20.11.2015
Autonominen auto
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Yksi pinon päällimmäisistä puheenaiheista viime vuosina on ollut autonomiset autot. Autonomisilla autoilla tarkoitetaan kuskittomia autoja. Auton, jonka voi käskeä ajamaan haluamaansa paikkaan, ja itse voi nautiskella joko maisemista, tietotekniikasta tai parhaimmillaan kanssamatkustajien seurasta. Kehityksellä on kuitenkin pimeä puolensa. Itseohjaava auto ei vain vapauta kuskia matkustajaksi, vaan on kollektiivinen rangaistus kaikille autoilijoille välinpitämättömistä ja huonosti ajetuista kilometreistä. Pelkään myös, ettei autonomisen auton kriteereitä saada täytettyä. Vaikka en ole kovin hyvin perillä näiden autojen tekniikasta, autonomisen auton futuristinen idea on saanut pohtimaan. Käytän autonomisista tai itseohjaavista robottiautoista lyhennettä auto-auto.
Ensimmäiseksi auto-auton perusidea rikkoo sääntöä, joka ainakin omalle kohdalleni on tärkein liikenneturvallisuuden ja turvallisuuden tunteen peruspilareista. Autossa pitää olla kuski. Jos autossa ei ole kuskia, kaikki ovat matkustajia. Liikenneonnettomuudet syntyvät, kun hallinta autoon tai auton ympäristöön menetetään. Tässä tilanteessa kuski muuttuu matkustajaksi, joka on ympäristön tapahtuman armoilla ilman, että itse voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tämä tila auto-autossa on pysyvä. Auto-auto tuntuukin tällä hetkellä benjihypyltä, kun vaihtoehtoina olisi hissi tai rappuset. Tästä syystä en toistaiseksi voisi istua auto-auton kyytiin ellei auto-auto kulkisi matalalla nopeudella suljetulla radalla.
Toiseksi mietin, miksi meille halutaan tarjota mahdollisuutta irtautua auton hallinnasta. Tätä voidaan katsella jo vähintään vuosikymmeniä sitten lähteneestä trendistä, jossa melkein jokainen auton markkinointiin liittyvä uusi innovaatio kertoo salaviestin autoilijoiden yleisestä huonoudesta toimia kuskeina. Meillä on ABS-jarrut, koska emme osaa ajaa ennakoivasti. Meillä on turvatyynyt, koska turvavöiden käyttäminen on liian ylivoimaista. Moottoreista tehdään vähäpäästöisempiä sekä polttoainetta säästävämpiä, koska taloudellinen ajo arjessa unohtuu. Osa uusimmista autoista osaa jopa lukea nopeusrajoitusmerkin, koska kuski on ilmeisesti liian kiireinen seuratakseen tien reunoja. Jokainen uusi innovaatio näyttää olevan rangaistus huonoista ajotaidoista. Ilmeisesti kokeilu antaa ihmisten ajaa vapaasti tuhansien kilojen metallihäkkiä on ollut epäonnistunut ja idea pitää vetää takaisin.
Joka tapauksessa, jos ja kun on hyväksytty, että kuskittomuus heikkojen ajotaitojemme takia lisää turvallisuutta niin kolmanneksi on kysyttävä, milloin voidaan puhua todellisesta auto-autosta. Näkisin, että ensimmäistä kertaa autoilun historiassa viina ja humaltuminen antavat oikean vastauksen kysymykseen. Jos auto-auto kestää vähintään kolmen varusmiespalvelua suorittavan kurkkusalaatin viikonloppuvapaan kaikkine asiaan kuuluvine kliseineen ilman, että viranomaisilla on lainsäädännöllistä tarvetta puuttua auton matkaan, auto-auto on valmis koko ihmiskunnan käyttöön. Tämän jälkeen perheenäiti voi laittaa auto-autoon lapsen matkaamaan yksi harrastuksiin tai voit matkata omassa rauhassa omalla kulkuvälineellä sairaalaan kesken sairauskohtauksen.
Auto-auton pitää siis olla humalaisen, lapsen sekä sairauskohtauksen kestävä, ennen kuin auto-autoa voi pitää itsenäisenä liikkujana tieliikenteessä. Jos tämä kriteeri ei täyty, autonomisuus on vain yksi lisälaite ja markkinointi-ihmisten sanahelinää siinä kuin penkkien sisään sijoitetut tuulettimet, jolla ei ole merkittävää uutta tarjottavaa autoilulle. Muuten ominaisuus on siis kuin kalareissun yhteydessä vararenkaan taakse piiloutunut innokas lahna, joka lopulta tuottaa vain päänvaivaa ja aiheuttaa keskustelupalstoille tungosta. Auto-auton pitää olla itsenäinen auton sisällä olevien ihmisten, ja miksi ei eläintenkin, toiminnasta.
Keskustelu
Ei kommentteja
