.

Opetusluvan ja ajokorttiluvan hakeminen. (Huom! Nämä tulevat joltain osin muuttumaan kesällä 2018.)

Opetusauton vaatimukset

Ajo-opetuksessa käytettävään autoon on asennettava opettajalle oma jarrupoljin, sivupeili sekä taakse valkoinen kolmio. Lisäksi auto pitää katsastaa opetusajoneuvoksi. Autossa on suositeltavaa olla oma taustapeili myös opettajalle, vaikka se ei olekaan pakollinen.

Opetusajoneuvona voi käyttää lähes mitä tahansa normaalirakenteista B-luokan kortilla ajettava autoa, jopa matkailuautoa! Väärällä puolella oleva ratti sen sijaan jo liian epänormaali, eikä kelpaa.

Opetusauto voi olla automaattivaihteinen, mutta jos haluaa ajokortin, jolla saa ajaa myös manuaalia, täytyy kuljettajantutkinto ajaa manuaalivaihteisella autolla. Mikään ei toki estä käyttämästä kahta opetusajoneuvoa, joista toinen on manuaali ja toinen automaatti. Vesalainen kertoi aikovansa tehdä näin, kun aikanaan opettaa oman tyttärensä ajamaan.

Autokouluautoissa opettajalla on käytössä useimmiten jarrun lisäksi kytkin ja mahdollisesti kaasupoljinkin. Opetuslupa-autoihin asennetaan yleensä vain jarrupoljin, sillä useamman polkimen paketti on kallis. Hinta asennuksineen voi olla kuulemma jopa toista tonnia, joten ei oikein kannata.

Autoliitolta voi ostaa paketin, jossa on jarrupoljin, peili ja kolmio. Se maksaa jäsenille 115 e, minkä päälle tulevat tietysti asennuskulut. Vesalainen ei osannut sanoa, mitä asennus maksaa, koska se kuulemma riippuu niin paljon autosta. Eräs paikalla olleista kertoi maksaneensa lisäpolkimen asennuksesta Ford Mondeoon 200 e.

Kävin katsomassa tilaisuuden jälkeen Mondeoon asennettua poljinta. Se oli tosi nätisti pultattu kiinni metallilevyyn, joka oli puolestaan kiinnitetty matkustajan penkin kiskoon.

Teoriaopetus

Vesalainen kertoi, että opetuslupaopetuksen yhtenä haasteena on ollut teoriaopetuksen järjestäminen. Mistä hankkia opetusmateriaalit?

Autoliitto on kehittänyt Ajokoulu-verkkosivuston tähän tarpeeseen. Siellä on jokaiselle B-opetussuunnitelman mukaiselle aihepiirille oma sivu, jossa on kerrottu tunnin aihe ensin videolla ja sen jälkeen tekstillä, kuvilla ja lyhyemmillä videoilla. Jokaisen aihepiirin sivun lopussa on kommentointipalsta, jossa voi esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja Autoliiton asiantuntija sitten vastaa niihin.

Ajokoulussa on oppimateriaalien lisäksi mm. teoria ja kuvakoeharjoitukset niin oppilaalle kuin opettajallekin, riskitilannevedioita sekä video ajokokeen kulusta jännitystä lievittämään. Sivulle on myös kerätty linkkejä liikennemerkkeihin, ajoharjoitteluratojen tietoihin ja maksuihin.

En ehtinyt tutustua Ajokoulun materiaaleihin vielä kovin syvällisesti, mutta ensivaikutelma oli ainakin varsin vakuuttava. Niistä voi kortillinenkin kertailla asioita kivasti. Itse ajattelin, että voisin katsoa ainakin videot läpi, sillä tilaisuudessa esitetyt näyttivät mukavan rennolla otteella toteutetuilta.

Osa Ajokoulun materiaaleista on vapaasti katsottavissa, mutta esimerkiksi opetussuunnitelman mukaiset oppimateriaalit ja opettajan teoriakokeen kysymysharjoitukset vaativat kirjautumisen palveluun eli Autoliiton jäsenyyden. Tuosta materiaalimäärästä vuosijäsenyys 55 e (tai alle 24-vuotiaiden nuorisojäsenyys 30 e) ei tosin ole summa eikä mikään. Yhdellä jäsenmaksulla ajokoulua voi käyttää sekä opettaja että oppilas ja lisäksi saa tietty kaikki muut AL:n jäsenedut.

Se mitä jäin Autoliiton Ajokoulusta kaipaamaan oli opettajalle tehdyt ohjeet siitä, miten oppilasta autetaan oppimaan asiat. Löysin ohjeet B-korttiluokan ajo-opetukseen netistä Ajokorttikoulu-nimiseltä nettisivulta ja ne tuntuivat varsin hyviltä.

Vastaavanlaiset ohjeet olisivat mielestäni hyvä lisä Autoliiton Ajokoulu-sivustoon. Uskoisin, että jos ensikertalainen opettaja saisi pienet vinkit miten opetusta kannattaa suorittaa, niin hän pystyisi opettamaan asiat asiat vielä paremmin vs. pelkkä opetussuunnitelma.

Ajo-opetus

Jos netissä olevasta Ajokoulusta puuttuukin ohjeet opettamiseen, niin opetuslupainfossa Vesalainen antoi siihen mielestäni tosi hyviä vinkkejä!

Hän korosti, että opettamisessa on tärkeää, että jokaisella ajotunnilla on etukäteen mietitty tavoite, jolloin saadaan paras oppimistulos. Huomioitavaa on myös se, että ei riitä, että asia on opetettu, vaan sen pitää olla myös opittu. Kun yksi aihe on käsitelty ja opittu, voidaan siirtyä seuraavaan aiheeseen. Seuraavan aiheen kohdalla edellisen tunnin aihe pitäisi siis olla hallussa.

Vesalainen kertoi myös tavan päästä oppilaan "pään sisälle”. Tätä voi pyytää ajattelemaan ääneen ajaessa, jolloin opettaja pääsee selville, miten oppilas oikeasti ajattelee risteyksistä ajamisesta sun muusta. Tällä tavoin on mahdollista puuttua esimerkiksi vääriin ajatusmalleihin.

Ajotuntien reitti kannattaa miettiä etukäteen, sillä harjoittelu on paljon mielekkäämpää, kun ajetaan jokin oikea reitti sen sijaan, että ajettaisiin samaa risteystä uudelleen ja uudelleen. Reitille kannattaa myös mietti erilaisia ja haasteellisia paikkoja. Esimerkiksi kääntymiset yksisuuntaiselle kadulle ja pois sieltä sekä risteykset, joissa on useampi samaan suuntaan kääntyvä kaista. Myös mutkatiellä kannattaa ajoharjoittelun aikana poiketa, koska siellä yleensä tapahtuu nuorten ulosajo-onnettomuudet…

Opetuslupaopetukseen oleellisesti kuuluvat “asiointiajot” eli kauppareissut ja matkat mummolaan yms. Vesalainen suositteli aloittamaan vasta, kun kaikki opetussuunnitelman mukaiset asiat on käyty läpi.

Ajotunnit on suositeltavaa käydä tässä järjestyksessä.

Yhteenveto

Opetuslupainfo oli vakuuttava tietopläjäys, joka kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa, jos harkitsee opettavansa itse. Tilaisuudessa käytiin tosi kattavasti läpi säännöt ja määräykset, mitä opetuslupaan liittyy sekä annettiin vinkkejä opetuksen toteuttamiseen.

Osallistujat saivat esittää koko tilaisuuden ajan väliin mieltä askarruttavia kysymyksiä. En tosin käy niitä kaikkia nyt tähän listaamaan, koska en millään muista kaikkea… Jos tulit lukemaan tämän jutun etkä saanut vastausta kysymykseesi, niin kannattaa ainakin aluksi lukea Trafin “B-luokan opetuslupaopetus” -oppaasta.

Autoliitto on muuten tehnyt Ajokoulu-verkkosivuston lisäksi paperisen Startti-oppikirjan, joka vaikutti pikaisella selailulla tosi kivalta. Eikä se maksa AL:n jäsenille kuin 14,90 e! Kokonaisen kirja-arvostelun saatte lukea lähiaikoina, sillä pyysin siitä mukaani arvostelukappaleen. :)

Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu

torstai 19.10.2017 Avainsanat: Driveco , Ecorun , Taloudellinen ajo , Toyota

Suomen taloudellisuusajorintamalla kokeiltiin tänä syksynä jotain ihan uutta, kun Lahdessa ajettiin viime viikonloppuna Toyota Ecorun. Kilpailu oli monella tapaa totutusta poikkeava: kaikki kilpailijat ajoivat samanlaisilla Toyota Auris Sports Touring hybrideillä ja autojen kulutusta ei mitattu tankkaamalla, vaan Toyotan hybridikoeajossakin käytössä olevalla Driveco-ajotavanseurantalaitteella.

Poikkeavaa oli myös kilpailun kulku ja reitti. Tavallisen reilun 200 km reitin sijaan kukin kilpailijapari ajoi vain 13,5 km ja 18 minuuttia pitkän lenkin. Näistä kuusi parasta pääsi loppukilpailuun, jossa ajettiin 17,5 km pitkä reitti kahdella eri autolla: hybridi-Auriksella ja tavallisella 1,5-litraisella Toyota Yariksella.

Toyota Ecoruniin päästäkseen kuljettajien piti osallistua karsintakilpailuun jossain kampanjassa mukana olleessa Toyota-liikkeessä. Lisäksi mukaan pääsi viisi parasta kuljettajaa Ecorunin moderni-ja fossiilicupista. Kaikki paikan ansainneet eivät tosin päässeet/halunneet osallistua, joten lopulta kaikki cupissa ajaneet saivat mahdollisuuden tulla mukaan loppukilpailuun kulkematta karsinnan kautta.

Komea auringonnousu toivotti kilpailijat tervetulleeksi tapahtumaan.

Valmistautuminen

Olen ajanut Toyota Auris hybridillä muutamaan otteeseen ja eritysesti viimeisimmällä kerralla puolitoista vuotta sitten vakuutuin niiden polttoainetaloudellisuudesta. En halunnut kuitenkaan lähteä soitellen sotaan, joten lainasin OK Autosta viikonlopuksi Auriksen, jotta voin harjoitella taloudellista ajamista hybridillä.

Kyselin harjoittelun tueksi muutamalta tutulta taloudellisuusajajalta neuvoja, miten hybridillä ajetaan mahdollisimman taloudellisesti. Sain vinkkejä mm. vapaalla rullaamisesta, kiihdytä-ja-rullaa -tekniikasta sekä akun varaustason säilyttämisestä riittävän suurena. Parikin kaveria sanoi, että on vaikea antaa yksiselitteistä ohjetta, sillä ajaminen tulee ikään kuin selkärangasta.

Otin harjoittelun tavoitteeksi ajaa Jyväskylän Toyota Ecorun -lenkin alle 3,0 l/100 km. Keskisuomalaisen autoliitteen toimittaja pääsi ko. kulutuksella mukaan loppukilpailuun ja enhän minä voisi olla huonompi kuin taloudellisuusajoa harrastamaton toimittaja! Toisin kuitenkin kävi. Kaikkeni yritin, mutta kulutukseni oli ajotietokoneen mukaan parhaimmillaankin vain 3,2 l/100 km. Jälkimmäisenä päivänä satoi ja silloin parhaan ajon kulutus huiteli jo 3,6 l/100 km lukemissa.

Ei ole epätoivolla rajaa, kun Jenni hybridillä ajaa!

Tulinkin siihen tulokseen, että hybridillä on helppo ajaa pienellä kulutuksella, mutta ne viimeiset desit on todella haastava saada pois.

Toyota Ecorunin plussat ja miinukset

Lähdetään liikkeelle kalustosta. Se, että kaikki ajavat samanlaisilla autoilla, on sekä plussan että miinuksen arvoinen juttu.

Samanlaisilla autoilla kilpaillessa korostuu kuljettajien kyky ajaa taloudellisesti millä tahansa autolla sen sijaan, että tietäisi vain parhaat kikat omalla autolla ajamiseen. Ei myöskään voi saada etua siitä, että omistaisi/lainaisi sen paperilla parhaan auton. Tämä on mielestäni positiivista, mutta toisaalta jos oma auto onkin kilpailuautoa vastaava, siinä voi saada etua niihin nähden, joille auto ei ole entuudestaan tuttu. 

Kilpailuautoina oli kuusi samanlaista Toyota Auris Hybridiä.

Suurin plussa uudessa kilpailutyypissä oli ehdottomasti siinä, että autoja ei tarvinnut tankata. Tuhansissa Toyotan hybridikoeajoissa ympäri Euroopan koeteltu Driveco mittaa kulutuksen luotettavasti ja tulokset ovat pilvessä saman tien, kun kilpailija on päässyt maaliin.

Plussaa kilpailu saa (lähes) reaaliaikaisesta tulosseurannasta. Kivasti kävi kuhina autoliikkeen aulassa, kun kilpailijat odottivat televisioruudulle omia tuloksiaan ja jännittivät, millä kulutuksella seuraavat ajoivat.

Tulosseurantapiste Vesijärven Auton ovella.

Iso plussa täytyy antaa myös kunnon karnevaalimeiningistä, jota piti yllä mainio juontaja. Hän haastatteli kilpailijoita joka välissä ja heitti hauskaa läppää väliin. Ja innostui muuten itsekin taloudellisesta ajosta niin, että kävi harkitsemaan itsekin osallistumista!

Juonto ja taustamusiikki toivat tapahtumaan mahtavan tunnelman verrattuna siihen, että porukka olisi vain seisoskellut pihassa odottamassa omaa vuoroaan.

Kilpailun mainio juontaja Aleksi Halen.

Yleisesti ottaen kilpailun järjestelyt toimivat minusta mallikkaasti. Oli järjestetty jopa reitin puolessa välissä olleeseen U-käännökseen liikenteenohjaus,  jotta kilpailijat saivat ajaa uukkarin rauhassa. Muutenhan taloudellisuusajot ajetaan yleisillä teillä, joten muu liikenne voi vaikuttaa tulokseen.

Miinuspuolella pisimmän miinuksen saa kilpailureitin lyhyys. Alle parinkymmenen minuutin ajolla pienikin liikenteellinen häiriö; esimerkiksi eteen tuleva hidas ajoneuvo; voi pilata oman ajon. Muutenkin näin lyhyt matka altistaa virheille eri tavalla kuin pitkät kilpailut, joissa on varaa korjata. Lisäksi tuntuu tyhmältä tulla monen sadan kilometrin päästä kilpailuun, jossa saa ajaa vain noin sairaan lyhyen matkan.

On tietysti ymmärrettävää, että kilpailussa ei voi olla monen tunnin ajoa, kun useamman henkilön pitää ehtiä ajaa samalla autolla. Olisin siltä toivonut, että reitti olisi ollut edes tyyliin 45 minuuttia pitkä. Alkukarsintojen puolen tunnin reititkin olivat vähän turhan lyhyitä.

Tiekirja ei montaa käännöstä pitänyt sisällään; lähinnä vain nopeusrajoitusten vaihteluja.

Iltapäivän erillinen loppukilpailu saa minulta myös miinuksen. Kun aamun karsintojen kuusi parasta jatkoi finaaleihin, muut 21 kilpailijaparia saivat lähteä kotiin, koska heillä ei ollut tapahtumassa enää mitään tekemistä.

Mielestäni olisi parempi, että kaikki ajaisivat vähän pidemmän lenkin ja lopuksi palkittaisiin parhaat ilman lisäajoja. Palkintojenjakokin olisi mielekkäämpi, kun paikalla olisi ollut muitakin kuin vain järjestäjät ja finalistit.

Finaalissa ajettiin sekä hybridi-Auriksella että tavallisella bensa-Yariksella.

Viimeinen miinus täytyy antaa mahdollisesta hybridiautojen akkujen varaustason vaihtelusta kilpailijoiden välillä. Samaa autoa käytti neljästä viiteen kilpailijaa, ja seuraava jatkoi sillä varaustasolla, minkä edellinen oli autoon jättänyt. Mitä jos joku saa täyden akun ja joku toinen tyhjän?

Kyselin ihmisiltä kisan jälkeen akkujen varaustilannetta ja jäi kuva, että suurimmalla osalla alku- ja lopputilanne olivat aika samat 2/8 tai 3/8 mittariston palkkia. Käytännössä useimat siis ajoivat yhtä tyhjällä akulla, joten mitään katastrofaalista virhettä ei nähtävästi käynyt.

Toyota Auriksen energiamonitorissa akun varaustila vaihtelee yhden ja kahdeksan palkin välillä.

Autojen täysin sähköisen EV-moden käyttö oli estetty peittämällä sen nappi.

Oma ajo

Niin, miten se kilpailu sitten sujui omasta mielestä?

Vaikka lenkki oli lyhyt ja sisälsi vain pari käännöstä, teki maaston jatkuva kumpuileminen siitä haastavan. 

Etenkin alkumatkasta tuntui siltä, että auto ei tahtonut millään kulkea sähköllä. Olen omaksunut hybrideillä ajamiseen sellaisen tavan, että päästyäni tavoitenopeuteen nostaan jalan kaasulta ja painan sitten uudestaan, jolloin auto yleensä siirtyy kulkemaan sähkömoottorilla. Nyt tuntui, että auto ei tahtonut mennä sähkölle lainkaan tai käväisi siinä vain muutaman sekunnin ajan. Tämä näkyykin Driveco-seurannasta, missä sähkö ja polttomoottori vuorottelevat hyvin tiheästi.

Koitin myös sopivissa paikoissa ajaa saamani ohjeen mukaisesti vapaalla vaihteella. Kun auto rullaa sopivasti, ei annetakaan sen ladata akkua kaasupoljin ylhäällä vaan vaihdetaan vapaalle vaihteelle. Akku ei lataudu, mutta toisaalta auto rullaa silloin pidemmälle. Koko matkaa en tietenkään ajanut näin, että sain myös ladattua akkua.

Reitin alun ja lopun piha-alueet pääsin ajamaan täysin sähköllä, mihin olin tyytyväinen. Edes reitin lopulla liikenneympyrässä eteen tullut auto (myönnetään, se ehti sinne mua ennen) ja sen myötä tekemäni äkkijarrutus eivät pilanneet sähköajoa, vaan pääsin jatkamaan matkaa pysähtymisen jälkeen sähköllä maaliin saakka.

Kilpailureitti kulki Vesijärven Auton lähimaisemissa.  

Mietin, että suurin ongelma minulla onkin taloudellisessa ajossa tasaisen nopeuden ylläpitäminen. Nopeus tippuu liian herkästi, ja se pitää polkea takaisin. Sekä arjessa että kisoissakin tulee liian usein ajettua niin kevyellä jalalla, että joudun jossain vaiheessa painamaan kaasua reilummin päästäkseni taas riittävän kovaan nopeuteen. Ehkä ensi kauden suurimmaksi tavoitteeksi täytyykin ottaa tämä!

Kulutukseni kilpailureitillä oli 3,91 l/100 km ja CO2-päästöt 91 g/km. Ajoajasta 49% mentiin sähköllä ja 51% bensalla. Koko ajon voi katsoa Toyotan hybridikoeajosivulta.

CO2-päästöihin perustuvassa tuloslaskennassa sijoitukseni oli 16/27, mikä ei ole ihan huonoimmasta päästä, mutta ei sillä erityisesti juhlitakaan. Mutta voitin sentään yhdellä sijalla Keskisuomalaisen toimittajan. Meillä molemmilla oli täsmälleen sama kulutus, mutta minun CO2-päästöni olivat gramman verran pienemmät. 

Älkää kysykö, miten tämä on mahdollista, minä en tajua. Samasta määrästä bensaa tulee aina sama määrä päästöjä.

Yhteenveto

Toyota Ecorun oli minusta piristävä uutuus taloudellisuusajokisojen joukossa. Kilpailu on saamassa jatkoa ensi vuonna, mihin sitä kehitetään nyt saatujen kokemusten ja palautteiden pohjalta. Itse toivoisin, että ajoreitti olisi silloin kunnollisen mittainen ja että erillistä finaalia ei ajettaisi.

Pelkäsin etukäteen, että Modern Cupissa ajavat kilpailijat veisivät kaikki finaalin paikat, koska autot ovat heille tuttuja. Iloiseksi yllätyksekseni paikat jakautuivatkin puoliksi ja aamupäivän parhaimman karsintatuloksen ajoi vielä fossiilikuski! Nähtävästi hybridit eivät sittenkään ole niin vaikeita pihisteltäviä, vaan oikeasti hyvät kuskit pärjäävät niillä riippumatta siitä, millä autolla yleensä ajaa. 

Voittajien on helppo hymyillä. Kilpailun voittivat keskellä seisovat Terho Havumäki ja Timo Savilaakso. Kaikki finaaliin päässeet palkittiin pokaaleilla.

Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys

torstai 12.10.2017 Avainsanat: Koeajo , Lotus , Muilla autoilla ajaminen , Pysäköinti

Näin lokakuun pimenevinä iltoina on tullut haikaltua mennyttä kesää. Miten siitä voi olla jo kolme kuukautta? Yksi heinäkuun kohokohta oli Lotuksen malliston pienimmän ja söpöimmän mallin Lotus Elise Sportin koeajo.

Elise on tehty täysin erilaisista lähtökohdista kuin Lotus Evora, jonka koeajoin viime vuonna (kahdesti). Evora on sporttinen tykki, mutta samalla käyttöautoksi sopiva. Elise sen sijaan on urheiluauto, joka ei yritä piilotella sitä pehmeiden penkkien ja multimediakeskuksen taakse. Sillä ajetaan fiilistellen. Vähän kuin moottoripyörä!

Pienessäkin on pippuria

Lotus Elisessä on 136 hv 1,6 l moottori, joka ollut käytössä myös Toyota Auriksessa. Kuulostaa aika kesyltä, mutta ei pidä antaa numeroiden hämätä! Elise painaa alle 900 kg, joten pikkuinenkin moottori riittää kiihdyttämään sen 0-100 km/h 6,5 sekunnissa.

Ripeää kiihdytystä varten tarvitsee vain muistaa, että kyseessä on kierroskone. Olin ajanut taloudellista ajoa edellisen päivän ja meinasin pitää tottumuksesta Elisenkin kierrokset aluksi 1900 rpm kieppeillä. Sillä kun lähti kiihdyttämään esim. 60 -> 80 km/h, niin meinasi aika käydä pitkäksi. Kun sitten vaihtoi pienemmälle vaihteelle, niin johan alkoi kulkea!

Myös pienille kuljettajille

Olin lukenut jostain, että Eliseen joutuu pujottautumaan sisään. Täytyy sanoa, että kerrankin 160 cm lyhyydestäni oli hyötyä! Olihan Eliseen istahtaminen erilaista kuin normiautoon, mutta ei mitenkään vaikeaa. Takapuoli kynnykselle, siitä pudottautuminen penkille ja lopuksi jalat sisään. Ja jos katto oli auki, sisään meno oli suorastaan helppoa. 

Elisen istuin oli urheilullinen kuppi-istuin, josta oli karsittu pois turhat pehmusteet. Istuimen ainut säätömahdollisuus oli puolestaan etäisyys polkimiin. Matkustajalla ei ollut sitäkään, koska mihin sitä tarvitsisi, kun ei ole polkimia… Oli kyllä hämmästyttävää, miten hyvän ajoasennon penkistä sai! Kova penkki ei tuntunut yhtään liian kovalta ja muotoilu oli ainakin minun varrelleni juuri sopiva ristiselkää myöten.

Elisessä istui myös pidempään ilman, että jalat osoittivat minkäänlaista puutumisen merkkejä. Tajusin sen oikeastaan vasta siinä vaiheesa, kun lähdin ajamaan kotiin omalla autollani. Leonin tuolimaisempi istuin on kyllä mukava, mutta siinä joutuu välillä oikomaan kaasujalkaa. Elisessä ei tarvitse, koska siinä jalat ovat lähes suorat ja ajoasento on rento; jopa aavistuksen makaava.

Pelkäsin vähän, että miten yletän Elisessä polkimille, koska Evorassa jouduin jatkuvasti kurottelemaan. Mutta ei hätää. Pikkuinen Elise on suunniteltu myös pikkuisille kuljettajille. Penkin etummaisessa asennossa sain jalat juuri täydelliselle etäisyydelle polkimista.

Elisen istuimet ovat ehkä pelkistetyt, mutta silti todella mukavat istua pitkälläkin matkalla.

Pienille teille!

Mihin sitten ajaa Elisellä, kun lähtöpisteenä on Vantaa ja aikaa kuusi tuntia? Urheiluauto olisi ehdottomasti vietävä mutkaisille teille ja kukapa niistä tietäisi paremmin kuin motoristit. Pistin googlehakuun etelä-Suomen parhaat moottoripyöräreitit ja löysinkin erinomaisen. (Valitettavasti en löytänyt siihen enää linkkiä.)

Pääpiirteissään reitti oli Vantaa - Kirkkoummi - Inkoo - Raasepori - Fiskars - Sammatti - Siuntio - Lapinkylä - Vantaa. Alussa oli turhan pitkä pätkä tylsää 51-tietä, mutta Inkoosta alkaen pääsin kunno mutkateille. 

Ajaessani viime vuonna Evoralla ensimmäisiä mutkateitä, en uskaltanut ajaa tiukkoihin mutkiin kovaa, vaan jarruttelin vauhtia. Ihan turhaan! Siitä oppineena painoin Elisellä menemään ihan kunnolla. Lotukset nimittäin kulkevat kuin kiskoilla ja kääntyvät ihan minne haluaa, kun vaan kääntää rattia. Noh, toki joitain jyrkkiä mutkia, joissa oli huono näkyvyys, piti ajaa vähän rauhallisemmin, mutta pääosin painoin menemään sydämeni kyllyydestä. Oli ihan parasta!

Elisen alusta on kova kuin kivireki, joten kaikki alustan epätasaisuudet tuntuvat. Jotkut tiet olivat niin huonossa kunnossa, että niillä ajaminen sai vaan vatsamakkarat pomppimaan. Mutta eikös joskus ole ollut kuntoilulaitteita, joissa hytkytetään makkarat pois vyötäröltä? Minulla on nyt ihan uusi resepti siihe: aja urheiluautolla huonolla asfaltilla, niin saat saman tuloksen ja paljon hauskemmin!

Myös hiekkatiellä ajo tuli vahingossa testattua, ja täytyy sanoa, että sinne Eliseä ei ole kyllä suunniteltu. Siinä missä Leon ylittää katuun syvennetyt huomioraidat lähinnä olan kohautuksella, Elise jysähteli niistä yli. Voitte sitten kuvitella, miltä tuntui, kun hiekkatie oli mennyt yhdeksi pyykkilaudaksi. Pelkkää jytinää! Sattumoisin ajoin sitten aika hitaasti siitä...

Pikkuisen harjoitusta vaatii katon avaaminen

Kun varasin Elisen koeajoon, tiesin vain, että se on pieni ja söpö urheiluauto. Mutta hei, se on myös avoauto!

Rullasimme katon pois ekalla kuvaustauolla ja kun siitä sitten lähti jatkamaan matkaa, oli hymy korvissa. Avoautossa vain on sitä tunnelmaa. Ihan eri tunnelmaa kuin samassa autossa katon kanssa!

Harmillisesti muutaman kilsan ajon jälkeen päivän ainut sadekuuro päätti iskeä ja tuli kiire laittaa autoon katto takaisin. Se ei käykään yhtään niin näppärästi kuin Mazda MX-5:ssä, jossa vapautetaan yksi salpa ja vedetään katto esiin. Ei, Elisessä kaivetaan katto takakontista, kiinnitetään tuulilasin ja takaosan väliin katon keskituet ja rullataan sitten katto niiden päälle. Lopuksi pitää vielä kiinnittää katto reunoistaan autoon, mikä vaatii vähän sorminäppäryyttä. 

Katon kasaamiseen meni ensikertalaiselta ehkä viisi minuuttia, minä aikana sadekin ehti lakata...

Lotus Elisen ohjaamo on hyvin pelkistetty. Katon kiinnityskolot näkyvät tuulilasin yläreunassa. 

Mahtuu pieneen tilaan

Vaikka Elisellä olisi voinut ajaa koko päivän putkeen, vatsa oli eri mieltä. Sitä varten olin suunnitelut reitile lounastauon Fiskarsille.

Parkkipaikkaa etsiessäni jouduin tekemään mäkilähdön kolmion takaa jyrkästä ylämäestä. Se ei ihan menyt nappiin, vaan auto lähti valumaan taaksepäin. Sellaista se on, kun on pullamössösukupolvea, joka ajaa normaalisti automaattivaihteisella autolla ja käyttää mäkilähtöavustinta. Nooh, kaverini päätti olla elävä mäkilähtöavustajani ja pääsin mieheikkäillä kierroksilla liikkeelle, kun hän avitti käsijarrulla. Että jos auto ei muuten kääntänyt päitä, niin nyt ainakin! Muutoin Elise oli äänien puolesta hyvin hillitty. Kyseessä kun ei ole mikään turboahdettu ihme, vaan siinä on normaalin perheauton moottori.

Sopiva parkkipaikka löytyi jonkun matkan päästä ja päätin peruuttaa yksittäiseen vapaaseen ruutuun. Se näytti kyllä niin kapealta, etten olisi siihen välttämättä omalla autolla edes yrittänyt, tai ainakin autosta olisi saanut pujotella itsensä pois. Elise mahtui ruutuun ihan sikahyvin; pitkät ovetkin mahtui avaamaan reilusti. Ihan unelma-auto se ei kyllä ollut peruutella sinä parkkiksella, koska kun ohjaustehostusta ei ole, niin rattia saa kääntää olan takaa.

Palatessamme parkkikselle lounaan jälkeen ihmettelin, että missäs se auto onkaan, kun sitä ei näy missään. Siellähän se oli piilossa "valtavan" Peugeot 207 takana…

Että kyllä, Lotus Elise on aika pieni auto. Sillä ei ole korkeutta kuin 112 cm - testasimme sitä työpaikan sähköpöydällä etukäteen eikä todellakaan ollut paljon. Pituutta on 3,83 m ja leveyttä 1,72 m.

Pikkuisen lisää ajoaikaa

Olen haaveillut pidempään, että saisin joskus kuvata jonkun auton kauniin keltaista rypsipeltoa vasten. Meillä Keski-Suomessa niitä on vähemmän, mutta etelä-Suomessa käydessäni ihailen aina niiden keltaista loistoa. Päätinkin, että Elise pitää saada kuvattua jossain rystipellon edustalla! Paluumatkalla, kun oli jo vähän kiire, se täydellinen rypsipelto sitten löytyikin. Aurinko pysyi piilossa, mutta väriä riitti silti!

Tässä vaiheessa olisi pitänyt kyllä ottaa autosta vielä kerran katto pois, mutta aikataulu ei antanut myöden. Olin jo soittanut myyjälle lounaalta, että saisinko millään pitää autoa puoli tuntia alkuperäistä aikataulua pidempään, etten joutuisi ajamaan takaisin isoa ja tylsää maantietä pitkin. Myyjä onneksi heltyi ja niin sain ajaa paluumatkankin mahtavia mutkateitä.

Tosi pieni yhteenveto

Oli mahtavaa päästä koeajamaan Lotus Elise Sport! Aika sen kanssa kului kuin siivillä. Lotuksen ei tarvitse olla räyheä Evora, että sillä on kiva ajaa.

Jos taskusta löytyisi ylimääräiset 59105 e, niin sen voisi sijoittaa vaikka Eliseen. Itse kukin voi päättää onko se paljon rahaa vai ei. Minusta tuntuu, että tällaisesta - minun mielestäni - täydellisestä urheiluautosta se ei ole ihan hirveän paljon. 

Koskaan en ole kaahannut - tai ainakaan näitä jälkiä jättänyt!

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2017 (28)
joulukuu (1)
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Vertaisvuokralla unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!