POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen
Suodatettu avainsanalla taloudellinen ajo

Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018

maanantai 05.11.2018 Avainsanat: Ecorun , Taloudellinen ajo , Toyota

OMG! Nyt täytyy sanoa että tämä pihtaaja yllätti ja ylitti itsensä täysin! Sijoituin Toyota EcoRunissa toiseksi ja päihitin samalla kaikki EcoRun Modern Cupin kilpailijat, jotka ovat ajaneet koko kauden hybrideillä.

Hauskinta tässä on, että lähdin Toyota EcoRuniin täysin harjoittelematta ja ajatuksella, että kunhan nyt käyn ajelemassa. En odottanut minkäänlaista menestystä, sillä viime vuoden kisa ei mennyt kovin hyvin ja tuntui etten vain pystynyt omaksumaan hybrideille optimaalisinta ajotapaa. Mikä se edes on?

Tavallisuudesta poikkeva taloudellisuusajokilpailu

Toyota EcoRunin konsepti on hyvin erilainen verrattuna perinteisiin taloudellisuusajokilpailuihin. Kerroin siitä jo viime vuonna blogissani, mutta pääpiirteissään ideana on, että kaikki kilpailijat ajavat lyhyen reitin vuoron perää järjestäjän tarjoamilla Toyota Auris Hybrideillä. Autoja ei tankata, vaan kulutus katsotaan Toyotan Hybridikoeajojärjestelmästä Drivecosta.

Kilpailuun pääsi osallistumaan kahta reittiä: menestymällä jälleenmyyjillä järjestetyissä karsintakilpailuissa tai kilpailemalla Autoliiton EcoRun Cupissa. Jokaisesta kuudesta autoliikkeestä kisaan kutsuttiin kolme parasta eli yhteensä 18 henkeä. EcoRun Cup -kilpailijoille oli puolestaan varattu 12 paikkaa.

Siinä missä normaalit EcoRun kilpailut maksavat 80-100 e / autokunta, Toyota EcoRun oli kokonaan Toyotan osallistujille sponsoroima. Riitti kun järjesti itsensä kilpailupaikalle, niin kaikki muu tarjottiin.

Toyota EcoRuniin oli tuotu hyviä uudistuksia tälle vuodelle. Järjestäjät olivat selkeästi lukeneet viime vuoden palautteet ja kehittäneet kilpailua sen perusteella.

Viime vuonna vain kuusi parasta kilpailijaa pääsi finaaliin. Tänä vuonna kaikki saivat ajaa reitin kahdesti ja pienempi kulutus huomioitiin lopputuloksissa.

Tämä oli mielestäni todella hyvä uudistus, sillä nyt ekalla kierroksella ehti ottaa tuntumaa autoon ja reittiin ja toisella kierroksella vielä parantaa. Itse asiassa kaikki kilpailijat ajoivat paremmin toisella kierroksella.

Kilpailureitti oli 17,9 km pitkä ja sisälsi myös muutaman kilometrin hiekkatietä. Matka oli edelleen minun makuuni turhan lyhyt, mutta oli siinä sentään huomattava parannus viime vuoden 13,5 km pituiseen reittiin.

Lyhyelle reitille mahtui myös mukava hiekkatiepätkä.

Matkan pidentäminen edelleen ei ole oikein mahdollista ilman, että järjestäjät satsaisivat vielä useampaan autoon. Kilpailijoiden odotusaika kasvaa muuten liian pitkäksi. Nyt Auriksia oli käytössä kuusi kappaletta, minkä lisäksi oli yksi Yaris Traditional Cup -kilpailijoita varten.

Lyhyellä matkalla kaikki ylimääräiset liikennetilanteet vaikuttavat auton lopulliseen kulutukseen.

Oli tosi hyvä, että reittiä oli vähän uudistettu viime vuodesta niin, ettei reitti koukannut enää läheisen liikenneympyrän kautta, jossa pyörii muutakin liikennettä. Myös Vesijärven Auton pihassa ajamista oli kehitetty niin, ettei parkkipaikalta tarvinnut ajaa lähtöruutuun vaan kierrettiin selkeästi koko rakennus ja pysähdyttiin ja lähdettiin kahdesta jonosta.

Saapuessani maaliin seuraava tiimi oli jo odottamassa autoa.

Modern vai Traditional Cup?

EcoRunissa kilpaillaan kahdessa cupissa: hybridiautoille tarkoitetussa Modern Cupissa ja tavallisten bensa- ja dieselautojen Traditional Cupissa.

Viime vuoden Toyota EcoRunissa myös Traditional Cupin kisaajat ajoivat hybrideillä. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet siitä, koska hybridillä ajaminen on erilaista kuin tavallisella autolla.

Tänä vuonna neljälle parhaalle Traditional Cupin kilpailijalle olikin järjestetty mahdollisuus ajaa kisa tavallisella bensakäyttöisellä Yariksella ja kerryttää sillä Cup-pisteitä omaan luokkaansa.

Minun oletettiin osallistuvan Traditional Cupin kilpailuun, sillä se olisi ratkaissut Cup-sijoitukseni. Valitsin kuitenkin Modern Cupin, koska on paljon hauskempaa kilpailla luokassa, jossa on paljon osallistujia - sekä lajin harrastajia että liikkeistä mukaan tulleita - kuin neljän kisaajan miniluokassa. Cupin pisteillä ei ollut minulle merkitystä, vaikka olinkin niissä ennen Toyota EcoRunia jaetulla kakkossijalla.

Olen sitä mieltä, että Traditional Cupin ottaminen osaksi Toyota EcoRunia on päälle liimattu idea, jolla koitetaan pitää lajin harrastajat tyytyväisenä. Kaikille Traditional Cupin kilpailijoille ei kuitenkaan ollut paikkaa kisassa. Näkisin mieluummin Toyota EcoRunin kokonaan cup-kilpailujen ulkopuolisena taloudellisuusajokilpailuna, koska se eroaa muista kilpailuista niin paljon. 

Modern Cupin Auris ja Traditional Cupin Yaris valmistautumassa kilpailuun.

Kilpailun kulku

Ajoin ensimmäisellä kierroksella 4,0 l/100 km kulutuksen, mihin olin varsin tyytyväinen. Ajaminen sujui muuten mukavasti, mutta märällä hiekkatiellä meno oli tosi tahmeaa ja kulutusmittari näytti pahimmillaan 4,8 l/100 km.

Muutama sata metriä ennen reitin puolivälissä U-käännöstä keskelle tietä oli pysähtynyt vierekkäin kaksi pickuppia, joiden kuskit keskustelivat toisilleen avoimista ikkunoista. Oli pakko jarruttaa ja odottaa, että toinen auto ajoi syrjään.

Kun olin minuutin päästä palaamassa takaisin, pickupit olivat ajaneet tielle takaisin vierekkäin. Ette yhtään parempaa hengauspaikkaa löytäneet?! Tällä kertaa toinen auto onneksi väisti nopeammin eikä siihen tarvinnut juuri hidastaa.

Älkää nyt siihen pysähtykö!

Toisella kierroksella kaikki kilpailijat ajoivat ensimmäistä pienemmän kulutuksen, mihin ilmeisesti myötävaikutti sekä kelin että autojen lämpeneminen. Autoilla oli kyllä ajettu aamulla lämmittelyksi sama lenkki järjestäjien toimesta, mutta nähtävästi se ei riittänyt, sillä jo ekan kierroksen tuloksissa oli havaittavissa, että aamun viimeiset kilpailijat ajoivat järjestäin pienempiä kulutuksia kuin ensimmäiset. 

Toisella kierroksella melkein kaikki meni nappiin ja ajoin kulutuksen 3,6 l/100 km. Olin siihen tosi tyytyväinen, mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että se riittäisi kärkikahinoihin.

Lenkin ainut pieni hidaste oli autoliikkeen pihassa koeajolta palannut pariskunta, joka peruutteli rauhassa Fordia takaisin parkkiruutuun juuri meidän reittimme kohdalla. Onneksi en ollut ehtinyt kiihdyttää pihassa mitään isoja vauhteja ja auto kulki siinä vaiheessa sähköllä, joten riitti että nostin vähän jalkaa kaasulta ja koukkasin Fordin nokan ohi juuri kun se alkoi peruuttaa ruutuun.

Hiekkatie oli toiselle kierrokselle tultaessa ehtinyt kuivua eikä auto tarttunut siihen enää. Asfaltille palatessa kulutusmittari näytti vain 4,1 l/100 km samassa kohtaa missä se oli ollut edellisellä kierroksella 4,8 l/100 km.

Fiilikseni kakkoskierroksen jälkeen. :)

Miksi tämä vuosi meni niin paljon paremmin kuin edellinen?

Luulen, että yritin viime vuonna ihan liikaa!

Koitin silloin saada auton vaihtamaan mahdollisimman usein sähköajolle. Lisäksi rullasin välillä vaihde vapaalla, koska joku oli vinkannut että sillä tavalla saisi tiputettua kulutusta myös hybridillä. (Toimii ainakin perinteisillä autoilla.) Nopeus tippui useamman kerran liian alas ja sitä piti sitten kelailla takaisin.

Tänä vuonna lähdin reitille rennolla otteella ilman sen suurempia tavoitteita, sillä en uskonut menestymismahdollisuuksiin. Kunhan nyt käyn ajelemassa! Ajatuksena oli vain ajaa sen verran taloudellisesti kuin pystyn ilman turhia kikkailuja. 

Aiemmasta oppineena pyrin pitämään nopeuden koko ajan samana enkä antanut sen tippua liiemmin ylämäissäkään. Tämä on varmaan isoin asia, mihin olen tänä vuonna keskittynyt kaikissa kilpailuissa ylimääräisen puhumisen välttämisen lisäksi.

En myöskään koittanut jatkuvasti vaihtaa energianlähdettä polttomoottorista sähköön, vaan annoin auton mennä enimmäkseen omalla painollaan. Ekalla kierroksella en edes muistanut asiaa vasta kuin paluumatkalla! 

Sähkökäyttöä koitin tarjota autolle paikoissa, joissa tie alkaa viettää alas tai nopeusrajoitus tippuu.

Sähkölle vaihtaminen tapahtuu nostamalla jalka kaasulta ja palauttamalla se heti takaisin. Jos kuormitusta ei ole paljon, polttomoottori sammuu ja energia otetaan akusta. Auto vaihtaa sähköön toki ilman tätä temppuakin, mutta myöhemmässä vaiheessa. Suurimmaksi osaksi onnistuin vaihdattamaan energianlähteen oikeilla hetkillä, sillä vain pari kertaa auto palasi bensakäytölle heti sähköllä poikkeamisen jälkeen. 

Tulokset - niin pienestä kiinni!

Toyota EcoRunin tuloslaskentaa oli uudistettu tälle vuodelle niin, että kulutuksessa huomioitiin myös hybridiauton akun varaustila.

Jos akussa oli maaliin tullessa enemmän varauksesta kertovia tolppia (1-8 kpl) kuin lähtiessä, kilpailijan kulutusta vähennettiin 0,055 l/100 km/tolppa. Vastaavasti ajon aikana vähentyneet tolpat kasvattivat kulutusta. Se miten juuri tuohon kulutuslukemaan per tolppa oli päädytty ei ole tiedossani.

Akun varaustilan huomiointi oli mielestäni hyvä idea. Kun kaikki ajavat samoilla autoilla, voi yksi käyttää akun tyhjäksi ja seuraava kilpailija sitten kärsii siitä, kun ei olekaan sähköä jolla ajaa. Pieni miinus tosin kilpailun järjestäjille siitä, että tästä säännöstä ei kerrottu missään vaan se selvisi vasta kun television ruudulla alkoi näkyä tuloksia.

Ensimmäisellä kierroksella autoni akku näytti sekä alussa että lopussa kolmea tolppaa, joten Drivecon antama kulutus hyväksyttiin sellaisenaan. Toisella kierroksella akun varaus tippui yhdellä tolpalla, joten 3,6 l/100 km kulutukseeni lisättiin 0,055 l/100 km, minkä seurauksena lopputulokseni oli 3,66 l/100 km.

Kilpailun voitti Kuopion autokaupan alkukarsinnasta kilpailuun päässyt Valtteri Latvanen. Hänen kulutuksensa oli 3,7 l/100 km, mutta koska akun lataus kasvoi ajon aikana yhdellä tolpalla, hän sai siitä etua niin että hänen lopputuloksensa oli 3,64 l/100 km.

Valtteri kertoi, että hänen taktiikkansa oli ladata toisella kierroksella akkua niin paljon kuin pystyi, että saisi sitä kautta pienemmän kulutuksen. Jännä taktiikka, joka selkeästi kannatti!

Meidän kulutuseromme oli 0,02 l/100 km verran. Laskin, että se tarkoittaa 3,6 millilitraa polttoainetta 17,9 km kilpailureitillä! Täysin teoreettista näin pienien kulutuserojen laskeminen kyllä on.

Vaikka ylitin ja yllätin itseni täysin kilpailutuloksellani, niin kyllähän se vähän harmittaa, että voitto jäi niin pienestä kiinni. Mutta eipähän tarvinnut ottaa rumaa pystiä hyllylle pölyä keräämään. :’D 

Hienointa kilpailussa oli huomata, että mä todella osaan ajaa taloudellisesti!

Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018

torstai 18.10.2018 Avainsanat: Ecorun , Reissut , Skoda , Taloudellinen ajo

Minä niin rakastan ajaa autolla Tsekin upeissa maisemissa! Pieniä kyliä, peltoja silmänkantamattomiin ja horisontissa kukkuloilla siintäviä linnoja. 

Pääsin taas ihastelemaan näitä maisemia, kun osallistuin kolmatta kertaa Skodan taloudellisuusajokilpailuun.

Linna bongattu!

Kilpailu oli tänä vuonna todella suosittu ja lähtöviivalle asettui peräti 60 autoa. Taso oli älyttömän kova; kulutukset olivat sellaisia etten edes tajua miten bensa-autolla pystyy niihin! Itse olin tuloslistalla vähän yli puoli välin, mikä ei ollut tässä joukossa yhtään hullumpi suoritus.

Meitä suomalaisia oli kisassa samat kolme paria kuin viime vuonna. Olimme mukana median edustajina ja Skoda tarjosi meille autot ja jopa kisaa edeltävän yön majoituksen.

Ajaisiko Fabialla vai Fabialla?

Median edustajat saivat ajaa kilpailun juuri faceliftin saaneella Skoda Fabialla. Muut suomalaisparit halusivat viisivaihteinen 74 kW version, mutta kyseltyäni tsekkiläiseltä taloudellisuusajajakaveriltani Marekilta suosituksia valitsin kuusivaihteisen 81 kW version. Se on paperilla aavistuksen janoisempi kuin 74 kW, mutta olisi kuulemma käytännön ajossa parempi.

Niin, kilpailussa ajamani Fabia oli tosiaan manuaalivaihteinen. Se olisi ahdistanut minua aiemmin, koska olen ajanut automaatilla vuosia, mutta nyt se ei enää haitannut. Elokuussa manuaalivaihteisella Seat Ibizalla ajamani Suurajot EcoRun todisti, että hallitsen taloudellisen ajamisen manuaalillakin. 

Päätin ajaa Fabialla. :P

Fabia tutuksi!

Saimme autot jo perjantaina Prahasta, mikä oli tosi hieno juttu, koska siten meillä oli hyvin aikaa tutustua niihin ennen kisaa.

Autot haimme erään ostoskeskuksen parkkihallissa toimivasta autofiksaamosta. Autojen saaminen ulos parkkihallista oli yllättävän haastavaa, sillä emme ymmärtäneet pysäköintilippusysteemiä eikä autot luovuttanut mies osannut englantia. Yhdestä autosta meni rengaskin, kun se osui kanttariin kuskin peruuttaessa pois pysäköintitalon puomilta, kun pysäköintilippu ei avannutkaan porttia.

Tilanteesta selvittiin lopulta Google Translatella, elekielellä ja kädestä pitäen näyttämällä. Rengas vaihtui vararenkaaseen ja kisa-aamuna tiimillä oli katsastuksen yhteydessä todellinen varikkokäynti, kun koko rengassarja vaihdettiin uuteen.

Edellisenä päivänä oli myös hyvin aikaa liimata autoon asiaan kuuluvat AL-Sportin tarrat.

Ehdin tutustua Skoda Fabiaan lähes parinsadan kilometrin verran ennen kisaa. Ajoin meidät ensin Prahasta kisapaikkakunnalle Kosmonosyyn, minkä jälkeen ehdin vielä ajaa lähiympäristössä samanlaisen kulutus/kierroslukema/nopeusvertailun kuin minkä tein elokuussa Ibizan kanssa.

Testi osoitti, että 81 kW Fabialla olisi taloudellisinta ajaa 55-65 km/h nopeudella 1250-1400 rpm kierroksilla 5. ja 6. vaihteita käyttäen. Vaihdetta 4 kannattaisi välttää, koska sillä kulutus (ja kierrokset) nousivat selkeästi korkeammiksi. 

Olin yllättynyt, että taloudellinen nopeusalue oli noin matala! Tämä nimittäin tarkoitti, että koko kilpailun voisi ajaa taloudellisella nopeusalueella, jos taajamissa ajaisi vähän ylinopeutta. 

Punainen: 4. vaihde, keltainen: 5. vaihde, vihreä: 6. vaihde.

Kulutustestailujen jälkeen ajelin vielä ympäriinsä, että saisin lisää tuntumaa autoon.

Ikuisena aikatauluoptimistina ja maisemia katsellessani ajoin tietysti vähän liian kauas. Vielä kun meinasin eksyä Mlada Boleslavin kaduille, alkoi tehdä vähän tiukkaa ehtiä lehdistöillalliselle.

Ehdin onneksi ajoissa eikä tosin olisi edes ollutkaan niin kiire. Monet median edustajat olivat juuttuneet Prahasta lähtiessä perjantairuuhkaan, joten illallista piti hieman myöhäistää. 

Lehdistöillallisen avaus. 

Kilpailun aamutouhut

Illallisen yhteydessä saimme tilaisuuden valita lähtönumeromme. Olisimme voineet olla vaikka numero yksi, mutta se tuntui minusta jo hieman liioittelulta. Valitsinkin meille numero kympin, että tulisi täyden kympin suoritus!

Olemme aiempina vuosina tulleet kisapaikalle myöhemmin, mutta alkupään numero vaati ilmoittautumista jo klo 7.00. Se olikin hyvä juttu, sillä varhain aamulla katsastuksessa ei ollut vielä ruuhkaa vaan halliin sai ajaa melkein suoraan. Tuntia myöhemmin tilanne on yleensä ihan toinen!

Saatuamme auton kuntoon oli vielä hyvin aikaa syödä aamupalamakkaroita ja omenastruudelia ennen kilpailijainfoa. Kuljettajana otin rennosti ja keskityin somettamiseen. Kartturilla sen sijaan oli vähän enemmän tekemistä tiekirjaa läpikäydessä.

Tiekirjaan tutustumista ja aamupalaa Skoda Training Centressä.

Ensimmäinen kilpailija lähti reitille klo 9 ja meidän vuoromme oli klo 9.18. Harmillisesti Marek oli vasta numero 57, joten hän pääsi lähtemään reitille vasta lähes 2 tuntia jälkeeni emmekä ehtineet vaihtaa päivän aikana kuin pari sanaa.

Jutellessani Marekin kanssa automme työnnettiin lähtöjonoon. Ei passaa kuluttaa ylimääräistä bensaa! 

Virallinen lähtöposeeraus. (Kuva: Skoda Economy Run)

Lähtölippu heilahti ja ei muuta kuin matkaan!

Rennolla otteella reitille, tai sitten ei

Olen tänä vuonna lopulta opetellut keskittymään taloudellisuusajokilpailuissa (lähes) pelkkään ajamiseen ja jättämään höpöttäminen vähemmälle. Ei siis hihkumisia hienoista maisemista tai mistään muustakaan kartturille. Tsekissä tosin ihailin maisemia itsekseni sen minkä kerkesin.

Kolmannella kilpailukerralla Skoda Economy Runissa kuviot olivat jo varsin tutut, joten en stressannut kilpailusta yhtään. Ajetaan ja nautitaan maisemista! Vielä kun keskinopeuspyynti oli niinkin alhainen kuin 52 km/h, ei kiirettäkään olisi pitänyt tulla missään vaiheessa.

Pitkillä suorilla muut autoilijat paahtoivat ohi pihistelijöistä. Ja paljon lyhemmilläkin, sillä Tsekissä on aika villi ohituskulttuuri. :O

Toisin kuin minä, kartturini Jaakko oli äärimmäisen stressaantunut jo ennen kilpailua ja sitä jatkui koko aamupäivän jakson.

Hän tuntui vain laskevan laskemistaan, kuinka monta minuuttia olemme myöhässä hänen suunnittelemastaan aikataulusta. Vasta kun ennen taukoa oli jäljellä enää sellaista maastoa ettei aikataulua pystynyt kirimään kiinni eikä muita autoja ohittelemaan, hän rauhoittui.

Tauolle tullessa kilpailu sai rugbymaisia piirteitä. Kartturini kirmasi viemään aikakorttia tarkastajalle niin kovaa, että törmäsi vahingossa toisen suomalaistiimin jäseneen niin että tämä heitti kuperkeikan ja kengätkin lentelivät ilmassa. Harmi että videokamerastani oli akku loppu, joten en saanut lentoa talteen eikä voitu tehdä videotuomarointia. :’D

Iltapäivällä kartturini sanoi, että olemme seitsemän minuuttia myöhässä aikataulusta. Seitsemän? Miten ihmeessä? Ajoin sitten seuraavat maantiejaksot 90 km/h, että saisin aikaa kiinni.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin kartturini huomasi, että olimmekin oikeasti pari minuuttia edellä aikataulua, joten olin kaahannut ihan turhaan! Onneksi olin ihmetellyt asiaa ääneen, niin Jaakko tarkisti laskelmansa ja sain taas ajella rauhassa.

Kisan virallinen valokuvaaja pääsi yllättämään iltapäivällä. (Kuva: Skoda Economy Run)

Ylimääräisiä mutkia matkassa

Lähtönumerostamme huolimatta ajo ei ollut ihan täyden kympin suoritus, sillä tulosta verotti pari ylimääräistä koukkausta pois reitiltä.

Ajoin ensimmäisen kerran harhaan yhdessä liittymässä, koska seurasin liian orjallisesti tienumeroita enkä luottanut matkamittariin ja kartturiin. Erkanemiskaistan kohdalla kilometrit täsmäsivät, mutta tienvarsiopasteessa oli numero 262 ja kaupunkikin oli eri kuin tiekirjassa kerrottu "268 Mimon", joten päätin jatkaa suoraan.

Taustapeilistä sitten näkyi, että seuraavat kilpailijat kääntyivät jonossa tielle, eli väärin meni. Onneksi ajamamme tie oli leveä eikä vastaantulijoita ollut, joten pystyin tekemään siinä saman tien U-käännöksen. 

Marek oli missannut saman risteyksen, mutta käynyt kääntämässä auton vasta seuraavassa mahdolisessa liittymässä, sillä tuossa kohdassa ei olisi saanut tehdä U-käännöstä. Että joo, ecorunia ajetaan kyllä ensisijaisesti liikennesääntöjen mukaan, mutta joskus hätä ei lue lakia enkä edes tajunnut ajatella asiaa, kun kartturilta tuli käsky tehdä äkkiä uukkari...

Ohittamani liittymä oli sellainen, ettei sinne pystynyt ajamaan vastakkaisesta suunnasta, mutta onneksi vaihtoehtoinen reitti oli selkeä ja pian olimme taas oikealla reitillä. Seuraavana vuorossa olleeseen liikenneympyrään kartturini ei ehtinyt kartalle, mutta onneksi sen läpi ajoi muita kilpailijoita, joten seurasin vain heitä.

Tutkiessani tapahtunutta kisan jälkeen videolta huomasin, että liittymää ennen oli sittenkin ollut tiekirjan mukainen opaste. Itse liittymän kohdalla olleessa opasteessa luki eri kaupunki ja tie, mistä sitten vedin väärän johtopäätöksen.

Viitta ohjaa Mimoniin, mutta unohdin sen ilmeisesti saman tien kun olin ohittanut viitan.

Liittymän kohdalla oleva viitta ohjaa tielle 262 eikä siinä ole mitään mainintaa Mimonista. Hämäävää tällainen informaation jakaminen useampaan viittaan!

Jälleen reitillä! Muut kilpailijat tulossa risteykseen vasemmalta kuten tiekirja neuvoi.

Toinen harhaanajo tapahtui kaupungissa, jonka liikennejärjestelyjä oli käyty läpi jo ohjaajakokouksessa. Siellä ajettiin hassusti yhden torin poikki kulmasta kulmaan ja sitten 45 asteen käännös vasemmalle.

Torin läpi ajaminen meni ilmakuvan opastamana sujuvasti, mutta sen jälkeen tuli nopeaan tahtiin kolme käännöstä, joista viimeisen menimme pitkäksi. Jaakko huomasi virheen kuitenkin heti, joten korjauksena oli peruuttaa 10 metriä ja kääntyä oikealle tielle. Valitettavasti ekan harhaanajon jälkeen kiinniottamamme ja ohittamamme kilpailijat ehtivät tässä ajassa ajaa taas ohitsemme.  

Ilmakuva oli selkeä, mutta sitten tiputtiin kartalta.

Kolmatta harhaanajoa ei tullut, vaikka kartturini tipahti kerran pois kartalta ja pyysi pysähtymään. En kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoin matkaa muiden tiimien perässä. Se etu jonossa ajamisessa on, että jos on epävarma olo voi seurata muita. Ja jos ajetaan harhaan, niin ajetaan sitten porukalla, kuten viime vuonna, kun toinen suomalaistiimi seurasi meitä väärälle tielle. 

Haasteita matkan varrelta

Vaikka olin päässyt tutustumaan Fabiaan jo edellisenä päivänä, sen voimattomuus ylämäissä pääsi silti yllättämään. Tai ehkä mäkien jyrkkyys olikin se, mikä yllätti?

Päivän alussa jouduin vaihtamaan muutaman kerran kesken mäen pienemmälle vaihteelle, koska auto ei vain jaksanut vääntää ylös. Aika nopeasti opin kuitenkin tuntemaan auton voimavarat ja valitsemaan oikean vaihteen jo mäen alla.

Fabian 81 kW kone jaksoi onneksi vääntää ihan eri tavalla kuin elokuussa ajamani 66 kW Seat Ibiza. Sen kanssa olisin varmaan ollut helisemässä näissä mäissä!

Kun Fabian oppi tuntemaan, se oli vallan mainio auto!

Tavallisten mäkien lisäksi reitillä oli muutamia jyrkempiä rinteitä, joissa tie mutkitteli mäessä tehden useamman liki 180 asteen käännöksen. Ne tuottivat ihan omanlaisensa haasteen taloudelliseen ajamiseen, sillä mäkeä ei voinutkaan vain rullata alas moottorijarrutuksella, vaan mutkiin oli pakko hidastaa reilusti.

Ensimmäinen tällainen serpentiinimäki pääsi vähän yllättämään. Auto vieri kivasti alamäkeen, kun tie kaartui yllättävän tiukasti oikealle. Päällä oli tietysti isoin vaihde ja kun mutkaan pitikin jarruttaa kovasti, auto päästi hyvin tyytymättömän äänen. Kutonen ei ollut ollenkaan hyvä vaihde enää siinä vaiheessa, kun vauhtia oli enää 35-40 km/h.

Otin tästä opiksi ja ajoin seuraavat alamäet suosiolla 4. vaihteella, jolla moottorijarrutus toimi yhtä hyvin ja jos piti jarruttaa, kierrokset eivät tippuneet heti liian mataliksi.

Tiukka mutka ylämäkeen! Nopeus taisi tipahtaa tässä alle 40 km/h:iin.

Iltapäivän suurin haaste oli etenemistä hidastavat tietyöt, joita oli merkitty reitille viisi kappaletta. Tietöitä oli myös aamupäivällä, ja niitä varten aikatauluun oli lisätty yhteensä kymmenen extraminuuttia. Jos kuitenkin joutuisimme seisomaan tietöissä vielä pidempään, järjestäjät voisivat katsoa pysähdykset GPS-seurannasta ja huomioida ne tuloksissa.

Selvisimme iltapäivä tietöistä todella sujuvasti, eikä ylimääräisiä pysähdyksiä tullut paljon. Yhteensä taisimme seistä tietöiden liikennevaloissa 12 minuuttia, mistä yksissä tosin peräti 6 minuuttia. Ne valot eivät turhan usein vaihtuneet, sillä meidän ei tosiaan tarvinnut liikahtaa paikaltamme vasta kun 6 minuuttia oli kulunut ja sitten saimme jatkaa matkaa.

Aamupäivän siltatyömaalla piti ajaa jonossa tosi hitaasti, kun lopulta päästiin läpi valoista.

Olimme saaneet käsityksen, että iltapäivän jakso olisi aamua haastavampi, koska järjestäjät suosittelivat ottamaan aamupäivällä vähän etumatkaa aikatauluun. Yllättäen iltapäivä reitti olikin hyvin leppoisa ajettava.

Aluksi kävimme kiertämässä osittain saman mutkaisen ja mäkisen lenkin kuin aamupäivän jakson lopussa, mutta sen jälkeen tiet muuttuivat isommiksi ja tasaisemmiksi. Olimme myös ilmeisesti nousseet aamupäivällä ylängölle, sillä iltapäivä tuntui olevan enemmän laskettelua alas. Ajotietokoneen mukainen keskikulutuskin tippui aamusta desillä ja oli maalissa 3,7 l/100 km.

Ystävällinen ylinopeusvalvonta

Skoda Economy Runissa on varsin reilu käytäntö ylinopeuksien mittaamisessa, mihin liikennevalvonnankin pitäisi ehkä painottua.

Sen sijaan, että nopeutta valvottaisiin yhdessä tietyssä pisteessä, onkin määritelty kaksi pistettä, joiden välillä pitää viihtyä vähintään tietty aika. Välimatkalle kulunut aika tarkistetaan GPS-seurannasta.

Jos välimatkasta suoriutuu nopeammin, on ajanut ylinopeutta. Esimerkiksi kun ajatuksissani kiihdytin  eräässä taajamassa hetkellisesti 60 km/h:iin mutta hidastin sen heti pois, ei siitä tullut mitään seuraamuksia. 

Ylinopeussakkoa tulee kilpailussa vasta 10 km/h ylityksestä. Siinä saa oikeasti kaahata taajaman läpi, jos aikoo saada sakkoa! Raja oli kuulemma aiemmin 5 km/h, mutta se nostettiin joitakin vuosia sitten kymppiin. Syy jäi hämärän peittoon. Mietin, että voisiko kyseessä olla mittaustekninen asia?

Mittaustavan miinuspuoli on siinä, että sillä ei pysty valvomaan ylinopeuksia lyhyillä matkoilla. Esimerkiksi junaradan ylityksissä matalaa nopeusrajoitusta on vain 50 metriä, jonka ajamiseen 50 km/h nopeudella menee noin 3,6 sekuntia. Tällaiseen tarkkuuteen GPS-järjestelmä ei pysty millään.

Valvotun tasoristeyksen saa ajaa max. 50 km/h. Tässä paikassa oli kaupungin nopeustaulu ja ajoin näköjään just oikeaa vauhtia.

Loppumatka

Ennen maalia reitille osui kuusi kilometriä moottoritietä, jolla pystyi ottamaan menetettyä aikaa kiinni, jos oli tarve. Me olimme hieman myöhässä aikataulusta, mutta sen tavoittaminen ei vaatinut suurta nopeuden nostoa eikä todellakaan moottoritienopeuksia, että saimme aikataulun kiinni.

Kun sitten kuitenkin useampi isommalla numerolla varustettu kilpailija ohitti meidät, alkoi pikkuhiljaa vähän jännittää. Ollaanko laskettu jotain väärin? Ei pitäisi olla, mutta varmuuden vuoksi kartturini suositti hieman kiristämään tahtia.

Numero 14 ohitti meidät moottoritien alussa, mutta myöhemmin vuorostani ohitin sen, kun se tuntui hidastelevan.

Lopulta olimme 325 km pituisen reitin maalissa 31 sekuntia etuajassa. Kylläpä kaahasin! ;)

Lentävä maaliviivan ylitys.

 

Maaliviivalta ajettiin suoraan halliin loppumittauksiin.

Kilpailun tarkastuskortti näyttää, tankissa olevan bensan määrän kilpailun alussa ja lopussa sekä ohmi-lukemana että litroiksi muutettuna. Alkumittauksen jälkeen autoon tankataan 10 litraa, joten kulutimme reitillä 12,46 litraa bensaa.

Maaliin saapumisemme jälkeen oli pari tuntia aikaa hengailla, syödä ja ottaa valokuvia, kun odoteltiin muita kisaajia. Alkupään numero oli edelleen loistava valinta!

Kilpailijoiden etenemisen näki hienosti Oni Systemin liveseurannasta. Siitä pystyi myös tarkistamaan yksittäisen auton nopeudet ylinopeusmittausjaksoilla, joita oli varmaan parikymmentä ellei enemmänkin.

Enää ei olisi montaa jäljellä: numero 58 tulossa maaliin.

Tulokset ja yhteenveto

Bensaluokassa oli 40 osallistujaa ja kilpailun taso todella kova.

Luokan voittivat Jan ja Pavel Horníček, jotka suoriutuivat vapaasti hengittävällä 44 kW Skoda Citigolla 325 km pituisesta reitistä uskomattomalla 2,93 l/100 km kulutuksella!

Ehkä vieläkin uskomattomampaa on, että toiseksi paras tulos 3,09 l/100 km ajettiin yksilitraisella 85 kW Skoda Octavialla. Se painaa monta sataa kiloa enemmän kuin pikkuruinen Citigo, joten desin ero kulutuksessa ei ole juuri mitään.

Medialuokan kilpailun voitti 74 kW Fabialla 3,55 l/100 km kulutuksella radiotoimittaja Koval Vojtěch, joka oli todellinen multitaskaaja. Hänen kartturinsa oli sairastunut, joten hän sekä ajoi että luki karttaa. Mahtava suoritus! :D 

Oma tulokseni oli 3,85 l/100 km, mihin olen sangen tyytyväinen. Se oikeutti bensaluokan sijaan 26/40. Sama sijoitus kuin viime vuonna, mutta luokassa oli nyt 10 kilpailijaa enemmän eli huomattava parannnus. Medialuokassa sijoitukseni oli 6/12, mikä ei sekään ole hullumpi.

Suomalaiset ajoivat todella tasaisesti, sillä kulutukset olivat kaikki desin sisällä toisistaan. Markku Lehisto ja Raimo Alm olivat 21. sijalla 3,77 l/100 km kulutuksella kun taas Matti ja Leena Sinervä olivat 27. sijalla 3,87 l/100 km kulutuksella. 

Suomalaistiimit kisan jälkeen.

Olisi tosi mielenkiintoista tietää, miten olisin sijoittunut, jos autossani olisi ollut saman kokoiset renkaat kuin muissa: minulla oli nyt 17” kun muilla oli 16”. Entä miten olisin pärjännyt viisivaihteisella 74 kW moottorilla? Oliko 81 kW:sta etua, kuten Marek sanoi?

Kaiken kaikkiaan kilpailusta jäi todella hyvä fiilis. Järjestelyt olivat jälleen ensiluokkaiset ja isännät todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Muutamakin kilpailijapari oli kiinnostunut suomalaisista taloudellisuusajokilpailusta. Toivottavasti he pääsisivät osallistumaan meidän kilpailuihimme ensi vuonna!

Virallinen yhteiskuva iltahämärässä salamavalojen loisteessa. Näyttää olevan ilmeestä päätellen aika vakava paikka mulle. :D

Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018

maanantai 03.09.2018 Avainsanat: Ecorun , Kaasuauto , Seat , Taloudellinen ajo

Niin koitti se päivä, kun Leonidas jäi eläkkeelle taloudellisuusajokisoista. Kovin nuorina nämä autot eläköityvät, kun ei sillä ole ikää kuin kolme vuotta, mutta minkäs teet kun nuoremmat menevät ohi oikealta ja vasemmalta.

Millä autolla sitten ajaisin elokuun kilpailussa? Alunperin ajattelin pyytää lainaan Volkswagen Poloa, koska POLOisella blogillani on tänä vuonna 10-vuotissyntymäpäivä, mutta asia ratkesi kuin itsestään, kun selvisi että tsekkiläiset kaverini olisivat tulossa kisaan kaasuautolla. Minäkin haluan kaasuauton!

Kävin kysymässä autoa Jyväskylän Autotarvikkeelta ja tuttu myyjä oli heti valmis lainaamaan minulle Seat Ibiza 1,0 TGI -kaasuauton. Ainut miinus oli, että Ibiza olisi manuaalivaihteinen. Sitä ei edes myydä automaattina.

Mietin vain, että mitähän tästä vielä tulee!? Olen ajanut seitsemän vuotta automaattivaihteisella autolla, joten joutuisin nyt opettelemaan nyt ajamaan manuaalilla. Ei vaihteen vaihtaminen käsin ole mitenkään hankalaa, mutta se taloudellisuus...

Haaste otettu vastaan. :)

Ankaraa harjoittelua

Sain Ibizan käyttööni jo muutama päivä ennen kilpailua, mikä oli tosi hyvä, koska niin ehdin ajaa sitä vähän sisään (mittarissa saadessa 25 km) ja opetella käyttämään sitä.

Ensimmäiset harjoitukset ajoin Karin kanssa hiekkatiepätkällä, jossa harjoittelimme hiekkatieajoa pari vuotta sitten Leonilla. Totesimme, että Ibiza puutuu tosi herkästi mäkiin, mutta käyttäytyy soralla hyvin nätisti eikä ajonvakautus kaitse liikaa.

Tuossa 66 kW (90 hv) moottorissa ei oikein ole alavääntöä, joten jos kierrokset tippuivat, sillä ei päässyt mihinkään. Auton teknisistä tiedoista selvisi, että paras vääntö alkaa 1900 rpm kierroslukemasta, joten ei ihme että se oli vähän voimaton. Olen tottunut 150 hv Leonissa siihen että vääntöä on jo 1500 rpm kieppeillä.

Seuraavana päivänä lähdin tsekkiläisen taloudellisuusajajakaverini Marekin vinkistä selvittämään moottorin optimaalisinta kierrosaluetta. Ajoin samaa 700 metrin pätkää uudestaan ja uudestaan eri nopeuksilla ja otin joka kerta muistiin kierroslukeman ja kulutuksen.

Jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia, kiihdytin auton tavoitenopeuteen aina ennen mittausjaksoa, valitsin suurimman vaihteen ja laitoin vakionopeussäätimen päälle. Nollasin kulutusmittarin aina saman maamerkin kohdalla ja katsoin jakson keskikulutuksen toisen maamerkin kohdalla. Koska maa reitti oli loivasti mäkinen, ajoin sen molempiin suuntiin ja otin molemmat lukemat talteen.

Saamieni lukemien varjossa näytti siltä, että Ibizan taloudellisin kierrosalue olisi 1300-1400 rpm, mikä tarkoitti 60-65 km/h nopeutta. Tällöin kulutus oli 2,3-2,7 kg/100 km suunnasta riippuen. Nopeuden noustessa yli 70 km/h:iin (1550 rpm >) kulutus alkoi selkeästi lisääntyä etenkin ylämäen puolella ja 80 km/h ajaessa se oli jo 2,7-3,2 kg/100 km.

Ibizan kulutus ja kierroslukemat eri nopeuksilla. Kulutus alaspäin viettävällä tiellä on vihreällä ja paluumatka samalla pätkällä oranssilla värillä.

Sopivan kierrosalueen löytäminen ei ole kuitenkaan vastaus kaikkeen, vaan tietoa pitää osata soveltaa. Mikä on maksimikierrosalue millä kiihdyttää? Vaihdanko vaihteita yksi kerrallaan vai hyppien joka toisen yli? Ennen kaikea miten ajan ylämäet taloudellisesti niin ettei auto puudu ihan täysin?

Tarkoituksenani ajaa neljän päivän aikana auton mittariin 1000 km, että saisin edes vähän vetristettyä uudenkarheaa moottoria. Huomasin kuitenkin nopeasti tavoitteen olevan utopistinen. Kilsoja kertyisi tietty nopeammin jos ajaisi vain maantietä, mutta siinä ei tule harjoitusta auton käytöksestä. Sain lopulta kasaan vain reilu puolet tavoitteesta, ja auton mittarissa olikin kisan alussa vain 550 km.

Kilpailupäivä

Suurajot Ecorunissa oli enemmän luokkia kuin koskaan ennen (ainakaan minun aikanani), kun mukana oli niin bensa-, diesel-, kaasu-, hybridi- kuin lataushybridiautojakin. Jokaisessa luokassa oli kolme autoa paitsi bensaluokassa neljä. Ja minä kun kuvittelin, että perinteinen bensaluokka kuolee kokonaan, kun kevään kisoissa bensa-autoja oli vain kaksi!

Taloudellisuusajajan painajainen on kesähelle. Auton ilmastointi on pidettävä pois päältä polttoaineenkulutuksen minimoimiseksi, joten auringonpaisteella ajaminen - ei siis tarvitse olla edes helle - on tosi tukalaa.

Itse pidän puhalluksen päällä ja sammutan vain AC:n, mutta kovimmat harrastajat sammuttavat ilmastoinnin täysin. Marek kertoi, että jos ei ole kuuma, hän pitää ilmastoinnin kokonaan pois - tuuletuksen voi hoitaa avaamalla ikkunat alamäissä.

Nyt keli oli alkuun parhain mahdollinen. Aurinko oli pilvessä ja ilman lämpötila +17 C. Loppumatkasta alkoi sataa ja välillä vettä tuli ihan reippaastikin, mutta tiet eivät kuitenkaan muuttuneet sellaiseksi mutavelliksi kuin viime vuonna.

Bensaluokassa kisannut edellissukupolven hopeinen Ibiza lähdössä matkaan. Tämäkin auto oli Jyväskylän Autotarvikkeen lainaama. :)

Kaasuautojen tankkaus

Kaasuluokan autoilla kilpailureitti poikkesi jonkin verran muista, sillä lähin kaasuasema oli Mustankorkealla, kun taas muut suuntasivat tankkaamaan Palokkaan.

Menomatkalla Mustankorkealle kaasuautot tankattiin lisäksi bensalla. Se ei ollut kuitenkaan millilitran tarkkaa piripintaan liruttelua kuten muiden autojen kilpailutankkaukset, vaan ideana oli vain tankata auto täyteen, jotta kaikilla olisi tasapuolisen painava tankki autossaan. Itse kilpailuhan ajettaisiin pelkällä kaasulla.

Mustankorkean jäteasemalla tankkasimme autot täyteen paikallista biokaasua. Kaasun tankkaus oli superhelppoa verrattuna bensan ja dieselin kilpailutankkauksiin! Pumppu täyttää kaasutankin parissa minuutissa ja lopettaa automaattisesti, kun kaasua ei mahdu tankkiin enempää.

Ei hankalaa piripintaan tankkausta, ei ravistelulenkkiä, eikä uutta tankkausta pukilta toivoen sormet ristissä, että tankkaus onnistuu. Ihan parasta!

Niin leppoisaa tankkaamista kaasuasemalla! (Kuva kilpailua edeltävän päivän tankkauksesta jos ihmettelitte, että missä numerotarrat ovat.)

Ainut spesiaali asia, mikä piti huomioida kaasuautoissa, oli että niillä sai lähteä takaisin kilpailukeskukseen vasta, kun mittaristoon syttyi kaasukäytön merkkivalo.

Jostain syystä kaasuautot saattavat käyttää muutaman minuutin bensaa polttoaineena ennen kaasulle siirtymistä. Ibiza meni kisassa kaasulle heti kun sen käynnisti, mutta aiemman tyhjästä täyteen tankkaamisen jälkeen se kävi peräti seitsemän minuuttia bensalla ennen kuin suostui vaihtamaan kaasuun.

Kaasun tankkauksen yhteydessä tarkkailimme kaasuaseman omaa painetta. Jos se olisi tippunut selkeästi kilpailijoiden välillä, olisi autojen saama kaasumäärä voinut olla eri. Nyt se pysyi kuitenkin hyvin samanlaisena.

Ajoimme kisan lopussa tankille samassa järjestyksessä kuin alussa, joten paineen laskun piti olla autojen välillä periaatteessa sama. Minun ja Marekin väliin "kiilasi" yksi tavallinen asiakas, mutta nähtävästi hän ei kuitenkaan vaikuttanut tuloksiin.

Kaasuaseman paine oli aamulla hieman korkeampi kuin illalla.

Kilpailu

En tiennyt että meillä on täällä keski-Suomessa näin paljon mäkiä! Kilpailu tuntui olevan mäkeä mäen perään. Pitkiä ja jyrkkiä, lyhyitä ja loivia, ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kuten Kari sanoi, niin onneksi ylämäen jälkeen tulee aina alamäki.

Mäet myös kostautuivat. Jo kilpailun ensimmäisellä jaksolla 60 km/h alueella oli tutka hyvin herkullisessa paikassa, missä alamäki muuttui ylämäeksi. Siinä oli niin hyvä paikka ottaa vauhtia, että peräti puolet kilpailijoista ajoi tässä ylinopeutta. Itse vetäisin pohjat; 70 km/h. Hups... Onneksi en ajanut yhtään kovempaa, sillä silloin sakkoa olisi tullut 3 % sijaan 6 %.

Yhteensä kilpailussa oli kolme tutkapaikkaa, joista kahdessa muussa kaikki ajoivat kiltisti rajoituksen mukaan. Itse en kahta muuta edes huomannut matkan varrelta, kun olivat niin hyvässä piilossa.

Ai että, miten hyvä alamäki ottaa vähän vauhtia tuohon seuraavaan ylämäkeen!

Bongaatko tutkamiehen puskasta sähkötolppien välistä? En minäkään, kunnes oli liian myöhäistä...

Ibizalla ajaminen sujui varsin luontevasti, eikä se onneksi puutunut mäkiin kuin muutaman kerran. Harjoitus oli tuottanut tulosta!

Lounaan jälkeinen Urrian hyppyrin sisältänyt jakso oli kilpailun haastavin. Siinä oli korkea, yli 60 km/h keskinopeuspyynti ja suuri osa matkasta soratietä, jonka pinta oli paikoitellen liukas kuin kuulalaakereilla olisi ajanut. Ei siinä mitään jos ei olisi ollut kiire, mutta nyt aikataulupaineet ajoivat ajamaan aika kovaa.

Muutaman kerran ajonvakautus nappasi ihan kunnolla kiinni, kun auto luisteli kuin Teemu Selänne. Yhdessä mutkassa säikähdin kunnolla, kun tuntui siltä, että ilman ajonvakautusta oltaisiin päädytty kylki edellä ojaan. Sen jälkeen päätin vähän hidastaa menoa, vaikka kuinka olisi kiire.

Jälkeenpäin Jaakko mainitsi, että oli tehnyt virheen pyytämällä minua kiirehtimään pätkällä, sillä oli laskenut aikataulun väärin. Mutta rauhoitin kuulemma hyvin itseni yliyrittämisen jälkeen.

Urria ei ollut ainut tie, joka oli järkyssä kunnossa. Kilpailun loppupuolella Kuohun tienoilla tie oli ihan uskomatonta nimismiehenkiharaa. Tuntui, että hampaista tippuu paikat, kun siinä tärisytti menemään. Oli pakko hidastaa vauhti jossain kohdin alle 50 km/h:iin kun tie oli niin kamala. Joku sanoi, että tuolla tiellä olisi ollut rallien yleisöliikennettä ja siksi se on niin kärsinyt, mutta minulla ei ole varmaa tietoa asiasta.

Ai kauhea mikä täristys tässäkin oli!

Kokonaisuudessaan kilpailu meni mukavasti. Kommunikaatio pelasi emmekä ajaneet harhaan kertaakaan. Osasin ehkä kevään yliväsyneestä kisasta oppineena keskittyä pelkkään ajamiseen, enkä jutteluun.

Manuaalivaihteinen auto vaati hieman enemmän keskittymistä kuin automaatti, joskaa manuaalin ja automaatin ero ei lopulta ollut niin iso kuin olin kuvitellut. Käskytänhän automaattiakin osan matkasta itse.

Kaasuluokan tulokset

Kilpailun tauolle tultaessa Ibizan ajotietokone näytti 3,2 kg/100 km, mikä oli mielestäni ihan hyvän kuuloinen lukema. Marekin Skoda Octavia näytti 2,9 kg/100 km ja Tuomon Octavia reilu 3 kg/100 km, joten olisin kyllä sillä perusteella viimeinen. Noh, ei minulla mitään suuria odotuksia ollutkaan tuloksista, sillä auto oli uudenkarhea kuten myös ajotaitoni manuaalivaihteistolla.

Lopputankkauksessa Ibizaan meni 7,09 kg kaasua, mikä tarkoitti 265 km pituiselle reitille 2,718 kg/100 km kulutusta ja 74 g CO2/100 km päästöjä. Valmistaja on ilmoittanut Seat Ibiza 1.0 TGI kaasun kulutukseksi 3,3 kg/100 km ja päästöiksi 88 g CO2/100 km, joten alitin ne kirkkaasti.

Olin luottavainen, että muut tankkaisivat vielä vähemmän, mutta kilpailukeskukseen palattuamme Tuomo onnitteli minua. Ibizaan oli mennyt vähiten kaasua kaikista meistä kolmesta! Marekin Octaviaan oli mennyt 7,24 kg kaasua ja Tuomon Octaviaan 7,29 kg.

Mutta aina on mutta. Tuloksiin ei passaa uskoa, ennen kuin ne ovat seinällä, eikä välttämättä vielä silloinkaan, kuten viime kesänä saimme huomata... Olin varma, että viimeistään tutkasta saamani sakko tiputtaisi sijoitustani. Muut kaasuautoilijat tosin pohtivat, että he taisivat myös saada sakot samasta tutkasta.

Ja niinhän siinä kävi, että pienimmästä kulutuksesta huolimatta päädyin kaasuautojen viimeiseksi. 3 % ylinopeussakko tiputti minut toiseksi, koska Tuomo ei saanut sakkoja.

Jumbosijalle tipahdin, koska olin saanut vielä toiset 3 % sakkoa alkutankkauksesta, jossa Ibizaan ei mennyt lajisääntöjen vaatimaa kymmentä litraa bensaa. WTF? Ajan kaasuautolla joka käyttää kisassa pelkkää kaasua, ja saan sakkoa bensasta?

Sääntö juontuu siitä, että bensa/dieselautojen tankin voi turvottaa tankkaamalla sen monena päivänä ennen kisaa ihan täyteen. Jos tankkiin menee kymmenen litraa polttoainetta, ei sillä ole voinut kikkailla.

Säännöt ovat säännöt, mutta kyllä suututti! Niitä on kyllä muutettava seuraaville kausille, koska ei tässä ole nyt mitään järkeä. Ja jos kilpailun järjestäjillä olisi ollut yhtään pelisilmää, he olisivat voineet julkaista ennen kisaa lisämääräyksen, ettei kaasuautoihin tarvitse mahtua kymmentä litraa bensaa, koska sillä ei ole merkitystä...

Lopullinen kilpailukulutukseni sakkojen jälkeen oli 2,881 kg/100 km, mikä tarkoittaa energiaksi muutettuna 32,251 kWh/100 km.

Tsekit Marek ja David osallistuivat Ecoruniin joukkorahoituskampanjan voimalla ja heidän autonsa olikin kuorrutettu sponsorien tarroilla. Vieressä tauolla pikku-Ibizani.

Yleiskilpailun tulokset

Kilpailun voittajat palkittiin kisan jälkeen, mutta seuraavana päivänä kävi ilmi, että tuloslaskennassa oli ollut virheitä. Tämä on aina yhtä harmillista! Sama kuin viime vuonna, kun olin yhden päivän bensaluokan voittaja, mutta seuraavana selvisi, että olinkin vasta toinen. Tämä kertoo osaltaan tuloslaskennan monimutkaisuudesta?

Lopulliset tulokset saatiin muutaman päivän päästä. Niissä voitti se, joka ajoi pienimmällä kWh/100 km kulutuksella.

Kaasuautot ovat todella energiataloudellisia ja olivat 16 auton joukossa sijoilla 3., 5. ja 6, joista minä siis kuudes. Kilpailun voitti Toyota Prius PHEV lataushybridi 29,751 kWh/100 km kulutuksella, mutta todellinen yllättäjä oli toiselle sijalle tullut perinteinen Toyota Prius hybridi, joka jäi lataushybridin kulutuksesta alle 1 kWh/100 km.

Jostain syystä tässä kisassa ei ollut eritelty Modern- ja Traditional Cupin tuloksia, vaan yleiskilpailussa kaikki autot olivat samalla viivalla. Perinteisistä autoista vain kaasuautot pystyvät panemaan kampoihin hybrideille ja lataushybrideille. Perinteiset bensa-autot, joita Leonidaskin edusti, olivat sijoilla 11-14. Niillä ei paljon juhlita.

NEZ tulokset

Suurajot EcoRun oli tämän vuoden ainut pohjoismaiden yhteinen eli NEZ taloudellisuusajokilpailu.

Siinä oli tänä vuonna ihan uudenlainen pisteidenlaskusysteemi, jossa verrattiin autojen kulutusta niiden oman luokan keskikulutukseen. Kaikki autot saivat tällä tavalla oman vertailuluvun ja suurimman luvun saanut voitti koko NEZ-kilpailun.

Laskutavan ideana oli tehdä kilpailusta tasaväkinen eri luokkien kesken, sillä tähän mennessä NEZissä menestyminen on vaatinut käytännössä hybridiauton.

Käytännössä vertailuluvut tekivät tuloksista todella kummalliset, eikä niitä ymmärrä ilman tarkkaa tutustumista laskutapaan. Vai mitä sanotte siitä, että NEZin voitti yleiskilpailun kymmenes auto? Tämä johtuu siitä, että diesel-luokassa oli suurin hajonta tuloksissa ja luokan parhaan tuloksen ajaneet saivat siten suurimman vertailuluvun.

Kyllä, se on masentavaa, että hybridit voittavat käytännössä aina, ja juuri siitä syystä suomalaiseen EcoRun Cupiinkin tehtiin erilliset Modern ja Traditional sarjat. Pitäisikö NEZkin ajaa tällä erottelulla? Tosin mikäli kaasuautot ovat mukana jatkossa, ne voittavat sitten taas hyvin todennäköisesti kaikki bensa- ja dieselautot. Ehkä pitäisi vain jakaa luokkakohtaiset palkinnot eikä edes yrittää laittaa eri luokkia samalle viivalle?

Itse sijoituin NEZ-tuloksissa 12. sijalle.

Yhteenveto

Voihan vitsi! Epäilyksistäni huolimatta opin ajamaan taloudellisesti manuaalivaihteisella autolla! Vaikka pokaalia ei tästäkään kisasta tullut, niin olen tulokseen äärimmäisen tyytyväinen. Lasken mielessäni aina varjotuloksia ilman sanktioita ja niissä voitin kaasuautojen kisan.

Kaasuauto oli tankkaamisen suhteen yliveto, kun ei tarvinnut stressata yhtään siitä, onko auto nyt varmasti oikeassa asennossa tankilla ja saako ilmakuplat pois hötkyttelylenkillä. Haluaisin siksi ehdottomasti ajaa jatkossakin kaasuautolla, jos sellainen vain löytyy lainaan.

Jaakko on jo pidempään puhunut, että haluaisi minun kilpailevan manuaalivaihteisella autolla, mutten ole siitä innostunut. Turhaan vastustelin. Tarvitsen vain hieman aikaa opetella auton ja vaihteiston tavoille, minkä jälkeen ei ole merkitystä, mikä vaihteisto autossa on.

Oli mahtavaa, että sain Ibizan käyttööni jo kisaa edeltävänä keskiviikkona, niin ehdin harjoitella kunnolla. Jos olisin saanut auton vasta viikonloppuna, olisi tulos ollut varmaan aika erilainen.

Suuret kiitokset Jyväskylän Autotarvikkeelle Ibizan lainasta!

Seuraava taloudellisuusajokilpailu onkin Tsekissä kolmen viikon päästä ajettava Skoda Economy Run, johon saan ajokiksi manuaalivaihteisen Skoda Fabian. Aiemmat kisathan olen mennyt automaatila, mutta Ibizasta saamillani hyvillä kokemuksilla päätin jatkaa uraani vaihdekepin hämmentäjänä. Toivottavasti löytäisin Suomesta vastaavan auton koeajettavaksi ennen kisaa niin saisin selvitettyä moottorista optimaaliset nopeus- ja kierrosalueet.

Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018

maanantai 07.05.2018 Avainsanat: Ecorun , Leonidas , Seat , Seat Leon , Taloudellinen ajo

Tupla-ecorun-viikonlopun jälkimmäinen kilpailu järjestettiin sunnuntaina Pusulassa. Jos en olisi maksanut kisaa ennakkoon, olisin varmaankin jättänyt sen väliin. 

Lauantain kisan jälkeen kysyttiin kilpailijoiden mielipidettä kahden kisan viikonlopusta. Kaikki olivat tyytyväisiä paitsi minä, joka mietin kauhulla miten väsyneenä joudun ajamaan 300 km kotiin sunnuntai-iltana. Siinä vaiheessa en vain arvannut, että olisin jo sunnuntaiaamuna niin väsynyt, että meinaisin torkahtaa rattiin 75 km siirtymällä hotellilta kisapaikalle!

Kisapaikalle päästyäni olo oli kuin zombiella, paitsi että en örissyt. Koska en jaksanut… Kartturini Jaakkokin kommentoi, ettei ole nähnyt minua koskaan niin hiljaisena kuin olin silloin.

Onneksi sain kisan jälkeiselle kotimatkalle kuskiksi toisen jyväskyläläisen tiimin kartturin, koska kisan jälkeen ajamisesta ei olisi tullut enää mitään.

Zombiekuski odottamassa auton tankkauksen valmistumista.

Vauhdikas kilpailu

Vaikka olin tosi väsynyt, ajaminen kilpailussa tuntui hyvältä! Kaikki energia kuluikin sitten ajamiseen, eikä minusta ollut reitillä juttuseuraa. Mutta tulipahan keskityttyä 110% ajamiseen.

Jatkoin ajamista edellisen päivän tyyliin kiihdytä-ja-rullaa-tekniikalla, missä otin aina vauhtia alamäistä ja annoin nopeuden pudota ylämäissä.

Siinä missä lauantaina ajettiin varsin maltillisilla nopeuksilla, päästiin sunnuntaina jo ihan vauhdin makuun, koska suurimmalla osalla jaksoista keskinopeus oli yli 60 km/h. Vieläkin vauhdikkaampaa olisi ollut, ellei osalla kilpailun teistä olisi tiekirjan painamisen jälkeen pudotettu nopeusrajoitusta 80 -> 60 km/h:iin teiden huonon kunnon takia.

Lehdissä on uutisoitu, että kelirikko on tänä vuonna pahempi kuin vuosiin. Tämä ecorun-viikonloppu todellakin näytti kaikessa kaameudessaan, miten luokattoman huonossa kunnossa tiet ympäri maata ovat talven jäljiltä!

Kilpailun ainut hiekkatiepätkä poistettiin lisämääräyksellä, koska se oli niin huonossa kunnossa. Lisäksi tienpitäjä oli laskenut muutamien teiden nopeusrajoituksia kuoppien takia.

Yhden 60 km/h rajoitetun alamäen laskettelin vauhdikkaasti alas 69 km/h nopeudella suoraan tutkaan. Kyllä, tiesin että ajan ylinopeutta, mutta kun en halunnut surmata hyvää vauhtia jarruttamalla. Yksi kilpailija kommentoi mulle, että kumpi on nolompaa: ajaa ecorunissa alamäessä tutkaan 69 km/h vai 59 km/h alinopeutta kuten he. Niinpä... 

Alamäen tutkan huomasin, mutta lisäksi järjestäjät olivat tutkanneet jotain risteystä. Ei mitään havaintoa missä! Kilpailun järjestäjä kommentoi mulle, että ajoit siitä aika vauhdikkaasti, mistä huolestuin, että nytkö meidät diskataan koko kisasta?! Onneksi oli kuitenkin ajanut sen ihan rajoitusten puitteissa.

Yhdellä jaksolla oli liki 30 km pätkä 120 km/h rajoitettua moottoritietä, mikä vaati hieman taktikointia.

Millä nopeudella pitäisi ajaa, että pysyy aikataulussa, muttei myöhästy? Muistelen ajaneeni motarilla parin vuoden takaisessa kisassa pääosin 80 km/h, mikä on toki tasaista, mutta ylämäissä kulutus nousee.

Nyt ajoin kaikki alaspäin viettävät osuudet satasen pintaan ja ylämäissä annoin vauhdin hiipua 80 km/h pintaan. Hetkellisen kulutuksen mittaria seuraamalla pyrin pitämään kulutuksen matalalla ja onnistuinkin siinä mielestäni ihan hyvin, koska ajoin pitkiä matkoja satasta tyyliin 3,2 l/100 km kulutuksella.

Turhan paljon virheitä

Harhauduimme kilpailureitiltä harmillisen monta kertaa. Yksi kohta tiekirjassa oli ihan outo ja päädyimme jonkun rakennuksen pihaan pyörimään. Siitä päästyämme käännyimme seuraavasta risteyksestä väärään suuntaan.

Siitä olikin paha tehdä uukkaria, sillä liikennevirta oli jatkuva eikä missään mitään risteystä kääntymistä varten. Lopulta Jaakko käski tehdä uukkarin ihan vaan tien varteen pysähtyen ja kyllä se Leonidas siitä juuri ja juuri mahtui kääntymään, kun pientareita vähän käytti hyväksi.

Lounastauolta lähtiessä käännyimme ekasta risteyksestä väärään suuntaan, minkä Jaakko tajusi jo 50 metrin jälkeen ja pyysi pysähtymään. Siinä ei ollut hyvää kääntymispaikkaa, joten jatkoin toisen mokoman eteenpäin. Tästä tuli noottia, että minun pitäisi pysähtyä nopeammin. Mutta ei siinä pystynyt kääntymään!

Parisataametriä uukkarin jälkeen Jaakko tajusi, että olimmekin nyt väärässä suunnassa (eli alkuperäinen suunta oli oikea) ja pyysi pysähtymään. Aaargh, ei nyt oikeasti!

Tuppaan välillä kiihtymään nollasta sataan nopeammin kuin autoni, joten kimpaantuneena jarrutin niin, että asfaltiin jäi mustat jäljet. Joko nyt oli riittävän nopeasti pysähdytty?

Ennen kuin pääsimme taas liikenteeseen, seuraavana lähtövuorossa oleva autokunta näkyi jo lähtevän. Eli tähän uukkarisekoiluun tuhraantui kaksi minuuttia kallista aikaa. Maantiet joutui posottamaan vauhdilla, että saimme aikataulun kiinni. Mutta emme myöhästyneet!

Tiekirjaan oli yhdelle jaksolle eksynyt ikävä matkavirhe: yksi risteys oli merkitty tulevaksi monta kilometriä ennen todellisuutta. Tämä ei meitä kuitenkaan hämännyt, sillä olimme varmoja, ettemme olleet kääntyneet mitään edeltävää risteystä väärin. Niinpä vain jatkoimme matkaa ja saavutimme siinä sivussa seuraavan joukkueen.

Yhtä vakaata uskoa ei ollut jyväskyläläisellä Seat Leon -tiimillä, joka ajoi jossain vaiheessa meitä vastaan. He olivat päättäneet lähteä tarkistamaan edellistä risteystä, mutta kun kaksi autokuntaa tuli vastaan, he tekivät uukkarin ja karauttivat pian ohi.

Seat Leon ohittamassa Seat Leonia.

Tulokset

Kilpailun bensaluokassa oli kaksi osanottajaa kuten edellisenäkin päivänä: Minun Seat Leon 1,4 TSI ACT ja toisen jyväskyläläisen tiimin Seat Leon 1,0 TSI. Mietimme ennen kilpailua, että voisimme jakaa viikonlopun voitot. He voittaisivat hitaan kilpailun ja minä nopean, koska autoni sopii paremmin nopeaan ajoon.

Valitettavasti Leonidas jäi tässäkin kisassa kakkoseksi eli viimeiseksi. Seatien kulutusero oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin edellisenä päivänä: voittajien kulutus oli 4,248 l/100 km kun taas minun 4,475 l/100 km/h. Ennen ylinopeussakkoa kulutukseni oli 4,336 l/100 km eli vain reilun desin ero! 

Auton ajotietokone näytti molemmilla Seateilla samaa kulutusta kuin mitattukin.

Yksilitraisen Leonin kulutus kasvaa todella radikaalisti, kun ajetaan kovempaa, sillä edellisen päivän hitaasta kisasta mun kulutus kasvoi vain 2 dl/100 km, mutta yksilitraisella Leonilla 5 dl/100 km.

Tästä voi päätellä, että isommalla moottorilla varustettu Leonidas todella tykkää kovemmista nopeuksista kuin pienimoottorinen veljensä.

Hauskana sivuhuomiona täytyy mainita, että samansuuntaiset erot kulutuksissa oli myös dieseleissä. Edellispäivän hitaassa kisassa yleensä tosi hyvin pärjännyt Markku Lehisto jäi yleiskilpailun viimeiseksi isolla Jaguar XE:llä, jonka kulutus oli 4,117 l/100 km. Sunnuntain maantiepainotteisessa kisassa Jaguar näytti kyntensä ja Markku voittikin yleiskilpailun 3,668 l/100 km kulutuksella.

Mutta takaisin Leoneihin.

Vaikka kisasta olisi karsinut muutamat harhaanajot, niiden aiheuttaman kirimisen ja ylinopeuden, olisi Leonien ero ollut varmaan jo aika pieni. Epäilen silti voittomahdollisuuksia. Nyt alla oli myös kitkarenkaat, joista sain etua kesärenkailla varustettuun Leoniin verrattuna. Kesärengaskisassa ero olisi taas kasvanut.

Summa summarum: nopeissa kisoissa Leonidaksella on vielä periaatteessa mahiksia, mutta hitaissa kisoissa sillä ei tee mitään. Harmittaa oikeasti, sillä rakastan autoani ja haluaisin kisata sillä. :(

Koko traditional-luokka tuntuu kyllä olevan kuolemassa ecoruneista kun kilpailijat siirtyvät kisaamaan yhä enenevissä määrin hybrideillä. Autot ovat järjestäin lainattuja ja uusinta tekniikkaa. Mieheni ehdotti, että pitäisikö harrastelijaluokka olla niille, jotka ajavat omilla autoillaan? Voisin siirtyä itsekin siihen... Kun mieluummin ajan huikealla alustalla ja istuimilla varustetulla Leonilla kuin esimerkiksi Hyundai Ioniqilla, jonka penkit ovat kuin sohvat.

Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018

maanantai 30.04.2018 Avainsanat: Ecorun , Leonidas , Seat , Seat Leon , Taloudellinen ajo

Huhtikuun tupla-ecorun-viikonloppu alkoi lauantaina AL Helsinki EcoRun -kilpailulla. Tiet olivat suurimmaksi osaksi 60 km/h rajoitettuja, joten en päässyt hirveän hyvin toteuttamaan kiihdytä-ja-rullaa ajotyyliä. Kilpailu sujui siitä huolimatta vallan mainiosti, sillä ajoin parhaan tulokseni ikinä!

Kilpailu

Olin ennakkoon ollut vähän huolestunut kilpailureitin teiden kunnosta, sillä yksi kisasta pois jäänyt tuttu sanoi ettei halua rikkoa siellä autoaan. Tiet ovat tosiaan olleet tänä keväänä luokattoman huonossa kunnossa aikakin täällä Jyväskylän seudulla. Juuri kisaa edeltävänä päivänä jouduin soittamaan Tien käyttäjän linjalle, kun Lohikoskentiessä oli niin iso monttu, että olisi varmaan rikonut auton, jos siihen olisi ajanut!  

Kilpailun järjestäjät olivat kuulleet huoleni ja ystävällisesti merkinneet tiekirjaan pahimmat montut. Yhdestä mäen harjanteelle merkitystä kuopasta Tero mainitsi, että katsotaan mitä sieltä löytyy ja sitten kuuluikin jo JYMPS!

Ajoin suoraan kuoppaan, koska en erottanut sitä ollenkaan tiestä. Kirkas auringonpaiste, reikäiset tiet ja puiden varjot eivät ole hyvä yhdistelmä! Kojelautakamera tulkitsi jysäyksen vaaratilanteeksi ja lukitsi videon. Onneksi jysäys ei se sentään ollut niin paha kuin viime talvena kotini läheisellä tietyöalueella, missä kuoppaan ajamisen jälkeen jouduin käyttämään auton pyöränkulmien tarkastuksessa…

Monttu, jota en osanut yhtään varoa varoituksesta huolimatta, koska en nähnyt sitä lainkaan.

Yhdessä kohtaa reitillä jouduin poliisin pysäyttämäksi. Ei, en sentään tutkaan, vaan kyseessä oli tavallinen puhallusratsia. Siinä me kilpailijat nätisti jonossa pysähdyttiin puhaltamaan ja sitten taas jatkettiin pihistelyä.

"Hyvää huomenta, puhalluskoe."

Dynaaminen Duo

Tero oli kartturina varsinainen monitoimimies, joka ei tyytynyt pelkkään kartanlukuun. Hän käski monesti rullaamaan ja kielsi jarruttamasta tilanteissa, joissa olisin ehkä itse jo vähän himmannut.

Päivän edetessä Tero ryhtyi myös automaattiseksi vaihteenvaihtajarobotikseni. Automaattiautolla? Jep, sillä siinäkin voi käskeä auton kulkemaan isommalla vaihteella kuin automaatti oletuksena valitsisi.

Monesti toimimme sanattomasti synkronoidusti niin, että samalla hetkellä kun mä päästin kaasusta irti, Tero vaihtoi ajatuksen voimalla vaihdelaatikon takaisin omaan päätäntävaltaansa, jolloin coasting eli vapaarullaus meni päälle. Kisan lopulla robottini oli välillä vähän turhankin virkaintoinen, mutta enivei oli aika hauskaa ajaa tälleen!

Tiimimme toimi koko kisan hyvin emmekä ajaneet kertaakaan harhaan. Tutkiinkaan emme ajaneet, koska niitä ei ollut. Muutoin olisi saattanut tulla dynamic duolle vähän sanktiota dynaamisesta ajosta, kun koitin parhaani mukaan ottaa alamäistä vauhteja ylämäkiin. Ja just näistä tilanteista meilä oli välillä vähän erimielisyyttä, että miten kovaa ajan. “Älä nyt koske jarruun” “Mutta liikaa ylinopeutta!”

Minusta on tosi siistiä seurata lentokoneita kun ajan nelostietä Helsinkiin, joten kun kisareitti meni ihan lentokentän vierestä, piti oikein keskittyä ajamaan, etten jää tuijottamaan taivaalle... Ikinä en ole nähnyt näin läheltä lentokonetta autoa ajaessa!

Tulokset

Kisan lopputulos oli paras, mitä olen Leonilla koskaan ajanut: 4,115 l/100 km! Tämä oli uskomatonta, koska kilpailu oli aika hidas ja testailujeni mukaan Leonidas toimii paremmin nopeilla reiteillä. Taitaakin olla oikeasti niin, että se toimii muihin nähden paremmin korkeilla nopeuksilla, koska tietenkin kulutus on isompi kovaa ajaessa.

Kilpailun pieni kulutus oli takuulla kitkarenkaiden ansiota! Mutta miten paljon na vaikuttivat - sitä en osaa sanoa. Renkaat antoivat lupaavia tuloksia jo kotoa Vantaalle ajaessa. Auton keskikulutus Heinolan moottoritien alkaessa 4,9 l/100 km, kun kesärenkailla se on ollut aina yli 5 l/100 km. Nyt ajettiin jo kesärajoituksilla enkä hidastellut matkalla turhia, joten tulokset ovat vertailukelpoisia.

Vaikka ajoin kilpailussa Leonilla sen kaikkien aikojen pienimmän kulutuksen, ei silllä hätyytelty ykkössijaa.

Erkki Tiirikaisen Seat Leon 1,0 TSI:n kulutus oli 3,821 l/100 km eli kolme desiä vähemmän kuin mulla. Ja peräti neljä desiä vähemmän, jos ei lasketa tiimin saamaa 3% sakkoa myöhästymisestä. Olinhan mä toki bensaluokan toinen, mutta sillä ei hirveästi kannata juhlia, sillä cup-kilpailussa oli kokonaista kaksi bensa-autoa... Lopputulos meidän kahden välillä oli kyllä ihan sitä mitä odotin, paitsi että litrainen moottori meni vieläkin pienemmällä. 

Myös dieseleitä oli kisassa vain kaksi. Modern Cup vetää kilpailijoita enemmän puoleensa, sillä itse lataavia hybridejä oli kisassa viisi ja latayshybridejä yksi. Tomi Salo voitti yleiskilpailun suvereenisti Toyota Prius PHEV -lataushybridillä, vaikka auton kulutuksessa huomioidaan ladattu energia. 

Uutena luokkana Cupin ulkopuolella oli sähköautot, joita olikin uskaltautunut mukaan neljä kappaletta: kolme Hyundai Ioniqia ja lisäksi autobloggaajakollegani Marko uudella Nissan Leafillaan. Sähköautojen kilpailun voitti Petri Munukka Moottori-lehden “Vuosi sähköllä” -juttusarjan Hyundai Ioniqilla. Marko jäi odotustensa mukaisesti Leafillaan viimeiseksi, koska Hyundai Ioniqit vain ovat yksinkertaisesti taloudellisempia. Mukavaa kuitenkin oli ollut. Markon jutun kilpailusta voit lukea täältä!

Uutta tässä kilpailusa oli myös harrastesarja, jonka tuloksia ei huomioida Cup-pisteissä. Harrastajien osallistumismaksu kilpailuun oli pienempi kuin cuppilaisilla, mikä voisi madaltaa osallistumiskynnystä. Nyt mukaan oli rohkaistunut yksi kilpailija diesel-Avensiksella. Toivottavasti sarja pysyy mukana jatkossakin ja houkuttelisi lajin pariin uusia kokeilijoita!

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2018 (19)
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!