POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen

Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu

torstai 19.10.2017 Avainsanat: Driveco , Ecorun , Taloudellinen ajo , Toyota

Suomen taloudellisuusajorintamalla kokeiltiin tänä syksynä jotain ihan uutta, kun Lahdessa ajettiin viime viikonloppuna Toyota Ecorun. Kilpailu oli monella tapaa totutusta poikkeava: kaikki kilpailijat ajoivat samanlaisilla Toyota Auris Sports Touring hybrideillä ja autojen kulutusta ei mitattu tankkaamalla, vaan Toyotan hybridikoeajossakin käytössä olevalla Driveco-ajotavanseurantalaitteella.

Poikkeavaa oli myös kilpailun kulku ja reitti. Tavallisen reilun 200 km reitin sijaan kukin kilpailijapari ajoi vain 13,5 km ja 18 minuuttia pitkän lenkin. Näistä kuusi parasta pääsi loppukilpailuun, jossa ajettiin 17,5 km pitkä reitti kahdella eri autolla: hybridi-Auriksella ja tavallisella 1,5-litraisella Toyota Yariksella.

Toyota Ecoruniin päästäkseen kuljettajien piti osallistua karsintakilpailuun jossain kampanjassa mukana olleessa Toyota-liikkeessä. Lisäksi mukaan pääsi viisi parasta kuljettajaa Ecorunin moderni-ja fossiilicupista. Kaikki paikan ansainneet eivät tosin päässeet/halunneet osallistua, joten lopulta kaikki cupissa ajaneet saivat mahdollisuuden tulla mukaan loppukilpailuun kulkematta karsinnan kautta.

Komea auringonnousu toivotti kilpailijat tervetulleeksi tapahtumaan.

Valmistautuminen

Olen ajanut Toyota Auris hybridillä muutamaan otteeseen ja eritysesti viimeisimmällä kerralla puolitoista vuotta sitten vakuutuin niiden polttoainetaloudellisuudesta. En halunnut kuitenkaan lähteä soitellen sotaan, joten lainasin OK Autosta viikonlopuksi Auriksen, jotta voin harjoitella taloudellista ajamista hybridillä.

Kyselin harjoittelun tueksi muutamalta tutulta taloudellisuusajajalta neuvoja, miten hybridillä ajetaan mahdollisimman taloudellisesti. Sain vinkkejä mm. vapaalla rullaamisesta, kiihdytä-ja-rullaa -tekniikasta sekä akun varaustason säilyttämisestä riittävän suurena. Parikin kaveria sanoi, että on vaikea antaa yksiselitteistä ohjetta, sillä ajaminen tulee ikään kuin selkärangasta.

Otin harjoittelun tavoitteeksi ajaa Jyväskylän Toyota Ecorun -lenkin alle 3,0 l/100 km. Keskisuomalaisen autoliitteen toimittaja pääsi ko. kulutuksella mukaan loppukilpailuun ja enhän minä voisi olla huonompi kuin taloudellisuusajoa harrastamaton toimittaja! Toisin kuitenkin kävi. Kaikkeni yritin, mutta kulutukseni oli ajotietokoneen mukaan parhaimmillaankin vain 3,2 l/100 km. Jälkimmäisenä päivänä satoi ja silloin parhaan ajon kulutus huiteli jo 3,6 l/100 km lukemissa.

Ei ole epätoivolla rajaa, kun Jenni hybridillä ajaa!

Tulinkin siihen tulokseen, että hybridillä on helppo ajaa pienellä kulutuksella, mutta ne viimeiset desit on todella haastava saada pois.

Toyota Ecorunin plussat ja miinukset

Lähdetään liikkeelle kalustosta. Se, että kaikki ajavat samanlaisilla autoilla, on sekä plussan että miinuksen arvoinen juttu.

Samanlaisilla autoilla kilpaillessa korostuu kuljettajien kyky ajaa taloudellisesti millä tahansa autolla sen sijaan, että tietäisi vain parhaat kikat omalla autolla ajamiseen. Ei myöskään voi saada etua siitä, että omistaisi/lainaisi sen paperilla parhaan auton. Tämä on mielestäni positiivista, mutta toisaalta jos oma auto onkin kilpailuautoa vastaava, siinä voi saada etua niihin nähden, joille auto ei ole entuudestaan tuttu. 

Kilpailuautoina oli kuusi samanlaista Toyota Auris Hybridiä.

Suurin plussa uudessa kilpailutyypissä oli ehdottomasti siinä, että autoja ei tarvinnut tankata. Tuhansissa Toyotan hybridikoeajoissa ympäri Euroopan koeteltu Driveco mittaa kulutuksen luotettavasti ja tulokset ovat pilvessä saman tien, kun kilpailija on päässyt maaliin.

Plussaa kilpailu saa (lähes) reaaliaikaisesta tulosseurannasta. Kivasti kävi kuhina autoliikkeen aulassa, kun kilpailijat odottivat televisioruudulle omia tuloksiaan ja jännittivät, millä kulutuksella seuraavat ajoivat.

Tulosseurantapiste Vesijärven Auton ovella.

Iso plussa täytyy antaa myös kunnon karnevaalimeiningistä, jota piti yllä mainio juontaja. Hän haastatteli kilpailijoita joka välissä ja heitti hauskaa läppää väliin. Ja innostui muuten itsekin taloudellisesta ajosta niin, että kävi harkitsemaan itsekin osallistumista!

Juonto ja taustamusiikki toivat tapahtumaan mahtavan tunnelman verrattuna siihen, että porukka olisi vain seisoskellut pihassa odottamassa omaa vuoroaan.

Kilpailun mainio juontaja Aleksi Halen.

Yleisesti ottaen kilpailun järjestelyt toimivat minusta mallikkaasti. Oli järjestetty jopa reitin puolessa välissä olleeseen U-käännökseen liikenteenohjaus,  jotta kilpailijat saivat ajaa uukkarin rauhassa. Muutenhan taloudellisuusajot ajetaan yleisillä teillä, joten muu liikenne voi vaikuttaa tulokseen.

Miinuspuolella pisimmän miinuksen saa kilpailureitin lyhyys. Alle parinkymmenen minuutin ajolla pienikin liikenteellinen häiriö; esimerkiksi eteen tuleva hidas ajoneuvo; voi pilata oman ajon. Muutenkin näin lyhyt matka altistaa virheille eri tavalla kuin pitkät kilpailut, joissa on varaa korjata. Lisäksi tuntuu tyhmältä tulla monen sadan kilometrin päästä kilpailuun, jossa saa ajaa vain noin sairaan lyhyen matkan.

On tietysti ymmärrettävää, että kilpailussa ei voi olla monen tunnin ajoa, kun useamman henkilön pitää ehtiä ajaa samalla autolla. Olisin siltä toivonut, että reitti olisi ollut edes tyyliin 45 minuuttia pitkä. Alkukarsintojen puolen tunnin reititkin olivat vähän turhan lyhyitä.

Tiekirja ei montaa käännöstä pitänyt sisällään; lähinnä vain nopeusrajoitusten vaihteluja.

Iltapäivän erillinen loppukilpailu saa minulta myös miinuksen. Kun aamun karsintojen kuusi parasta jatkoi finaaleihin, muut 21 kilpailijaparia saivat lähteä kotiin, koska heillä ei ollut tapahtumassa enää mitään tekemistä.

Mielestäni olisi parempi, että kaikki ajaisivat vähän pidemmän lenkin ja lopuksi palkittaisiin parhaat ilman lisäajoja. Palkintojenjakokin olisi mielekkäämpi, kun paikalla olisi ollut muitakin kuin vain järjestäjät ja finalistit.

Finaalissa ajettiin sekä hybridi-Auriksella että tavallisella bensa-Yariksella.

Viimeinen miinus täytyy antaa mahdollisesta hybridiautojen akkujen varaustason vaihtelusta kilpailijoiden välillä. Samaa autoa käytti neljästä viiteen kilpailijaa, ja seuraava jatkoi sillä varaustasolla, minkä edellinen oli autoon jättänyt. Mitä jos joku saa täyden akun ja joku toinen tyhjän?

Kyselin ihmisiltä kisan jälkeen akkujen varaustilannetta ja jäi kuva, että suurimmalla osalla alku- ja lopputilanne olivat aika samat 2/8 tai 3/8 mittariston palkkia. Käytännössä useimat siis ajoivat yhtä tyhjällä akulla, joten mitään katastrofaalista virhettä ei nähtävästi käynyt.

Toyota Auriksen energiamonitorissa akun varaustila vaihtelee yhden ja kahdeksan palkin välillä.

Autojen täysin sähköisen EV-moden käyttö oli estetty peittämällä sen nappi.

Oma ajo

Niin, miten se kilpailu sitten sujui omasta mielestä?

Vaikka lenkki oli lyhyt ja sisälsi vain pari käännöstä, teki maaston jatkuva kumpuileminen siitä haastavan. 

Etenkin alkumatkasta tuntui siltä, että auto ei tahtonut millään kulkea sähköllä. Olen omaksunut hybrideillä ajamiseen sellaisen tavan, että päästyäni tavoitenopeuteen nostaan jalan kaasulta ja painan sitten uudestaan, jolloin auto yleensä siirtyy kulkemaan sähkömoottorilla. Nyt tuntui, että auto ei tahtonut mennä sähkölle lainkaan tai käväisi siinä vain muutaman sekunnin ajan. Tämä näkyykin Driveco-seurannasta, missä sähkö ja polttomoottori vuorottelevat hyvin tiheästi.

Koitin myös sopivissa paikoissa ajaa saamani ohjeen mukaisesti vapaalla vaihteella. Kun auto rullaa sopivasti, ei annetakaan sen ladata akkua kaasupoljin ylhäällä vaan vaihdetaan vapaalle vaihteelle. Akku ei lataudu, mutta toisaalta auto rullaa silloin pidemmälle. Koko matkaa en tietenkään ajanut näin, että sain myös ladattua akkua.

Reitin alun ja lopun piha-alueet pääsin ajamaan täysin sähköllä, mihin olin tyytyväinen. Edes reitin lopulla liikenneympyrässä eteen tullut auto (myönnetään, se ehti sinne mua ennen) ja sen myötä tekemäni äkkijarrutus eivät pilanneet sähköajoa, vaan pääsin jatkamaan matkaa pysähtymisen jälkeen sähköllä maaliin saakka.

Kilpailureitti kulki Vesijärven Auton lähimaisemissa.  

Mietin, että suurin ongelma minulla onkin taloudellisessa ajossa tasaisen nopeuden ylläpitäminen. Nopeus tippuu liian herkästi, ja se pitää polkea takaisin. Sekä arjessa että kisoissakin tulee liian usein ajettua niin kevyellä jalalla, että joudun jossain vaiheessa painamaan kaasua reilummin päästäkseni taas riittävän kovaan nopeuteen. Ehkä ensi kauden suurimmaksi tavoitteeksi täytyykin ottaa tämä!

Kulutukseni kilpailureitillä oli 3,91 l/100 km ja CO2-päästöt 91 g/km. Ajoajasta 49% mentiin sähköllä ja 51% bensalla. Koko ajon voi katsoa Toyotan hybridikoeajosivulta.

CO2-päästöihin perustuvassa tuloslaskennassa sijoitukseni oli 16/27, mikä ei ole ihan huonoimmasta päästä, mutta ei sillä erityisesti juhlitakaan. Mutta voitin sentään yhdellä sijalla Keskisuomalaisen toimittajan. Meillä molemmilla oli täsmälleen sama kulutus, mutta minun CO2-päästöni olivat gramman verran pienemmät. 

Älkää kysykö, miten tämä on mahdollista, minä en tajua. Samasta määrästä bensaa tulee aina sama määrä päästöjä.

Yhteenveto

Toyota Ecorun oli minusta piristävä uutuus taloudellisuusajokisojen joukossa. Kilpailu on saamassa jatkoa ensi vuonna, mihin sitä kehitetään nyt saatujen kokemusten ja palautteiden pohjalta. Itse toivoisin, että ajoreitti olisi silloin kunnollisen mittainen ja että erillistä finaalia ei ajettaisi.

Pelkäsin etukäteen, että Modern Cupissa ajavat kilpailijat veisivät kaikki finaalin paikat, koska autot ovat heille tuttuja. Iloiseksi yllätyksekseni paikat jakautuivatkin puoliksi ja aamupäivän parhaimman karsintatuloksen ajoi vielä fossiilikuski! Nähtävästi hybridit eivät sittenkään ole niin vaikeita pihisteltäviä, vaan oikeasti hyvät kuskit pärjäävät niillä riippumatta siitä, millä autolla yleensä ajaa. 

Voittajien on helppo hymyillä. Kilpailun voittivat keskellä seisovat Terho Havumäki ja Timo Savilaakso. Kaikki finaaliin päässeet palkittiin pokaaleilla.

Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys

torstai 12.10.2017 Avainsanat: Koeajo , Lotus , Muilla autoilla ajaminen , Pysäköinti

Näin lokakuun pimenevinä iltoina on tullut haikaltua mennyttä kesää. Miten siitä voi olla jo kolme kuukautta? Yksi heinäkuun kohokohta oli Lotuksen malliston pienimmän ja söpöimmän mallin Lotus Elise Sportin koeajo.

Elise on tehty täysin erilaisista lähtökohdista kuin Lotus Evora, jonka koeajoin viime vuonna (kahdesti). Evora on sporttinen tykki, mutta samalla käyttöautoksi sopiva. Elise sen sijaan on urheiluauto, joka ei yritä piilotella sitä pehmeiden penkkien ja multimediakeskuksen taakse. Sillä ajetaan fiilistellen. Vähän kuin moottoripyörä!

Pienessäkin on pippuria

Lotus Elisessä on 136 hv 1,6 l moottori, joka ollut käytössä myös Toyota Auriksessa. Kuulostaa aika kesyltä, mutta ei pidä antaa numeroiden hämätä! Elise painaa alle 900 kg, joten pikkuinenkin moottori riittää kiihdyttämään sen 0-100 km/h 6,5 sekunnissa.

Ripeää kiihdytystä varten tarvitsee vain muistaa, että kyseessä on kierroskone. Olin ajanut taloudellista ajoa edellisen päivän ja meinasin pitää tottumuksesta Elisenkin kierrokset aluksi 1900 rpm kieppeillä. Sillä kun lähti kiihdyttämään esim. 60 -> 80 km/h, niin meinasi aika käydä pitkäksi. Kun sitten vaihtoi pienemmälle vaihteelle, niin johan alkoi kulkea!

Myös pienille kuljettajille

Olin lukenut jostain, että Eliseen joutuu pujottautumaan sisään. Täytyy sanoa, että kerrankin 160 cm lyhyydestäni oli hyötyä! Olihan Eliseen istahtaminen erilaista kuin normiautoon, mutta ei mitenkään vaikeaa. Takapuoli kynnykselle, siitä pudottautuminen penkille ja lopuksi jalat sisään. Ja jos katto oli auki, sisään meno oli suorastaan helppoa. 

Elisen istuin oli urheilullinen kuppi-istuin, josta oli karsittu pois turhat pehmusteet. Istuimen ainut säätömahdollisuus oli puolestaan etäisyys polkimiin. Matkustajalla ei ollut sitäkään, koska mihin sitä tarvitsisi, kun ei ole polkimia… Oli kyllä hämmästyttävää, miten hyvän ajoasennon penkistä sai! Kova penkki ei tuntunut yhtään liian kovalta ja muotoilu oli ainakin minun varrelleni juuri sopiva ristiselkää myöten.

Elisessä istui myös pidempään ilman, että jalat osoittivat minkäänlaista puutumisen merkkejä. Tajusin sen oikeastaan vasta siinä vaiheesa, kun lähdin ajamaan kotiin omalla autollani. Leonin tuolimaisempi istuin on kyllä mukava, mutta siinä joutuu välillä oikomaan kaasujalkaa. Elisessä ei tarvitse, koska siinä jalat ovat lähes suorat ja ajoasento on rento; jopa aavistuksen makaava.

Pelkäsin vähän, että miten yletän Elisessä polkimille, koska Evorassa jouduin jatkuvasti kurottelemaan. Mutta ei hätää. Pikkuinen Elise on suunniteltu myös pikkuisille kuljettajille. Penkin etummaisessa asennossa sain jalat juuri täydelliselle etäisyydelle polkimista.

Elisen istuimet ovat ehkä pelkistetyt, mutta silti todella mukavat istua pitkälläkin matkalla.

Pienille teille!

Mihin sitten ajaa Elisellä, kun lähtöpisteenä on Vantaa ja aikaa kuusi tuntia? Urheiluauto olisi ehdottomasti vietävä mutkaisille teille ja kukapa niistä tietäisi paremmin kuin motoristit. Pistin googlehakuun etelä-Suomen parhaat moottoripyöräreitit ja löysinkin erinomaisen. (Valitettavasti en löytänyt siihen enää linkkiä.)

Pääpiirteissään reitti oli Vantaa - Kirkkoummi - Inkoo - Raasepori - Fiskars - Sammatti - Siuntio - Lapinkylä - Vantaa. Alussa oli turhan pitkä pätkä tylsää 51-tietä, mutta Inkoosta alkaen pääsin kunno mutkateille. 

Ajaessani viime vuonna Evoralla ensimmäisiä mutkateitä, en uskaltanut ajaa tiukkoihin mutkiin kovaa, vaan jarruttelin vauhtia. Ihan turhaan! Siitä oppineena painoin Elisellä menemään ihan kunnolla. Lotukset nimittäin kulkevat kuin kiskoilla ja kääntyvät ihan minne haluaa, kun vaan kääntää rattia. Noh, toki joitain jyrkkiä mutkia, joissa oli huono näkyvyys, piti ajaa vähän rauhallisemmin, mutta pääosin painoin menemään sydämeni kyllyydestä. Oli ihan parasta!

Elisen alusta on kova kuin kivireki, joten kaikki alustan epätasaisuudet tuntuvat. Jotkut tiet olivat niin huonossa kunnossa, että niillä ajaminen sai vaan vatsamakkarat pomppimaan. Mutta eikös joskus ole ollut kuntoilulaitteita, joissa hytkytetään makkarat pois vyötäröltä? Minulla on nyt ihan uusi resepti siihe: aja urheiluautolla huonolla asfaltilla, niin saat saman tuloksen ja paljon hauskemmin!

Myös hiekkatiellä ajo tuli vahingossa testattua, ja täytyy sanoa, että sinne Eliseä ei ole kyllä suunniteltu. Siinä missä Leon ylittää katuun syvennetyt huomioraidat lähinnä olan kohautuksella, Elise jysähteli niistä yli. Voitte sitten kuvitella, miltä tuntui, kun hiekkatie oli mennyt yhdeksi pyykkilaudaksi. Pelkkää jytinää! Sattumoisin ajoin sitten aika hitaasti siitä...

Pikkuisen harjoitusta vaatii katon avaaminen

Kun varasin Elisen koeajoon, tiesin vain, että se on pieni ja söpö urheiluauto. Mutta hei, se on myös avoauto!

Rullasimme katon pois ekalla kuvaustauolla ja kun siitä sitten lähti jatkamaan matkaa, oli hymy korvissa. Avoautossa vain on sitä tunnelmaa. Ihan eri tunnelmaa kuin samassa autossa katon kanssa!

Harmillisesti muutaman kilsan ajon jälkeen päivän ainut sadekuuro päätti iskeä ja tuli kiire laittaa autoon katto takaisin. Se ei käykään yhtään niin näppärästi kuin Mazda MX-5:ssä, jossa vapautetaan yksi salpa ja vedetään katto esiin. Ei, Elisessä kaivetaan katto takakontista, kiinnitetään tuulilasin ja takaosan väliin katon keskituet ja rullataan sitten katto niiden päälle. Lopuksi pitää vielä kiinnittää katto reunoistaan autoon, mikä vaatii vähän sorminäppäryyttä. 

Katon kasaamiseen meni ensikertalaiselta ehkä viisi minuuttia, minä aikana sadekin ehti lakata...

Lotus Elisen ohjaamo on hyvin pelkistetty. Katon kiinnityskolot näkyvät tuulilasin yläreunassa. 

Mahtuu pieneen tilaan

Vaikka Elisellä olisi voinut ajaa koko päivän putkeen, vatsa oli eri mieltä. Sitä varten olin suunnitelut reitile lounastauon Fiskarsille.

Parkkipaikkaa etsiessäni jouduin tekemään mäkilähdön kolmion takaa jyrkästä ylämäestä. Se ei ihan menyt nappiin, vaan auto lähti valumaan taaksepäin. Sellaista se on, kun on pullamössösukupolvea, joka ajaa normaalisti automaattivaihteisella autolla ja käyttää mäkilähtöavustinta. Nooh, kaverini päätti olla elävä mäkilähtöavustajani ja pääsin mieheikkäillä kierroksilla liikkeelle, kun hän avitti käsijarrulla. Että jos auto ei muuten kääntänyt päitä, niin nyt ainakin! Muutoin Elise oli äänien puolesta hyvin hillitty. Kyseessä kun ei ole mikään turboahdettu ihme, vaan siinä on normaalin perheauton moottori.

Sopiva parkkipaikka löytyi jonkun matkan päästä ja päätin peruuttaa yksittäiseen vapaaseen ruutuun. Se näytti kyllä niin kapealta, etten olisi siihen välttämättä omalla autolla edes yrittänyt, tai ainakin autosta olisi saanut pujotella itsensä pois. Elise mahtui ruutuun ihan sikahyvin; pitkät ovetkin mahtui avaamaan reilusti. Ihan unelma-auto se ei kyllä ollut peruutella sinä parkkiksella, koska kun ohjaustehostusta ei ole, niin rattia saa kääntää olan takaa.

Palatessamme parkkikselle lounaan jälkeen ihmettelin, että missäs se auto onkaan, kun sitä ei näy missään. Siellähän se oli piilossa "valtavan" Peugeot 207 takana…

Että kyllä, Lotus Elise on aika pieni auto. Sillä ei ole korkeutta kuin 112 cm - testasimme sitä työpaikan sähköpöydällä etukäteen eikä todellakaan ollut paljon. Pituutta on 3,83 m ja leveyttä 1,72 m.

Pikkuisen lisää ajoaikaa

Olen haaveillut pidempään, että saisin joskus kuvata jonkun auton kauniin keltaista rypsipeltoa vasten. Meillä Keski-Suomessa niitä on vähemmän, mutta etelä-Suomessa käydessäni ihailen aina niiden keltaista loistoa. Päätinkin, että Elise pitää saada kuvattua jossain rystipellon edustalla! Paluumatkalla, kun oli jo vähän kiire, se täydellinen rypsipelto sitten löytyikin. Aurinko pysyi piilossa, mutta väriä riitti silti!

Tässä vaiheessa olisi pitänyt kyllä ottaa autosta vielä kerran katto pois, mutta aikataulu ei antanut myöden. Olin jo soittanut myyjälle lounaalta, että saisinko millään pitää autoa puoli tuntia alkuperäistä aikataulua pidempään, etten joutuisi ajamaan takaisin isoa ja tylsää maantietä pitkin. Myyjä onneksi heltyi ja niin sain ajaa paluumatkankin mahtavia mutkateitä.

Tosi pieni yhteenveto

Oli mahtavaa päästä koeajamaan Lotus Elise Sport! Aika sen kanssa kului kuin siivillä. Lotuksen ei tarvitse olla räyheä Evora, että sillä on kiva ajaa.

Jos taskusta löytyisi ylimääräiset 59105 e, niin sen voisi sijoittaa vaikka Eliseen. Itse kukin voi päättää onko se paljon rahaa vai ei. Minusta tuntuu, että tällaisesta - minun mielestäni - täydellisestä urheiluautosta se ei ole ihan hirveän paljon. 

Koskaan en ole kaahannut - tai ainakaan näitä jälkiä jättänyt!

Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017

sunnuntai 01.10.2017 Avainsanat: Ecorun , Reissut , Skoda , Taloudellinen ajo

Osallistuin tänä vuonna toista kertaa Skoda Economy Runiin, taloudellisuusajokilpailuun, joka järjestetään vuosittain Tsekissä Skodan kotikaupungin Mlada Boleslavin kupeessa Kosmonosyssa. Kilpailuun osallistui 51 autokuntaa kolmesta eri maasta. Valtaosa kilpailijoista oli tsekkejä, mutta mukana oli myös kolme suomalaistiimiä ja yksi slovakialainen tiimi. 

Tänä vuonna kilpailusta oli jätetty pois eri moottorikokoihin perustuvat luokat ja korvattu ne pelkästään polttoaineen mukaisilla kolmella luokalla: bensa, diesel ja uutena kaasu. Bensa- ja dieselautoilla piti saapua kilpailupaikalle tankki puolillaan, kaasuautoilla puolestaan kaasutankki tyhjänä. (Niissä kaikissahan on myös bensatankki, jos ihmettelette että pitikö ne työntää kilpailupaikalle.)

Kulutuksen mittaus

Skodan taloudellisuusajokilpailussa polttoaineen kulutusta ei mitata täyteen tankkaamalla, koska tekniikka on todettu epäluotettavaksi. Polttoaineen kulutus lasketaankin auton diagnostiikassa saatavasta datasta; niin kutsutusta virtuaalitankista. Kilpailuun tullaan tankki puolillaan. Lähdössä autoon tankataan kymmenen litraa polttoainetta, minkä pitäisi riittää parhaimmilla kilpailijoilla koko matkalle. Helppoa ja nopeaa!

Kerroin bensan ja dieselin mittaustavasta perusteellisesti viime vuoden kilpailun blogikirjoituksessaan, joten jos se kiinnostaa, niin lukekaa se tästä

Kaasuautot tankataan täyteen kaasua kilpailun alussa. Kilpailukulutus lasketaan kaasutankin paineesta, joka saadaan myös luettua auton diagnostiikasta.

Alkuvalmistelut

Sain Jaakon kanssa kilpailuautoksi Skoda Octavian, jossa oli kolmisylinterinen 1,0 TSI 85 kW moottori ja 7-vaihteinen DSG. Kahden muun suomalaistiimin oli tarkoitus olla kaasuautot, mutta Markku ja Raimo joutuivat vaihtamaan bensa-autoon, koska Skodan lainaaman kaasuauton tankki oli täynnä eikä heillä ollut aikaa ajaa sitä tyhjäksi. Saimme autot onneksi jo edellisenä päivänä, joten se oli helppo vaihtaa toiseen autoon. 

Suomalaisten autot rivissä kisan jälkeen. Kilpailijoiden ryhmäkuva jäi ottamatta, koska keli ei oikein suosinut...

Markulla ja Raimolla on kyllä ollut huonoa tuuria autojen kanssa, sillä viime vuonna heidän saamansa auton tankissa oli liikaa polttoainetta ja he joutuivat ajamaan sitä kiireellä tyhjäksi ennen lähtöä.

Alkukatsastuksen jälkeen pysäköimme automme Park Fermeen Service Training Centerin pihaan numerojärjestykseen. Minulle sattui ehkä koko pihan ahtain paikka,  johon oli mahdotonta peruuttaa auto yhdellä yrittämällä. Piti siis sahata monta kertaa edestakaisin, mikä on kaikkea muuta kuin taloudellista! Olin vähän kateellinen, kun samanaikaisesti paremmille paikoille meneviä pikkuisia Citigoja työnnettiin ruutuihin, ettei vain menisi polttoainetta.

Autojen työntelyä parkkiin; etualalla meidän suunnilleen ruudussa. (Paikka näyttää tilavalta, mutta kuvan ulkopuolella oli aita ja muita autoja niin ettei meinannut taittua tähän mitenkään.) 

Jälkiviisaana mietin vaan, että miksi en ajanut ruutuun nokka edellä, kun se olisi mennyt siihen heittämällä. Mutta ei tullut mieleen, kun kaikki muutkin olivat peruuttaneet.

Lähdön koittaessa kilpailun järjestäjät tarjoutuivat työntämään meidät lähtöviivalle. Olin hyvin yllättynyt tästä, koska olen luullut, että DSG-vaihteistolla varustettua autoa ei ole mahdollista saada vapaalle vaihteelle ilman, että auton käynnistää. Se onnistuu kuitenkin niin, että ensin laitetaan autoon virrat, sitten painetaan jarrua ja samalla siirretään vaihdekeppi vapaalle. Aina oppii jotain uutta! Onnistuin vain jotenkin mystisesti käynnistämään auton kun se oli saatu lähtöviivalle, joten työntäminen meni vähän hukkaan...

Martin työnsi meidät lähtöön. :) (Kuva: Skoda Economy Run)

Virallinen lähtöposeeraus. (Kuva: Skoda Economy Run)

Havaintoja matkan varrelta

Kilpailumatkan pituus oli 324 km ja ajoaikaa siihen oli varattu 6 tuntia ja 15 minuuttia. Matkan varrella oli yksi tauko; lounas Skodan tehtaalla Vrchlabissa (aikamoinen nimihirviö!). Muuten koko kisa ajetaan yhteen putkeen, mikä koettelee hieman istumalihaksia. Kukaan ei toki kiellä pitämästä omia taukoja ja olihan meillä mukana eväskassitkin, mutta en halua pysäyttää autoa kilpailussa yhtään ylimääräistä kertaa, jos ei ole pakko.

Tämän vuoden kilpailureitti oli mielestäni edellisvuotta haastavampi, sillä korkeuseroja oli enemmän. Reitti suuntautui maan pohjois-koillisosaan, jossa sijaitsee Jizera ja Krkonoše -vuoristot. Tie ei läheskään aina tuntunut nousevan kovin paljon, mutta auton ääni ja kulutusmittari paljastivat, että nyt muuten kiivetään taas.

Tutkin reittiä kartalta kilpailun jälkeen ja selvisi, että kävimme korkeimmillaan yli 700 metrissä merenpinnasta! Alimmillaan taas taisimme olla jossain 200 metrissä Elben rannalla?

Kilpailureitti Google Mapsissa. Maan muodot saa, kun avaa kartan uuteen ikkunaan "More options" linkistä ja valitsee vasemman puolen menusta "Terrain".

Itse ajaminen oli minulle pääsääntöisesti varsin stressitöntä, koska aikataulu ei painanut päälle ja reitti oli varsin selkeä. Vain pari kuumottavaa paikkaa oli. 

Ensimmäinen epäilyttävä paikka oli Melnikissä, jossa käännyttiin yhdessä risteyksessä pois päätieltä eikä sinne ollut tiekirjan mukaista viittaa ja paikka oli vielä pitänyt päätellä mittarivirhe huomioiden. Olin auton navigaattorin kartan perusteella aika luottavainen, että olimme oikealla tiellä, mutta Jaakolle ne kaksi kilometriä ennen seuraavaa liikenneympyrää taisivat olla kisan pisimmät.

Vertailin kotona tiekirjaa ja reitin hankalia paikkoja videolta. Tässä ollaan tulossa ruudun 31 risteykseen. Tiekirja näyttää, että risteyksessä olisi viitta vasemmalle, mutta se puuttuu. Käännös vasemmalle pois etuajo-oikeutetulta tieltä ennen junaradan ylitystä kertoo kuitenkin, että ollaan oikealla reitillä.

Taukoa lähestyessä meinasi myös vähän kuumottaa, kun poistuimme jälleen päätieltä ja edellinen vastaava poikkeaminen oli ollut kisan ainut harhaanajo. Kyseessä oli kuitenkin ihan oikea tie ja niin pääsimme lounaalle kulkematta kiertotien kautta.

Tauko Vrchlabin tehtaalla. Voi kun Suomessa olisi yhtä värikkäitä autoja kuin kisassa oli!

Jossain vaiheessa juutuimme kaikki suomalaiset ajamaan jonossa yhden tsekkiläisen kilpailijan perään, mikä vähän stressasi, koska nopeus painui niin alas. Lopulta tuli ohituskaista ja loivasta ylämäestä huolimatta painoin koko jonon ohi, kun en jaksanut enää madella.

En tiedä, oliko tämä kolmen auton ohitus järkevä, mutta sen jälkeen sain ajaa taas omaan tahtiin.

Tsekin maisemat olivat taas aivan mahtavia! Niiden kommentoinnista meinasi tulla kertaalleen kinaakin, kun en tajunnut että Jaakolla oli samaan aikaan täysi työ pysyä kärryillä nuoteista. Koitin sen jälkeen vähän hillitä itseäni ja hihkuin vain sisäisesti. Usporne.infon Marek ja David kertoivat, etteivät he puhu kisan aikana toisilleen yhtään mitään. Tähän minunkin kannattaisi varmaan pyrkiä, mutta vaikeaa on, kun olen tällainen höpöttäjä. :D

Tsekissä on peltoja silmänkantamattomiin, vuoristoa ja hyvin erilaista arkkitehtuuria kuin meillä.

Tänä vuonna kilpailureitillä oli aika monta tietyötä ja niihin pysähtely vei aikaa. Seisomme pisimmän tietyön liikennevaloissa yhteensä 17 minuuttia; osa kilpailijoista sitäkin pidempään. Tämä voisi olla katastrofi kilpailun aikataulun kannalta, mutta Tsekit ovat varautuneet siihenkin. Autoissa oli ONI System GPS-seurantalaitteet, jotka kertoivat järjestäjille, missä autot menevät ja miten kauan ne viipyivät tietyöalueilla. Käytetty aika korjattiin siksi ajaksi, mikä alueen läpi ajamiseen menee normaaleissa liikenneolosuhteissa.

ONI System GPS-seurantalaite oli pelastuksemme. :D

Tsekissä maantiet halkovat taajamia ja kun taajaman pääkadun asfaltti päätetään pistää uusiksi, muuttuu koko taajama yksikaistaiseksi...

Kilpailun ylinopeusvalvonta toteutettiin myös GPS:llä. Järjestäjät olivat määritelleet tietyt kontrollipisteet, joista he tsekkasivat autojen nopeudet. Vältin ylinopeudet, mistä on osaltaan kiittäminen Marekia, joka selvitti minulle ennen kilpailua, miten nopeusrajoitukset toimivat Tsekissä junaratojen ylityksissä ja risteyksissä. Ne olivat minulle viime vuonna vähän epäselviä, joten päätin kysyä paikalliselta kaikki mahdolliset vinkit.

Vartioidun tasoristeyksen saa ylittää 50 km/h nopeudella, joten 90 km/h rajoitetulla maantiellä piti yleensä jarruttaa, ettei kaahannut radan yli liian kovaa. Tsekissä on Marekin mukaan keski-Euroopan tihein rautatieverkosto, joten tasoristeyksiä riittää. Viime vuoden reitille niitä sattui tosi paljon, mutta nyt vain muutama.

Taajamissa tasoristeyksiin ei tarvinnut hidastaa.

Kilpailun suurin miinus oli se, että tiekirjan etäisyydet eivät olleet kovin tarkat. Jo arviolta 30 km jälkeen ilmoitettu kokonaismatka alkoi heittää auton trippimittariin ja GPS:ään nähden. Tämä aiheutti Jaakolle paljon työtä, koska hän joutui laskemaan jatkuvasti päässään kilometrilukemia, missä tulee käännöksiä ja nopeusrajoituksia. Tapahtumapaikoilla tarkistimme aina matkamittarista, paljonko heittoa oli ja se lukema lisättiin seuraavan tapahtumapaikan kilometrilukemaan.

Tulokset

Bensaluokan kärjessä oli kahdeksan pikkuruista Skoda Citigoa.  Paras tulos oli huikea 3,2 l/100 km, joka on samaa luokkaa kuin mitä meillä menee hybridit. Viime vuoden paras kulutus oli 3,0 l/100 km, mutta nyt maasto oli todella mäkistä ja puoli päivää satoi vettä, mikä nostaa kulutusta aina. Täytyy nostaa hattua isosti näille kuskeille! 

Lopputuloksissa oma sijoitukseni oli 26/30, mikä oli pari sijaa viime vuotta parempi. Tavoite ei-viimeinen täyttyi, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Olin ajatellut, että saisin ajettua 4,2 l/100 km, mutta auton diagnostiikasta saatu kulutus oli 4,5 l/100 km. Ajotietokone näytti kulutukseksi 4,3 l/100 km, mikä oli jo lähempänä tavoitettani.

Kilpailijakortti ja loppukulutus. Diagnostiikasta luetut tankin täyttömäärät ennen ja jälkeen kisan näkyvät virtuaalitankin resistanssina sarakkeessa "Ohmy" ja litroina sarakkeessa "Litry".

Tutustuin kilpailussa ajamani Skoda Octavian 1,0 TSI 85 kW moottoriiin ja vaihteisiin jo koeajoilla kotipuolessa. Octaviaa ei tosin ollut tarjolla, mutta sama voimalinja oli testattavissa sekä Skoda Fabiassa ja Seat Leonissa. Leon oli muuten sama autoyksilö, joka oli toinen elokuun Suurajot Ecorunissa. Koeajon jälkeen en enää yhtään ihmetellyt, miten se pärjäsi kisassa niin hyvin. Uudella 15 km testilenkilläni kulutus oli alimmillaan peräti 3,6 l/100 km eli eihän se syö polttoainetta juuri lainkaan! Tähän harjoitteluun peilaten kisakulutukseni olikin aika surkea.

Täytyy kyllä sanoa, että Skoda Octavia oli erinomainen auto ajaa! Ecoruniin se ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen valinta, sillä se on kohtuullisen iso ja raskas auto. Tästä kertoo mielestäni sekin, että se oli koko bensaluokan ainut Octavia. Kaikki muut ajoivat pienemmillä autoilla; suorastaan puolet bensaluokasta pikkuisilla Skoda Citigoilla.

Kilpailun virallinen valokuvaaja otti hienoja kuvia autoista reitin varrelta. Tässä me kiidämme kuvauspisteen ohi! (Kuva: Skoda Economy Run)

Octavian 225 mm leveät renkaat ja järjestäjän asettama 2,2 bar paine ei ollut kovin taloudellinen yhdistelmä. Loivia alamäkiä ei voinut hirveästi rullata vapaalla alas, koska nopeus tippui välittömästi. Ero oli huomattava, kun vertaa tuntumaa omaan autooni, jossa renkaat ovat 205 mm leveät ja kisoissa painetta 2,8 bar. 

Selittelyn makua? Vielä on paljon harjoiteltavaa taloudellisessa ajossa, mutta pikku hiljaa. Viime vuoteen nähden olin kehittynyt ainakin siinä, että nyt nopeus ei tipahtanut taajamissa. Videolta katsottuna sen sijaan ajelin turhan paljon edellä ajaneiden perässä, isompaa etäisyyttä olisi voinut pitää. Tämä ilmeni siinä, kun jonouduttiin muiden kilpailijoiden kanssa enkä osannut ajaa riittävän hitaasti...

Kiinnostaisi kyllä vähän kokeilla itsekin,  miten vähällä polttoaineella Skoda Citigolla pystyisi ajamaan. Kaukana varmasti kilpailun voittajista, mutta silti. Oikeastaan enemmän kiinnostaisikin, miten Markku, joka on voittanut Suomessa lukemattomia kilpailijoita pärjäisi Citigolla. Nyt hän oli bensaluokan 15. Skoda Rapid 1,0 TSI 70 kW:llä.

Yksi kilpailun lukuisista Citigoista. (Kuva: Skoda Economy Run)

Yhteenveto

Nyt toisella osallistumiskerralla Skoda Economy Runiin kilpailusta puuttui osa siitä VAU!-fiiliksestä, mikä oli viime vuonna, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toisaalta nyt oli mukavaa, kun tiesi miten järjestelyt toimivat, mihin pitää ajaa katsastukseen jne.

Kilpailun järjestelyt olivat jälleen ensiluokkaiset. Tsekit ovat todella vieraanvaraisia ja yksi järjestäjistä jopa tulkkasi meille lennossa englanniksi kaikki puheet, mitä alku- ja loppuseremonioissa oli.

Alkuseremonioissa tehtiin muutama lisäys tiekirjaan, mm. tietyöt ja mahdolliset poliisin tutkat. Martin tulkkaa, Jaakko kirjoittaa ja Markku ja Matti seuraavat silmä kovana.

Kilpailussa palkittiin luokkien parhaiden lisäksi paras naistiimi, paras vammaisten tiimi ja perhetiimit. Parissa autossa oli nimittäin koko perhe mukana ja kisan nuorin osallistuja oli vain puolitoistavuotias! :) Parhaan ulkomaalaistiimin palkinnon veivät Sinervät, jotka eivät voineet käsittää menestystään, koska olivat kaasuluokan viimeisiä. Kaasuautojen CO2-päästöt ovat kuitenkin bensaa ja dieseliä vähäisemmät ja kokonaistulos laskettiin siitä.

Palkintojen jaon jälkeen arvottiin vielä palkintoja kaikille. Me saatiin Jaakon kanssa mm. Leonidaksen värinen Skoda-pyyhe, josta tykkäsimme molemmat  niin paljon, että oli pakko ostaa Skoda-museosta toinen kappale ettei tarvinnut tapella siitä yhdestä. :D 

Skoda Economy Run oli jälleen kerran hieno kokemus! Toivottavasti pääsisin osallistumaan jälleen ensi vuonna. :)

HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!

sunnuntai 17.09.2017 Avainsanat: Ajovarusteet , Moottoripyöräily

Olin tässä jo jonkun aikaa (lue: pari vuotta) miettinyt, että olisi näppärää olla moottoripyöräkypärä, jossa olisi sisäänrakennettu aurinkovisiiri. Minua nimittäin häikäisee tyyliin aina, vaikka olisi pilvinenkin sää, joten käytän aurinkolaseja lähes aina moottoripyöräillessä.

Aurinkolasit ovat kuitenkin hieman ärsyttävät tunkea kypärän alle, vaikka niissä onkin suorat sangat. Lisäksi ne alkavat aina pidempään ajaessa painaa päätä, koska pehmusteen silmälasiurat eivät ole aivan optimaalisella korkeudella. Sitten jos ajaessa aurinko meneekin kunnolla pilveen, aurinkolasit ovat turhat ja pitää pysähtyä ottamaan ne pois. Mutta mihin laitan ne? Ajotakin taskussa ei oikein ole tilaa kotelolle ja ilmankaan ei viitsisi säilyttää.

Että näin, eiköhän tässä ollut jo riittävästi perusteluja, että saan lähteä kaupoille?

Totta puhuen sovitin aurinkovisiirillistä HJC IS-17 kypärää jo joitakin vuosia sitten moottoripyörämessuilla, mutta ei tullut kauppoja, koska se kiinnitettiin pikalukolla. Olen siinä uskossa, että D-lenkki on ainut oikea tapa kiinnitystapa, jotta se on aina varmasti kireällä. En kyllä tiedä olisiko se muutenkaan ollut ihan hirveän hyvä laadukas, sillä nyt kun katsoin, niin hintaa näyttäisi olevan vain parisataa. Kuulostaa liian halvalta ollakseen kunnollinen...

Tänä kesänä keksin käydä googlettamaan, millaista tarjontaa HJC:llä on nyt aurinkovisiirillisissä kypärissä. Nykyinen kypäräni on HJC R-PHA 10 ja koska olen tykännyt siitä, oli luontevaa lähteä etsimään uuttakin samalta valmistajalta. Mallistosta löytyikin R-PHA 70, joka vaikutti tupla-D-lenkki -kiinnityksen lisäksi kaikin puolin tarpeisiini sopivalta.

Eipä aikaakaan, kun löysin jo itseni Jyväs-Marinelta sovittelemassa kypäriä mukavan myyjän avustuksella. Käytännössä kokeilin kyllä vain tuota R-PHA 70:ä sekä lähinnä verrokiksi jotain halvempaa, mutta se ei istunut päähäni alkuunkaan. R-PHA 70 istui sen sijaan kuin valettu. Koko oli sama XS kuin vanhassakin kypärässäni, mutta se oli tietty vähän jämptimpi, kun ei ollut muotoutunut vielä omaan päähän.

Aurinkovisiiri avattiin ja suljettiin leuan sivulla olevasta liukukytkimestä. Aluksi tuntui vähän vaikealta löytää sitä käsikopelolla, mutta arvelin, että kyllä sen paikan oppii tuntemaan kun muutaman kerran käyttää. Sain myös käydä ulkona testaamassa visiirin tummuutta. Vaikutti olevan ihan okei, joskin olisin kaivannut testiolosuhteisiin kirkkaampaa auringonpaistetta. 

Aurinkovisiiri avataan ja suljetaan alareunan liukusäätimestä.

Sovittelun jälkeen totesin, että tämä on se mitä tulin hakemaan, joten ostetaan pois. Tässä vaiheessa tuli vasta ekaa kertaa kysyttyä hintaakin! Se oli varsin sopuisa 399 e, sillä ovh on 449 e.

Suurin ongelma olikin arpoa, minkä värisen kypärän haluan. Olin valinnut mielessäni jo valko-punaisen Octar MC-1 mallin, mutta mattapintainen harmaan ja mustan kirjava MC-5SF vei lopulta voiton. Onneksi myyjällä ei tuntunut olevan kiirettä, vaan malttoi palvelella minua koko arpomiseni ajan. :)

Octar MC-1 vai Grandal MC-5SF?

Kokemuksia HJC R-PHA 70 -kypärästä

Ensimmäisen ajolenkin jälkeen olin ihan myyty, sillä integroitu aurinkovisiiri on niin kätevä! Ihanaa päästä eroon aurinkolasien kanssa sähläämisestä! Samat tunnelmat ovat jatkuneet koko kesän. Avausmekanismista täytyy tosin antaa hieman miinusta. Se on sinänsä helppo käyttää, mutta joudun edelleen välillä hieman etsiskelemään sitä leuan sivusta. Se voisi siis olla hieman selkeämmin merkitty.

Painoa aurinkovisiiri toi kypärään parisataa grammaa lisää. Vanha painaa 1200 g, kun taas uudella painoa on 1400 g. En kuitenkaan ole kokenut, että uusi kypärä olisi mitenkään erityisen painava päässä. 

Aurinkovisiiri kasvattaa tietysti myös kypärän ulkoista kokoa, koska mekanismi pitää saada mahtumaan pehmusteiden ja kuoren väliin. Kokoeroa on itse asiassa yllättävän paljon, nyt kun näen ne kuvissa omassa päässäni. 

Wow! Vasta tästä kuvaparista muuten tajusin, miten paljon isompi tuo uusi kypärä on! Hyvin huomaa myös, miten pinlock on paljon isompi kuin ennen.

Ostin uuden kypärän saadakseni aurinkovisiirin, mutta iloiseksi yllätyksekseni siinä oli muitakin plussia.

Parasta on, että se on huomattavasti hiljaisempi kuin R-PHA 10. Se ei myöskään vihellä yhtään moottoripyöräni etupleksin ilmavirrassa. Vanha kypäräni tekee sitä, jos istuu tietyllä etäisyydellä pleksistä, mutta tällä uudella voi olla missä asennossa tahansa ja se on hiljaa. En minä tälläkään ilman korvatulppia ajaisi, mutta siinä missä en aiemmin viitsinyt hirveästi ajaa melun takia 100 km/h, niin nyt se menee ihan mukavasti.

Nettiarvosteluissa R-PHA 70:n on sanottu olevan ihan keskitasoinen ääneneristäjä. Minulla ei ole oman kypäräni lisäksi kokemuksia kuin kaverin SHOEI:n kypärästä ja se oli aika samantasoinen melultaan kuin R-PHA 10.

R-PHA 70 vs. R-PHA 10

Jotkut pitävät moottoripyöräkypärän alla aina huppua, mutta itse taivun käyttämään huppua vasta tosi kylmillä keleillä. Muuten vältän, koska se painaa pehmusteita kasaan. En halua, että joutuisin käyttämään huppua kesäkuumallakin! Muistelisin jopa, että joku myyjä olisi joskus sanonut, että kypärän alla ei pitäisi pitää mitään.

Uusi kypärä on kyllä niin jämpti päähän, ettei sen alle tee mieli edes yrittää laittaa mitään. Se tuntuu kuitenkin ajaessa vanhaa viileämmältä. Mietinkin, että pitääkö säilyttää vanha kypärä kylmien kelien ajoja varten. Kypäriä sovitellessa huomaa selkeästi, että vanha on aavistuksen väljempi.  

Uuden kypärän mukana tuli sen alaosaan tarranauhalla kiinnitettävä leukasuoja. Kokeilin sitä kosteassa +10 C kelissä ja sillä olikin hämmästyttävän iso vaikutus. Kypärän sisällä alkoi olla ihan oma ilmastonsa, kun tuuli ei päässytkään enää puhaltamaan alakautta sisään. 

Leukasuoja näyttää mitättömältä, mutta sen vaikutus oli suuri.
(Aurinkovisiirin kytkin näkyy muuten tuossa oikeanpuoleisen emergency-nauhan vieressä.)

Tämä oli samalla todellinen testi visiirin huurtumista estävälle pinlock-kalvolle. Pinlock-kalvon ulkopuoliset alueet menivät nopeasti paksuun huurteeseen, mutta kalvon kohta pysyi puhtaana kirkkaana. Kun sitten piti pysähtyä moniin liikennevaloihin, meinasi kalvokin alkaa vähän huurtua - kypärän sisällä oli todennäköisesti vain liian huono ilmanvaihto. Korjasin tilanteen raottamalla visiiriä aina valoissa. Ajaessa ilma vaihtui sen verran, että kalvo pysyi kirkkaana. Täytyy nyt kuitenkin vielä miettiä, että pidänkö viimasuojan käytössä vai käärinkö vain buff-huivin tiukemmin leukaani saakka, kuten olen tehnyt aiemmin.

Pinlock-kalvo on muuten uudistunut kypärien välillä, sillä se on nyt huomattavasti isompi kuin ennen. Ennen sen alareuna oli vähän ärsyttävällä korkeudella mittariston katselun kannalta, mutta nyt pinlock täyttää lähes koko visiirin, eivätkä sen reunat ole enää näkökentässä.

Kaverini Shoeissa ei ollut kalvoa kun sitä aikoinaan testasin ja siinä visiiri meni kyllä huurteeseen alta aikayksikön, vaikka keli oli paljon lämpimämpi kuin nyt. En ollut sitä ennen edes tajunnut miten hienosti kalvo toimii, kun se oli kypärässäni vakiona.

Pinlock-kalvo täyttää lähes koko visiirin ja todistaa hyödyllisyytensä. Varsin paksu huurre nimittäin tuossa sen vieressä.

 

Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa

keskiviikko 30.08.2017 Avainsanat: Ecorun , Taloudellinen ajo

Toissa viikonloppuna järjestetyssä ecorunissa oli kansainvälistä tunnelmaa, kun mukana oli kilpailijoita Suomen lisäksi kolmesta muustakin maasta. Kauimpaa eli Tsekistä saakka saapuivat Marek Tomisek ja David Kazda, jotka ajoivat liki 2000 km Tsekistä Suomeen. Autona heillä oli Skoda Rapid 1.6 TDI 85 kW, jonka moottori on todettu erittäin taloudelliseksi. 

Matkalla Suomeen tavoitteena oli tehdä Tsekin ennätys siinä, miten pitkän matkan henkilöautolla pääsee yhdellä tankillisella dieseliä. Tavoitteena oli ollut 1800 km, mutta lukuisat kaupungit heikensivät tulosta, koska autolla ei päässyt ajamaan koko ajan optimaalista nopeutta. Lopputuloksena 55 litraa dieseliä riitti “vain” 1601,4 kilometriin, mikä tarkoitti 3,44 l/100 km keskikulutusta. Kyllä tällaisella kulutuksella pääsee jonkin matkaa, mutta ajapa koko tankillinen yhtä taloudellisesti!

Hengasin kilpailun jälkeen Marekin ja Davidin kanssa ja he olivat kyllä tosi mukavia tyyppejä. Yli kymmenen vuotta taloudellisuusajoa harrastanut Marek ylläpitää usporne.info (suomeksi “taloudellisesti”) -nettisivua, johon hän kirjoittaa autojen ekologisuudesta ja testaa, miten vähällä polttoaineella eri autot kulkevat. Tunsin heti jonkinlaista veljeyttä Marekin kanssa, koska kirjoitan myös itse blogia autoista ja liikenteestä!

Olin yllättynyt siitä, että Tsekissä ajetaan vuosittain vain yksi taloudellisuusajokilpailu; Skoda Economy Run, johon osallistuu vuosittain kymmeniä autoja. Olisin luullut, että sillä suosiolla kilpailuja olisi enemmänkin, kuten meillä on 3-4 kilpailun cup. Heillä on kyllä uusien energiamuotojen ralli, mutta se vastaa lähinnä suomalaista regularity- eli tasanopeuskilpailua eikä taloudellisuusajoa.

Suomen Ecorun oli ensimmäinen kerta, kun Marek ja David ajoivat taloudellisen ajon kilpailua hiekkatiellä. Se oli kuulemma todella mielenkiintoista ja toi ajoon ihan uuden ulottuvuuden. Adrenaliini virtaa, kun auto tahtoo välillä vähän luistaa hiekalla. 

Tsekkien polttoaineen kulutus kilpailussa oli aika yllättävä. Kilpailun päätteeksi ajotietokone oli näyttänyt 4,0 litraa, joka olisi tarkoittanut 4,2-4,3 l/100 km todellista kulutusta, jos mittarivirhe olisi sama kuin 1600 km ennätysajossa. Nyt kilpailun tankkauksista laskettu kulutus oli kuitenkin huimat 4,9 l/100 km eli  0,9 l/100 km enemmän kuin ajotietokoneen näyttämä! Näin suuri ero viittaa mielestäni siihen, että tankki ei ole jostain syystä tullut aamulla täyteen, mistä olen todella pahoillani tsekkien puolesta.

Skoda Rapidin aamuinen tankkaus.

Toinen outo asia Skoda Rapidin tankkauksissa oli se, että kilpailun lopun jälkimmäisessä tankkauksessa tankkiin oli mennyt yli 6,5 litraa polttoainetta, vaikka yleensä tankkiin mahtuu siinä vaiheessa enää pari litraa. Miksi tankki ei mennyt täydemmäksi ensimmäisellä tankkauksella? Miten siellä voisi olla yli kuuden litran ilmakupla?

Marek oli tutkinut tuloksia kilpailun jälkeen, ja havainnut, että suurimmat toisen tankkauksen määrät olivat uusilla VW-konsernin autoilla: Seat Ibizaan oli mennyt 5,12 l ja minun Seat Leoniini 3,99 l. Onko niiden tankeissa jokin erikoinen tekniikka? Toisaalta tämänvuotiseen Leoniin oli mennyt vain 2,13 l, joten ihan varmaa kaavaa tässä ei mielestäni kuitenkaan ole.

Marek oli kysynyt kilpailun jälkeen myös Skodalta, miten Rapidin polttoainejärjestelmä toimii, mutta ei saanut vastausta liikesalaisuuteen vedoten. 

Suomen taloudellisuusajokilpailuissa auto tankataan niin sanotusti kurkkuaan myöten täyteen. Skoda Economy Runissa tästä tekniikasta luovuttiin jo vuonna 2011, koska se todettiin epäluotettavaksi uudempien autojen monimutkaisten polttoainejärjestelmien kanssa. Skoda Rapidin ohjekirja suorastaan kieltää näin täyteen tankkaamisen!

Ecorunin Skodat. Ahti ja Kari ajavat 2. korimallin Skoda Octavialla. Davidilla ja Marekilla oli kilpailussa puolestaan upouusi Skoda Rapid.

Marek mietti, että suomalaisten kannattaisi ehkä muuttaa taloudellisuusajokilpailujen polttoaineen mittaus toisenlaiseksi. Hän on tässä asiassa mielestäni ihan oikeassa! On todella turhauttavaa ajaa kilpailussa mahdollisimman hyvin mutta lopputulokseen ei voi luottaa. Ja jos auton manuaali kieltää täyteen tankkaamisen, niin sitä olisi parempi noudattaa. Ei vi tietää, mitä kaikkea tekniikkaa sinne kätkeytyy, minkä voi rikkoa liialla polttoaineella. Marek arveli, että Rapid tuskin on ainut auto, jossa täyteen se on kielletty. Tiedä vaikka minun autossanikin olisi, sillä en ole lukenut käyttöohjetta.

Kaikista parasta olisi, jos tankkauksista päästäisiin kokonaan eroon, mutta miten, on hyvä kysymys. Jos Drivecon tyyppisen ajotavanseurantalaitteen saisi kalibroitua näyttämään kulutuksen luotettavasti, se olisi yksi vaihtoehto.

Yksi mahdollinen tapa tankata auto olisi Skoda-kilpailuissa muutamana vuonna käytetty “kolmen naksahduksen tekniikka”, jossa polttoainetta lasketaan tankkiin kunnes pistooli katkaisee syötön automaattisesti. Ensimmäisen naksahduksen jälkeen odotetaan 40 sekuntia, jotta vaahto tankissa laskeutuu. Sitten lasketaan taas bensaa täysillä naksahdukseen saakka, pidetään tauko ja sitten sama juttu vielä kolmannen kerran. Sitten ajetaan tankkauslenkki kuten meillä nykyisinkin ja toistetaan tankkausrutiini. Tällä tekniikalla he myös mittasivat 1600 km ennätyskulutuksen.

Epäselvästä tuloksesta huolimatta tsekit pitivät suomalaisesta ecorunista tosi paljon ja olisivat valmiit tulemaan uudestaan ensi vuonnakin, tosin vanhemmalla tekniikalla varustetulla autolla. Hiekkatiet toivat kuulemma perinteisen rallin tunnelmaa ja maisemat olivat mahtavia. Hauska huomata, miten uudet maisemat ovat itse kullekin mahtavia. Rakastuin viime vuoden Skoda Economy Runissa Tsekkien äärettömiin peltomaisemiin, jotka ovat heille arkipäivää. Meille taas järvet ja metsät ovat tuttuakin tutumpia.

Olen jutellut kilpailun jälkeen monta kertaa Marekin kanssa Messengerissä tankkaustekniikoista yms., mikä on ollut tosi mukavaa. Ensi kuussa näemme jälleen, kun me suomalaiset lähdemme vuorostamme Tsekkiin Skoda Economy Runiin! :) 

Katso alla olevalta videolta Marekin ja Davidin tunnelmia kilpailusta! Video on puhuttu tsekiksi, mutta siihen saa tekstitykset englanniksi, kun klikkaa oikeassa alakulmassa olevaa CC-nappia.

 

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2017 (25)
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Vertaisvuokralla unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!