25.09.2017
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Juhlien jälkeen en jaksanut kuunnella enää musiikkia ajellessani takaisin kotiin. Korvani olivat altistuneet usean tunnin ajan äänekkäälle musiikille sekä kovaääniselle keskustelulle. Pimeitä teitä yksin ajellessani kohti kotia täysi hiljaisuus ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska hiljaisuus saisi tuntemaan itseni yksinäiseksi. Halusin matkaseuraa vaikkakin jostain radiotaajuuksien takaa sellaisilta ihmisiltä, joka eivät välttämättä tienneet olemassaolostani tai matkastani kohti kodin lämpöä. Yleisradion pelkästään puheeseen keskittynyt radiokanava tuntui täydelliseltä vastaukselta yöllisen yksinäisyyden karkottamiseen.
Kymmenien kilometrien pimeiden reittien kyntämisen jälkeen pääni hiljalleen pehmeni. Vainoharhaisuus otti ajatukseni kolkkoon syleilyynsä ja radiosta kantautuva keskustelu sai uuden merkityksen. Liian monen kahvikupillisen hapattamat aivoni olivat varmat, että Yleisradio yritti suistaa ojaan niin minut kuin muutkin autoilijoita, jotka kehtasivat matkata viikonloppuyön pikkutunneilla ilman tekijänoikeuskorvausten alaisuuteen kuuluvaa ohjelmasisältöä.
Radio-ohjelman sisältönä oli nimittäin suomalaisten yritysten kaupankäyntiongelmat ulkomailla. Radio-ohjelma ei ollut suoralähetys tai pikauusinta kuluvalta viikolta, vaan nauhoite oli jostain 1990-luvun alkupuoliskolta. Tohtorishenkilö kertoi akateemisella kuivuudella ja fakkiuntuneella hartaudella, miltä asiat näyttivät tutkijan kammiosta tiirailtuna. Jokainen sana oli kuin tyrmäystippa, joka ääniaaltoja hyväksikäyttäen kulki korvakäytävän kautta suoraan käpyrauhaseen erittämään maksimaallisen määrän melatoniinia ja tätä kautta heikensi roimasti ajosuoritusta.
Tietenkin joku voisi väittää, että ohjelma on tarkoitettu niille, joilla on vaikeuksia saada unta ja kaipaavat sisältököyhää puhetta edistääkseen nukahtamista. Tämä olisi täysin kurantti argumentti jonain toisena viikonpäivänä, mutta kukaan ei ole huolissaan nukahtamisestaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Yleisradiolla ei ollut mitään hyväntahtoista ajatusta lähettää sellaista ohjelmasisältöä sellaiseen kellonaikaan sellaisena viikonpäivänä. Täysin edesvastuutonta toimintaa nostaa tällä tavalla onnettomuusriskiä autoilijoiden keskuudessa.
Radiossa olisi vähintään pitänyt olla äänessä koomikot ja muut huumori-ihmiset kaskuttelemassa keskenään. Matka tällöin sujuisi hekotellen mutkasta mutkaan, kunnes kotiparkki asettuisi auton alle.
Kaikki järkevät ihmiset tietävät, että tehokkainta palvelus yölliselle liikenneturvallisuudelle olisi, että radiosta tulisi radioteatterin toteuttamana kylmäveristä kauhua. Kauhun pitäisi olla sellaisilla tavoilla toteutettu, ettei autoilija uskaltaisi nukahtaa vielä edes omassa sängyssään. Radioteatterin äänitykset olisivat vuodenaikaan sopivia sekä teemaltaan autoiluun liittyviä. Valoisina kesäöinä aiheina olisivat ufot ja sähköviat autossa. Pimeän aikaan aaveet ja eksyminen navigaattorin sekoamisen takia. Hiukan kilinöitä ja kolinoita ääniefekteinä aivan kuin autoon olisi tullut jokin vika sekoitettuina ilmoituksiin autoiluun liittyvien maksujen korotuksista. Tällainen saisi kovahermoisimmankin autoilijan valpastumaan ja valuttelemaan kylmän hien mukana kaiken melatoniinin paitansa kaulukseen.
Pääsin kuitenkin turvallisesti kotiin suistumatta tieltä. Matkalla laskelmieni mukaan oli tullut vastaan seitsemän autoa ja yksi ajoi hetken perässäni sekä tien yli juoksi kettu. En väitä, että näkkärin rapasakka tutkija olisi ollut täysin turha tai matka olisi ollut pelkkää kärsimystä. Olin nimittäin sänkyyn rojahtaessani nyt tietoinen, kuinka mahdollisesti toimisin, jos sattuisin aikakoneella joutumaan keskelle 1990-luvun alun ulkomaankaupankäyntiä.
Keskustelu
Ei kommentteja
